Sen

Edessä oli yksi kesän päätapahtumista. Veneen muutokset olivat pitkälti kosmeettisia, mutta miehistömuutoksia tapahtui vielä ihan viime metreilläkin. Saatin sentään viisi lähtijää kokoon ja hyvä sentään niin. Sääennusteet tosiaan enteilivät erittäin vekkulia kisaa ja sellainenhan siitä muodostukin.

Startissa ounasteilmme poppoon ryysäävän starttikipon viereen, mutta firstit olikin jakautuneet aika tasasesti pitkin linjaa. Ite tulimme vähän liian aikasin viivalle ja jouduimme hidasteleen. Varmanpäälle ja 45s myöhässä viivasta. Meille se on ihan kelpo startti. Meillä oli sentään vähän vauhtia siinä ja pääsimme ihan hyvään kyytiin genoalla alkuunsa. Mutta spinnun nostomme olikin sitten niin sähäkkä että tipuimme tokalta paikalta kuudenneksi. Siitä hramtsoville ilman ihmeempiä ja edessä oli ihan makea yö. Kööri haki tuulia aika kovin ottein eri paikoista. Jotkut hyöty jotkut hävis. Me havaitsimme että meidän McGuyver yleisspinnu ei pärjännyt muiden leveäharteisemmille kolleegoilleen kovinkaan hyvin. Riippumatta vaikka kuinka rihmoista riuhdoimme niin samoilla kulmilla meidän takaa alko mennä muutamia ohi. Vedimme aika konservatiivisesti rumppiksen ja ulompien välistä. Se ei ollut optimi, muttei ihan hanuristakaan.

Kotkan portille tultiin vielä ihan kivana pakettina. Oli helvetin makeeta kyllä hääriä kun firstejä oli joka puolella ympärillä. Siitä saarta kohti ja kangertelimme taas trimmin kanssa. Edessä olleet vähän kiskoivat kaulaa ja kadotimme ne. Bella rykäisi kohti Pietaria ja Fun First kuittasi nöyryyttävästi reippaammalla spiidillä alta. Kalja naamaan ja taas vähän trimmin ongintaa ja aloimme pysyä Fun Firstin kintereillä. Mutta kun Fun First veteli rantaan kiinni me tyydyimme vain katselemaan sitä ja Bellaa ja idiootteina jäimme siihen keskelle. Kun kahden niitin jälkeen uudestaan näimme Fun Firstin ne oli nauttineet rannassa paremmasta tarjonnasta ja vetäneet varmaan vartin kaulan. Kävimme itsekin toteamassa että siellähän sitä olisi pitänyt olla ja innostuimme siitä niin kovasti että olimmekin siellä liian pitkään ja taas jouduttiin ontuun. Bellan idänretki ei sekään toisaalta ollut toiminut ja tultiin niiden kanssa käsikädessa saaren eteläkärkeen. Järjettömän taktikointimme jälkeen Bella karkasi, jätimme ennustetun shiftin käyttämättä ja tyydyimme kiroilemaan. Ei missään tapauksessa sekään huono suoritus meille, sentään tisimme ennusteet ja mihin olisi pitänyt vetä mutta jotenkin sitä sitten kuitenkin keksittiin muka vielä ovelampi tapa ja kakkoseenhan siinä tuli.

Portilla spinnunlasku meni vähän shown puolelle. Ehkä vähän uskaliasta pistää mietoa kokemusta pinnaan siihen manööveriin, puuskainen tiukka sivu on hankala rasti kokeneemmillekin, tai paha sanoa kun itsekin on vielä aika toukka. Mutta parin napakan broachin jälkeen g1 oli keulassa ja matka kohti Kalbista alkoi edelleen firstejä siellä sun täällä näkyen. Siis ehkä pari takana ja muut jossain eessä. Sitten tuuli himmasi kokonaan. Saimme kuitenkin siinä vanhojen aaltojen heilutuksessa pidettyä suunnan ja vene olemattomassa henkäyksessä liikkui liki solmua. Onnistuimme siinä taas luikkimaan Bellan ohi. Sitten meninkin nukkuun ja heräsin ekaan g1 broachiin. Isoon reivi ja g3 ylös. Keulagasti päätti siinä kohtaa että kaksi kenkää on aivan liikaa ja luopui toisesta. Tuuli jatkoi voimistumistaan. Toka reivi isoon ja homma parempi. Aallokko oli vielä toistaiseksi terävä ja hakkasi vauhtia veke ikävästi. Se myös hoiteli meidän miehistön siinä samalla. Yksi toisensa jälkeen alotti laattaamisen. Oli siellä kerrallaan kolmekin keltasta huppua makaamassa laitojen ulkopuolella karjuen vatsanesteitä pihalle. Kaksi joutu meneen samantien nukkuun ja yksi vielä sinnitteli sitloodan pohjalla vatsakrampeissa ja kylmän horkasta täristen. Samaan aikaan aallot kasvoivat sen verran isoiksi mainingeiksi että hakkaus loppu ja spiidi alko pysyyn paremmin. Vene kulki hyvin, mutta matkaa kalbiksellekin oli vielä 15 mailia. Ilman toista pinnamiestä ei ollut oikeastaan paljon vaihtoehtoja kuin ajaa lopulta kuuden tunnin jäälkeen sisään. Säälin miehistöä sekä katsoin että olisi ollut liian vaarallista ajaa siinä tilanteessa myös se ainoa pinnamies ihan piippuun, joka jo kuuden tunnin sahaamisen jälkeen oli jo hiukka uubuneen puolella. Lähinnä ehkä kaljattomuudesta, kun muiden keskittyessä kalojen ruokintaan niin tarjoilupuoli otti vähän osumaa, eikä oikein viitsinyt juoda mitään muutakaan kun ei kusellekaan olisi pääsy ja pieni orastava kushätäö vähän jo ilmoitteli itsestään.

Keskeytys päätös muistaakseni lähempänä kahta. Sisään ja emäsalon johonkin lahteen ja leka pohjaan. Hassua oli se että kun kelissä arvoin etäältä plotterin ruudusta jonkun suht sopivan pikku lahden johon voitais mennä, niin sinne saavuttuamme isolla zoomilla huomasinkin ankuurin kuvan keskellä lahtea. Sauna olisi ollut poikaa mutten muistanut venekerhon erästä saarta siinä vieressä. Dieseliä ei edes webaston käyttöön joten pari nihkeää tuntia zetoria ja kohti larua. Paluusta muodostui kuitenkin ihan hauska päivä ja osa miehistöstäkin oli ihan tyytyväisiä ettei jäänyt pelkkä lauantain maku huulille reissusta. Ite diggailin reissusta kyllä kovasti. Maaliin olisi kiva ollut päästä, mutta oon ihqn tyytyväinen päätökseen. Ens kerralla sit jos mahdollista.
Kiitos miehistölle kuitenkin urhollisuudesta. Kukaan ei valittanut eikä nitissyt vaikka keli oli mitä oli. Meripahoinvointi iskee välillä haluista ja tahdoista riippumatta.