Sen

Aloitetaan vähän säästä. Ennusteita väijyttiin viisi päivää ja ne olivat 5-8 m/s osastolla. Pisteet sikäli yr.no:lle, joka sentään tohti esittää noista niitä ripsakoimpia lukemia. Todellisuushan oli tuosta vielä toisen mokoman yli, eli joku 8-10 ja kasuunilla testbedin mukaan olikin jo 11 m/s. Ei yhtään liian tarkasti kyllä kukaan noista siis osunut kohdilleen. Tähän vertailuun palataan vielä ja ehkä vähän metodologisemmin.

Tämän kerran vähän ripsakampaan keliin oltiin saatu haalittua kerrankin tiistiksiin peräti viisi äijää uittamaan ranskatarta. Keulaan valikoitu Fannin kaksikko Sami ja Toni, yleismiehet Ville ja Jasu hoitivat loput askareet ja lippistään perällä korjaili varustamon edustaja.

Laiturilla B&G näytteli yli 20 solmun lukemia, joten keulapurjetta ei pahemmin arvottu. Weban keltainen G3 keulaan ja isoksi karsiutui lukuisista vaihtoehdosta vihreä Westway Sailsin kevlar purje. Se toinen vaihtoehto, eli vuodelta 2000 oleva alkuperäinen dacron oli kellarissa. Erikoisuutena mainittakoon, että Varustamo päätti jättää isoon ylimmäksi ”light” latan kokeeksi, jotta näkisi onko sillä eroa tavallisesti käytettyyn heviin nähden. Ainakin se light vaihtoi puolta kiltisti aiempien tiistaiden yksinumeroisissa solmutuulissa, mitä se hevimpi ei tee ja nyt kiinnosti, että lörpättäisikö tämä löysempi nyt sitten pahastikin 20 solmun tuulissa. Ja ettei pidetä ketään jännityksessä niin kerrotakoon välittömästi, että emme tiedä, vieläkään. Ei muistettu kiinnittää asiaan mitään huomiota, iso oli vähän sivuroolissa.

Lähtöalueella oli tietysti heti vähän vitsikkäämpää kun veltoinkin purjein siellä oli slööraillessa vaikeuksia pitää vauhtia alle seitsemän solmun. Lähtöviiva oli vedetty pohjois-eteläsuuntaan lähelle Käärmeluotoja. Väistellessä ja kohkatessa pinnamies jätti keltapunaisen ristin kokonaan huomiotta ja tyytyi Kopukan F-myötäpäivään liputukseen. Tämä oli vielä pientä siihen nähden millainen nappistartti siitä pääsi kokonaisuutena kehkeytymään. Arvottiin siinä venepäätyä, mutta päätettiin yllättää keskeltä tilasta, ja oltiin siis suoraan lähdössä slööriin Melkille. Sekuntien käydessä vähiin oltiin myöhässä, poijupäädyssä ja rekaamassa vielä sen helvetin poijunkin alle. Se kävikin herätyskellosta ja laukka ekalle merkille meni siitä alkukatastrofista tokeentumiseen.

Viisas ehdotus ottaa vähän pankkiin mennessä paaralla leikkaria sopi meille ja oli varmasti jotain mitä Miloun perässä olisi haluttu myös kuulla. Milou joutukin väistään styyrailijaa jääden merkistä ja sitä seurannut 360 alakautta ei tainnut olla niiden alkuperäinen taktiikka. Päästiin niiden pyöriessä sieltä luikahtaan ohi strekille kohti Melkin poijua.

Sivustrekillä Albinit olivat nostaneet itsensä melkein Hernesaareen ja päätettiin runnoa alta. Menihän se kun Melkin ja Larun välistä puhalsi ihan ripsakasti, mutta onhan se muiden paskoissa piehtarointi alaohitusten onnistuessakin nuivaa puuhaa.

Melkin poijulta alkoi alamäki. Vene laukkaili 7-8 solmua ja AWA jossain 90-110 tietämillä tuulen huidellessa 20 solmussa. Päätettiin kuitenkin pistää tanko tanaan ja hommaa valmiiksi, kunnes turahti housuun ja käsky kävi vermeiden purusta. Veikkailtiin, että meidän odostuarvo oli pakkasen puolella merkittävän tötöilyn pelossa.

Arvonnan katkaisi Milou joka taaempana nosti pallokkaan esiin. Jos ne saisi sen kulkeen niin nousisi meilläkin heti. Mutta ripsatirapsati Milou broutsaili kuin tryffeleitä etsien tuntuvasti alemmas ja ottivat sen pian alas.

Jatkoimme slööraten Rysäkarin ylämerkille ja sieltä alkoi kryssi takaisin Melkille. Sen kulki vallan mukavasti G3:llaan ripsakassa kelissä ylämäkeä, laidalta toki uupui vielä 100kg, mutta veneessä sentään ollut yli 400kg oli huomattava apu noissa olosuhteissa.

Melkin poijulta heti kun kivet ei olleet eka broutsin päämäärä nostettiin mekin sitten kokopunainen. Vene kulki mallikkaasti Doylen S3:lla eikä pahempia broutseja edes koettu, mutta hilkulla lähteä se oli koko ajan ja väkisinkin jonkun verran alas se meitä tiputti. Kävi selväksi, että byyriin asti ei sillä päästä. Riepu alas ja kolmioilla loput.

Kauden vika tiistis oli hieno setti kuitenkin. Keli oli kerrassaan mahtava ja hämmästyttävän lämmin. Tulos nyt oli sekin meille ihan passeli katastrofaalisen alun ja ajoittaiset muut tahmaukset huomioiden. Iso kiitos Kopulle koko tiistiskaudesta. Ja iso kiitos koko köörille, joka on Seniä ollut uittamassa tiistiksissä tällä kaudella.

(Harmi, että trackin nauhotuksen muistin pistää päälle vasta Melkin katveessa ja meidän shakkilähtö jäi nyt sitten hataran ja epämääräisen kuvauksen varaan.)

Keli: 8-10 m/s E
Mukana: Kynde, Ville, Sami, Jasu, Toni
Tulokset: 15/29 kokonais, 8/17 pikkuluokka, 1/2 First 31.7
Track: h-vene.net:ssä
Rata: F myötäpäivään