Sen

First 31.7 ja höpinää purjehduksesta

Baltic Offshore Week 2014

Senin varustamo päätti lähettää sen heikoimman lenkin, pinnatuen, vähän lisäoppia hakemaan
purjehduksesta LOW:n kyytiin keulapunnuksena. Vuorossa on BOW 2014 tällä kertaa Piritassa, Eestinmaan purjehdusmekassa. Tätä touhua tullaan epäsäännöllisesti ja sisällöttömästi kangerrellen raportoimaan tänne ja twitteriin @kyntola sekä #bow2014 linkeistä. Varsinaiset kisaraportit bow.fi ja lowsailing.com.

Edessä ripsakkaa lounaistuulta ja snadia maininkia

Torstai

Star:in kyydissä istutaan. Silja teki karmaiseva virheen, kun päästi mut Comfort classiin paineleen itse espressokoneen nappeja samaan aikaan ku oma Jura kotona on rikki ja aamukahvit jäi juomatta. Näyttäisi siltä että Gråsalla on comfort class tienattu, Kassulla break-even koko lipulle ja Tallinna Madalille tulo näkyykin sitten jo Silja Linen pörssikurssissa.

Tänään iltapäivästä on tarkoitus vielä käydä vähän haistelemassa tuulia Tallinnan lahdella sekä herätellä mieliin mikä naru oli mikä, mikä vitun Gybe set ja että miksei se kulje.

bow_20140821_185045

Perjantai

Aika hyvää settiä ekan päivän avomeriosuus. Tuulta ja sadetta oli. Eka hajos reivi, korjattiin. Sitten nostettiin S5, joka vaihdettiin sitten kevyen kelin spinnuun joka olikin vähän liikaa ku nyrkillä tuuli nousi 30 knotsiin. Sitten hajos kicki, korjattiin. Sitten katkes keulan skuutti, vaihdettiin. Kaikkien operaatioiden jälkeen maaliaika jäi vaatimattomaksi ja valitettavasti isopurje on koossa enää hyvällä hengellä. Ei viitsi valittaa kuitenkaan ku pari kuulema sairaalassa ja kolme mastoakin mennyt. Huomisesta tulee mielenkiintosta jos samaa keliä sit radalla.

Lauantai

Lauantai valkeni lihakset kipeinä ja joka paikka mustelmilla. Vuorossa oli ratalähtöjä Tallinan lahdella. Spinnu oli paikattu yöllä ja aamulla isopurjeesta jätettiin muutama kohta teippaamatta paikallisesssa purjeneulomossa. Lähtöalueella kävi selväksi ettei oltu ainoita, jotka olivat isopurjeitaan joutuneen perjantain jäljiltä teippailemaan. Keli oli kuitenkin rauhallisempaa ja G1:llä näytti pystyvän touhuamaan.

Ensimmäinen startti sujui ihan semimukavasti. Venevauhti tuntui hyvältä muihin nähden joskin manööverit olivat kisakumppaneita kankeampia ja muutenkin vähän hapuillessa se meni. Shiftien kanssa oli ongelmia, mutta sentään yksi 34.7 jätettiin taakse, vaikkakin tasoituksien jälkeen sijoituksessa ei ollut hurraamista.

Toka startti lähtikin jo paljon paremmin käyntiin ja kärkiköörissä tultiin ylä- ja alamäen jälkeen gatelle, josta päätimme vetää radan oikeaan reunaan muiden suunnatessa vasemmalle. Tuuli kääntyi 20 astetta vasemmalle ja kun palauttavaakaan ei tullut, niin homma oli taputeltu ja sijoitus taas siellä pökäosastossa.

bow_20140823_152334

Kolmannen startin lähestyessä mereltä hiipi melkoinen ukkospilvi hitaasti mutta varmasti lähtöalueen päälle. Tuuli alkoi heittelehtiä, salamoi ja vettäkin tuli siihen tahtiin että Esteri olis ollut ylpeä. Aikamme haahuiltua totesimme, ettei meidän iso kestäisi niitä tuulia eikä löpöä ollut pörrätä tuntitolkulla lähtöalueella. Päätettiin lähteä etujoukoissa pois lähtöalueelta. Jokunen muukin päätti tehdä saman. Pizzojen äärestä Las Piritasista todistimme kuitenkin, että keli pläkäsi totaalisesti kuuron mentyä ja joku lähtö sitten reilusti myöhemmin ammuttiin löysään keliin.

Sunnuntai

Viimeisenä päivänä oli luvassa pari ratastarttia ja jonkin sortin saaristo kisa ristiinrastiin tallinnan lahtea.
Lauantain kehnosti menneistä, joskin silti ihan semilupaavista, starteista sisuuntuneena lähdettiin ekaan lähtöön hakemaan ainakin yhtä viron päänahkaa. Homma sujuikin hienosti alkuunsa. Ylämerkillä kärjen tuntumassa ja alas tultiinkin jo niukasti kärjessä. Päätettiin ottaa vasen reuna, jossa isot näytti vetävän ihan hyvin omassa tokassa ylämäessään, ja näin pakottaa seuraajat joko seuraan tai valkkaan paskempi reuna. Se ”paskempi reuna” saikin sitten 30 astetta tuulta osakseen ja melkein törmäsivät leikkariin meidän olessa etäällä toisessa reunassa. Ei auttanut muuta kuin nöyrästi byyriin hakeen jälleen reipas sijanumero.

Toisessa lähdössä kangerteli jo vähän venevauhtikin manööverien ollessa tasasaisen kankeita ja edes sitloodaosaston paremmat vendatkaan eivät auttaneet kun shiftit jälleen temppuilivat ja rataosuudet näin hoidettu yltympäriinä paskoilla sijoilla.

bow_20140824_125924

Venevauhdin kuitenkin yleisesti oltua melko hyvä ja kelin vähän moinattua toivoimme, että G1 viimein tarjoaisi virolaisten pienempiä keulapurjeita vastaan viimein vähän etua. Kolmannessa startiss sitten löydettiinkin oma pläkä muitten paskoisa ja venda starttiviivalle jäi vajaaksi kirjoilujen saattelemana. Minuutin pari myöhässä piti taas lähteä vaan nöyrästi perään. Se pakkasi kuitenkin edestä ja ylämerkillä jo ohitimmekin sitten ekan First 34.7:n. Siitä tiukkaa spinnuttelua kohti seuraavaa kääntö merkkiä vielä kolmos oravien ollessa aika nipussa. Ennen merkkiä kuitenkin tuuli kävi liian tiukaksi ja oli keulalla noustava merkillä, jonka jälkeen tuuli pyörähti melkoisesti siivittäen ne, jotka just ja just oli ehtineet merkin yli, eli Elisan ja Brigittaxin, piiiitkälle karkuun. Sitten aika tasaista suhailua jatkui kunnes alkoi viimeinen ylämäki. Ylämäessä vauhti kangerteli tasaisesti ja kun sama jatkui myös loppualamäessä, niin sijoitus oli jälleen kerran sieltä mudan ja paskan seasta.

Lopuksi

Todettava on, että yhdessä pidempään harjoitelleet ja toistena vauhdista mittaa ottaneet virolaiset olivat aika kovia luita kaikin puolin. Etekin pari nopeinta, Elisa Passione ja Jazz, olivat kaikilla osa-alueilla meitä selvästi edellä. Ihmekös tuo, kun miettii mitä First 31.7:lle on tapahtunut suomessa viimeisen kuuden vuoden aikana. OD:ta parempaa mittaria omasta vauhdista on aika vaikea saada.

bow_20140824_204515

Vaikka joka päivä sitä kastui aivan läpimäräksi ja turpiin tuli, niin kivaa oli ja varmasti jotain tuli opittuakin. Vähän kyllä tuntuisi, että ORC rokottaa G1:stä First 34.7:ssa vähän liikaa. Virolaisilla kaikilla oli fokat keulilla ja lahden tasaisissa vesissä niillä radalla pärjäsi genoalle ihan hyvin. Tarvittavan eron tekeminen muihin osoittautui meille lähes mahdottomaksi. Toki purjekin on uusi ja veneessäkin totuttelemista riittää. Lisäksi järjestäen pieleen menneet shiftit kuuluvat lajiin, mutta ärsyttäväthän silti.

Tiistikset 7 – poks

Copyright JR 2014

Copyright JR 2014

Taas tuli tiistai. Sen saapui pitkäksi venähtäneeltä kesäreissulta melko pulskassa kunnossa kuten varustamon edustajakin. Senin hoikennus sentään onnistui rahtaamalla tavarat laiturille. Tuulet olivat ennusteissa siinä 8 m/s paikkeilla, mikä viittelöi kolmosen puolelle puuskat huomioiden ja laiturilla olikin vastassa juuri se kahdeksan ja yli kympin puuskat. Uusi ja käyttämätön Doylen Startis ICE G1 silti kutitteli ajatuksissa, mutta nöyryys vei voiton tällä kertaa ja päätettiin aloittaa kolmosella ja vaihtaa tarvittaessa.

Varustamolla alkoi pierut kastua miehistöä paikalle kutsuessa kun alkoi hylsyjä sateleen joka suunnalta. Tällä kertaa pelastus tuli ironisesti samoista syistä kun sisarveneellä oli myös vaikeuksia lomanloppuhelteillä raapia tarpeeksi kämmeniä kannelle. Riemastuttavana bonuksena Bicen kippari Arttu pääsi mukaan temmeltämään myös pikku firstin kannelle. Lopputuloksena vastoin odotuksia kannella olikin äkkiseltään kilpapurjehduskompetenssia enemmän kuin keskisuomalaisessa kuntaliitoksessa. Valitettavasti pinnasta otti tukea sama höntyilijä kuin aiemminkin ja nyt vielä talviruosteessa kevätkauden mentyä pipariksi.

Lähtöön tuli pieni hoppu ja keliin tutustuminen jäi jälleen melko ohueksi. Tuulta oli todella se 9-10 m/s ja lähtö-alueella jopa nähtiin isossa reivejäkin. Senin reivinarut olivat onneksi puomilla, mikä helpotti valintaa sen osalta. Kopukka liputteli E-rataa myötäpäivään höystettynä R-lipulla, mikä meinaa lisäylämerkkiä lähdön jälkeen ja idän puolella möllöttelikin perinteinen pieni punainen pallopoiju. Lähtötaktiikkaa ei kummemmin ehditty hieroa muuta kuin että ”eiköhän me veneeltä lähdetä”. Lasketeltiin sinne ja slöörin ja hidastelun värittämä haparoiva lähestyminen tuotti jonkin sortin lähdön. Meillä olisi ollut mahdollisuus nostaa päällä ollut 4play (Albin express) kahville, mutta kokeilimmekin vähän vaihtoehtoista taktiikaa. Jätimme hyvin tilaa ja nostimme itsemme vain niiden alle paskoihin. Nähtävästi gambitit eivät ole kovin keskeinen osa purjehduksen avausteoriaa, koska 4play kiitti ja kuittasi itselleen etumatkan, jota vastaan saimme jatkossa taistella tosissaan.

Ylämerkkiä lähestyessämme näimmekin sitten reivatun Bellan (First 31.7) ja Mayn (H-vene) painellen etäällä karkuun vielä ovelamman avauksen turvin. Herrat olivat keksineet, että radan ekalle punaiselle ehtii huomattavasti nopeammin kun jättää sen ekan lisäylämerkin kiertämättä. Ylämerkiltä oli avoin sivuniitti sille punaiselle, mikä olikin hieman hankala mojovassa hiivarissa eikä siitä ilman broutseja selvittykään. Narut kuitenkin löysi kätensä ja pinnakin alkoi taas tuntua hiljalleen tutulta. Alamäkeen valikoitui kauniin värinsä vuoksi kokopunainen S3, mikä oli oiva valinta ja 4playstä päästiin ohi ilman suurempia kommervenkkejä sekä edellä posotelleet Bella ja May alkoivat nekin lähestyä, vaikka ymmärrettävästi eivät olleetkaan enää virallisesti vihollisia.

Spinnualamäki taittui sivummalle ja alkoi epäilys siitä että vetääkö niilä kulmilla ilman ongelmia vai ei. Hieman leudompi puhuri saarten takana häämötti, mutta liika pankitus liian aikaisin kostautui ja yksi broutsi otettiin vielä spinnullakin kuin nyrkin lyömänä. Olisi pitänyt pinkoa vähän alemmas ja nostaa takaisin vasta karvan verran myöhemmin, mutta jos tädillä olisi munat ja sitä rataa. Saaren takaa punaiselle homma sujui mukavasti ja eteläiseltä alamerkiltä alkoi ylämäki takaisin.

Ylämäki oli mukavan tiukkaa kryssiä. Sen suostui nousuun varsin kivasti. Hieman voimattomasta tunteesta huolimatta loki näytti kelvollista vauhtia. 4play viimein alkoi jäädä taakse ja Bella läheni edessä. Kryssi viimeiselle legille sujui ihan kelvollisesti, mutta matka loppui kesken Bellan ohitukselle ja viimeinen sivari punaiselta maaliin mentiin Belan perätuntumassa. Jos kisa olisi vielä ollut auki, siinä olisi voinut ajaa vähän ylemmäs vähän kovempaa ja heittää spinnulla maaliin riskirajoilla, mutta 4playn ollessa jonkun minuutin takana päätimme ottaa paukun varovaisesti ja toivoa, että etäisyyttä olisi kertynyt tarpeeksi. Ei ollut. Nopeasta radan kierrosta huolimatta tasoitettuna Albin oli eka.

Hieno kisa, paukku ja kakkossija on Senin tiistishistorian korkein saavutus. Iso kiitos tietysti menee rautaisille gasteille. Paremmalla lähdöllä ja pinnan vatkaamisella olisi irronnut vielä parempi sija, mutta niinhän se on aina. Upea keli kyllä purjehdukselle. Ihan heti en muista milloin olisi kympin tuulissa kryssitty t-paidoissa hiki otsalla. Keulassa tarkeni ilman paitaa eikä roiskeista kuulunut sivistyssanoja. Tällaiseen voisi tottuakin.

Tuuli: E 6-11 m/s
Sää: kaunis ja erittäin lämmin elokuun ilta
Rata: E
Purjeet: G3 ja S3
Miehistö (saapumisjärjestyksessä): Kynde, JR, Martti, Arttu
Track: veneellä, myöhemmin
Tulokset: 2. kokonaistuloksissa, 2. pikkuluokassa, 1. First 31.7

Hetki vielä

Firstejä miessaaren selällä vähän Suursaaren lähdön jälkeen. Etualalla Watatait

Firstejä miessaaren selällä vähän Suursaaren lähdön jälkeen. Etualalla Watatait.

 

Sen on ulkona hallista jälleen auringon alla. Se on pukilla komeasti ahteri Hoskin parkkikselle päin ja ihan lähiaikoina, ellei peräti jo paraikaa, menossa veteen. Enää on luvassa ankaraa huseerausta, rikaus ja se siitä. Kevätkausi nyt meni tässä kuitenkin ohi ja pianolastipesti :n kannella säilytti mielenterveyden joskaan ei vauroitta. Kisatouhut jatkuvat jälleen Elokuussa. Sitä ennen luvassa raportointia erinäisistä uudistuksista sekä mainintoja siitä mihin kuntoon Leevene kipon pisti.

Uusi J-rata tiistiksiin

tiistisradat2014

KoPu:n tiistiksiin on tullut uusi rata J, jota voidaan ajaa yksi tai kaksi kierrosta, aina myötäpäivään, ja jota voidaan käyttää kevenevässä kelissä. Kuva on muuten sitten mun suttaama sen alkuperäisen päälle, joten virheitä ja väärinkäsityksiä luvassa.

Senin on tällä hetkellä Leeveneellä korjattavata. Aikataulu on vielä auki, koska eivät uskalla luvata mitään. Yrittävät venytellä varmasti, mutta kohta kun ottavat viimein sen työn alle niin lienee parasta saada joku arvio vähän vikkelään. Olen kuullut pelottavia tarinoita korjaustöiden vitkutteluista. Toivottavasti näin ei käy Leeveneellä nyt. Mutta korjauksesta ja näistä touhuista lisää vähän tonnempana. Näillä näkymin Suursaari on vakavasti uhattuna, mutta jos nyt vähän ehtisi ennen Juhannustakin käymään pyörimässä, esimerkiksi Tiistiksissä. Siihen asti toimin laitapunnuksena LOW:n kannella sekä Emäsalossa jälleen Bicen kanssa.

Suunnitelmien muutos

Kapteeneja joku jaottelee kahteen ryhmään, kivillä jo käyneisiin ja kivillä kohta käyviin. Nyt näyttää siltä, että sitä joutuu vaihtaan ryhmää, koska Sen aloittaakin keväänsä yllätysvierailulla Leeveneellä. Taannoinen kopsahdus seuran saaren altaassa poijupainoon näyttäisi halkoneen palkin liimausta kölin perän puolelta. Kuulema aika tavallinen vika näissä veneissä, kun niitä ei ole varsinaisesti laminoitu runkoon vaan liimattu, ja voi aiheutua melko pienilläkin nopeuksillä, kuten meilläkin oli kyseessä. Kiva että tuli huomattua päivä ennen veteen menoa juuri kun kyljet jo kiilsi, kaikki alkoi olla valmista ja sukat jaloissa pyörien paloin innosta päästä asentaan kaikki purjehdusheloituksien parannukset. Ja huommenna saan vieläpä sen uuden Doylen ihme-ICE kankaisen G1:n käsiini.

Tää on välillä vähemmän tätä, välillä enemmän, mutta aina tää on tätä.

Kevät ja kesä

Kesällä purjehdus maistuu ja vene kulkee. Keväällä purhjehdus maksaa ja vene on pukilla.
Kesällä kylmä kalja lämpenee kädessä ja tuuli pyörii venähtäneessä sängessä. Keväällä kädet jäätyy pohjahommissa ja omat pierut pyörii suojapuvun sisällä. Kesällä sitä rientää Melkin eteläpuolella aaltojen harjoilta toisille. Keväällä sitä seisoo ruhkassa Meklua etelään päästäkseen hinkkaan jotain helvetin pohjaa. Kesällä taas on luvassa yhtä sun toista, mutta näin keväällä tää on kyllä enimmäkseen vaan niin helvetin tätä.

DCIM100GOPRO

Hiljalleen

g1

Sain pari kuvaa Doyleltä. Tuo kolmio alkaa kieltämättä jo vähän muistuttaa purjetta. Tässä on jo useampi vuosi menty höyryillä sen edellisen kanssa. Pitkään palvellut Westway sailssin kevlarlaminaatti ei oikein enää ollut oma itsensä Suursaaren 2010 jälkeen. 5cm kun leikkaa pois purjeesta, joka ei alunperinkään ollut täysimittainen, jotta sen saa edes ripustettavaan kuntoon, niin se on jonkin sortin tasoitus. Ei se meidän tuloksia varmasti pilannut, se me hoidetaan yleensä itse, mutta jyskytti koko ajan takaraivossa ärsyttävästi. Jos tämä uusi nyt siihen jysäriin vähän edes jeesisi.

organisaattorit

Prosailorista soittivat alkuviikosta, että tilaamani uudet kehrät ovat saapuneet. Saa nähdä miten käytännössä pelittävät tuossa, mutta helvetin hyviltä tuntuvat. Näistä kyllä seuraa sijaparannuksia. Vaikkei noi nyt ilmaisia olleet, niin toisaalta Harkenin organisaattorit kuudella ESP kehrällä olisi olleet jotain vielä ihan muuta. Ja siis sen lisäksi etteivät ne olisi sopineet kannen reikiin.

Tiistiksiin uudistuksia

Tungosta ylä-ylä-merkillä

Tungosta ”ylämerkillä” 2013

Koivusaaren pursiseuran järjestämiin tiistiksiin on kaudelle 2014 luvassa mielenkiintoista lisuketta. Autopilotin käyttö sallitaan kahden hengen miehistöille. Me sitä olemmekin jo sähköittä käyttäneet pinnalukkonna, mutta ei kyllä ole ollenkaan haitaksi, jos sen voi nyt jatkossa antaa ajaa kurssia väliajoin. Lisäksi tuloksiin tulee maininta ”DH” kahden kööreille. Kuulema myös ratoihin saattaa tulla uudistuksia. Mahtavaa!

Verkossa: KoPun tiistikset 2014

Ilopilleri

allas

Viime vuonna oli metri lunta ja pakkasta tähän aikaan, nyt on vähän eri. Noh, tänään oli pikkuaskareiden lisäksi luvassa viimeinen yritys ennen dramaattisempia toimenpiteitä tuon maston kauluksen kanssa. Sen plokipultit on niin kovassa kiinni, että ei yksikään ole liikkunut koko Senin Suomessa olon aikana yli viiteen vuoteen. Kaikesta päätelleen ei myöskään hyvään hetkeen ennen sitäkään. Kiusallisesti kaksi niistä on sellaisessa asennossa ettei niihin oikein voi plokia laittaa kiinni. Piirrustuksia on otettu ja muutospaloja on mietitty, mutta ajattelin kuitenkin antaa vielä yhden kunnon yrityksen niille.

kaulus_ja_kamat

Pulttien tyveen olen viikon parin välein suihkinut wd-40:stä helmikuun alusta pidellen sormia ristissä. Liikkeelle lähdettiin melko perinteisellä korjaussarjalla. Liekinheitintä ei ole ja sää oli liian tuulinen stendarille, niin nappasin mukaan tuollaisen lämpöpuhaltimen. Lisälämpötilaeroa tuomaan pulteille oli kylmäsuihke, jonka kyljessa uhotaan kunnollista -50C vilpakkuuta.

Pari ensi yritystä meni ihan kutittelun puolelle. Annoin sen lämmetä, sitten pultti jäähuurteeseen ja iskuja perään. Sitten yhtä ja toista ja vähän kaikkea yhtäaikaa kyllästymiseen asti, mutta tappi, jota työstin, ei hievahtanutkaan. Rupesin pisteleen tavaroita pakettiin ja vietyäni jo vasaran, suihkepullot ja lämppärin pois, ja hakiessani tapissa edelleen törröttänyttä ristipäätä sekä tuota reipasta sinistä ruuvaria heitin vielä muutaman iskun sillä ruuvarilla ja jumalauta se liikahti. Lisää öljyä ja lisää iskuja, ja sehän liikkui ja aina vaan jouhevammin. Sitten suoraan kokeileen sitä toista ongelma tappia ja sepäs liikkukin jo heti ekasta iskusta. Skål ja kääntelin ne käyttökelpoisiin asentoihin. Dramaattiset toimenpiteet saa jäädä tältä erää. Harmillisesti tämä tietysti tarkoittaa taas tuohikatoa, kun tuota plokistoa voi nyt sitten viimein alkaa uusimaan.

springdance

Öljytyt tapit jauhaa. Ja kun aurinkopanelin hetkellinen toimimattomuus johtui vain erään tampion väärinpäin kolvaamasta diodista, niin riemulla ei tuntunut olevan muita rajoja kuin puoli promillea. Kesää kohti!

Organisaattorin uusia kehriä odotellaan vielä saapuvan rapakon takaa. Seuraavaksi luvassa mastoon pari uudistusta ja jääkaapin kylmäkoneistolle pitäisi tehdä jotain.

Organisaattori osa 1

organisaattori

Talvella kaikki on kaunista! Ja paskat on. Ei ainakaan purjeveneet näillä leveysasteilla, mutta tästä se taas lähtee. Pari kehristä on ollut jumissa jo hyvän hetken ja loputkin pyörii kuin varustamon edustaja valssatessa. Tilanne tuon Sparcraftin hökötyksen kanssa on kuulema se, että varaosia ei oikein saa ja 60mm reikävälillä ei korvaavia organizereita löydy keneltäkään. Turhaan on silti tullut tätä urakkaa siirreltyä. Kun kolme ruuvia auvasi, niin tuo levisi kiltisti osiin. Pesin osat ja vikakin paljastui. Kehrien sisällä olleet holkit ovat korrosioineet tuota alumiini kehikkoa vähäsen ja siten syöneet itsensä sinne sisään niin, että kehrien väli pääsee turhan kapeaksi. Muutoin kehikko on ihan ehjä, mutta kehrät saavat mennä vaihtoon. Tuohon nyt on monia ratkaisuja, joista tuli sitten intopäissään valittua vähän vekkulimpi, mutta siitä lisää jahka saan osat käsiini. Mainittakoon lisäksi, että pari ruuveista oli vähän turhan löysällä jo alkuunsa. Vähän useammin pitäs noitakin vahdata.

Seuraavaksi pitää vähän koittaa temppuilla yhden toisen ilopillerin kanssa.

ilopilleri

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.