Sen
First 31.7 ja höpinää purjehduksesta
Kategoria-arkisto: Varustelua
Kylmä, kylmempi, holotna.
Kirjoittanut : 1.7.2015
Senissä on kylmälaitteiston kanssa ollut alusta asti ongelmia. Ostettaessa venettä Plymouthista paljastui, että jääkaappi ei toiminut ensinkään. Toisaalta myyjä oli ovelasti jättänytkin mainitsematta laitteiston olemassaolon, mitä emme noteeranneet tietäen sen olevan vakiovaruste. Surveiori mainitsi, että ei ollut sitä tutkinut, mutta mepä emme siitäkään vielä valveutuneet. Vasta kun Plymouth-Kiel siirtokippari valitteli toimimatonta jääkaappia alettiin asiasta huseerata, mutta onneksi ystävällinen myyjä lupasi yrittää korjata sen kuntoon, koska mekin tulisimme tarvitsemaan sitä lopulle siirtomatkaa. Johonkin ”kuntoon” se sitten tulikin.
Jäähdytinkoneisto on siitä asti enimmäkseen syönyt sähköä, kondensoinut vettä putkiinsa ja sieltä pilssiin sekä hurissut vain moodissa 24/7. Huurretta, kuuraa tai kylmiä biisoneja sen sisällä ei ole koskaan näkynyt. Se ei ole koskaan sammuttanut itseään saavutetun kylmyyden vuoksi, mutta satoja kertoja kylläkin liian matalan käyttöjännitten takia ajettuaan itse akut polvilleen . Tänä vuonna purjeita ei tullut hankittua, joten jotain menoeriä oli keksittävä ettei verottaja alkaisi ihmetellä miten voi proletariaattivarustamolle muka jäädä euroja tilille makailemaan.
Edellisvuonna soittelin kesäkuussa yli 20:een eri kylmäalan firmaan, josko jostain löytyisi kylmäainehuoltaja, joka voisi vaihtaa ja täyttää aineet kompressoriin, tuloksetta (ja hyvä niin koska kompura ja profiili olivat itse asiassa molemmat lopussa kuin empatia Stalinilta aikoinaan). Marineassa on kestotarjouksessa ollut Isothermin ja Waecon kylmälaitteita, joten jokin sellainen oli vastassa. Juhannusta ennen aika oli sen verran kortilla sekä varustamon veneinsinööri kun on käytännön asioissa taidoiltaan jossain syöksykierteen ja kostean pierun välimaastossa, niin katsottiin paremmaksi päästää Innosetin Aki Jaakkola jälleen hommiiin. Herrahan on jo entuudestaan asentanut onnistuneesti Seniin septitankin ja webaston.
Aluksi piti vain vaihtaa kompressori ja profiili vastaaviin, mutta Amelien Villen kuuman vihjeen vuoksi kustannusluokkaa kohotettiin samalla. Senillä jääkaappi on aina ollut tehottomuutensa lisäksi sähköongelma. Se on syönyt sitä valvasti. Kahdella 55 Ah akulla vaihdellessa se ollut melkoista touhua. Kone kun on käynnistynyt, niin jääkaappi päälle. Kun kankaat on ylhäällä niin sitä pitää sammutella. Kuin tilauksesta ehdolle tuli varaavat kylälaitteet ja ASU-tekniikka.
Värkki on kerrassaan nerokas. Sillä on moniksi tunneiksi riittävä varaava profiili, joka on vain pari kiloa painavampi ja joku 5 cm paksumpi kuin tavallinen. Se lataa sitä automaattisesti tarpeen mukaan täysillä heti jos jännite ylittä 13.5 V, eli joko ollaan maasähkössä tai kone on käynnissä, ja muulloin himmailee. Eli, ei pelkästään kuin tehty purjeveneeseen vaan itse asiassa tehty purjeveneeseen.
Profiili sijoitettiin Senin jääkaapin styyran puoleiseen reunaan, mikä vapautti paaran vinon laidan pinoamiselle, mikä oli förstin mielestä pelkästään hyvä asia. Ensi koitos oli Juhannus, jolloin perjantaista sunnuntaihin Sen oli redillä Sipoossa jääkaappi koko ajan päällä, ja öisin mastovalo (ledi kylläkin, kiitos dx.com:lle) söi sekin päälle omansa joita tasapainotti aurinkoa tuskin nähnyt kannen kenno. Yhdellä akulla ja sunnuntaina vastassa oli 12.6 V. Muutos menneisiin on aivan mieletön.
Jonkin verran epäiltiin myös Firstin jääkaapin eristyksiä. Yllätykseksemme kaappi on ympäriltä 50mm polyuretaanin suojissa, mitä voidaan pitää varsin kelvollisena eristyksenä. Ja mitä nyt tätä kaappia juhannuksesta tähän asti käytelleenä voi todeta, niin sähkön kulutus kulussa on romahtanut. Kaapissa on perusautomatiikalla todella kylmä ja sitä on jo säädetty keksitasosta vähän pienemmälle.
Samaisesta värkistä on muuten vesijäähdytysversio, joka ei vaatisi edes uutta läpivientiä. Jäähdytin osa on suunniteltu tiskialtaan läpivientiin korvaavaksi osaksi. Toki se olisi tehtävä ylhäällä ja reikääkin olisi vähän isonnettava. Varustamo ei moista värkkiä kuitenkaan Senille kelpuuttanut pohjan profiilin eikä aikataulujen vuoksi. Ilmajäähdytys oletettin riittäväksi ja riittävän hiljaiseksi. Se on ollut molempia.
Hetkinen
Kirjoittanut : 12.5.2015
Ei ihan vielä. Hekki, lukot ja pari muuta viritystä vielä ja sitten taas jatkuu touhut.
Alustavasti sovittu, että ensi viikolla viimein Doylen 31.7 Master Classiin mukaan LOWn/Nordzeen köörillä treenaan. Kuuluisan suomalaisen tasoituspurjehtijan sanoin ”Treenataan ihan sikana!!!”.
Vaikka Tiistiksien alut menee nyt tässä sählingissä, niin ne on sovittu 2.6., 9.6. ja 16.6. päiville! Kiinnittäisin huomiota ylle lisättyihin sivuihin. Kevät 2015 pitää sisällään kevään kisakauden touhut. Kesä 2015 pitää sisällään alustavia ajatuksia lomapurjehduksesta, jos joku tuttu nyt sattuu olemaan samoilla mestoilla noihin aikoihin.
Rikausta ja köysiostoksia
Kirjoittanut : 7.5.2015
Rikin jännitys tuli tänä vuonna tehtyä yövahdin kierrosten välissä. Aika osoittautu ihan passeliksi sankasta sumusta huolimatta, koska ilta oli täysin tyyni. Jännityksissä pientä poikkeamaa viime kausiin, D1:t jätin aavistuksen löysemmiksi ja myös V1:t ehkä yhden kierroksen alle. Taka-ajatuksena on, että (jälleen) uudistettu hekki tulee nyt olemaan entistä käyttökelpoisempi ja tarjoten lisäjännitystä tarvittavasti.
Viime HTR:stä palatessamme napsahti 14 kts tuulessa varsin varoituksetta luun skuutti. Tapahtuma muistutti lähinnä laukaisua ja spinnu jäi onneksi ehjäksi. Siitä tuli mieleen, että kait noita naruja voisi uusia ennen katkeamistakin ja mahdollisesti jonkun muun hajoamista sen mukana. Hätiin löytyi regattashop24.de
Duunarivarustamolla ei oikein ole mahdollisuuksia tehdä hyväntekeväisyyttä ostoksillansa, vaan jos joku suostuu myymään jo entuudestaan hyväksi havaittua Liros Magic pro 8mm dynynyöriä hintaan 3,20e tarjoten aktiivista ja hyvää asiakaspalvelua lisäksi, niin se on menoa. Ja tuli niitä uusia metrejä sitten tilattuakin, kuvassa jälkimmäinen tilaus. Myös kuoretonta saa sieltä ihan hyvään hintaan kattavalla värivalikoimalla.
Kesää odotellessa
Kirjoittanut : 16.4.2015
Tätä tää taas saatana on. Talvi on sujunut rattoisasti virtuaaliregatassa töpeksiessä. Nyttemmin se on joutunut väistymään ainaisen pohjan hinkkaamisen viedessä kaikki ylijäämä aika. Seuraavan pohjaremontin teen niin, että vedän aavistuksen paksummin epoksia ja kiillotan sen peiliksi asti enkä pistä myrkkyä ollenkaan. Katotaan mihin asti skrubbiksilla pääsee ja monta kertaa pitää Karttusta vaivata. Maalien, käytetyn ajan ja mielenrauhan säästöillä Karttunen nostelee sitä alapesulle kerran jos toisenkin. Nojoo, puheet on puheita. Senin pohja on nyt vielä siedettävällä tolalla eikä moiseen remonttiin ole vielä aihetta.
Kuvassa viime kesän uutuudet, eli puomi ja kisko.
Hiljalleen
Kirjoittanut : 28.3.2014
Sain pari kuvaa Doyleltä. Tuo kolmio alkaa kieltämättä jo vähän muistuttaa purjetta. Tässä on jo useampi vuosi menty höyryillä sen edellisen kanssa. Pitkään palvellut Westway sailssin kevlarlaminaatti ei oikein enää ollut oma itsensä Suursaaren 2010 jälkeen. 5cm kun leikkaa pois purjeesta, joka ei alunperinkään ollut täysimittainen, jotta sen saa edes ripustettavaan kuntoon, niin se on jonkin sortin tasoitus. Ei se meidän tuloksia varmasti pilannut, se me hoidetaan yleensä itse, mutta jyskytti koko ajan takaraivossa ärsyttävästi. Jos tämä uusi nyt siihen jysäriin vähän edes jeesisi.
Prosailorista soittivat alkuviikosta, että tilaamani uudet kehrät ovat saapuneet. Saa nähdä miten käytännössä pelittävät tuossa, mutta helvetin hyviltä tuntuvat. Näistä kyllä seuraa sijaparannuksia. Vaikkei noi nyt ilmaisia olleet, niin toisaalta Harkenin organisaattorit kuudella ESP kehrällä olisi olleet jotain vielä ihan muuta. Ja siis sen lisäksi etteivät ne olisi sopineet kannen reikiin.
Ilopilleri
Kirjoittanut : 8.3.2014
Viime vuonna oli metri lunta ja pakkasta tähän aikaan, nyt on vähän eri. Noh, tänään oli pikkuaskareiden lisäksi luvassa viimeinen yritys ennen dramaattisempia toimenpiteitä tuon maston kauluksen kanssa. Sen plokipultit on niin kovassa kiinni, että ei yksikään ole liikkunut koko Senin Suomessa olon aikana yli viiteen vuoteen. Kaikesta päätelleen ei myöskään hyvään hetkeen ennen sitäkään. Kiusallisesti kaksi niistä on sellaisessa asennossa ettei niihin oikein voi plokia laittaa kiinni. Piirrustuksia on otettu ja muutospaloja on mietitty, mutta ajattelin kuitenkin antaa vielä yhden kunnon yrityksen niille.
Pulttien tyveen olen viikon parin välein suihkinut wd-40:stä helmikuun alusta pidellen sormia ristissä. Liikkeelle lähdettiin melko perinteisellä korjaussarjalla. Liekinheitintä ei ole ja sää oli liian tuulinen stendarille, niin nappasin mukaan tuollaisen lämpöpuhaltimen. Lisälämpötilaeroa tuomaan pulteille oli kylmäsuihke, jonka kyljessa uhotaan kunnollista -50C vilpakkuuta.
Pari ensi yritystä meni ihan kutittelun puolelle. Annoin sen lämmetä, sitten pultti jäähuurteeseen ja iskuja perään. Sitten yhtä ja toista ja vähän kaikkea yhtäaikaa kyllästymiseen asti, mutta tappi, jota työstin, ei hievahtanutkaan. Rupesin pisteleen tavaroita pakettiin ja vietyäni jo vasaran, suihkepullot ja lämppärin pois, ja hakiessani tapissa edelleen törröttänyttä ristipäätä sekä tuota reipasta sinistä ruuvaria heitin vielä muutaman iskun sillä ruuvarilla ja jumalauta se liikahti. Lisää öljyä ja lisää iskuja, ja sehän liikkui ja aina vaan jouhevammin. Sitten suoraan kokeileen sitä toista ongelma tappia ja sepäs liikkukin jo heti ekasta iskusta. Skål ja kääntelin ne käyttökelpoisiin asentoihin. Dramaattiset toimenpiteet saa jäädä tältä erää. Harmillisesti tämä tietysti tarkoittaa taas tuohikatoa, kun tuota plokistoa voi nyt sitten viimein alkaa uusimaan.
Öljytyt tapit jauhaa. Ja kun aurinkopanelin hetkellinen toimimattomuus johtui vain erään tampion väärinpäin kolvaamasta diodista, niin riemulla ei tuntunut olevan muita rajoja kuin puoli promillea. Kesää kohti!
Organisaattorin uusia kehriä odotellaan vielä saapuvan rapakon takaa. Seuraavaksi luvassa mastoon pari uudistusta ja jääkaapin kylmäkoneistolle pitäisi tehdä jotain.
Organisaattori osa 1
Kirjoittanut : 3.3.2014
Talvella kaikki on kaunista! Ja paskat on. Ei ainakaan purjeveneet näillä leveysasteilla, mutta tästä se taas lähtee. Pari kehristä on ollut jumissa jo hyvän hetken ja loputkin pyörii kuin varustamon edustaja valssatessa. Tilanne tuon Sparcraftin hökötyksen kanssa on kuulema se, että varaosia ei oikein saa ja 60mm reikävälillä ei korvaavia organizereita löydy keneltäkään. Turhaan on silti tullut tätä urakkaa siirreltyä. Kun kolme ruuvia auvasi, niin tuo levisi kiltisti osiin. Pesin osat ja vikakin paljastui. Kehrien sisällä olleet holkit ovat korrosioineet tuota alumiini kehikkoa vähäsen ja siten syöneet itsensä sinne sisään niin, että kehrien väli pääsee turhan kapeaksi. Muutoin kehikko on ihan ehjä, mutta kehrät saavat mennä vaihtoon. Tuohon nyt on monia ratkaisuja, joista tuli sitten intopäissään valittua vähän vekkulimpi, mutta siitä lisää jahka saan osat käsiini. Mainittakoon lisäksi, että pari ruuveista oli vähän turhan löysällä jo alkuunsa. Vähän useammin pitäs noitakin vahdata.
Seuraavaksi pitää vähän koittaa temppuilla yhden toisen ilopillerin kanssa.
Väriä naruihin
Kirjoittanut : 20.7.2013
Keväällä sinisen kahvilan innoittamana päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja tuli tilattua Ruotsista narua ja siitä youtuben turvin kuorittua ja lypsettyä uudet barberit (kuvassa alla oikealla) sekä kun uusista löysänkelin spinnunskuuteista samaisen käsittelyn jälkeen riitti myös löysänkelin barbereiksi (kuvassa yllä sekä alla vasemmalla) niin sotku oli valmis. Nimittäin noissa paksummissa (muistaakseni Robline Admiral 3000 6mm) ydin oli viti valkoinen ja paljaana se juoksee kannella sitloodasta laidalle ansalankana ja ohuemmat (Liros Magic Pro 5mm) taas ovat sitä samaa narua kuin ne skuutitkin, niin vähintäänkin luulla, missä barberin rapu on vinssin vieressä, ne menevät helposti sekaisin, kuten yllä näkyy.
Työväenluokan varustamolla ei naruja vaihdella värien mukaan, vaan narut vaihtavat väriä tarpeen mukaan. Ongelma havaittiin rihmoilla jo ensi purjehduksella (keväinen kaksari tiistis Hulun kanssa) sekä kesällä itse kompuroidessa heavyihin kannella. Jotain oli tehtävä ja hyvin lyhyen harkinnan jälkeen päätös kävi toiminnan puolesta.
Yllä kuvassa molemmat barberit, työskentelybiisoni ja puukko kaiken varalta. Väriaineeksi valikoitui pehmeä luomu Syrah. Kuvan ulkopuolella on kontrolliväriaineeksi valittu sekä lapsityövoiman metsästä haalima kämmenellinen kuivettuneita mustikoita.
Vasemmalla haaleassa vedessä rusennetuilla mustikoilla uitettu paljas dyny ja oikealla taskulämpöisessa punkussa värjätty dyny. Kuvassa on myös pala vessapaperia white balancen ja varmuuden vuoksi. Mustikoiden sininen sävy oli livenä ihan veikeä, mutta edelleen aivan liian halju. Punaviinin punoitus oikeanpuoleisissa barbereissa on häilyvä kuin kankkunen vappupäivänä.
Barbereiden kuivettua auringossa ei sanottavaa jälkeä dyneemoihin saatu. Kyllä ne erottaa toisistaan, mutta kannesta tuskinpa vaan. Ohuempia rihmoja ei negatiivisten tulosten vuoksi viitsitty vielä kokeilla. Mutta jos ei heti onnistu, pitää yrittää uudestaan, väkevämmin. Ensi kerralla mustikkakeittoa ja enemmän punkkua.
Kapu
Kirjoittanut : 6.7.2013
Siinä se on, lomapurjehduksien pelastaja, Kapu. Hommahan on nimittäin niin, että jos on vähänkään keliä niin selfservice ei onnistu minkään pinnalukon turvin ilman jupinaa. Toisaalta jos onnistuukin, tai vielä toistaiseksi hyväntuulinen försti sattuu tarjoilemaan, kun kerran lapset eivät vielä riitele ihan holtittomasti (eli ensipurasu ja ekat 5 minuuttia matkasta), niin kusihädäksihän se silti muuttuu. Paatuneimpia purjehtijoitahan se ei haittaa kun meri huuhtelee minkä kalja kastelee, mutta tällaisilla amatööreillä ei ole matkassa ankkaa saatika katetria.
Mutta ei hätää kun on Kapu. Förstille kelpaavaksi kusisuunnitelmaksi kelpaa oranssi hätäliina. 31.7:n perään koverrettu virtsataso soveltuu erinomaisesti tyhjennykseen Kapun slööraillessa.
Tilinteon aika
Kirjoittanut : 5.7.2013
Aloitetaan toissa kesän heräteostoksesta, kun ei ole siitä tullut vielä mainittua. Joltain satama-alueelta tuli kaapattua kahdella kympillä mukaan ohkaiset Slamit.
Kenkien pohja on todella taipusaa ja pehmeää kumia ja kyljet huokoista verkkoa. Ne ovat erittäin kevyet ja istuivat jalkaan todella mukavasti. Alkuunsa ajattelin, että onpa fantastiset kalossit ja harmitti ettei halpaan hintaan nähden tullut ostettua kuin yksi pari. Eipä mennyt montaa päivää kun todellisuus alkoi paljastua karulla tavalla. First 31.7:n mielestäni hyvin nystyröidyllä kannella olikin roisketta ja kenkä muuttui täysin äkkiväärästi tahmeasta locktitesta öljytyksi tefloniksi. Alkusäikähdyksestä selvittiin mustelmilla. Sama tapahtui aamusella kasteen kostuttamalla kannella ja vielä sisälläkin puulevyjen päällä. Siispä kelpo purjehduskengät, jos purjehtii kuivissa oloissa kaukana merestä. Lähinnä huvitti Suursaaren sponsorivaihdos.
Keväällä Ruåtsin tilaukseen (benns.se) ”piti” keksiä täytettä ja jo hyvän aikaa on mielessä ollut korvata Spinlockin suorakahvainen teleskooppiriuku (EJ/900S metallinivelellä) jollain muulla. Ajoihan sekin asiansa, mutta sen nivel oli vähän kankea vendoissa ja muutenkin koko härvelin tilalle kaipailin vähän vaihtelua. Tavoitteiuksi uumoilin kuminivel, teleskoopittomuus, keveys ja yleinen näppäryys. Olin vähän sitä mieltä, että 90cm – 100cm on se mitä sen pitää olla. Lyhyempänä en käyttänyt vanhaakaan ja pidempi olisi liian pitkä. Harkitsin hyvän aika Ronstanin Battlestickiä, mutta päädyin puolet maksavaan ja mielestäni osuvampaan Spinlockin 90cm:een alumiinistagaan. 50e on kuitenkin näissä puuhissa poikkeuksellisen pieni raha joten sitä sopi kokeilla.
Nyt muutamat tiistikset, Suursaari ja muutama viikko kesäpurjehdusta takana joutuu toteamaan, että kelpopeli. Sen ajotuntuma on vanhaa lonksuvaa metalliniveltä parempi, pää mukavaa pideltävää sekä se on ollut vendoissa sekä rantautumisissa erittäin näppärä veijari. Pituutta en ole kaivannut kuten en mitään muunkaan muotoista kahvaa siihen. Yhtään ei haitannut että selvisi samoilla rei’illä puustongassa kun valmistaja oli sama. Kuvassa sen kahvan muotoilu näyttää suoralta, kun kerran piti pelleillä sen kuvakulman kanssa vaikka valokuvaamisesta ei tiedä sitäkään vähää mitä purjehduksesta, mutta kyllä se on ihan mukavasti muotoiltu.
Senissä levanki oli 3:1:een ja ravut oli vaunussa takaviistoon vedolla. Niitä rapuja pystyi kääntämään sivummallekin ja silloin se oli ehkä vähän yli 3:1, mutta vetosuunta oli joka tapauksessa hankala ja ravut oli kankeat riiviöt. Seuraus oli, että isoa oli parempi ajaa skuutista ja levankia ei joka tilanteessa jaksettua kairata, vain tarvittaessa. Jotain oli tehtävä, eli muista veneistä mallia. Ravut vanusta varastoon ja köysi suoraan kohti reunaa. Sieltä blokia pitkin ylös sivuun uusille ravuille. Nyt se on 4:1 ja vetosuunta on ylöspäin. Tähän oli tarkoitus viritellä looppinaru, jotta päältäkin saisi nykäistyä alakerran auki vendassa. Sinko valitteli, että sen looppinaru ei ole ollut ihan unelma ja itse ajattelin odotella sen kanssa, jotta osaisin arvioida paljonko haluan siihen väljää. Nyt edellämainitut kisat ja joku osa kesää purjehdittuna taitaa jäädä virittämättä. Alkuperäiset narut ovat toimineet siinä ihan hyvin. Jotenkin tuntuu kätevämmältä tällä hetkellä, että ne ovat erikseen. Voi ottaa muniin sen vapaan päältä ajaessa ja ison ajo puuskissa onnistuu mainiosti. Ehkä jotain missaan asiasta, mutta kertaakaan en ole kaivannut sen ympärimenoa. Alakerran auki napsautus vendassa on helppo homma yhteenkin mieheen heti kun G on trimmattu ja pitää nousta ylös kiskoon levankia ylemmäs jos on tarve. Ja skaboissa skuutinpäästäjällä on myös aikaa ennen trimmaajan jeesaamista. Erittäin onnistunut viritelmä mielestäni, ainakin tuntuva parannus alkuperäiseen.
Kuvan ravun paikka, muutama sentti reunasta alaspäin on tähän asti tuntunut ihan hyvältä sijainnilta sille. Bullet pystybloki jäi vähän alas, Firstissä kun on tuossa piene kulma laidassa ja nyt naru osuu hennosti laitaan blokin jälkeen ja sinne väliin pitänee keksiä jotain, ehkä pieni levy korokkeeksi niiden alle, kun kyse ei ole kuin millistä tai kahdesta.
Aurinkopanelista ja muita vetkutuksista tuonnempana.
Sen 
Viimeisimmät kommentit