Sen
First 31.7 ja höpinää purjehduksesta
Avainsana-arkisto: suursaari
Suursaarirace 2015
Kirjoittanut : 8.6.2015
Taas oli sen aika. Suursaari race, tuo Suomalaisen avomeripurjehduksen joulu ja juhannus. Veneen varustelut olivat kevään mittaan sujuneet mukavasti. Edellisestä vuodesta poiketen vene lasketiin ylipäätänsä veteen eikä vain siirrelty rekalla pitkin Lauttasaarta. Perinteeksi muodostuneeseen akuuttiin miehistövajeeseen haettiin jälleen apuja Avomeripurjehtijoiden foorumilta ja muualtakin somesta. Kolme kovaa luuta löydettiinkin avuksi, mutta valitettavasti yllättävät työkiireet sekä viime tingassa tapahtunut loukkaantuminen jättivät miehistön pääluvun neljään ja siten myös roolijaossa jouduttiin lieviin päällekkäisyyksiin, jotta asiat saataisiin hoidetuksi. Keula-floateri-trimmeri-piano-pinnamies-navigaattoritaktikko-roolia hoiti Ville, floateri-navigaattori-piano-pinna-taktikko-trimmeri-keulamies-roolia puolestaan hoiti Jani sekä taktikko-trimmeri-navigaattori-piano-keula-floateri-pinna-roolia paukutti menemään Kaspar. Veneen mediavastaavana sekä ruoka-, juoma- ja tunnelmapuolen päävetäjänä oli sama kelvoton messipunnus kuin aina ennenkin. Varustamon kannattaisi varmaan vähän miettiä mistä tähänkin tärkeään rooliin löytyisi menestyksen edellyttämää osaamista.
Ennakkoon sääennusteissa uumoiltiin lännen ja luoteen puoleisia yöksi keveneviä tuulia menomatkalle, josta lauantaiaamusta alkaen iltaa kohti ripsakoituvia etelän ja kaakon puoleisia tuulia, sekä paluumatkalle yöksi ja sunnuntaiaamuksi kovenevia tuttuun lahden suuntaiseen länsi-lounaseen kääntyviä puhureita. Näin jälkikäteen voidaan heti todeta, että ennusteet pitivät aika hyvin kutinsa.
Lähdön aikoihin Haukilahdessa oli kaunis sää. Maalta luoteen puolelta puhalteli mielenkiintoinen tuuli, minkä tiedettiin hallitsevan keliä rannan tuntumassa. Suursaari racessa lähtöviivan aina ollessa samassa paikassa tämä tarkoittaisi varsin erikoista myötätuulilähtöä. Senissä käytiin ankara taktiikkariihi lähtöalueella pyöriessä ja lähdön sotastrategian lopputulema oli, ettei ollut kokemusta eikä harmainta aavistusta siitä, mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä. Sääntöjen valossa päätettiin lähteä styyralla koska emme nähneet mitään estettä slöörata viivalla. Tuultakin olisi ehkä sen verran, että muiden paskaföönit eivät välttämättä hapottaisi meitä ihan kokonaan. Niinpä ajelimme itsemme poijupuolelle muiden alle. Siellä muukin fleetti oli, mutta melkolailla onnistuneesti saimme pidettyä Senin muiden alla, joten saimme ihan rauhassa burnata meidän ylimääräiset sekunnita slöörissä viivalla. Näin pitkää kisaa varten tuli kyllä muutama ylimääräinen metri jätettyä viivaan ihan vain varmuudeksi.
Tööt matkaan ja rauhallisesta spinnutalkoista selvittyämme paikka asettui fleetin keskelle ihan mukaviin asemiin Watataitin kantaan Thetiksen yrittäessa hakea peittoa alta. Thetis saatiin tässä vaiheessa vielä kammettua pysymään takana, mutta Thetiksen leikattua takaa hippasille Fun Firstin kanssa yritimme siitä alta mennä omiin nimiin Melkin poijulle. Siinä kuitenkin etevästi Monthan ja Kotisalo vetivät nahisteluistaan huolimatta meistä ohi tarjoillen meille venettä selvästi maltillisemmin töniviä Schaiberi-föönejä.
Matka Melkiltä Hramtsowille jatkui mietteliäissä merkeissä. Fleettiin tuli sivusuunnassa selvää hajontaa toisten hakiessa suoraa, peräti rumppiksen pohjoisen puoleisia linjoja konsonanttihirviölle, osan vedellessä selvästi etelämmäksi lounaisempien tuulten toivossa. Senissä päätimme jo aikaisessa vaiheessa, ettemme lähtisi liikaa hippastelemaan. Tässä vaiheessa nostoleikeillä saisi helposti molemmat savea punttiin. Mediavastaavan ajatusten harhaillessa gopron ja lenkkimakkaran välillä pääsi genaakkerinen isompi Bavaria rynnimään alle. Siinä sitä oltiin jumissa sitten. Bava ei päässyt alta ja ainoa keino meillä oli nostaa yli ja päästää liiat paineet spinnusta. Turskaa tuli saavikaupalla, mutta ehkä oli parempi nöyrtyä aikaisemmin ku myöhemmin.
Hramtsowin kupeessa. Taustalla taitaa näkyä Watatait (pinkki), Lutra Lutra (punainen), Melisande (vihreä) sekä mahdollisesti myös Penelope (valkoinen) – Kuva Sinko 2015
Hramtsowille fleetti kuitenkin yhtyi ja sieltä alkoi laukka kohti länttä. Löysenevä tuuli ja vanhan puhurin aallokko teki alkumatkasta hieman rasittavan. Melko monessa muussa firstissä näytti kököttävän kannella pienen pitäjän verran väkeä. Meilla kelvottomia ruokia ja ankeita juttuja oli jakamassa muita selvästi harvempi ryhmitys. Vauhtien hiljentyessä tätä ei koettukaan enää niin ongelmallisena asiana, vaikka pieni pelko perseessä oli paluu yön kovenevan kelin kryssistä alipainoisena. Taisi olla Fun First ja Thetis, jotka ensimmäisinä lähtivät hakemaan ulompaa yr.no:n ennusteiden mukaisia parempia tuulia etelämpää. Lutra Lutra kyllästyi sekin sahaamaan meidän mukana ja lähti etelään sekin. Meitä jäi siihen lähiympäristöön spinnuvärityksistä päätellen ainakin meidän perinteinen kestovastus Watatait, uusi 31.7 venekunta Silver Girl ja Melisande. Jos nyt oikein tutkailimme niin Penelope oli vähän kangerrellut Hramtsowille tai sen kierrettyään ja lipui hieman pohjoisempana kuitenkin kiinniottaen pääklungaa.
zZz
Yöksi aallokko laantui, ISAF:in säännöt korvattiin meriteiden säännöillä ja saimme Senin kulkemaan varsin mukavasti. Nöyrästi polareiden mukaisesti leikkailtiin aika konservatiivisesti pysytellen rumppiksen tuntumassa lähtemättä haahuilemaan liiaksi pohjoiseen eikä etelään sen enempää. Hyvällä yövauhdilla kuittasimme kiltisti vieritysten limpsineet Watataitin ja Silver Girlin. Molempien veneiden spinnu ansaitsevat kyllä erikoismaininnat. Watan pinkki ja Silver Girlin lähes neonkeltainen spinnu herättivät meissä vaihtelevia kateuden tunteita. Myös Thetiksen koko musta spinnu on varsin jämäkän näköinen. Meidän menneiden vuosikymmenten takainen vanha Hood näytti ankealta. Yhtään ei auttanut, että takaraivossa jyskytti edelleen Matt Hodgsonin sanat master class treeneistä, että kannattaisi mitata se. Näytti kuulema alimittaiselta sen silmiin.
Aamu jossain Kalbiksen ja Kotkan portin välimaastossa
Yöllä ainoat purjeet jotka tunnistimme olivat Watan ja Silvergirlin lisäksi muiden luokkien veneitä, kunnes viimein löysimme itsemme Penelopen kannasta. Niiden perässä jiippailimme jonkun aika. Tiet erkanivat ja sen jälkeen löysimme itsemme Melisanden kannasta. Molemmat merkkejä siitä, että siihen astinen taival ei ole voinut mennä kovin heikosti. Aamusella oli messipunnuksen vuoro viimein sulkea silmät hetkeksi.
Kotkan porttia lähestyttiin tiukalla reachillä edelleen laimeassa vajaan 10 solmun tuulessa. Meno vähän kangerteli kunnes parempi trimmi löytyi. Melisande oli kerännyt vähän kaulaa meihin ja oletimme Penelopen olevan joku valkoisista spinnuista hieman pohjoisempana. Etelämmäksi lähteneistä veneistä ei ollut havaintoja. Kaksi vuotta sitten ne olivat saapuneet puolen tuntia, tunnin edellä muita. Emme oikein tienneet mitä odottaa, kunnes VHF kuulutukset kertoivat selvää kieltä. Eka firsti oli Penelope ja pian perään tuli Melisande. Muita ei väreistä päätellen enää väliin mahtunut ja me todella olimme kolmantena portilla. Meillä ei silti paljon korkattu, koska tiesimme, että meidän via dolorosa olisi vasta edessä muiden pikku hiljaa se jätettyä taaksensa.
Kotkan portilla kuitenkin jo huomasimme, että yöllä heittämällä ohitettu Silver Girl oli nyt sisuuntunut ja alkoi näyttää jonkin sortin uhalta. Saarta kohti mentiin kryssikulmilla. Lähestymien sujui vielä hienosti meidän puhkoessa polareita tasaisessa vedessä. Doylen G1 veti hienosti ja fiilikset oli aika hyvät. Saaren kulmille päästyämme alkoikin kryssitaistelu Silver Girlin kanssa. Heidän ensimmäinen eroyritys saaren kulmalla alkoi kuitenkin nostavaan shiftiin ja vaikka ehkä saivatkin rannasta jotain, niin se päättyi aika tasan samoihin mistä oltiin erkauduttu.
Saaren takana – Silver Girlistä kuvattuna
Seuraavalla kerralla shifti osuikin Silver Girlille kun saatiin vasemmalla ollessa 10-15 astetta nostavaa. Silver Girl kitti ja kuittasi. Meillä oli toistuvasti vähän vaikeuksia päästä vendoista uuteen vauhtiin. Saaren lähellä näytti jotkut veneet vetävän ja toiset olevan tiltissä. Keinot oli vähissä ja tyydyimme seuraamaan uutta firstiä saaren etelä kärkeen suhteellisen maltillisesti. Ajattelimme vetää sitten alamäessä paremmin. Toisin kävi.
Alamäessä Kotkan portille enemmistö otti idemmän halssin meidän hakiessa jotain onnekasta lännempää. Sitä ei löytynyt ja tuulen asetuttua sekä jiippien jälkeen oli selvää, että Silver Girl oli kiskonut roppakaupalla minuutteja edukseen. Jälkikäteen katsottuna alamäen paras anti oli ykkösreivinarun kiinnitys isoon paluumatkaa varten. Takana näkyvät punainen Lutra Lutran, musta Thetiksen ja sininen Fun Firstin spinnu olivat jonkinmoisen etäisyyden päässä, mutta kun tiesimme mitä olisi luvassa oli odotukset aika helvetin matalalla.
Paluu alkoi voimistuvaan sivutuuleen. Ennusteissa edelleen lupailtiin ripsakoituvaa keliä, joka kääntäisi tuulen kryssiksi. Päätimme vetää 150% ykkösella niin pitkälle kuin se vetäisi ja sitten luonnollisesti G3:lla loput. Tuulen noustua 20 solmun tietämille tiputimme isoon yhden reivin ja meno rauhoittui suhteellisen kulman pysytellessä edelleen yli 60:n. Tiesimme että Kalbikselta kurssi kääntyisi ja saisimme taas vähän lisää kulmaa auki. Näkyvyys oli aika huono takanatuleviin veneisiin, eikä meillä oikeastaan ollut mitään havaintoa kuinka lähellä Lutra Lutra ja kumppanit olisivat. Kalbikselle selvittiin ja vaikka tuuli koko ajan kääntyi keulemmaksi se oli edelleen sen 50-60 astetta millä G1 veti hienosti hyvästä hiivarista huolimatta. Lähin takaa tullut vene kuitenkin erkani ja lähti Kasuunille, isomman luokan vene. Seuraavaksi lähimpiin olikin vielä matkaa. Tämä sytytti pienet toivon kipinät ja taisteluun saatiin uutta puhtia. Kahteen kertaan nukutut reilut varttiset eivät liiemmin painaneet vähyydellään.
Joku 6 mailia ennen Hramtsowia alkoi tapahtua, edessä välkehtineet salamat tulivat kohdalle. Aika vieressä takana välähti niin perkeleesti ja sitten tuli heti perään vettä kuin aisaa. Se rintama ei kauaa kestänyt ja sateen hellitettyä alkoi tuuli. Se löi 26 solmua alkuunsa ja käänsikin sen sitten heti keulille. Kirstimme ja latistimme vielä loput liikkuvat ja nostimme ylikulmilla itseämme tuleen miettien ja suunnitellen g3:n vaihtoa. Sen kuitenkin kipusi ylikulmillakin sellaista 4-5 solmua karvan verran yli Hramtsowista ja kun matkaa oli jäljellä sinne enää viitisen mailia, niin laskeskelimme, ettei vaihto ehkä enää kannattaisi, koska Hramtsowilta maaliin kurssi kääntyisi taas niin paljon, että siellä voisi varmaankin avata reivinkin. Hieman ontuen piinasimme itsemme Hramtsowille ja valot takana pysyivät sellaisina. Silver Girlistä ei ollut hajua, mutta ei ollut mitään syytä olettaa etteikö se olisi jossain edessä, oletettavasti entistä kauempana.
Hramtsowilta maaliin oli kovavauhtinen slööri. Tuuli pysytteli siinä 18-20 solmun hujakoilla ja riittävän sivulla meille. Avasimme reivin ja rallattelimme menemään. Ripsakasta paluusta oltiin selvitty alimiehitettynä varsin mukavasti. Melkillä kuulimme VHF:llä, että Penelope ja Melisande olivat edelleen hippasilla ja Silver Girlin niistä vähän jääneenä kolmantena. Se tarkoitti kuitenkin, että Sen oli neljäntenä ja paras Suursaarisijoitus oli tosiasia.
Kaiken kaikkiaan hieno kisa. Vene toimi hienosti eikä pahempiin tötöilyihin sorruttu. Iso kiitos miehistölle. Vähälukuisuus ei ollutkaan este vaan nähtävästi vain haaste. Kiitos myös koko fleetille. On tämä OD touhu tasaisessa ja isolukuisessa köörissä vaan halvetin kivaa!
Silver Girl sai nähtävästi rangaistuksen, oletettavasti puuttuneesta VHF-ilmoituksesta, joten siitä tuli vielä sijakorotus meille. Siitä huolimatta Silver Girl veti helvetin hienosti uutena fleetin jäsenenä ja isot onnittelut sinne. Meille keskiviivan yläpuolella sijoituksissa oleskelu on sen verran harvinaista, että otamme mukisematta vastaan podium paikan vaikka se tällä tavalla lohkeaakin. Onnittelut toki myös Penelopelle ja Melisandelle jälleen kerran mahtavista vedoista!
Tulokset: www.suursaarirace.fi
Hetki vielä
Kirjoittanut : 10.6.2014
Firstejä miessaaren selällä vähän Suursaaren lähdön jälkeen. Etualalla Watatait.
Sen on ulkona hallista jälleen auringon alla. Se on pukilla komeasti ahteri Hoskin parkkikselle päin ja ihan lähiaikoina, ellei peräti jo paraikaa, menossa veteen. Enää on luvassa ankaraa huseerausta, rikaus ja se siitä. Kevätkausi nyt meni tässä kuitenkin ohi ja pianolastipesti LOW:n kannella säilytti mielenterveyden joskaan ei vauroitta. Kisatouhut jatkuvat jälleen Elokuussa. Sitä ennen luvassa raportointia erinäisistä uudistuksista sekä mainintoja siitä mihin kuntoon Leevene kipon pisti.
Slam Suursaari Race 7.-9.6.2013 – Niin siistii!
Kirjoittanut : 11.6.2013
Taas oli Senin vuoden päätapahtuma edessä. Hienoiseen miehistövajeeseen haettiin apuja foorumeilta. Ja niitä myös sieltä saatiin. 505 skenestä löytyi Jusa, joka jo viime tiistiksissä teki mainion entreen. Lisäksi Anairalta lainaan saatiin Emäsalossakin vihollisena ollut Tero. Ennakkoon sää vaikutti melko taktisesti hankalalta. Vielä torstaina eri ennusteet olivat kovin ristiriitaisia keskenään, lisäksi monien toteutuma perjantai aamun osalta oli suorastaan surkea. Päälinjoina erottui kuitenkin, että lähdössä on jotain ehkä vastaisemppa, sitten jotain ihmeellistä ennenkuin spinnulle, tuuli jäänee lännen ja lounaan väliin, saari ympäri riitseillä ja paluu kryssien. Lukemat olivat muuten varsin säyseita, mutta paluulle joissain ennusteissa näkyi yli nipin napin yli 20 kts lukemia, muttei kyllä yhtään sen enempiä.
Senin kisa-G1:n (westway sails, 2006 kevlar) kuntoa kevään tiistiksissä ihailleena varustamo joutui torstaina erittäin leutojen kelien ennusteiden valossa tekemään kiperän valinnan ja päätti lopulta pakata korjauksissakin vähän piennennetyn kevlarin kellariin ja raijasi tilalle kesä-G1:n (NS, 2011 dacron), joka on sattumoisin Nordzeen jälkeen jätttämä kangas. Ihan kelpo rätti, mutta mittaamatta sanoisin alle 150%, onkohan edes ihan 142%.
Haukilahdessa mietittiin vielä rullan purkua, koska sen saisi palasiksi kulussakin, kunhan vain vähän varaa siihen aikaa. Ja koska näytti siltä, että mennessä voi olla mitä-sattuuta ja g3 tulisi kyseeseen aikaisintaan paluumatkalla sekä senkin tarpeen tietäisi Kotkan portilla joko mennessä tai tullessa säätiedoista, niin rulla sai jäädä vaikka sille viereisten firstien ukoilta tulikin jotain vittuilua. Noh, g3:lle ei ollut tarvetta eikä rullaa tarvinnut purkaa, mutta eipä kyllä sitä spinnu-g1-vaihteluakaan tullut nimeksikään.
Lähtöalueella ennakoista huolimatta oli kuitenkin tuulta muutama metri etelästä. Lähtölinja oli styyran suuntainen ja koska näytti että alempaakin pääsisi ulos aina melkille asti, niin päätettiin jättäytyä venekahinoiden ulkopuolelle ja suosiolla valua vauhdilla vähän alemmas viivalle. Olihan viiva leveä ja vain 11 kippoa siitä nahistelemassa. Poijun päädystä samoilla ajatuksillä lähti Watatait ja vähän Senin päältä Joonatan II muiden ollessa enemmän ja vähemmän starttivenekahinoissa. Lähtö menikin mainiosti, joskin sen verran tuli laskettua, että sen ekan kivikon päälle ei ollut asiaa. Oltiin kuitenkin kärjen tuntumassa. Melisande kylläkin laukkasi venepäädyn jengistä yltiöpäisesti muiden ohi. Melkkiä lähestyttäessä kuittasimme Joonatanin ja Miss Piggyn vauhdeilla, mikä oli meille mukava yllätys, koska emme ole mielestämme koskaan pärjänneet moisille kulkijoille, ja taisimme tulla Melkiltä ulos kolmantena.
Melkiltä Hramtsoville kaikki ei mennytkään ihan nappiin. Katajaluodon jälkeen itään rallatellessamme meidän edessä joku ulosti päällemme ja päätimme kiskaista tikin etelämmäksi, jotta saisimme paremman kulman Hramtsoville. Tästä huonosta päätöksestä alkoi oikea paskojen valintojen putki. Käänneyttyä paaralle näimme styyralla laukkaavan Miss Piggyn ja jonkun isomman sen takana päällä tulevan uhkaavasti. Kova kiihdytys ja hyvän hetken näytti että luikkisimme edestä. Kansi huusi, että ehtii ja siltä se kyllä näyttikin aika pitkään. Ehkä siellä kamppailu paskojen välttämiseksi nostatti vauhteja ja showdown tuli sitten aivan liian myöhään. Pinna vendasi Piggyn eteen, eikä ehtinyt enää laskea siitä pois. Onneksi possuneidin kyydissä oltiin hereillä ja hommasta selvittiin heidän väistöliikkeellä ja sormimerkillä, siis ei kuitenkaan sillä kansainvälisellä vaan sillä pyörityksellä. Kättä pystyyn ja piruettia pyörimään. Pyörittyämme siinä riittävästi päätettiin silti jatkaa paaralle ja etelämmäksi hakien leikkuu kulmaa Hramtsoville, mikä oli kyllä selkeästi virhearvio kaiken kaikkieen. Shifti nosti idempää linjaa hakeneita firsteja kauha kaupalla kehiin.
Seuraava virhearvio oli hakea ripsakka S3 esiin, kun kerran kulmat näytti alkavalta riitsiltä. Kyllä se siitä alkoikin, mutta heti Hramtsovin jälkeen sen vähän auettua lisää siinä löysässä kelissä huomasimme yhtäkkiä, että Fun First kaahasi ohi päältä ihan vierestä varmaan solmua kovempaa isommalla pallolla. Hattu käteen taas ja riepu vaihtoon. Vauhti korjaantuikin ja Fun Firstin sininen jäi sille eteäisyydelle millä se pysyikin sitten pienen pohjois-etelä-vaihtelujen jälkeen aina Kotkan portille asti.
Tässä kohtaa sitten taidettiin ratkaista tämä kisa Firstien osalta. Osa ovelampia taisi ryskätä ulommas etelään, meidän muiden jäädessä nahisteleen alati löysenevään keliin pohjoisemmaksi lähemmäs rhumppista. Tuuli tarjoili yön aikana melkoisen kasan vaihteluja. Hauskaa nahistelua takaa riitsaillen käytiin ainakin Miloun ja Watataitin kanssa. Kelin sitten pläkäillessä jiippejä tuli toistakymmentä, joista osa oli kyllä oikeastaan vendoja. Sitten tuulen palattua meno kai vähän tasoittui. Mene ja tiedä, koska pinnamiehellä painoi torstaiyö sääennusteiden parissa ja kohtuu unet ennen Kotkan porttia olivatkin kyllä paluun pelastus.
Fun First ja paljon muita
Kun pää tuli ulos kajuutasta vain aurinko oli eri paikassa. Fun Firstin kokosininen oli edessä oikealla, Watataitin kreikanraitanen rinnemmalla. Taisi olla Milou siinä Fun Firstin kupeessa. Anastacian kokovalkoinen kulmaläiskillä näkyi sekin lähistöllä takana. Miss Piggy oli varmaan siinä edempänä sekin, mutta ei tullut huomattua, koska nahistelu Kotkan portille oli kuumasti käynnissä. Saimme kuitattua ehkä vähän leveäksi leikanneen Watataitin. Fun Firstin ja Miloun jahti alkoi.
Watatait takana vielä tässä vaiheessa.
Kotkan portilta keula kohti saarta ja se meni slööriksi, mutta vielä oli epäselvää menisikö saaren tausta AP:llä vai pitäisikö siellä vaihtaa riitseriin. Päätettiin olla hötkyilemättä ja mennä kunnes ei enää kanna. Mutta kylläpä se sitten kantoikin. Fun First ja Milou lähtivät riitsihippasille saarta väärään suuntaan kiertään. Meillä hurrattiin sille ratkaisulle, mutta kuumotusta persauksissa piti yllä Watatait, joka näytti siltä, että hetkenä minä hyvänsä se oli lähdössä nosteleen meidän päälle. Pari muiden luokan apinaa päästimme päällemme tortuille, mutta onnistuneesti saimme pidettyä Watataitin takana. Pitää sanoa, että meillä jaksettin kyllä sen spinnun kanssa säätää armottomasti. Puomi sahasi ylös alas kuin Henry Saaren kanki ottojen välissä ja yhtälailla eteen takse kuin niiden ottojen aikana.
Fun First ja Milou palaavat nostohipoista
Saaren kulmalle tullessa Fun First ja Milou olivat tuhranneet etumatkansa ja sinne tultiin peräkkäin kuin Olkkosen siat. Spinnujumppa auttoi ja saimme AP:n niin hyvään riitsitrimmiin, että luistelimme Miloun ja Fun Firstin päältä rantoja hipoen ja otimme korat vastaan asiallisesti. Ei se aina kaukana niissä laaksoissa ollut, varsinkin kun juuri niitä saaren itäpuolen ”sutareita” lähestyessä se aina löi vielä vähän päin. Mutta vanha Hoodin AP pysyi lapasessa ja saaren eteläpuolelle tultiin mielestämme varsin mukavissa asetelmissa, paremissa kuin Sen koskaan aiemmmin ainakin.
Ei uskallettu otta sloboista kuvia ja eikä paljon muutenkaan retosteltu. Edessämme huomasimme viimein Miss Piggynkin ja jostain sinne ilmestyi yhtäkkiä Bellakin. Spinnut alas ja vähän puheita lännen puoleisesta pläkästä, jossa 2007 kehitimme käsitteen ”levänopeus”. (samaiselta FE83:n reissuiltamme on muuten on kotoisin keulapiikin nimeke ”Rakkauden areena”, feneellä on nimittäin ahdasta kun pojankloppeja on viisi tai enemmänkin kyydissä)
Siinä eteläkärjen jälkeen alkoi sitten sivulaukka Kotkan portille ja oli selvää että se olisi G1:n heiniä. Katsoimme ympärillemme ja kun kaikilla Firsteillä oli jotain isoa ja läpinäkyvää keulassa ja bellaa lukuunottamatta myös isossa, niin tulihan siinä Aimo Surakka mieleen. Miss Piggyä ei sen lähemmäksi enne Haukilahtea enää päästykään. Fun Firsti juoksi taas ohi ihan miten halusi ja katosikin sillä strekillä kuin kusi lumeen. Bella tuli sekin alta ohi, kunnes vasta karmean väännön ja trimmin jälkeen saimme sen sentään aisoihin, mutta päältä tuli koko ajan meidän sille mitään mahtamatta Watatait meidän eteen. Joku pari veneenmittaa Watataitin perässä tulimmekin sitten Kotkan portille. Jotain moinen pataan otto voisi harmittaakin, mutta meillä oli kyllä mieli lähinnä koko hommasta silti korkealla. Oli jotenkin helvetin makeeta sählätä toista vuorokautta samojen veiden vieressä.
Bella
Kotkan portilla yritimme säätiedotteiden hakua. Emme saaneet oikein yhteyksiä aikaiseksi ja päätökset tehtiin tulomatkan sääennusteiden mukaan. Jo torstaista asti se reippaampi tuuli oli laitettu halailemaan rannikkoa ulkon ollen rauhallisempaa, eikä mitään varsinaisia shiftejä niissä ennusteissa silloin ollut lauantai illalle tai yölle luvassa. Sillä perusteella päätimme halailla aluevesien ulkorajaa. Meille oli totaalisen epäselvää sääntöjen kohta, missä puhutaan että sisäisille aluevesille ei saisi mennä, mutta Kotkan portin jälkeen melkein kaikki valuivat ainakin sisäisten aluevesien ulkorajan pohjoispuolelle, me muiden mukana. Vendasimme kyllä sieltä pois. Kenenkään emme nähneet kyllä mitään luotoja sentään vetävän toiselta puolen.
Paluun kryssi olikin sitten vain sitä itseään. Tuulta oli 5-7 m/s, eli vähän säyseämmin kuin ennusteissa, pysyttelimme käytännössä Kalbikselle asti aluevesien rajan tuntumassa, niin hyvässä kuin pahassa. Kryssi sinänsä sujui aika mukavasti. Helamuutokset toimivat mainosti ja mielestäni sain suhattua polareihin nähden paremmin kuin oikeastaan ehkä koskaan aiemmin. Kärkkäästi vendasimme jos päin alkoi tulla ja täysin vahingossa olimme parissa shiftissä ainakin oman ratamme juuri oikeaa laitaa. Kivasti aina väliajoin jostain putkahti joku Firsti näköetäisyydelle, mutta aika vähän jäätiin kenenkään kanssa hippasille. Nähtiin ainakin Belle, Watatait ja Anastacia ihan lähietäisyyksiltä kukin milloin missäkin. Muuten oli kyllä aika yksinäistä. Vasta kun Milou nähtiin uudestaan päätimme vähän lähteä sen päälle jahtiin ihan vain, että olisi jotain tekemistä. Tiemme kuitenkin erkanivat Kalbiksen lähellä koiran lähtiessä etelään ja meidän sönköttäessämme omaa rantarataa suoraan Kalbådagrundille.
Kalbiksella edessämme oli joku Bavaria ja sen siinsivät joku toppivalo (osoittautui vissiin Miss Piggyksi) ja joku toinen (osoittautui Watataitiksi). Siitä taas sitten vähän avonaista Hramtsoville ja vielä vähän lisää auki, muttei spinnulle millään kohti Haukilahtea. Tuuli jos jotain niin intoutui pimeimpinä hetkinä ja aamun sarastaessakin meno jatkui reippaana aina Melkin poijulle asti, missä se sitten kyrvähtikin totaalisesti. Miss Piggy ja Watatait olivat kutkuttavat lähellä edessä, mutta se oli pitkälti löysän kelin kompressiota ja oli aika selvää, että ilman ihmeitä marssijärjestys oli selvä. Takana olevat pari muuta olivat nekin vastaavasti riittävän takana, että ilman kivitystä tai ikiomaa tilttiä eivät nekään muodoistuisi uhaksi. Pari isompaa kasuunin kiertäjää kyllä teki käsittämättömiä pakotuksia, paskomisia ja suoranaista häiriötä meille siinä löysässä kelissä. Suunniteltiin, että pitäs panna numerot ja kipparit ylös ja tulla joku vuosi jollain perkeleen 50:llä vuoka-Bavalla jakaan skeidoja Mellstenin selälle ja huuteleen styyroja ja muita hävyttömyyksiä pikkupurkeille. Noh, niistä selvittiin ja keli ei kuitenkaan pläkännyt. Byyriin lampsittiin vaikkakin vähän hitaasti ja koukeroiden.
Watatait ja Miss Piggy kohta maalissa
Sijoitus oli ehkä vaatimaton 8/11, mutta toisaalta helvetin hauska kisa paluun vähän yksitoikkoisesta kryssistä huolimatta. Sijoitus tuntuu myös siksi ihan hyvältä, koska taakse jääneet kaikki kolme olivat aivan kannoissa kinni ja niidenkin kanssa paikkoja vaihdeltiin koko kisan läpi. Näin nipussa, sijoituksia alvariinsa vaihdellen ja loppuun asti muiden kanssa painen ei me olla aiemmin saarta kierretty. Kyllä tämä kuitenkin leikkimielinen od-touhu näillä Firsteillä on aika helvetin hauskaa. Se on tietysti sinänsä helppoa olla nöyrä ja nauttia vaikka tuleekin pataan, kun ei osaakaan mitään eikä ole odotuksiakaan mistään.
Jälkikäteen ajateltuna ilmeisesti pe-la yönä olisi pitänyt leikata ulos. Se oli meidän alkuperäinen suunnitelmammekin. Palkitseva shiftihän oli niin to kuin pe ennusteissa. Muiden lähellä olleiden kanssa kuitenkin pysyttelimme vain vähän niiden eteläpuolella varsinaisesti rynnäköimättä etelään. Taistelu oli siinä ja pelko oli, että jos etelä haukkaa, niin saarta kierretään yksin. Vaikka valinta oli sijoituksien kannalta jälkikäteen katsottuna väärä, tekisin sen varmaan uusiksi ihan vain siksi, että ne spinnuhipat sen muun kuitenkin meidän kastin kanssa oli helvetin hauskat.
Heloitusmuutoksista pari sanaa. Outhauliin 1:3 välitys oli hyvä, mutta ei kyllä riittävä kiskottavaksi ilman vinssiä vedossa. Lisännen siihen puolituksen antalin renkaalla ruffille jahka ehdin. Sen kanssa tuli kuitenkin pelattua enemmän kuin koskaan aiemmin, mikä varmasti auttoi trimmiämme. Lisävälitys ja heloitusparannnus jibin travellerissa jäi pienempään rooliin tuulen ollessa pääosin aika tasainen ja säätötarvetta siellä ei esiintynyt. Se tarvitsee kyllä vielä sen vaunun laakeroinnin muutoksen ja pitää sitten vasta katsoa onko se ok. Mutta ison muutokset sen sijaan loistivat. Levanki toimi kuin unelma vaikka narut olivat vanhat ja ei loopilla. Rapujen sijainti on helvetin hyvä. Niin pinnamies kuin ison trimmaaja saavat kiskottua sitä iloisesti kovassakin vedossa. Ison puolittava hienosäätö toimi sekin hyvin. Teron idea lyödä pieni kanttipala niiden rapujen alle voisi olla kyllä vielä paikallaan helpottaakseen lukitusta, mutta muutoin välitys oli erittäin mainio. Ajatukset ison päänarun muutoksesta 4:1:estäa 6:1:een hälvenivät sen sileän tien. Se 4:1 kuitenkin toimii niin säpäkästi muissa tilanteissa ja toi 8:1 finetune on maino kun vetoa on enemmän.
Aurinkopaneli auttoi sen verran, että konetta ei käytetty vaikka akut ovat vain 55Ah ja 70Ah, vaikkei se paluun lounaskryssillä paljon aurinko nähnytkään. Tästäkin, kuten noista muista heloista pistän kuvia kun saan otettua. Mainittakoon, että vedin sen läpi luukkutallin katosta siitä spreikkarin korokkeesta styyralta keskellepäin poraten 5mm:lla ja piuha menee luukun päällä sitä reunaa siellä tallissa peräänpäin vähän matkaa, kunnes siitä porasin sen sisään sinne vessankaton panelien sisään paaran lukkojen alle, josta tulee putki konetilaan, mihin asensin regulaattorin. Näytön johtohan tuli vedettyä regulaattorilta konetilasta muita sähköjohtoja seuraillen takakabiinin kautta vessan uumenista sähkötaulun viereen.
Kiitokset vielä gasteille. Jaksoitte helvetin hyvin ja mahdollistitte mainion skaban. Onnittelut Melisandelle jälleen hienosta suorituksesta ja toki myös muillekin menestyneille. Iso kiitos myös kaikille meidän kanssa vääntäneille. Ensi vuonna taas.
(kuvia vasta huomenna, kamera jäi veneelle)
Keli: 1-8 m/s sieltä sun täältä
Rata: Hramstsovin kautta Saari myötäpäivään
Tulos: 8/11 First 31.7
Mukana: Kynde, Jussi, Markus, Kaisa, Jusa, Tero
8-10.6.2012 Volvo Suursaari Race – Hauskaa mutta keskeytys
Kirjoittanut : 11.6.2012
Edessä oli yksi kesän päätapahtumista. Veneen muutokset olivat pitkälti kosmeettisia, mutta miehistömuutoksia tapahtui vielä ihan viime metreilläkin. Saatin sentään viisi lähtijää kokoon ja hyvä sentään niin. Sääennusteet tosiaan enteilivät erittäin vekkulia kisaa ja sellainenhan siitä muodostukin.
Startissa ounasteilmme poppoon ryysäävän starttikipon viereen, mutta firstit olikin jakautuneet aika tasasesti pitkin linjaa. Ite tulimme vähän liian aikasin viivalle ja jouduimme hidasteleen. Varmanpäälle ja 45s myöhässä viivasta. Meille se on ihan kelpo startti. Meillä oli sentään vähän vauhtia siinä ja pääsimme ihan hyvään kyytiin genoalla alkuunsa. Mutta spinnun nostomme olikin sitten niin sähäkkä että tipuimme tokalta paikalta kuudenneksi. Siitä hramtsoville ilman ihmeempiä ja edessä oli ihan makea yö. Kööri haki tuulia aika kovin ottein eri paikoista. Jotkut hyöty jotkut hävis. Me havaitsimme että meidän McGuyver yleisspinnu ei pärjännyt muiden leveäharteisemmille kolleegoilleen kovinkaan hyvin. Riippumatta vaikka kuinka rihmoista riuhdoimme niin samoilla kulmilla meidän takaa alko mennä muutamia ohi. Vedimme aika konservatiivisesti rumppiksen ja ulompien välistä. Se ei ollut optimi, muttei ihan hanuristakaan.
Kotkan portille tultiin vielä ihan kivana pakettina. Oli helvetin makeeta kyllä hääriä kun firstejä oli joka puolella ympärillä. Siitä saarta kohti ja kangertelimme taas trimmin kanssa. Edessä olleet vähän kiskoivat kaulaa ja kadotimme ne. Bella rykäisi kohti Pietaria ja Fun First kuittasi nöyryyttävästi reippaammalla spiidillä alta. Kalja naamaan ja taas vähän trimmin ongintaa ja aloimme pysyä Fun Firstin kintereillä. Mutta kun Fun First veteli rantaan kiinni me tyydyimme vain katselemaan sitä ja Bellaa ja idiootteina jäimme siihen keskelle. Kun kahden niitin jälkeen uudestaan näimme Fun Firstin ne oli nauttineet rannassa paremmasta tarjonnasta ja vetäneet varmaan vartin kaulan. Kävimme itsekin toteamassa että siellähän sitä olisi pitänyt olla ja innostuimme siitä niin kovasti että olimmekin siellä liian pitkään ja taas jouduttiin ontuun. Bellan idänretki ei sekään toisaalta ollut toiminut ja tultiin niiden kanssa käsikädessa saaren eteläkärkeen. Järjettömän taktikointimme jälkeen Bella karkasi, jätimme ennustetun shiftin käyttämättä ja tyydyimme kiroilemaan. Ei missään tapauksessa sekään huono suoritus meille, sentään tisimme ennusteet ja mihin olisi pitänyt vetä mutta jotenkin sitä sitten kuitenkin keksittiin muka vielä ovelampi tapa ja kakkoseenhan siinä tuli.
Portilla spinnunlasku meni vähän shown puolelle. Ehkä vähän uskaliasta pistää mietoa kokemusta pinnaan siihen manööveriin, puuskainen tiukka sivu on hankala rasti kokeneemmillekin, tai paha sanoa kun itsekin on vielä aika toukka. Mutta parin napakan broachin jälkeen g1 oli keulassa ja matka kohti Kalbista alkoi edelleen firstejä siellä sun täällä näkyen. Siis ehkä pari takana ja muut jossain eessä. Sitten tuuli himmasi kokonaan. Saimme kuitenkin siinä vanhojen aaltojen heilutuksessa pidettyä suunnan ja vene olemattomassa henkäyksessä liikkui liki solmua. Onnistuimme siinä taas luikkimaan Bellan ohi. Sitten meninkin nukkuun ja heräsin ekaan g1 broachiin. Isoon reivi ja g3 ylös. Keulagasti päätti siinä kohtaa että kaksi kenkää on aivan liikaa ja luopui toisesta. Tuuli jatkoi voimistumistaan. Toka reivi isoon ja homma parempi. Aallokko oli vielä toistaiseksi terävä ja hakkasi vauhtia veke ikävästi. Se myös hoiteli meidän miehistön siinä samalla. Yksi toisensa jälkeen alotti laattaamisen. Oli siellä kerrallaan kolmekin keltasta huppua makaamassa laitojen ulkopuolella karjuen vatsanesteitä pihalle. Kaksi joutu meneen samantien nukkuun ja yksi vielä sinnitteli sitloodan pohjalla vatsakrampeissa ja kylmän horkasta täristen. Samaan aikaan aallot kasvoivat sen verran isoiksi mainingeiksi että hakkaus loppu ja spiidi alko pysyyn paremmin. Vene kulki hyvin, mutta matkaa kalbiksellekin oli vielä 15 mailia. Ilman toista pinnamiestä ei ollut oikeastaan paljon vaihtoehtoja kuin ajaa lopulta kuuden tunnin jäälkeen sisään. Säälin miehistöä sekä katsoin että olisi ollut liian vaarallista ajaa siinä tilanteessa myös se ainoa pinnamies ihan piippuun, joka jo kuuden tunnin sahaamisen jälkeen oli jo hiukka uubuneen puolella. Lähinnä ehkä kaljattomuudesta, kun muiden keskittyessä kalojen ruokintaan niin tarjoilupuoli otti vähän osumaa, eikä oikein viitsinyt juoda mitään muutakaan kun ei kusellekaan olisi pääsy ja pieni orastava kushätäö vähän jo ilmoitteli itsestään.
Keskeytys päätös muistaakseni lähempänä kahta. Sisään ja emäsalon johonkin lahteen ja leka pohjaan. Hassua oli se että kun kelissä arvoin etäältä plotterin ruudusta jonkun suht sopivan pikku lahden johon voitais mennä, niin sinne saavuttuamme isolla zoomilla huomasinkin ankuurin kuvan keskellä lahtea. Sauna olisi ollut poikaa mutten muistanut venekerhon erästä saarta siinä vieressä. Dieseliä ei edes webaston käyttöön joten pari nihkeää tuntia zetoria ja kohti larua. Paluusta muodostui kuitenkin ihan hauska päivä ja osa miehistöstäkin oli ihan tyytyväisiä ettei jäänyt pelkkä lauantain maku huulille reissusta. Ite diggailin reissusta kyllä kovasti. Maaliin olisi kiva ollut päästä, mutta oon ihqn tyytyväinen päätökseen. Ens kerralla sit jos mahdollista.
Kiitos miehistölle kuitenkin urhollisuudesta. Kukaan ei valittanut eikä nitissyt vaikka keli oli mitä oli. Meripahoinvointi iskee välillä haluista ja tahdoista riippumatta.
Sen 
Viimeisimmät kommentit