Sen

First 31.7 ja höpinää purjehduksesta

First 31.7 SM eka päivä

kolmaslahto2

ahdasta

Eka tiukka päivä takana. Itse olen Noordzeen keulakannella huseeraamassa. Tuulta oli nousevasti 7-9 m/s läheltä länttä ja mailinen rata oli Sirpalesaaren vieressä. Kun rataa oli se kolme kierrosta ja maali ylämäkeen niin touhua riitti. Lähdöissäkin oli ihan tunnelmaa ja 15 venettä piti huolen ettei ollut yksinäistä. Huomenna on vielä kolme rataa vähän kevyemmässä ja sitten se on siinä.

Tämän hetkiset tulokset (Noordzee on siellä jostain syystä nimekkeellä ”Moordee”)

Tiistikset 10 – viimein…

Pärnu takana ja hiljalleen taas arkirutiinit ottavat syleilyynsä. Tänään oli vuorossa niistä kirkkaasti mukavin, eli Kopun tiistikset. Luvassa oli itäistä keskikeliä lämpöisessä elokuun illassa. Niin lämpöisessä, ettei moisia nähtykään koko kesänä ennen näitä viime päiviä.

Senillä keskikeli tarkoittaa loputonta arpomista G1:n ja G3:n välillä. Koska nimenhuutoon oltiin saatu sentään se moukarihäkillinen miehiä mukaan päätettiin rymyttää G1:llä (valintaa helpotti se, että se nyt siellä sattui sukan alla jo oleen valmiiksi rullalla).

Sää testbedin mukaan klo 18:30

Lähtöalueella Kopukka liputteli perinteikkäästi E-rataa, eli se länteen ja sitten lounaaseen Rönnkubbenin punainen kiertäen, mutta ehkä hieman yllättäen kiertosuunta oli myötäpäivään. Lähtöviiva oli vinosti tuuleen ja eka ylämäki olisi oikeastaan sivuluikkaria ennen spinnun nostoa.

Ruosteinen pinnalukko väisteli jotain isomman lähdön venettä viivaa lähestyessä niin, että oltiin sitten yli puolen minuuttia suoraan myöhässä lähdöstä. Onneksi olimme sentään venepäädyssä. Sivutuulta oli reilusti ja isopurje tyytyi lepäilemään G1:n tehdessä kaikki työt. Aika kiltisti pääsimme ekalle punaiselle ja spinnu nousi gastien käskyistä terhakasti. Muiden kangerrellessa ja jättäen väliinkin spinnuttelut pääsimme pujottelemaan useista ohi. Tärkeimpänä pääsimme ohi kilpasisko Milousta, joka kokeili josko 31.7 liikkuu reivatulla isolla ja g3 virsarilla. Ei muuten liiku. Eteen jäivät vielä Donna (Inferno 31) ja Merenhuiske (J80). Mukavassa hiivarissa vauhti pysytteli 8 solmun päällä ja vene käyttäytyi silti melko maltillisesti.

Hyvin alkanut takaa-ajo ajauti suvantoon saarten takana tuulen nopeuden pysytellessä alle 10 knotsin lukemissa. Pieruinen tuuli loppui vasta vähän ennen Rönnkubbenin kääntömerkkiä. Takanatuleviin oltiin saatu kyllä eroa ja vähän otettu kiinni Donnaa ja Merenhuiskettakin. Siispä oli erittäin otollinen paikka taktiselle virheelle. Veneen peräosissa nyhjäävä punnus päätti jättää spinnun laskun sen verran myöhäiseksi, että kääntömerkistä vedettiin pitkäksi niin että soi ja haisi. Onneksi muu kööri ei ollut yhtä jäässä ja spinnu vermeet saatiin pois jiipin tieltä ja paluumatka voitiin aloittaa.

t10_takana

t10_edes

Paluumatkan sivutuuliosuus oli samanlaista pumpputuulta kuin mennessäkin ja vaikka edessä oleva kaksikko läheni, niin tuntui että liian hitaasti. Lopun pieni kryssi vasten 15 solmua sujui jokseenkin kelvollisesti, mutta ennen viimeistä kääntöä oli jälleen karkean taktisen virheen paikka. Meidän paaraillessa styyralla tullut Das Boot päätettiin vetää perän kautta ohi, vaikka olisimme olleet jo leikkarilla tai ylikin, mitä emme huomanneet ollenkaan. Kääntömerkin tähystimme vasta Saksaveneen jälkeen todetaksemme, että olimme yli leikkarista noin veneen mitan verran, siis jos se vene sattuu olemaan Panamax tankkeri.

Das bootilla oli tänään aikaa pelleilyihinkin

Loppu sivuloiskutteli maaliin oli hämärtyvässä illassa vielä ihan vauhdikas. Maalissa töötti törähti meille neljäntenä. Pikku luokasta oli selvää että Donna oli voittaja ja Merenhuiskekin oli vähän liian edessä. Lisäksi pari Albinia oli totutusti vähän liian lähellä takana. Viides sija pienistä ja kymmenes isoista on kuitenkin ihan kelvollinen tulos ottaen huomioon parit pahahkot märvellykset. Vene kulki hyvin, gastien toimia ei voi kuin kehua ja jos aina olisi näin hienot olosuhteet niin se ei tuntuisi näin hienolta. Kiitos kaikille.

Tuuli: 6-20 solmua ESE
Sää: täydellistä
Rata: E myötäpäivään
Purjeet: G1 ja S2
Miehistö saapumisjärjestyksessä: Kynde, Jani, Kaspar, Jr
Tulokset: 10. /23 kokonaistuloksissa, 5. /14 pikkuluokassa, 1. /2 First 31.7

Pärnu ORC Europeans 2015

europeans

Sen kelluu Lauttasaaressa, mutta pinnatuki on lähetetty etelään tutustumaan kansainväliseen kilpapurjehdukseen LOW:n kannella. Kyseessä on siis avomeripurjehduksen EM:t.

Kisat hyörähtivät tänään käyntiin virallisin seremonioin ja prerace ratakisan merkeissä. Huomenna on sitten ensimmäinen kisalähtö, pitkä avomeri. Tuosta ja tulevista on live-seuranta mahdollista allaolevista linkeistä. Huominen lähtö on klo 11.

Linkkejä:

Siinähän me ollaan keulanumerolla 55 ja purjenumerolla 11625 vasemmalla. Kuva otettu hetkeä ennen preracen lähtöä.

Siinähän me ollaan keulanumerolla 55 ja purjenumerolla FIN 11625 vasemmalla. Kuva otettu hetkeä ennen preracen lähtöä.

Tännekin voi tulla jotain mainintoja mahdollisesti matkan varrelta.

Kylmä, kylmempi, holotna.

Senissä on kylmälaitteiston kanssa ollut alusta asti ongelmia. Ostettaessa venettä Plymouthista paljastui, että jääkaappi ei toiminut ensinkään. Toisaalta myyjä oli ovelasti jättänytkin mainitsematta laitteiston olemassaolon, mitä emme noteeranneet tietäen sen olevan vakiovaruste. Surveiori mainitsi, että ei ollut sitä tutkinut, mutta mepä emme siitäkään vielä valveutuneet. Vasta kun Plymouth-Kiel siirtokippari valitteli toimimatonta jääkaappia alettiin asiasta huseerata, mutta onneksi ystävällinen myyjä lupasi yrittää korjata sen kuntoon, koska mekin tulisimme tarvitsemaan sitä lopulle siirtomatkaa. Johonkin ”kuntoon” se sitten tulikin.

Jäähdytinkoneisto on siitä asti enimmäkseen syönyt sähköä, kondensoinut vettä putkiinsa ja sieltä pilssiin sekä hurissut vain moodissa 24/7. Huurretta, kuuraa tai kylmiä biisoneja sen sisällä ei ole koskaan näkynyt. Se ei ole koskaan sammuttanut itseään saavutetun kylmyyden vuoksi, mutta satoja kertoja kylläkin liian matalan käyttöjännitten takia ajettuaan itse akut polvilleen . Tänä vuonna purjeita ei tullut hankittua, joten jotain menoeriä oli keksittävä ettei verottaja alkaisi ihmetellä miten voi proletariaattivarustamolle muka jäädä euroja tilille makailemaan.

Edellisvuonna soittelin kesäkuussa yli 20:een eri kylmäalan firmaan, josko jostain löytyisi kylmäainehuoltaja, joka voisi vaihtaa ja täyttää aineet kompressoriin, tuloksetta (ja hyvä niin koska kompura ja profiili olivat itse asiassa molemmat lopussa kuin empatia Stalinilta aikoinaan). Marineassa on kestotarjouksessa ollut Isothermin ja Waecon kylmälaitteita, joten jokin sellainen oli vastassa. Juhannusta ennen aika oli sen verran kortilla sekä varustamon veneinsinööri kun on käytännön asioissa taidoiltaan jossain syöksykierteen ja kostean pierun välimaastossa, niin katsottiin paremmaksi päästää Innosetin Aki Jaakkola jälleen hommiiin. Herrahan on jo entuudestaan asentanut onnistuneesti Seniin septitankin ja webaston.

Aluksi piti vain vaihtaa kompressori ja profiili vastaaviin, mutta Amelien Villen kuuman vihjeen vuoksi kustannusluokkaa kohotettiin samalla. Senillä jääkaappi on aina ollut tehottomuutensa lisäksi sähköongelma. Se on syönyt sitä valvasti. Kahdella 55 Ah akulla vaihdellessa se ollut melkoista touhua. Kone kun on käynnistynyt, niin jääkaappi päälle. Kun kankaat on ylhäällä niin sitä pitää sammutella. Kuin tilauksesta ehdolle tuli varaavat kylälaitteet ja ASU-tekniikka.

wpid-img_20150701_151949481.jpg

Värkki on kerrassaan nerokas. Sillä on moniksi tunneiksi riittävä varaava profiili, joka on vain pari kiloa painavampi ja joku 5 cm paksumpi kuin tavallinen. Se lataa sitä automaattisesti tarpeen mukaan täysillä heti jos jännite ylittä 13.5 V, eli joko ollaan maasähkössä tai kone on käynnissä, ja muulloin himmailee. Eli, ei pelkästään kuin tehty purjeveneeseen vaan itse asiassa tehty purjeveneeseen.

wpid-img_20150701_152007610.jpg

Profiili sijoitettiin Senin jääkaapin styyran puoleiseen reunaan, mikä vapautti paaran vinon laidan pinoamiselle, mikä oli förstin mielestä pelkästään hyvä asia. Ensi koitos oli Juhannus, jolloin perjantaista sunnuntaihin Sen oli redillä Sipoossa jääkaappi koko ajan päällä, ja öisin mastovalo (ledi kylläkin, kiitos dx.com:lle) söi sekin päälle omansa joita tasapainotti aurinkoa tuskin nähnyt kannen kenno. Yhdellä akulla ja sunnuntaina vastassa oli 12.6 V. Muutos menneisiin on aivan mieletön.

wpid-img_20150701_152055507.jpg

Jonkin verran epäiltiin myös Firstin jääkaapin eristyksiä. Yllätykseksemme kaappi on ympäriltä 50mm polyuretaanin suojissa, mitä voidaan pitää varsin kelvollisena eristyksenä. Ja mitä nyt tätä kaappia juhannuksesta tähän asti käytelleenä voi todeta, niin sähkön kulutus kulussa on romahtanut. Kaapissa on perusautomatiikalla todella kylmä ja sitä on jo säädetty keksitasosta vähän pienemmälle.

Samaisesta värkistä on muuten vesijäähdytysversio, joka ei vaatisi edes uutta läpivientiä. Jäähdytin osa on suunniteltu tiskialtaan läpivientiin korvaavaksi osaksi. Toki se olisi tehtävä ylhäällä ja reikääkin olisi vähän isonnettava. Varustamo ei moista värkkiä kuitenkaan Senille kelpuuttanut pohjan profiilin eikä aikataulujen vuoksi. Ilmajäähdytys oletettin riittäväksi ja riittävän hiljaiseksi. Se on ollut molempia.

Kesäloma!

image

Tänään eka lomapäivä. Eilen lähdettiin Larusta RAY:n saareen ja sieltä yötä pitkin Inkoon edustalle redille. Konetusta ja fantastista kryssiä, ei hassumpaa. Käytiin Scolassa lounaalla ja nyt tästä matka jatkuu lännemmäs, ehkä Hankoon. Jussarö ei kutsu kylmien vesien takia ja lisäksi viime kesäisestä Jussarön äijän Penelopen valokuvailusta ja kohkauksesta jäi vähä paska maku.

image

Etsi kuvasta kaikki kesäpurjehduksesta indikoivat asiat. (ainakin kymmenen, varmasti enemmänkin)

Suursaarirace 2015

Taas oli sen aika. Suursaari race, tuo Suomalaisen avomeripurjehduksen joulu ja juhannus. Veneen varustelut olivat kevään mittaan sujuneet mukavasti. Edellisestä vuodesta poiketen vene lasketiin ylipäätänsä veteen eikä vain siirrelty rekalla pitkin Lauttasaarta. Perinteeksi muodostuneeseen akuuttiin miehistövajeeseen haettiin jälleen apuja Avomeripurjehtijoiden foorumilta ja muualtakin somesta. Kolme kovaa luuta löydettiinkin avuksi, mutta valitettavasti yllättävät työkiireet sekä viime tingassa tapahtunut loukkaantuminen jättivät miehistön pääluvun neljään ja siten myös roolijaossa jouduttiin lieviin päällekkäisyyksiin, jotta asiat saataisiin hoidetuksi. Keula-floateri-trimmeri-piano-pinnamies-navigaattoritaktikko-roolia hoiti Ville, floateri-navigaattori-piano-pinna-taktikko-trimmeri-keulamies-roolia puolestaan hoiti Jani sekä taktikko-trimmeri-navigaattori-piano-keula-floateri-pinna-roolia paukutti menemään Kaspar. Veneen mediavastaavana sekä ruoka-, juoma- ja tunnelmapuolen päävetäjänä oli sama kelvoton messipunnus kuin aina ennenkin. Varustamon kannattaisi varmaan vähän miettiä mistä tähänkin tärkeään rooliin löytyisi menestyksen edellyttämää osaamista.

Ennakkoon sääennusteissa uumoiltiin lännen ja luoteen puoleisia yöksi keveneviä tuulia menomatkalle, josta lauantaiaamusta alkaen iltaa kohti ripsakoituvia etelän ja kaakon puoleisia tuulia, sekä paluumatkalle yöksi ja sunnuntaiaamuksi kovenevia tuttuun lahden suuntaiseen länsi-lounaseen kääntyviä puhureita. Näin jälkikäteen voidaan heti todeta, että ennusteet pitivät aika hyvin kutinsa.

Lähdön aikoihin Haukilahdessa oli kaunis sää. Maalta luoteen puolelta puhalteli mielenkiintoinen tuuli, minkä tiedettiin hallitsevan keliä rannan tuntumassa. Suursaari racessa lähtöviivan aina ollessa samassa paikassa tämä tarkoittaisi varsin erikoista myötätuulilähtöä. Senissä käytiin ankara taktiikkariihi lähtöalueella pyöriessä ja lähdön sotastrategian lopputulema oli, ettei ollut kokemusta eikä harmainta aavistusta siitä, mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä. Sääntöjen valossa päätettiin lähteä styyralla koska emme nähneet mitään estettä slöörata viivalla. Tuultakin olisi ehkä sen verran, että muiden paskaföönit eivät välttämättä hapottaisi meitä ihan kokonaan. Niinpä ajelimme itsemme poijupuolelle muiden alle. Siellä muukin fleetti oli, mutta melkolailla onnistuneesti saimme pidettyä Senin muiden alla, joten saimme ihan rauhassa burnata meidän ylimääräiset sekunnita slöörissä viivalla. Näin pitkää kisaa varten tuli kyllä muutama ylimääräinen metri jätettyä viivaan ihan vain varmuudeksi.

Tööt matkaan ja rauhallisesta spinnutalkoista selvittyämme paikka asettui fleetin keskelle ihan mukaviin asemiin Watataitin kantaan Thetiksen yrittäessa hakea peittoa alta. Thetis saatiin tässä vaiheessa vielä kammettua pysymään takana, mutta Thetiksen leikattua takaa hippasille Fun Firstin kanssa yritimme siitä alta mennä omiin nimiin Melkin poijulle. Siinä kuitenkin etevästi Monthan ja Kotisalo vetivät nahisteluistaan huolimatta meistä ohi tarjoillen meille venettä selvästi maltillisemmin töniviä Schaiberi-föönejä.

Matka Melkiltä Hramtsowille jatkui mietteliäissä merkeissä. Fleettiin tuli sivusuunnassa selvää hajontaa toisten hakiessa suoraa, peräti rumppiksen pohjoisen puoleisia linjoja konsonanttihirviölle, osan vedellessä selvästi etelämmäksi lounaisempien tuulten toivossa. Senissä päätimme jo aikaisessa vaiheessa, ettemme lähtisi liikaa hippastelemaan. Tässä vaiheessa nostoleikeillä saisi helposti molemmat savea punttiin. Mediavastaavan ajatusten harhaillessa gopron ja lenkkimakkaran välillä pääsi genaakkerinen isompi Bavaria rynnimään alle. Siinä sitä oltiin jumissa sitten. Bava ei päässyt alta ja ainoa keino meillä oli nostaa yli ja päästää liiat paineet spinnusta. Turskaa tuli saavikaupalla, mutta ehkä oli parempi nöyrtyä aikaisemmin ku myöhemmin.

Hramtsowin kupeessa. Taustalla taitaa näkyä Watatait (pinkki), Lutra Lutra (punainen), Melisande (vihreä) sekä mahdollisesti myös Penelope (valkoinen) - Kuva Sinko 2015

Hramtsowin kupeessa. Taustalla taitaa näkyä Watatait (pinkki), Lutra Lutra (punainen), Melisande (vihreä) sekä mahdollisesti myös Penelope (valkoinen) – Kuva Sinko 2015

Hramtsowille fleetti kuitenkin yhtyi ja sieltä alkoi laukka kohti länttä. Löysenevä tuuli ja vanhan puhurin aallokko teki alkumatkasta hieman rasittavan. Melko monessa muussa firstissä näytti kököttävän kannella pienen pitäjän verran väkeä. Meilla kelvottomia ruokia ja ankeita juttuja oli jakamassa muita selvästi harvempi ryhmitys. Vauhtien hiljentyessä tätä ei koettukaan enää niin ongelmallisena asiana, vaikka pieni pelko perseessä oli paluu yön kovenevan kelin kryssistä alipainoisena. Taisi olla Fun First ja Thetis, jotka ensimmäisinä lähtivät hakemaan ulompaa yr.no:n ennusteiden mukaisia parempia tuulia etelämpää. Lutra Lutra kyllästyi sekin sahaamaan meidän mukana ja lähti etelään sekin. Meitä jäi siihen lähiympäristöön spinnuvärityksistä päätellen ainakin meidän perinteinen kestovastus Watatait, uusi 31.7 venekunta Silver Girl ja Melisande. Jos nyt oikein tutkailimme niin Penelope oli vähän kangerrellut Hramtsowille tai sen kierrettyään ja lipui hieman pohjoisempana kuitenkin kiinniottaen pääklungaa.

zZz

zZz

Yöksi aallokko laantui, ISAF:in säännöt korvattiin meriteiden säännöillä ja saimme Senin kulkemaan varsin mukavasti. Nöyrästi polareiden mukaisesti leikkailtiin aika konservatiivisesti pysytellen rumppiksen tuntumassa lähtemättä haahuilemaan liiaksi pohjoiseen eikä etelään sen enempää. Hyvällä yövauhdilla kuittasimme kiltisti vieritysten limpsineet Watataitin ja Silver Girlin. Molempien veneiden spinnu ansaitsevat kyllä erikoismaininnat. Watan pinkki ja Silver Girlin lähes neonkeltainen spinnu herättivät meissä vaihtelevia kateuden tunteita. Myös Thetiksen koko musta spinnu on varsin jämäkän näköinen. Meidän menneiden vuosikymmenten takainen vanha Hood näytti ankealta. Yhtään ei auttanut, että takaraivossa jyskytti edelleen Matt Hodgsonin sanat master class treeneistä, että kannattaisi mitata se. Näytti kuulema alimittaiselta sen silmiin.

Aamu jossain Kalbiksen ja Kotkan portin välimaastossa

Aamu jossain Kalbiksen ja Kotkan portin välimaastossa

Yöllä ainoat purjeet jotka tunnistimme olivat Watan ja Silvergirlin lisäksi muiden luokkien veneitä, kunnes viimein löysimme itsemme Penelopen kannasta. Niiden perässä jiippailimme jonkun aika. Tiet erkanivat ja sen jälkeen löysimme itsemme Melisanden kannasta. Molemmat merkkejä siitä, että siihen astinen taival ei ole voinut mennä kovin heikosti. Aamusella oli messipunnuksen vuoro viimein sulkea silmät hetkeksi.

Kotkan porttia lähestyttiin tiukalla reachillä edelleen laimeassa vajaan 10 solmun tuulessa. Meno vähän kangerteli kunnes parempi trimmi löytyi. Melisande oli kerännyt vähän kaulaa meihin ja oletimme Penelopen olevan joku valkoisista spinnuista hieman pohjoisempana. Etelämmäksi lähteneistä veneistä ei ollut havaintoja. Kaksi vuotta sitten ne olivat saapuneet puolen tuntia, tunnin edellä muita. Emme oikein tienneet mitä odottaa, kunnes VHF kuulutukset kertoivat selvää kieltä. Eka firsti oli Penelope ja pian perään tuli Melisande. Muita ei väreistä päätellen enää väliin mahtunut ja me todella olimme kolmantena portilla. Meillä ei silti paljon korkattu, koska tiesimme, että meidän via dolorosa olisi vasta edessä muiden pikku hiljaa se jätettyä taaksensa.

Kotkan portilla kuitenkin jo huomasimme, että yöllä heittämällä ohitettu Silver Girl oli nyt sisuuntunut ja alkoi näyttää jonkin sortin uhalta. Saarta kohti mentiin kryssikulmilla. Lähestymien sujui vielä hienosti meidän puhkoessa polareita tasaisessa vedessä. Doylen G1 veti hienosti ja fiilikset oli aika hyvät. Saaren kulmille päästyämme alkoikin kryssitaistelu Silver Girlin kanssa. Heidän ensimmäinen eroyritys saaren kulmalla alkoi kuitenkin nostavaan shiftiin ja vaikka ehkä saivatkin rannasta jotain, niin se päättyi aika tasan samoihin mistä oltiin erkauduttu.

Saaren takana - Silver Girlistä kuvattuna

Saaren takana – Silver Girlistä kuvattuna

Seuraavalla kerralla shifti osuikin Silver Girlille kun saatiin vasemmalla ollessa 10-15 astetta nostavaa. Silver Girl kitti ja kuittasi. Meillä oli toistuvasti vähän vaikeuksia päästä vendoista uuteen vauhtiin. Saaren lähellä näytti jotkut veneet vetävän ja toiset olevan tiltissä. Keinot oli vähissä ja tyydyimme seuraamaan uutta firstiä saaren etelä kärkeen suhteellisen maltillisesti. Ajattelimme vetää sitten alamäessä paremmin. Toisin kävi.

Alamäessä Kotkan portille enemmistö otti idemmän halssin meidän hakiessa jotain onnekasta lännempää. Sitä ei löytynyt ja tuulen asetuttua sekä jiippien jälkeen oli selvää, että Silver Girl oli kiskonut roppakaupalla minuutteja edukseen. Jälkikäteen katsottuna alamäen paras anti oli ykkösreivinarun kiinnitys isoon paluumatkaa varten. Takana näkyvät punainen Lutra Lutran, musta Thetiksen ja sininen Fun Firstin spinnu olivat jonkinmoisen etäisyyden päässä, mutta kun tiesimme mitä olisi luvassa oli odotukset aika helvetin matalalla.

Paluu alkoi voimistuvaan sivutuuleen. Ennusteissa edelleen lupailtiin ripsakoituvaa keliä, joka kääntäisi tuulen kryssiksi. Päätimme vetää 150% ykkösella niin pitkälle kuin se vetäisi ja sitten luonnollisesti G3:lla loput. Tuulen noustua 20 solmun tietämille tiputimme isoon yhden reivin ja meno rauhoittui suhteellisen kulman pysytellessä edelleen yli 60:n. Tiesimme että Kalbikselta kurssi kääntyisi ja saisimme taas vähän lisää kulmaa auki. Näkyvyys oli aika huono takanatuleviin veneisiin, eikä meillä oikeastaan ollut mitään havaintoa kuinka lähellä Lutra Lutra ja kumppanit olisivat. Kalbikselle selvittiin ja vaikka tuuli koko ajan kääntyi keulemmaksi se oli edelleen sen 50-60 astetta millä G1 veti hienosti hyvästä hiivarista huolimatta. Lähin takaa tullut vene kuitenkin erkani ja lähti Kasuunille, isomman luokan vene. Seuraavaksi lähimpiin olikin vielä matkaa. Tämä sytytti pienet toivon kipinät ja taisteluun saatiin uutta puhtia. Kahteen kertaan nukutut reilut varttiset eivät liiemmin painaneet vähyydellään.

Joku 6 mailia ennen Hramtsowia alkoi tapahtua, edessä välkehtineet salamat tulivat kohdalle. Aika vieressä takana välähti niin perkeleesti ja sitten tuli heti perään vettä kuin aisaa. Se rintama ei kauaa kestänyt ja sateen hellitettyä alkoi tuuli. Se löi 26 solmua alkuunsa ja käänsikin sen sitten heti keulille. Kirstimme ja latistimme vielä loput liikkuvat ja nostimme ylikulmilla itseämme tuleen miettien ja suunnitellen g3:n vaihtoa. Sen kuitenkin kipusi ylikulmillakin sellaista 4-5 solmua karvan verran yli Hramtsowista ja kun matkaa oli jäljellä sinne enää viitisen mailia, niin laskeskelimme, ettei vaihto ehkä enää kannattaisi, koska Hramtsowilta maaliin kurssi kääntyisi taas niin paljon, että siellä voisi varmaankin avata reivinkin. Hieman ontuen piinasimme itsemme Hramtsowille ja valot takana pysyivät sellaisina. Silver Girlistä ei ollut hajua, mutta ei ollut mitään syytä olettaa etteikö se olisi jossain edessä, oletettavasti entistä kauempana.

Hramtsowilta maaliin oli kovavauhtinen slööri. Tuuli pysytteli siinä 18-20 solmun hujakoilla ja riittävän sivulla meille. Avasimme reivin ja rallattelimme menemään. Ripsakasta paluusta oltiin selvitty alimiehitettynä varsin mukavasti. Melkillä kuulimme VHF:llä, että Penelope ja Melisande olivat edelleen hippasilla ja Silver Girlin niistä vähän jääneenä kolmantena. Se tarkoitti kuitenkin, että Sen oli neljäntenä ja paras Suursaarisijoitus oli tosiasia.

Kaiken kaikkiaan hieno kisa. Vene toimi hienosti eikä pahempiin tötöilyihin sorruttu. Iso kiitos miehistölle. Vähälukuisuus ei ollutkaan este vaan nähtävästi vain haaste. Kiitos myös koko fleetille. On tämä OD touhu tasaisessa ja isolukuisessa köörissä vaan halvetin kivaa!

Silver Girl sai nähtävästi rangaistuksen, oletettavasti puuttuneesta VHF-ilmoituksesta, joten siitä tuli vielä sijakorotus meille. Siitä huolimatta Silver Girl veti helvetin hienosti uutena fleetin jäsenenä ja isot onnittelut sinne. Meille keskiviivan yläpuolella sijoituksissa oleskelu on sen verran harvinaista, että otamme mukisematta vastaan podium paikan vaikka se tällä tavalla lohkeaakin. Onnittelut toki myös Penelopelle ja Melisandelle jälleen kerran mahtavista vedoista!

Tulokset: www.suursaarirace.fi

Hetkinen

flights-delayed

Ei ihan vielä. Hekki, lukot ja pari muuta viritystä vielä ja sitten taas jatkuu touhut.

Alustavasti sovittu, että ensi viikolla viimein Doylen 31.7 Master Classiin mukaan LOWn/Nordzeen köörillä treenaan. Kuuluisan suomalaisen tasoituspurjehtijan sanoin ”Treenataan ihan sikana!!!”.

Vaikka Tiistiksien alut menee nyt tässä sählingissä, niin ne on sovittu 2.6., 9.6. ja 16.6. päiville! Kiinnittäisin huomiota ylle lisättyihin sivuihin. Kevät 2015 pitää sisällään kevään kisakauden touhut. Kesä 2015 pitää sisällään alustavia ajatuksia lomapurjehduksesta, jos joku tuttu nyt sattuu olemaan samoilla mestoilla noihin aikoihin.

Rikausta ja köysiostoksia

iltariki

Rikin jännitys tuli tänä vuonna tehtyä yövahdin kierrosten välissä. Aika osoittautu ihan passeliksi sankasta sumusta huolimatta, koska ilta oli täysin tyyni. Jännityksissä pientä poikkeamaa viime kausiin, D1:t jätin aavistuksen löysemmiksi ja myös V1:t ehkä yhden kierroksen alle. Taka-ajatuksena on, että (jälleen) uudistettu hekki tulee nyt olemaan entistä käyttökelpoisempi ja tarjoten lisäjännitystä tarvittavasti.

spinnunskuutti

Viime HTR:stä palatessamme napsahti 14 kts tuulessa varsin varoituksetta luun skuutti. Tapahtuma muistutti lähinnä laukaisua ja spinnu jäi onneksi ehjäksi. Siitä tuli mieleen, että kait noita naruja voisi uusia ennen katkeamistakin ja mahdollisesti jonkun muun hajoamista sen mukana. Hätiin löytyi regattashop24.de

ropes

Duunarivarustamolla ei oikein ole mahdollisuuksia tehdä hyväntekeväisyyttä ostoksillansa, vaan jos joku suostuu myymään jo entuudestaan hyväksi havaittua Liros Magic pro 8mm dynynyöriä hintaan 3,20e tarjoten aktiivista ja hyvää asiakaspalvelua lisäksi, niin se on menoa. Ja tuli niitä uusia metrejä sitten tilattuakin, kuvassa jälkimmäinen tilaus. Myös kuoretonta saa sieltä ihan hyvään hintaan kattavalla värivalikoimalla.

shackle

Sen kelluntaa

Punaraitainen pikku firsti nähty pajalahdessa siltojenalitusmoodissa

Punaraitainen pikku firsti nähty pajalahdessa siltojenalitusmoodissa

Keväinen lempeä sää säesti, kun Karttunen pulautti Senin jälleen meren uumalle. Pohjaduunien jälkeä tästä eteenpäin saavat ihastella ahvenet. Murhaavista maitohapoista, keskinkertaisesta jäljestä, rankasta vitutuksesta ja sontasesta söhlääjästä ei enää tietoakaan. Niihin palataan vain varustamon painajaisissa sekä tietysti ensi keväänä.

Tiistaina vielä tolppa kohti taivasta ja kausi on vääjäämättä aluillaan. Jumalauta.

Kesää odotellessa

taaontata2

Tätä tää taas saatana on. Talvi on sujunut rattoisasti virtuaaliregatassa töpeksiessä. Nyttemmin se on joutunut väistymään ainaisen pohjan hinkkaamisen viedessä kaikki ylijäämä aika. Seuraavan pohjaremontin teen niin, että vedän aavistuksen paksummin epoksia ja kiillotan sen peiliksi asti enkä pistä myrkkyä ollenkaan. Katotaan mihin asti skrubbiksilla pääsee ja monta kertaa pitää Karttusta vaivata. Maalien, käytetyn ajan ja mielenrauhan säästöillä Karttunen nostelee sitä alapesulle kerran jos toisenkin. Nojoo, puheet on puheita. Senin pohja on nyt vielä siedettävällä tolalla eikä moiseen remonttiin ole vielä aihetta.

Kuvassa viime kesän uutuudet, eli puomi ja kisko.

Kuvassa viime kesän uutuudet, eli puomi ja kisko.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.