Sen

Keväällä sinisen kahvilan innoittamana päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja tuli tilattua Ruotsista narua ja siitä youtuben turvin kuorittua ja lypsettyä uudet barberit (kuvassa alla oikealla) sekä kun uusista löysänkelin spinnunskuuteista samaisen käsittelyn jälkeen riitti myös löysänkelin barbereiksi (kuvassa yllä sekä alla vasemmalla) niin sotku oli valmis. Nimittäin noissa paksummissa (muistaakseni Robline Admiral 3000 6mm) ydin oli viti valkoinen ja paljaana se juoksee kannella sitloodasta laidalle ansalankana ja ohuemmat (Liros Magic Pro 5mm) taas ovat sitä samaa narua kuin ne skuutitkin, niin vähintäänkin luulla, missä barberin rapu on vinssin vieressä, ne menevät helposti sekaisin, kuten yllä näkyy.

Työväenluokan varustamolla ei naruja vaihdella värien mukaan, vaan narut vaihtavat väriä tarpeen mukaan. Ongelma havaittiin rihmoilla jo ensi purjehduksella (keväinen kaksari tiistis Hulun kanssa) sekä kesällä itse kompuroidessa heavyihin kannella. Jotain oli tehtävä ja hyvin lyhyen harkinnan jälkeen päätös kävi toiminnan puolesta.

Yllä kuvassa molemmat barberit, työskentelybiisoni ja puukko kaiken varalta. Väriaineeksi valikoitui pehmeä luomu Syrah. Kuvan ulkopuolella on kontrolliväriaineeksi valittu sekä lapsityövoiman metsästä haalima kämmenellinen kuivettuneita mustikoita.

Vasemmalla haaleassa vedessä rusennetuilla mustikoilla uitettu paljas dyny ja oikealla taskulämpöisessa punkussa värjätty dyny. Kuvassa on myös pala vessapaperia white balancen ja varmuuden vuoksi. Mustikoiden sininen sävy oli livenä ihan veikeä, mutta edelleen aivan liian halju. Punaviinin punoitus oikeanpuoleisissa barbereissa on häilyvä kuin kankkunen vappupäivänä.

Barbereiden kuivettua auringossa ei sanottavaa jälkeä dyneemoihin saatu. Kyllä ne erottaa toisistaan, mutta kannesta tuskinpa vaan. Ohuempia rihmoja ei negatiivisten tulosten vuoksi viitsitty vielä kokeilla. Mutta jos ei heti onnistu, pitää yrittää uudestaan, väkevämmin. Ensi kerralla mustikkakeittoa ja enemmän punkkua.