Sen

First 31.7 ja höpinää purjehduksesta

Kylmä, kylmempi, holotna.

Senissä on kylmälaitteiston kanssa ollut alusta asti ongelmia. Ostettaessa venettä Plymouthista paljastui, että jääkaappi ei toiminut ensinkään. Toisaalta myyjä oli ovelasti jättänytkin mainitsematta laitteiston olemassaolon, mitä emme noteeranneet tietäen sen olevan vakiovaruste. Surveiori mainitsi, että ei ollut sitä tutkinut, mutta mepä emme siitäkään vielä valveutuneet. Vasta kun Plymouth-Kiel siirtokippari valitteli toimimatonta jääkaappia alettiin asiasta huseerata, mutta onneksi ystävällinen myyjä lupasi yrittää korjata sen kuntoon, koska mekin tulisimme tarvitsemaan sitä lopulle siirtomatkaa. Johonkin ”kuntoon” se sitten tulikin.

Jäähdytinkoneisto on siitä asti enimmäkseen syönyt sähköä, kondensoinut vettä putkiinsa ja sieltä pilssiin sekä hurissut vain moodissa 24/7. Huurretta, kuuraa tai kylmiä biisoneja sen sisällä ei ole koskaan näkynyt. Se ei ole koskaan sammuttanut itseään saavutetun kylmyyden vuoksi, mutta satoja kertoja kylläkin liian matalan käyttöjännitten takia ajettuaan itse akut polvilleen . Tänä vuonna purjeita ei tullut hankittua, joten jotain menoeriä oli keksittävä ettei verottaja alkaisi ihmetellä miten voi proletariaattivarustamolle muka jäädä euroja tilille makailemaan.

Edellisvuonna soittelin kesäkuussa yli 20:een eri kylmäalan firmaan, josko jostain löytyisi kylmäainehuoltaja, joka voisi vaihtaa ja täyttää aineet kompressoriin, tuloksetta (ja hyvä niin koska kompura ja profiili olivat itse asiassa molemmat lopussa kuin empatia Stalinilta aikoinaan). Marineassa on kestotarjouksessa ollut Isothermin ja Waecon kylmälaitteita, joten jokin sellainen oli vastassa. Juhannusta ennen aika oli sen verran kortilla sekä varustamon veneinsinööri kun on käytännön asioissa taidoiltaan jossain syöksykierteen ja kostean pierun välimaastossa, niin katsottiin paremmaksi päästää Innosetin Aki Jaakkola jälleen hommiiin. Herrahan on jo entuudestaan asentanut onnistuneesti Seniin septitankin ja webaston.

Aluksi piti vain vaihtaa kompressori ja profiili vastaaviin, mutta Amelien Villen kuuman vihjeen vuoksi kustannusluokkaa kohotettiin samalla. Senillä jääkaappi on aina ollut tehottomuutensa lisäksi sähköongelma. Se on syönyt sitä valvasti. Kahdella 55 Ah akulla vaihdellessa se ollut melkoista touhua. Kone kun on käynnistynyt, niin jääkaappi päälle. Kun kankaat on ylhäällä niin sitä pitää sammutella. Kuin tilauksesta ehdolle tuli varaavat kylälaitteet ja ASU-tekniikka.

wpid-img_20150701_151949481.jpg

Värkki on kerrassaan nerokas. Sillä on moniksi tunneiksi riittävä varaava profiili, joka on vain pari kiloa painavampi ja joku 5 cm paksumpi kuin tavallinen. Se lataa sitä automaattisesti tarpeen mukaan täysillä heti jos jännite ylittä 13.5 V, eli joko ollaan maasähkössä tai kone on käynnissä, ja muulloin himmailee. Eli, ei pelkästään kuin tehty purjeveneeseen vaan itse asiassa tehty purjeveneeseen.

wpid-img_20150701_152007610.jpg

Profiili sijoitettiin Senin jääkaapin styyran puoleiseen reunaan, mikä vapautti paaran vinon laidan pinoamiselle, mikä oli förstin mielestä pelkästään hyvä asia. Ensi koitos oli Juhannus, jolloin perjantaista sunnuntaihin Sen oli redillä Sipoossa jääkaappi koko ajan päällä, ja öisin mastovalo (ledi kylläkin, kiitos dx.com:lle) söi sekin päälle omansa joita tasapainotti aurinkoa tuskin nähnyt kannen kenno. Yhdellä akulla ja sunnuntaina vastassa oli 12.6 V. Muutos menneisiin on aivan mieletön.

wpid-img_20150701_152055507.jpg

Jonkin verran epäiltiin myös Firstin jääkaapin eristyksiä. Yllätykseksemme kaappi on ympäriltä 50mm polyuretaanin suojissa, mitä voidaan pitää varsin kelvollisena eristyksenä. Ja mitä nyt tätä kaappia juhannuksesta tähän asti käytelleenä voi todeta, niin sähkön kulutus kulussa on romahtanut. Kaapissa on perusautomatiikalla todella kylmä ja sitä on jo säädetty keksitasosta vähän pienemmälle.

Samaisesta värkistä on muuten vesijäähdytysversio, joka ei vaatisi edes uutta läpivientiä. Jäähdytin osa on suunniteltu tiskialtaan läpivientiin korvaavaksi osaksi. Toki se olisi tehtävä ylhäällä ja reikääkin olisi vähän isonnettava. Varustamo ei moista värkkiä kuitenkaan Senille kelpuuttanut pohjan profiilin eikä aikataulujen vuoksi. Ilmajäähdytys oletettin riittäväksi ja riittävän hiljaiseksi. Se on ollut molempia.

Kesäloma!

image

Tänään eka lomapäivä. Eilen lähdettiin Larusta RAY:n saareen ja sieltä yötä pitkin Inkoon edustalle redille. Konetusta ja fantastista kryssiä, ei hassumpaa. Käytiin Scolassa lounaalla ja nyt tästä matka jatkuu lännemmäs, ehkä Hankoon. Jussarö ei kutsu kylmien vesien takia ja lisäksi viime kesäisestä Jussarön äijän Penelopen valokuvailusta ja kohkauksesta jäi vähä paska maku.

image

Etsi kuvasta kaikki kesäpurjehduksesta indikoivat asiat. (ainakin kymmenen, varmasti enemmänkin)

Suursaarirace 2015

Taas oli sen aika. Suursaari race, tuo Suomalaisen avomeripurjehduksen joulu ja juhannus. Veneen varustelut olivat kevään mittaan sujuneet mukavasti. Edellisestä vuodesta poiketen vene lasketiin ylipäätänsä veteen eikä vain siirrelty rekalla pitkin Lauttasaarta. Perinteeksi muodostuneeseen akuuttiin miehistövajeeseen haettiin jälleen apuja Avomeripurjehtijoiden foorumilta ja muualtakin somesta. Kolme kovaa luuta löydettiinkin avuksi, mutta valitettavasti yllättävät työkiireet sekä viime tingassa tapahtunut loukkaantuminen jättivät miehistön pääluvun neljään ja siten myös roolijaossa jouduttiin lieviin päällekkäisyyksiin, jotta asiat saataisiin hoidetuksi. Keula-floateri-trimmeri-piano-pinnamies-navigaattoritaktikko-roolia hoiti Ville, floateri-navigaattori-piano-pinna-taktikko-trimmeri-keulamies-roolia puolestaan hoiti Jani sekä taktikko-trimmeri-navigaattori-piano-keula-floateri-pinna-roolia paukutti menemään Kaspar. Veneen mediavastaavana sekä ruoka-, juoma- ja tunnelmapuolen päävetäjänä oli sama kelvoton messipunnus kuin aina ennenkin. Varustamon kannattaisi varmaan vähän miettiä mistä tähänkin tärkeään rooliin löytyisi menestyksen edellyttämää osaamista.

Ennakkoon sääennusteissa uumoiltiin lännen ja luoteen puoleisia yöksi keveneviä tuulia menomatkalle, josta lauantaiaamusta alkaen iltaa kohti ripsakoituvia etelän ja kaakon puoleisia tuulia, sekä paluumatkalle yöksi ja sunnuntaiaamuksi kovenevia tuttuun lahden suuntaiseen länsi-lounaseen kääntyviä puhureita. Näin jälkikäteen voidaan heti todeta, että ennusteet pitivät aika hyvin kutinsa.

Lähdön aikoihin Haukilahdessa oli kaunis sää. Maalta luoteen puolelta puhalteli mielenkiintoinen tuuli, minkä tiedettiin hallitsevan keliä rannan tuntumassa. Suursaari racessa lähtöviivan aina ollessa samassa paikassa tämä tarkoittaisi varsin erikoista myötätuulilähtöä. Senissä käytiin ankara taktiikkariihi lähtöalueella pyöriessä ja lähdön sotastrategian lopputulema oli, ettei ollut kokemusta eikä harmainta aavistusta siitä, mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä. Sääntöjen valossa päätettiin lähteä styyralla koska emme nähneet mitään estettä slöörata viivalla. Tuultakin olisi ehkä sen verran, että muiden paskaföönit eivät välttämättä hapottaisi meitä ihan kokonaan. Niinpä ajelimme itsemme poijupuolelle muiden alle. Siellä muukin fleetti oli, mutta melkolailla onnistuneesti saimme pidettyä Senin muiden alla, joten saimme ihan rauhassa burnata meidän ylimääräiset sekunnita slöörissä viivalla. Näin pitkää kisaa varten tuli kyllä muutama ylimääräinen metri jätettyä viivaan ihan vain varmuudeksi.

Tööt matkaan ja rauhallisesta spinnutalkoista selvittyämme paikka asettui fleetin keskelle ihan mukaviin asemiin Watataitin kantaan Thetiksen yrittäessa hakea peittoa alta. Thetis saatiin tässä vaiheessa vielä kammettua pysymään takana, mutta Thetiksen leikattua takaa hippasille Fun Firstin kanssa yritimme siitä alta mennä omiin nimiin Melkin poijulle. Siinä kuitenkin etevästi Monthan ja Kotisalo vetivät nahisteluistaan huolimatta meistä ohi tarjoillen meille venettä selvästi maltillisemmin töniviä Schaiberi-föönejä.

Matka Melkiltä Hramtsowille jatkui mietteliäissä merkeissä. Fleettiin tuli sivusuunnassa selvää hajontaa toisten hakiessa suoraa, peräti rumppiksen pohjoisen puoleisia linjoja konsonanttihirviölle, osan vedellessä selvästi etelämmäksi lounaisempien tuulten toivossa. Senissä päätimme jo aikaisessa vaiheessa, ettemme lähtisi liikaa hippastelemaan. Tässä vaiheessa nostoleikeillä saisi helposti molemmat savea punttiin. Mediavastaavan ajatusten harhaillessa gopron ja lenkkimakkaran välillä pääsi genaakkerinen isompi Bavaria rynnimään alle. Siinä sitä oltiin jumissa sitten. Bava ei päässyt alta ja ainoa keino meillä oli nostaa yli ja päästää liiat paineet spinnusta. Turskaa tuli saavikaupalla, mutta ehkä oli parempi nöyrtyä aikaisemmin ku myöhemmin.

Hramtsowin kupeessa. Taustalla taitaa näkyä Watatait (pinkki), Lutra Lutra (punainen), Melisande (vihreä) sekä mahdollisesti myös Penelope (valkoinen) - Kuva Sinko 2015

Hramtsowin kupeessa. Taustalla taitaa näkyä Watatait (pinkki), Lutra Lutra (punainen), Melisande (vihreä) sekä mahdollisesti myös Penelope (valkoinen) – Kuva Sinko 2015

Hramtsowille fleetti kuitenkin yhtyi ja sieltä alkoi laukka kohti länttä. Löysenevä tuuli ja vanhan puhurin aallokko teki alkumatkasta hieman rasittavan. Melko monessa muussa firstissä näytti kököttävän kannella pienen pitäjän verran väkeä. Meilla kelvottomia ruokia ja ankeita juttuja oli jakamassa muita selvästi harvempi ryhmitys. Vauhtien hiljentyessä tätä ei koettukaan enää niin ongelmallisena asiana, vaikka pieni pelko perseessä oli paluu yön kovenevan kelin kryssistä alipainoisena. Taisi olla Fun First ja Thetis, jotka ensimmäisinä lähtivät hakemaan ulompaa yr.no:n ennusteiden mukaisia parempia tuulia etelämpää. Lutra Lutra kyllästyi sekin sahaamaan meidän mukana ja lähti etelään sekin. Meitä jäi siihen lähiympäristöön spinnuvärityksistä päätellen ainakin meidän perinteinen kestovastus Watatait, uusi 31.7 venekunta Silver Girl ja Melisande. Jos nyt oikein tutkailimme niin Penelope oli vähän kangerrellut Hramtsowille tai sen kierrettyään ja lipui hieman pohjoisempana kuitenkin kiinniottaen pääklungaa.

zZz

zZz

Yöksi aallokko laantui, ISAF:in säännöt korvattiin meriteiden säännöillä ja saimme Senin kulkemaan varsin mukavasti. Nöyrästi polareiden mukaisesti leikkailtiin aika konservatiivisesti pysytellen rumppiksen tuntumassa lähtemättä haahuilemaan liiaksi pohjoiseen eikä etelään sen enempää. Hyvällä yövauhdilla kuittasimme kiltisti vieritysten limpsineet Watataitin ja Silver Girlin. Molempien veneiden spinnu ansaitsevat kyllä erikoismaininnat. Watan pinkki ja Silver Girlin lähes neonkeltainen spinnu herättivät meissä vaihtelevia kateuden tunteita. Myös Thetiksen koko musta spinnu on varsin jämäkän näköinen. Meidän menneiden vuosikymmenten takainen vanha Hood näytti ankealta. Yhtään ei auttanut, että takaraivossa jyskytti edelleen Matt Hodgsonin sanat master class treeneistä, että kannattaisi mitata se. Näytti kuulema alimittaiselta sen silmiin.

Aamu jossain Kalbiksen ja Kotkan portin välimaastossa

Aamu jossain Kalbiksen ja Kotkan portin välimaastossa

Yöllä ainoat purjeet jotka tunnistimme olivat Watan ja Silvergirlin lisäksi muiden luokkien veneitä, kunnes viimein löysimme itsemme Penelopen kannasta. Niiden perässä jiippailimme jonkun aika. Tiet erkanivat ja sen jälkeen löysimme itsemme Melisanden kannasta. Molemmat merkkejä siitä, että siihen astinen taival ei ole voinut mennä kovin heikosti. Aamusella oli messipunnuksen vuoro viimein sulkea silmät hetkeksi.

Kotkan porttia lähestyttiin tiukalla reachillä edelleen laimeassa vajaan 10 solmun tuulessa. Meno vähän kangerteli kunnes parempi trimmi löytyi. Melisande oli kerännyt vähän kaulaa meihin ja oletimme Penelopen olevan joku valkoisista spinnuista hieman pohjoisempana. Etelämmäksi lähteneistä veneistä ei ollut havaintoja. Kaksi vuotta sitten ne olivat saapuneet puolen tuntia, tunnin edellä muita. Emme oikein tienneet mitä odottaa, kunnes VHF kuulutukset kertoivat selvää kieltä. Eka firsti oli Penelope ja pian perään tuli Melisande. Muita ei väreistä päätellen enää väliin mahtunut ja me todella olimme kolmantena portilla. Meillä ei silti paljon korkattu, koska tiesimme, että meidän via dolorosa olisi vasta edessä muiden pikku hiljaa se jätettyä taaksensa.

Kotkan portilla kuitenkin jo huomasimme, että yöllä heittämällä ohitettu Silver Girl oli nyt sisuuntunut ja alkoi näyttää jonkin sortin uhalta. Saarta kohti mentiin kryssikulmilla. Lähestymien sujui vielä hienosti meidän puhkoessa polareita tasaisessa vedessä. Doylen G1 veti hienosti ja fiilikset oli aika hyvät. Saaren kulmille päästyämme alkoikin kryssitaistelu Silver Girlin kanssa. Heidän ensimmäinen eroyritys saaren kulmalla alkoi kuitenkin nostavaan shiftiin ja vaikka ehkä saivatkin rannasta jotain, niin se päättyi aika tasan samoihin mistä oltiin erkauduttu.

Saaren takana - Silver Girlistä kuvattuna

Saaren takana – Silver Girlistä kuvattuna

Seuraavalla kerralla shifti osuikin Silver Girlille kun saatiin vasemmalla ollessa 10-15 astetta nostavaa. Silver Girl kitti ja kuittasi. Meillä oli toistuvasti vähän vaikeuksia päästä vendoista uuteen vauhtiin. Saaren lähellä näytti jotkut veneet vetävän ja toiset olevan tiltissä. Keinot oli vähissä ja tyydyimme seuraamaan uutta firstiä saaren etelä kärkeen suhteellisen maltillisesti. Ajattelimme vetää sitten alamäessä paremmin. Toisin kävi.

Alamäessä Kotkan portille enemmistö otti idemmän halssin meidän hakiessa jotain onnekasta lännempää. Sitä ei löytynyt ja tuulen asetuttua sekä jiippien jälkeen oli selvää, että Silver Girl oli kiskonut roppakaupalla minuutteja edukseen. Jälkikäteen katsottuna alamäen paras anti oli ykkösreivinarun kiinnitys isoon paluumatkaa varten. Takana näkyvät punainen Lutra Lutran, musta Thetiksen ja sininen Fun Firstin spinnu olivat jonkinmoisen etäisyyden päässä, mutta kun tiesimme mitä olisi luvassa oli odotukset aika helvetin matalalla.

Paluu alkoi voimistuvaan sivutuuleen. Ennusteissa edelleen lupailtiin ripsakoituvaa keliä, joka kääntäisi tuulen kryssiksi. Päätimme vetää 150% ykkösella niin pitkälle kuin se vetäisi ja sitten luonnollisesti G3:lla loput. Tuulen noustua 20 solmun tietämille tiputimme isoon yhden reivin ja meno rauhoittui suhteellisen kulman pysytellessä edelleen yli 60:n. Tiesimme että Kalbikselta kurssi kääntyisi ja saisimme taas vähän lisää kulmaa auki. Näkyvyys oli aika huono takanatuleviin veneisiin, eikä meillä oikeastaan ollut mitään havaintoa kuinka lähellä Lutra Lutra ja kumppanit olisivat. Kalbikselle selvittiin ja vaikka tuuli koko ajan kääntyi keulemmaksi se oli edelleen sen 50-60 astetta millä G1 veti hienosti hyvästä hiivarista huolimatta. Lähin takaa tullut vene kuitenkin erkani ja lähti Kasuunille, isomman luokan vene. Seuraavaksi lähimpiin olikin vielä matkaa. Tämä sytytti pienet toivon kipinät ja taisteluun saatiin uutta puhtia. Kahteen kertaan nukutut reilut varttiset eivät liiemmin painaneet vähyydellään.

Joku 6 mailia ennen Hramtsowia alkoi tapahtua, edessä välkehtineet salamat tulivat kohdalle. Aika vieressä takana välähti niin perkeleesti ja sitten tuli heti perään vettä kuin aisaa. Se rintama ei kauaa kestänyt ja sateen hellitettyä alkoi tuuli. Se löi 26 solmua alkuunsa ja käänsikin sen sitten heti keulille. Kirstimme ja latistimme vielä loput liikkuvat ja nostimme ylikulmilla itseämme tuleen miettien ja suunnitellen g3:n vaihtoa. Sen kuitenkin kipusi ylikulmillakin sellaista 4-5 solmua karvan verran yli Hramtsowista ja kun matkaa oli jäljellä sinne enää viitisen mailia, niin laskeskelimme, ettei vaihto ehkä enää kannattaisi, koska Hramtsowilta maaliin kurssi kääntyisi taas niin paljon, että siellä voisi varmaankin avata reivinkin. Hieman ontuen piinasimme itsemme Hramtsowille ja valot takana pysyivät sellaisina. Silver Girlistä ei ollut hajua, mutta ei ollut mitään syytä olettaa etteikö se olisi jossain edessä, oletettavasti entistä kauempana.

Hramtsowilta maaliin oli kovavauhtinen slööri. Tuuli pysytteli siinä 18-20 solmun hujakoilla ja riittävän sivulla meille. Avasimme reivin ja rallattelimme menemään. Ripsakasta paluusta oltiin selvitty alimiehitettynä varsin mukavasti. Melkillä kuulimme VHF:llä, että Penelope ja Melisande olivat edelleen hippasilla ja Silver Girlin niistä vähän jääneenä kolmantena. Se tarkoitti kuitenkin, että Sen oli neljäntenä ja paras Suursaarisijoitus oli tosiasia.

Kaiken kaikkiaan hieno kisa. Vene toimi hienosti eikä pahempiin tötöilyihin sorruttu. Iso kiitos miehistölle. Vähälukuisuus ei ollutkaan este vaan nähtävästi vain haaste. Kiitos myös koko fleetille. On tämä OD touhu tasaisessa ja isolukuisessa köörissä vaan halvetin kivaa!

Silver Girl sai nähtävästi rangaistuksen, oletettavasti puuttuneesta VHF-ilmoituksesta, joten siitä tuli vielä sijakorotus meille. Siitä huolimatta Silver Girl veti helvetin hienosti uutena fleetin jäsenenä ja isot onnittelut sinne. Meille keskiviivan yläpuolella sijoituksissa oleskelu on sen verran harvinaista, että otamme mukisematta vastaan podium paikan vaikka se tällä tavalla lohkeaakin. Onnittelut toki myös Penelopelle ja Melisandelle jälleen kerran mahtavista vedoista!

Tulokset: www.suursaarirace.fi

Hetkinen

flights-delayed

Ei ihan vielä. Hekki, lukot ja pari muuta viritystä vielä ja sitten taas jatkuu touhut.

Alustavasti sovittu, että ensi viikolla viimein Doylen 31.7 Master Classiin mukaan LOWn/Nordzeen köörillä treenaan. Kuuluisan suomalaisen tasoituspurjehtijan sanoin ”Treenataan ihan sikana!!!”.

Vaikka Tiistiksien alut menee nyt tässä sählingissä, niin ne on sovittu 2.6., 9.6. ja 16.6. päiville! Kiinnittäisin huomiota ylle lisättyihin sivuihin. Kevät 2015 pitää sisällään kevään kisakauden touhut. Kesä 2015 pitää sisällään alustavia ajatuksia lomapurjehduksesta, jos joku tuttu nyt sattuu olemaan samoilla mestoilla noihin aikoihin.

Rikausta ja köysiostoksia

iltariki

Rikin jännitys tuli tänä vuonna tehtyä yövahdin kierrosten välissä. Aika osoittautu ihan passeliksi sankasta sumusta huolimatta, koska ilta oli täysin tyyni. Jännityksissä pientä poikkeamaa viime kausiin, D1:t jätin aavistuksen löysemmiksi ja myös V1:t ehkä yhden kierroksen alle. Taka-ajatuksena on, että (jälleen) uudistettu hekki tulee nyt olemaan entistä käyttökelpoisempi ja tarjoten lisäjännitystä tarvittavasti.

spinnunskuutti

Viime HTR:stä palatessamme napsahti 14 kts tuulessa varsin varoituksetta luun skuutti. Tapahtuma muistutti lähinnä laukaisua ja spinnu jäi onneksi ehjäksi. Siitä tuli mieleen, että kait noita naruja voisi uusia ennen katkeamistakin ja mahdollisesti jonkun muun hajoamista sen mukana. Hätiin löytyi regattashop24.de

ropes

Duunarivarustamolla ei oikein ole mahdollisuuksia tehdä hyväntekeväisyyttä ostoksillansa, vaan jos joku suostuu myymään jo entuudestaan hyväksi havaittua Liros Magic pro 8mm dynynyöriä hintaan 3,20e tarjoten aktiivista ja hyvää asiakaspalvelua lisäksi, niin se on menoa. Ja tuli niitä uusia metrejä sitten tilattuakin, kuvassa jälkimmäinen tilaus. Myös kuoretonta saa sieltä ihan hyvään hintaan kattavalla värivalikoimalla.

shackle

Sen kelluntaa

Punaraitainen pikku firsti nähty pajalahdessa siltojenalitusmoodissa

Punaraitainen pikku firsti nähty pajalahdessa siltojenalitusmoodissa

Keväinen lempeä sää säesti, kun Karttunen pulautti Senin jälleen meren uumalle. Pohjaduunien jälkeä tästä eteenpäin saavat ihastella ahvenet. Murhaavista maitohapoista, keskinkertaisesta jäljestä, rankasta vitutuksesta ja sontasesta söhlääjästä ei enää tietoakaan. Niihin palataan vain varustamon painajaisissa sekä tietysti ensi keväänä.

Tiistaina vielä tolppa kohti taivasta ja kausi on vääjäämättä aluillaan. Jumalauta.

Kesää odotellessa

taaontata2

Tätä tää taas saatana on. Talvi on sujunut rattoisasti virtuaaliregatassa töpeksiessä. Nyttemmin se on joutunut väistymään ainaisen pohjan hinkkaamisen viedessä kaikki ylijäämä aika. Seuraavan pohjaremontin teen niin, että vedän aavistuksen paksummin epoksia ja kiillotan sen peiliksi asti enkä pistä myrkkyä ollenkaan. Katotaan mihin asti skrubbiksilla pääsee ja monta kertaa pitää Karttusta vaivata. Maalien, käytetyn ajan ja mielenrauhan säästöillä Karttunen nostelee sitä alapesulle kerran jos toisenkin. Nojoo, puheet on puheita. Senin pohja on nyt vielä siedettävällä tolalla eikä moiseen remonttiin ole vielä aihetta.

Kuvassa viime kesän uutuudet, eli puomi ja kisko.

Kuvassa viime kesän uutuudet, eli puomi ja kisko.

Online purjehdusta

Talvi on tulossa, purjehdusalusta jäätyy ja kaikki on tyhmää. Eikä edes Volvo Ocean Race ole vielä alkanut. Ei huolta. Nyt löytyy hupaisia pikku appi kaikille isoille puhelinlajikkeille, E-Regatta. 8:lla veneellä shiftailevassa tuulessa vedetään pientä rataa (ylös,alas,gate,ylös,alas,byyri). Yksi lähtö kestää sen 4-5 minuuttia, mutta mainioksi tämän tekee se, että vastassa on oikeita ihmisiä. Meikäläisen löytää sieltä ajoittain kekseliäästi sen317 tunnuksen takana koheltamassa.

Ja mitä VOR:iin tulee, niin tämän vuotinen kotiosuus tapahtuu virtualregatta.com järjestämänä. Appikin on jo saatavilla ja netistä tietysti vielä paremmin pääsee kohkaan, mutta ensivaikutlema oli musta roima askel taaksepäin viime kertaisesta. En nähnyt polareita ja muutenkin vaikutti kököltä, mutta nyt kyllä on kyseessä ensivaikutelma ja ehkä en vaan osannut. Mutta tähän palataan vielä ennenku VOR alkaa ja sitä ennen tosiaan E-regatta!

Baltic Offshore Week 2014

Senin varustamo päätti lähettää sen heikoimman lenkin, pinnatuen, vähän lisäoppia hakemaan
purjehduksesta LOW:n kyytiin keulapunnuksena. Vuorossa on BOW 2014 tällä kertaa Piritassa, Eestinmaan purjehdusmekassa. Tätä touhua tullaan epäsäännöllisesti ja sisällöttömästi kangerrellen raportoimaan tänne ja twitteriin @kyntola sekä #bow2014 linkeistä. Varsinaiset kisaraportit bow.fi ja lowsailing.com.

Edessä ripsakkaa lounaistuulta ja snadia maininkia

Torstai

Star:in kyydissä istutaan. Silja teki karmaiseva virheen, kun päästi mut Comfort classiin paineleen itse espressokoneen nappeja samaan aikaan ku oma Jura kotona on rikki ja aamukahvit jäi juomatta. Näyttäisi siltä että Gråsalla on comfort class tienattu, Kassulla break-even koko lipulle ja Tallinna Madalille tulo näkyykin sitten jo Silja Linen pörssikurssissa.

Tänään iltapäivästä on tarkoitus vielä käydä vähän haistelemassa tuulia Tallinnan lahdella sekä herätellä mieliin mikä naru oli mikä, mikä vitun Gybe set ja että miksei se kulje.

bow_20140821_185045

Perjantai

Aika hyvää settiä ekan päivän avomeriosuus. Tuulta ja sadetta oli. Eka hajos reivi, korjattiin. Sitten nostettiin S5, joka vaihdettiin sitten kevyen kelin spinnuun joka olikin vähän liikaa ku nyrkillä tuuli nousi 30 knotsiin. Sitten hajos kicki, korjattiin. Sitten katkes keulan skuutti, vaihdettiin. Kaikkien operaatioiden jälkeen maaliaika jäi vaatimattomaksi ja valitettavasti isopurje on koossa enää hyvällä hengellä. Ei viitsi valittaa kuitenkaan ku pari kuulema sairaalassa ja kolme mastoakin mennyt. Huomisesta tulee mielenkiintosta jos samaa keliä sit radalla.

Lauantai

Lauantai valkeni lihakset kipeinä ja joka paikka mustelmilla. Vuorossa oli ratalähtöjä Tallinan lahdella. Spinnu oli paikattu yöllä ja aamulla isopurjeesta jätettiin muutama kohta teippaamatta paikallisesssa purjeneulomossa. Lähtöalueella kävi selväksi ettei oltu ainoita, jotka olivat isopurjeitaan joutuneen perjantain jäljiltä teippailemaan. Keli oli kuitenkin rauhallisempaa ja G1:llä näytti pystyvän touhuamaan.

Ensimmäinen startti sujui ihan semimukavasti. Venevauhti tuntui hyvältä muihin nähden joskin manööverit olivat kisakumppaneita kankeampia ja muutenkin vähän hapuillessa se meni. Shiftien kanssa oli ongelmia, mutta sentään yksi 34.7 jätettiin taakse, vaikkakin tasoituksien jälkeen sijoituksessa ei ollut hurraamista.

Toka startti lähtikin jo paljon paremmin käyntiin ja kärkiköörissä tultiin ylä- ja alamäen jälkeen gatelle, josta päätimme vetää radan oikeaan reunaan muiden suunnatessa vasemmalle. Tuuli kääntyi 20 astetta vasemmalle ja kun palauttavaakaan ei tullut, niin homma oli taputeltu ja sijoitus taas siellä pökäosastossa.

bow_20140823_152334

Kolmannen startin lähestyessä mereltä hiipi melkoinen ukkospilvi hitaasti mutta varmasti lähtöalueen päälle. Tuuli alkoi heittelehtiä, salamoi ja vettäkin tuli siihen tahtiin että Esteri olis ollut ylpeä. Aikamme haahuiltua totesimme, ettei meidän iso kestäisi niitä tuulia eikä löpöä ollut pörrätä tuntitolkulla lähtöalueella. Päätettiin lähteä etujoukoissa pois lähtöalueelta. Jokunen muukin päätti tehdä saman. Pizzojen äärestä Las Piritasista todistimme kuitenkin, että keli pläkäsi totaalisesti kuuron mentyä ja joku lähtö sitten reilusti myöhemmin ammuttiin löysään keliin.

Sunnuntai

Viimeisenä päivänä oli luvassa pari ratastarttia ja jonkin sortin saaristo kisa ristiinrastiin tallinnan lahtea.
Lauantain kehnosti menneistä, joskin silti ihan semilupaavista, starteista sisuuntuneena lähdettiin ekaan lähtöön hakemaan ainakin yhtä viron päänahkaa. Homma sujuikin hienosti alkuunsa. Ylämerkillä kärjen tuntumassa ja alas tultiinkin jo niukasti kärjessä. Päätettiin ottaa vasen reuna, jossa isot näytti vetävän ihan hyvin omassa tokassa ylämäessään, ja näin pakottaa seuraajat joko seuraan tai valkkaan paskempi reuna. Se ”paskempi reuna” saikin sitten 30 astetta tuulta osakseen ja melkein törmäsivät leikkariin meidän olessa etäällä toisessa reunassa. Ei auttanut muuta kuin nöyrästi byyriin hakeen jälleen reipas sijanumero.

Toisessa lähdössä kangerteli jo vähän venevauhtikin manööverien ollessa tasasaisen kankeita ja edes sitloodaosaston paremmat vendatkaan eivät auttaneet kun shiftit jälleen temppuilivat ja rataosuudet näin hoidettu yltympäriinä paskoilla sijoilla.

bow_20140824_125924

Venevauhdin kuitenkin yleisesti oltua melko hyvä ja kelin vähän moinattua toivoimme, että G1 viimein tarjoaisi virolaisten pienempiä keulapurjeita vastaan viimein vähän etua. Kolmannessa startiss sitten löydettiinkin oma pläkä muitten paskoisa ja venda starttiviivalle jäi vajaaksi kirjoilujen saattelemana. Minuutin pari myöhässä piti taas lähteä vaan nöyrästi perään. Se pakkasi kuitenkin edestä ja ylämerkillä jo ohitimmekin sitten ekan First 34.7:n. Siitä tiukkaa spinnuttelua kohti seuraavaa kääntö merkkiä vielä kolmos oravien ollessa aika nipussa. Ennen merkkiä kuitenkin tuuli kävi liian tiukaksi ja oli keulalla noustava merkillä, jonka jälkeen tuuli pyörähti melkoisesti siivittäen ne, jotka just ja just oli ehtineet merkin yli, eli Elisan ja Brigittaxin, piiiitkälle karkuun. Sitten aika tasaista suhailua jatkui kunnes alkoi viimeinen ylämäki. Ylämäessä vauhti kangerteli tasaisesti ja kun sama jatkui myös loppualamäessä, niin sijoitus oli jälleen kerran sieltä mudan ja paskan seasta.

Lopuksi

Todettava on, että yhdessä pidempään harjoitelleet ja toistena vauhdista mittaa ottaneet virolaiset olivat aika kovia luita kaikin puolin. Etekin pari nopeinta, Elisa Passione ja Jazz, olivat kaikilla osa-alueilla meitä selvästi edellä. Ihmekös tuo, kun miettii mitä First 31.7:lle on tapahtunut suomessa viimeisen kuuden vuoden aikana. OD:ta parempaa mittaria omasta vauhdista on aika vaikea saada.

bow_20140824_204515

Vaikka joka päivä sitä kastui aivan läpimäräksi ja turpiin tuli, niin kivaa oli ja varmasti jotain tuli opittuakin. Vähän kyllä tuntuisi, että ORC rokottaa G1:stä First 34.7:ssa vähän liikaa. Virolaisilla kaikilla oli fokat keulilla ja lahden tasaisissa vesissä niillä radalla pärjäsi genoalle ihan hyvin. Tarvittavan eron tekeminen muihin osoittautui meille lähes mahdottomaksi. Toki purjekin on uusi ja veneessäkin totuttelemista riittää. Lisäksi järjestäen pieleen menneet shiftit kuuluvat lajiin, mutta ärsyttäväthän silti.

Tiistikset 7 – poks

Copyright JR 2014

Copyright JR 2014

Taas tuli tiistai. Sen saapui pitkäksi venähtäneeltä kesäreissulta melko pulskassa kunnossa kuten varustamon edustajakin. Senin hoikennus sentään onnistui rahtaamalla tavarat laiturille. Tuulet olivat ennusteissa siinä 8 m/s paikkeilla, mikä viittelöi kolmosen puolelle puuskat huomioiden ja laiturilla olikin vastassa juuri se kahdeksan ja yli kympin puuskat. Uusi ja käyttämätön Doylen Startis ICE G1 silti kutitteli ajatuksissa, mutta nöyryys vei voiton tällä kertaa ja päätettiin aloittaa kolmosella ja vaihtaa tarvittaessa.

Varustamolla alkoi pierut kastua miehistöä paikalle kutsuessa kun alkoi hylsyjä sateleen joka suunnalta. Tällä kertaa pelastus tuli ironisesti samoista syistä kun sisarveneellä oli myös vaikeuksia lomanloppuhelteillä raapia tarpeeksi kämmeniä kannelle. Riemastuttavana bonuksena Bicen kippari Arttu pääsi mukaan temmeltämään myös pikku firstin kannelle. Lopputuloksena vastoin odotuksia kannella olikin äkkiseltään kilpapurjehduskompetenssia enemmän kuin keskisuomalaisessa kuntaliitoksessa. Valitettavasti pinnasta otti tukea sama höntyilijä kuin aiemminkin ja nyt vielä talviruosteessa kevätkauden mentyä pipariksi.

Lähtöön tuli pieni hoppu ja keliin tutustuminen jäi jälleen melko ohueksi. Tuulta oli todella se 9-10 m/s ja lähtö-alueella jopa nähtiin isossa reivejäkin. Senin reivinarut olivat onneksi puomilla, mikä helpotti valintaa sen osalta. Kopukka liputteli E-rataa myötäpäivään höystettynä R-lipulla, mikä meinaa lisäylämerkkiä lähdön jälkeen ja idän puolella möllöttelikin perinteinen pieni punainen pallopoiju. Lähtötaktiikkaa ei kummemmin ehditty hieroa muuta kuin että ”eiköhän me veneeltä lähdetä”. Lasketeltiin sinne ja slöörin ja hidastelun värittämä haparoiva lähestyminen tuotti jonkin sortin lähdön. Meillä olisi ollut mahdollisuus nostaa päällä ollut 4play (Albin express) kahville, mutta kokeilimmekin vähän vaihtoehtoista taktiikaa. Jätimme hyvin tilaa ja nostimme itsemme vain niiden alle paskoihin. Nähtävästi gambitit eivät ole kovin keskeinen osa purjehduksen avausteoriaa, koska 4play kiitti ja kuittasi itselleen etumatkan, jota vastaan saimme jatkossa taistella tosissaan.

Ylämerkkiä lähestyessämme näimmekin sitten reivatun Bellan (First 31.7) ja Mayn (H-vene) painellen etäällä karkuun vielä ovelamman avauksen turvin. Herrat olivat keksineet, että radan ekalle punaiselle ehtii huomattavasti nopeammin kun jättää sen ekan lisäylämerkin kiertämättä. Ylämerkiltä oli avoin sivuniitti sille punaiselle, mikä olikin hieman hankala mojovassa hiivarissa eikä siitä ilman broutseja selvittykään. Narut kuitenkin löysi kätensä ja pinnakin alkoi taas tuntua hiljalleen tutulta. Alamäkeen valikoitui kauniin värinsä vuoksi kokopunainen S3, mikä oli oiva valinta ja 4playstä päästiin ohi ilman suurempia kommervenkkejä sekä edellä posotelleet Bella ja May alkoivat nekin lähestyä, vaikka ymmärrettävästi eivät olleetkaan enää virallisesti vihollisia.

Spinnualamäki taittui sivummalle ja alkoi epäilys siitä että vetääkö niilä kulmilla ilman ongelmia vai ei. Hieman leudompi puhuri saarten takana häämötti, mutta liika pankitus liian aikaisin kostautui ja yksi broutsi otettiin vielä spinnullakin kuin nyrkin lyömänä. Olisi pitänyt pinkoa vähän alemmas ja nostaa takaisin vasta karvan verran myöhemmin, mutta jos tädillä olisi munat ja sitä rataa. Saaren takaa punaiselle homma sujui mukavasti ja eteläiseltä alamerkiltä alkoi ylämäki takaisin.

Ylämäki oli mukavan tiukkaa kryssiä. Sen suostui nousuun varsin kivasti. Hieman voimattomasta tunteesta huolimatta loki näytti kelvollista vauhtia. 4play viimein alkoi jäädä taakse ja Bella läheni edessä. Kryssi viimeiselle legille sujui ihan kelvollisesti, mutta matka loppui kesken Bellan ohitukselle ja viimeinen sivari punaiselta maaliin mentiin Belan perätuntumassa. Jos kisa olisi vielä ollut auki, siinä olisi voinut ajaa vähän ylemmäs vähän kovempaa ja heittää spinnulla maaliin riskirajoilla, mutta 4playn ollessa jonkun minuutin takana päätimme ottaa paukun varovaisesti ja toivoa, että etäisyyttä olisi kertynyt tarpeeksi. Ei ollut. Nopeasta radan kierrosta huolimatta tasoitettuna Albin oli eka.

Hieno kisa, paukku ja kakkossija on Senin tiistishistorian korkein saavutus. Iso kiitos tietysti menee rautaisille gasteille. Paremmalla lähdöllä ja pinnan vatkaamisella olisi irronnut vielä parempi sija, mutta niinhän se on aina. Upea keli kyllä purjehdukselle. Ihan heti en muista milloin olisi kympin tuulissa kryssitty t-paidoissa hiki otsalla. Keulassa tarkeni ilman paitaa eikä roiskeista kuulunut sivistyssanoja. Tällaiseen voisi tottuakin.

Tuuli: E 6-11 m/s
Sää: kaunis ja erittäin lämmin elokuun ilta
Rata: E
Purjeet: G3 ja S3
Miehistö (saapumisjärjestyksessä): Kynde, JR, Martti, Arttu
Track: veneellä, myöhemmin
Tulokset: 2. kokonaistuloksissa, 2. pikkuluokassa, 1. First 31.7

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.