Sen
First 31.7 ja höpinää purjehduksesta
Kategoria-arkisto: Sen
Tiistikset 10 – viimein…
Kirjoittanut : 25.8.2015
Pärnu takana ja hiljalleen taas arkirutiinit ottavat syleilyynsä. Tänään oli vuorossa niistä kirkkaasti mukavin, eli Kopun tiistikset. Luvassa oli itäistä keskikeliä lämpöisessä elokuun illassa. Niin lämpöisessä, ettei moisia nähtykään koko kesänä ennen näitä viime päiviä.
Senillä keskikeli tarkoittaa loputonta arpomista G1:n ja G3:n välillä. Koska nimenhuutoon oltiin saatu sentään se moukarihäkillinen miehiä mukaan päätettiin rymyttää G1:llä (valintaa helpotti se, että se nyt siellä sattui sukan alla jo oleen valmiiksi rullalla).
Lähtöalueella Kopukka liputteli perinteikkäästi E-rataa, eli se länteen ja sitten lounaaseen Rönnkubbenin punainen kiertäen, mutta ehkä hieman yllättäen kiertosuunta oli myötäpäivään. Lähtöviiva oli vinosti tuuleen ja eka ylämäki olisi oikeastaan sivuluikkaria ennen spinnun nostoa.
Ruosteinen pinnalukko väisteli jotain isomman lähdön venettä viivaa lähestyessä niin, että oltiin sitten yli puolen minuuttia suoraan myöhässä lähdöstä. Onneksi olimme sentään venepäädyssä. Sivutuulta oli reilusti ja isopurje tyytyi lepäilemään G1:n tehdessä kaikki työt. Aika kiltisti pääsimme ekalle punaiselle ja spinnu nousi gastien käskyistä terhakasti. Muiden kangerrellessa ja jättäen väliinkin spinnuttelut pääsimme pujottelemaan useista ohi. Tärkeimpänä pääsimme ohi kilpasisko Milousta, joka kokeili josko 31.7 liikkuu reivatulla isolla ja g3 virsarilla. Ei muuten liiku. Eteen jäivät vielä Donna (Inferno 31) ja Merenhuiske (J80). Mukavassa hiivarissa vauhti pysytteli 8 solmun päällä ja vene käyttäytyi silti melko maltillisesti.
Hyvin alkanut takaa-ajo ajauti suvantoon saarten takana tuulen nopeuden pysytellessä alle 10 knotsin lukemissa. Pieruinen tuuli loppui vasta vähän ennen Rönnkubbenin kääntömerkkiä. Takanatuleviin oltiin saatu kyllä eroa ja vähän otettu kiinni Donnaa ja Merenhuiskettakin. Siispä oli erittäin otollinen paikka taktiselle virheelle. Veneen peräosissa nyhjäävä punnus päätti jättää spinnun laskun sen verran myöhäiseksi, että kääntömerkistä vedettiin pitkäksi niin että soi ja haisi. Onneksi muu kööri ei ollut yhtä jäässä ja spinnu vermeet saatiin pois jiipin tieltä ja paluumatka voitiin aloittaa.
Paluumatkan sivutuuliosuus oli samanlaista pumpputuulta kuin mennessäkin ja vaikka edessä oleva kaksikko läheni, niin tuntui että liian hitaasti. Lopun pieni kryssi vasten 15 solmua sujui jokseenkin kelvollisesti, mutta ennen viimeistä kääntöä oli jälleen karkean taktisen virheen paikka. Meidän paaraillessa styyralla tullut Das Boot päätettiin vetää perän kautta ohi, vaikka olisimme olleet jo leikkarilla tai ylikin, mitä emme huomanneet ollenkaan. Kääntömerkin tähystimme vasta Saksaveneen jälkeen todetaksemme, että olimme yli leikkarista noin veneen mitan verran, siis jos se vene sattuu olemaan Panamax tankkeri.
Loppu sivuloiskutteli maaliin oli hämärtyvässä illassa vielä ihan vauhdikas. Maalissa töötti törähti meille neljäntenä. Pikku luokasta oli selvää että Donna oli voittaja ja Merenhuiskekin oli vähän liian edessä. Lisäksi pari Albinia oli totutusti vähän liian lähellä takana. Viides sija pienistä ja kymmenes isoista on kuitenkin ihan kelvollinen tulos ottaen huomioon parit pahahkot märvellykset. Vene kulki hyvin, gastien toimia ei voi kuin kehua ja jos aina olisi näin hienot olosuhteet niin se ei tuntuisi näin hienolta. Kiitos kaikille.
Tuuli: 6-20 solmua ESE
Sää: täydellistä
Rata: E myötäpäivään
Purjeet: G1 ja S2
Miehistö saapumisjärjestyksessä: Kynde, Jani, Kaspar, Jr
Tulokset: 10. /23 kokonaistuloksissa, 5. /14 pikkuluokassa, 1. /2 First 31.7
Kylmä, kylmempi, holotna.
Kirjoittanut : 1.7.2015
Senissä on kylmälaitteiston kanssa ollut alusta asti ongelmia. Ostettaessa venettä Plymouthista paljastui, että jääkaappi ei toiminut ensinkään. Toisaalta myyjä oli ovelasti jättänytkin mainitsematta laitteiston olemassaolon, mitä emme noteeranneet tietäen sen olevan vakiovaruste. Surveiori mainitsi, että ei ollut sitä tutkinut, mutta mepä emme siitäkään vielä valveutuneet. Vasta kun Plymouth-Kiel siirtokippari valitteli toimimatonta jääkaappia alettiin asiasta huseerata, mutta onneksi ystävällinen myyjä lupasi yrittää korjata sen kuntoon, koska mekin tulisimme tarvitsemaan sitä lopulle siirtomatkaa. Johonkin ”kuntoon” se sitten tulikin.
Jäähdytinkoneisto on siitä asti enimmäkseen syönyt sähköä, kondensoinut vettä putkiinsa ja sieltä pilssiin sekä hurissut vain moodissa 24/7. Huurretta, kuuraa tai kylmiä biisoneja sen sisällä ei ole koskaan näkynyt. Se ei ole koskaan sammuttanut itseään saavutetun kylmyyden vuoksi, mutta satoja kertoja kylläkin liian matalan käyttöjännitten takia ajettuaan itse akut polvilleen . Tänä vuonna purjeita ei tullut hankittua, joten jotain menoeriä oli keksittävä ettei verottaja alkaisi ihmetellä miten voi proletariaattivarustamolle muka jäädä euroja tilille makailemaan.
Edellisvuonna soittelin kesäkuussa yli 20:een eri kylmäalan firmaan, josko jostain löytyisi kylmäainehuoltaja, joka voisi vaihtaa ja täyttää aineet kompressoriin, tuloksetta (ja hyvä niin koska kompura ja profiili olivat itse asiassa molemmat lopussa kuin empatia Stalinilta aikoinaan). Marineassa on kestotarjouksessa ollut Isothermin ja Waecon kylmälaitteita, joten jokin sellainen oli vastassa. Juhannusta ennen aika oli sen verran kortilla sekä varustamon veneinsinööri kun on käytännön asioissa taidoiltaan jossain syöksykierteen ja kostean pierun välimaastossa, niin katsottiin paremmaksi päästää Innosetin Aki Jaakkola jälleen hommiiin. Herrahan on jo entuudestaan asentanut onnistuneesti Seniin septitankin ja webaston.
Aluksi piti vain vaihtaa kompressori ja profiili vastaaviin, mutta Amelien Villen kuuman vihjeen vuoksi kustannusluokkaa kohotettiin samalla. Senillä jääkaappi on aina ollut tehottomuutensa lisäksi sähköongelma. Se on syönyt sitä valvasti. Kahdella 55 Ah akulla vaihdellessa se ollut melkoista touhua. Kone kun on käynnistynyt, niin jääkaappi päälle. Kun kankaat on ylhäällä niin sitä pitää sammutella. Kuin tilauksesta ehdolle tuli varaavat kylälaitteet ja ASU-tekniikka.
Värkki on kerrassaan nerokas. Sillä on moniksi tunneiksi riittävä varaava profiili, joka on vain pari kiloa painavampi ja joku 5 cm paksumpi kuin tavallinen. Se lataa sitä automaattisesti tarpeen mukaan täysillä heti jos jännite ylittä 13.5 V, eli joko ollaan maasähkössä tai kone on käynnissä, ja muulloin himmailee. Eli, ei pelkästään kuin tehty purjeveneeseen vaan itse asiassa tehty purjeveneeseen.
Profiili sijoitettiin Senin jääkaapin styyran puoleiseen reunaan, mikä vapautti paaran vinon laidan pinoamiselle, mikä oli förstin mielestä pelkästään hyvä asia. Ensi koitos oli Juhannus, jolloin perjantaista sunnuntaihin Sen oli redillä Sipoossa jääkaappi koko ajan päällä, ja öisin mastovalo (ledi kylläkin, kiitos dx.com:lle) söi sekin päälle omansa joita tasapainotti aurinkoa tuskin nähnyt kannen kenno. Yhdellä akulla ja sunnuntaina vastassa oli 12.6 V. Muutos menneisiin on aivan mieletön.
Jonkin verran epäiltiin myös Firstin jääkaapin eristyksiä. Yllätykseksemme kaappi on ympäriltä 50mm polyuretaanin suojissa, mitä voidaan pitää varsin kelvollisena eristyksenä. Ja mitä nyt tätä kaappia juhannuksesta tähän asti käytelleenä voi todeta, niin sähkön kulutus kulussa on romahtanut. Kaapissa on perusautomatiikalla todella kylmä ja sitä on jo säädetty keksitasosta vähän pienemmälle.
Samaisesta värkistä on muuten vesijäähdytysversio, joka ei vaatisi edes uutta läpivientiä. Jäähdytin osa on suunniteltu tiskialtaan läpivientiin korvaavaksi osaksi. Toki se olisi tehtävä ylhäällä ja reikääkin olisi vähän isonnettava. Varustamo ei moista värkkiä kuitenkaan Senille kelpuuttanut pohjan profiilin eikä aikataulujen vuoksi. Ilmajäähdytys oletettin riittäväksi ja riittävän hiljaiseksi. Se on ollut molempia.
Kesäloma!
Kirjoittanut : 29.6.2015
Tänään eka lomapäivä. Eilen lähdettiin Larusta RAY:n saareen ja sieltä yötä pitkin Inkoon edustalle redille. Konetusta ja fantastista kryssiä, ei hassumpaa. Käytiin Scolassa lounaalla ja nyt tästä matka jatkuu lännemmäs, ehkä Hankoon. Jussarö ei kutsu kylmien vesien takia ja lisäksi viime kesäisestä Jussarön äijän Penelopen valokuvailusta ja kohkauksesta jäi vähä paska maku.
Etsi kuvasta kaikki kesäpurjehduksesta indikoivat asiat. (ainakin kymmenen, varmasti enemmänkin)
Hetkinen
Kirjoittanut : 12.5.2015
Ei ihan vielä. Hekki, lukot ja pari muuta viritystä vielä ja sitten taas jatkuu touhut.
Alustavasti sovittu, että ensi viikolla viimein Doylen 31.7 Master Classiin mukaan LOWn/Nordzeen köörillä treenaan. Kuuluisan suomalaisen tasoituspurjehtijan sanoin ”Treenataan ihan sikana!!!”.
Vaikka Tiistiksien alut menee nyt tässä sählingissä, niin ne on sovittu 2.6., 9.6. ja 16.6. päiville! Kiinnittäisin huomiota ylle lisättyihin sivuihin. Kevät 2015 pitää sisällään kevään kisakauden touhut. Kesä 2015 pitää sisällään alustavia ajatuksia lomapurjehduksesta, jos joku tuttu nyt sattuu olemaan samoilla mestoilla noihin aikoihin.
Rikausta ja köysiostoksia
Kirjoittanut : 7.5.2015
Rikin jännitys tuli tänä vuonna tehtyä yövahdin kierrosten välissä. Aika osoittautu ihan passeliksi sankasta sumusta huolimatta, koska ilta oli täysin tyyni. Jännityksissä pientä poikkeamaa viime kausiin, D1:t jätin aavistuksen löysemmiksi ja myös V1:t ehkä yhden kierroksen alle. Taka-ajatuksena on, että (jälleen) uudistettu hekki tulee nyt olemaan entistä käyttökelpoisempi ja tarjoten lisäjännitystä tarvittavasti.
Viime HTR:stä palatessamme napsahti 14 kts tuulessa varsin varoituksetta luun skuutti. Tapahtuma muistutti lähinnä laukaisua ja spinnu jäi onneksi ehjäksi. Siitä tuli mieleen, että kait noita naruja voisi uusia ennen katkeamistakin ja mahdollisesti jonkun muun hajoamista sen mukana. Hätiin löytyi regattashop24.de
Duunarivarustamolla ei oikein ole mahdollisuuksia tehdä hyväntekeväisyyttä ostoksillansa, vaan jos joku suostuu myymään jo entuudestaan hyväksi havaittua Liros Magic pro 8mm dynynyöriä hintaan 3,20e tarjoten aktiivista ja hyvää asiakaspalvelua lisäksi, niin se on menoa. Ja tuli niitä uusia metrejä sitten tilattuakin, kuvassa jälkimmäinen tilaus. Myös kuoretonta saa sieltä ihan hyvään hintaan kattavalla värivalikoimalla.
Sen kelluntaa
Kirjoittanut : 26.4.2015
Punaraitainen pikku firsti nähty pajalahdessa siltojenalitusmoodissa
Keväinen lempeä sää säesti, kun Karttunen pulautti Senin jälleen meren uumalle. Pohjaduunien jälkeä tästä eteenpäin saavat ihastella ahvenet. Murhaavista maitohapoista, keskinkertaisesta jäljestä, rankasta vitutuksesta ja sontasesta söhlääjästä ei enää tietoakaan. Niihin palataan vain varustamon painajaisissa sekä tietysti ensi keväänä.
Tiistaina vielä tolppa kohti taivasta ja kausi on vääjäämättä aluillaan. Jumalauta.
Kesää odotellessa
Kirjoittanut : 16.4.2015
Tätä tää taas saatana on. Talvi on sujunut rattoisasti virtuaaliregatassa töpeksiessä. Nyttemmin se on joutunut väistymään ainaisen pohjan hinkkaamisen viedessä kaikki ylijäämä aika. Seuraavan pohjaremontin teen niin, että vedän aavistuksen paksummin epoksia ja kiillotan sen peiliksi asti enkä pistä myrkkyä ollenkaan. Katotaan mihin asti skrubbiksilla pääsee ja monta kertaa pitää Karttusta vaivata. Maalien, käytetyn ajan ja mielenrauhan säästöillä Karttunen nostelee sitä alapesulle kerran jos toisenkin. Nojoo, puheet on puheita. Senin pohja on nyt vielä siedettävällä tolalla eikä moiseen remonttiin ole vielä aihetta.
Kuvassa viime kesän uutuudet, eli puomi ja kisko.
Tiistikset 7 – poks
Kirjoittanut : 5.8.2014
Copyright JR 2014
Taas tuli tiistai. Sen saapui pitkäksi venähtäneeltä kesäreissulta melko pulskassa kunnossa kuten varustamon edustajakin. Senin hoikennus sentään onnistui rahtaamalla tavarat laiturille. Tuulet olivat ennusteissa siinä 8 m/s paikkeilla, mikä viittelöi kolmosen puolelle puuskat huomioiden ja laiturilla olikin vastassa juuri se kahdeksan ja yli kympin puuskat. Uusi ja käyttämätön Doylen Startis ICE G1 silti kutitteli ajatuksissa, mutta nöyryys vei voiton tällä kertaa ja päätettiin aloittaa kolmosella ja vaihtaa tarvittaessa.
Varustamolla alkoi pierut kastua miehistöä paikalle kutsuessa kun alkoi hylsyjä sateleen joka suunnalta. Tällä kertaa pelastus tuli ironisesti samoista syistä kun sisarveneellä oli myös vaikeuksia lomanloppuhelteillä raapia tarpeeksi kämmeniä kannelle. Riemastuttavana bonuksena Bicen kippari Arttu pääsi mukaan temmeltämään myös pikku firstin kannelle. Lopputuloksena vastoin odotuksia kannella olikin äkkiseltään kilpapurjehduskompetenssia enemmän kuin keskisuomalaisessa kuntaliitoksessa. Valitettavasti pinnasta otti tukea sama höntyilijä kuin aiemminkin ja nyt vielä talviruosteessa kevätkauden mentyä pipariksi.
Lähtöön tuli pieni hoppu ja keliin tutustuminen jäi jälleen melko ohueksi. Tuulta oli todella se 9-10 m/s ja lähtö-alueella jopa nähtiin isossa reivejäkin. Senin reivinarut olivat onneksi puomilla, mikä helpotti valintaa sen osalta. Kopukka liputteli E-rataa myötäpäivään höystettynä R-lipulla, mikä meinaa lisäylämerkkiä lähdön jälkeen ja idän puolella möllöttelikin perinteinen pieni punainen pallopoiju. Lähtötaktiikkaa ei kummemmin ehditty hieroa muuta kuin että ”eiköhän me veneeltä lähdetä”. Lasketeltiin sinne ja slöörin ja hidastelun värittämä haparoiva lähestyminen tuotti jonkin sortin lähdön. Meillä olisi ollut mahdollisuus nostaa päällä ollut 4play (Albin express) kahville, mutta kokeilimmekin vähän vaihtoehtoista taktiikaa. Jätimme hyvin tilaa ja nostimme itsemme vain niiden alle paskoihin. Nähtävästi gambitit eivät ole kovin keskeinen osa purjehduksen avausteoriaa, koska 4play kiitti ja kuittasi itselleen etumatkan, jota vastaan saimme jatkossa taistella tosissaan.
Ylämerkkiä lähestyessämme näimmekin sitten reivatun Bellan (First 31.7) ja Mayn (H-vene) painellen etäällä karkuun vielä ovelamman avauksen turvin. Herrat olivat keksineet, että radan ekalle punaiselle ehtii huomattavasti nopeammin kun jättää sen ekan lisäylämerkin kiertämättä. Ylämerkiltä oli avoin sivuniitti sille punaiselle, mikä olikin hieman hankala mojovassa hiivarissa eikä siitä ilman broutseja selvittykään. Narut kuitenkin löysi kätensä ja pinnakin alkoi taas tuntua hiljalleen tutulta. Alamäkeen valikoitui kauniin värinsä vuoksi kokopunainen S3, mikä oli oiva valinta ja 4playstä päästiin ohi ilman suurempia kommervenkkejä sekä edellä posotelleet Bella ja May alkoivat nekin lähestyä, vaikka ymmärrettävästi eivät olleetkaan enää virallisesti vihollisia.
Spinnualamäki taittui sivummalle ja alkoi epäilys siitä että vetääkö niilä kulmilla ilman ongelmia vai ei. Hieman leudompi puhuri saarten takana häämötti, mutta liika pankitus liian aikaisin kostautui ja yksi broutsi otettiin vielä spinnullakin kuin nyrkin lyömänä. Olisi pitänyt pinkoa vähän alemmas ja nostaa takaisin vasta karvan verran myöhemmin, mutta jos tädillä olisi munat ja sitä rataa. Saaren takaa punaiselle homma sujui mukavasti ja eteläiseltä alamerkiltä alkoi ylämäki takaisin.
Ylämäki oli mukavan tiukkaa kryssiä. Sen suostui nousuun varsin kivasti. Hieman voimattomasta tunteesta huolimatta loki näytti kelvollista vauhtia. 4play viimein alkoi jäädä taakse ja Bella läheni edessä. Kryssi viimeiselle legille sujui ihan kelvollisesti, mutta matka loppui kesken Bellan ohitukselle ja viimeinen sivari punaiselta maaliin mentiin Belan perätuntumassa. Jos kisa olisi vielä ollut auki, siinä olisi voinut ajaa vähän ylemmäs vähän kovempaa ja heittää spinnulla maaliin riskirajoilla, mutta 4playn ollessa jonkun minuutin takana päätimme ottaa paukun varovaisesti ja toivoa, että etäisyyttä olisi kertynyt tarpeeksi. Ei ollut. Nopeasta radan kierrosta huolimatta tasoitettuna Albin oli eka.
Hieno kisa, paukku ja kakkossija on Senin tiistishistorian korkein saavutus. Iso kiitos tietysti menee rautaisille gasteille. Paremmalla lähdöllä ja pinnan vatkaamisella olisi irronnut vielä parempi sija, mutta niinhän se on aina. Upea keli kyllä purjehdukselle. Ihan heti en muista milloin olisi kympin tuulissa kryssitty t-paidoissa hiki otsalla. Keulassa tarkeni ilman paitaa eikä roiskeista kuulunut sivistyssanoja. Tällaiseen voisi tottuakin.
Tuuli: E 6-11 m/s
Sää: kaunis ja erittäin lämmin elokuun ilta
Rata: E
Purjeet: G3 ja S3
Miehistö (saapumisjärjestyksessä): Kynde, JR, Martti, Arttu
Track: veneellä, myöhemmin
Tulokset: 2. kokonaistuloksissa, 2. pikkuluokassa, 1. First 31.7
Hetki vielä
Kirjoittanut : 10.6.2014
Firstejä miessaaren selällä vähän Suursaaren lähdön jälkeen. Etualalla Watatait.
Sen on ulkona hallista jälleen auringon alla. Se on pukilla komeasti ahteri Hoskin parkkikselle päin ja ihan lähiaikoina, ellei peräti jo paraikaa, menossa veteen. Enää on luvassa ankaraa huseerausta, rikaus ja se siitä. Kevätkausi nyt meni tässä kuitenkin ohi ja pianolastipesti LOW:n kannella säilytti mielenterveyden joskaan ei vauroitta. Kisatouhut jatkuvat jälleen Elokuussa. Sitä ennen luvassa raportointia erinäisistä uudistuksista sekä mainintoja siitä mihin kuntoon Leevene kipon pisti.
Suunnitelmien muutos
Kirjoittanut : 28.4.2014
Kapteeneja joku jaottelee kahteen ryhmään, kivillä jo käyneisiin ja kivillä kohta käyviin. Nyt näyttää siltä, että sitä joutuu vaihtaan ryhmää, koska Sen aloittaakin keväänsä yllätysvierailulla Leeveneellä. Taannoinen kopsahdus seuran saaren altaassa poijupainoon näyttäisi halkoneen palkin liimausta kölin perän puolelta. Kuulema aika tavallinen vika näissä veneissä, kun niitä ei ole varsinaisesti laminoitu runkoon vaan liimattu, ja voi aiheutua melko pienilläkin nopeuksillä, kuten meilläkin oli kyseessä. Kiva että tuli huomattua päivä ennen veteen menoa juuri kun kyljet jo kiilsi, kaikki alkoi olla valmista ja sukat jaloissa pyörien paloin innosta päästä asentaan kaikki purjehdusheloituksien parannukset. Ja huommenna saan vieläpä sen uuden Doylen ihme-ICE kankaisen G1:n käsiini.
Tää on välillä vähemmän tätä, välillä enemmän, mutta aina tää on tätä.
Sen 
Viimeisimmät kommentit