Sen
First 31.7 ja höpinää purjehduksesta
Avainsana-arkisto: Beneteau
First 31.7 SM eka päivä
Kirjoittanut : 29.8.2015
Eka tiukka päivä takana. Itse olen Noordzeen keulakannella huseeraamassa. Tuulta oli nousevasti 7-9 m/s läheltä länttä ja mailinen rata oli Sirpalesaaren vieressä. Kun rataa oli se kolme kierrosta ja maali ylämäkeen niin touhua riitti. Lähdöissäkin oli ihan tunnelmaa ja 15 venettä piti huolen ettei ollut yksinäistä. Huomenna on vielä kolme rataa vähän kevyemmässä ja sitten se on siinä.
Tämän hetkiset tulokset (Noordzee on siellä jostain syystä nimekkeellä ”Moordee”)
Tiistikset 10 – viimein…
Kirjoittanut : 25.8.2015
Pärnu takana ja hiljalleen taas arkirutiinit ottavat syleilyynsä. Tänään oli vuorossa niistä kirkkaasti mukavin, eli Kopun tiistikset. Luvassa oli itäistä keskikeliä lämpöisessä elokuun illassa. Niin lämpöisessä, ettei moisia nähtykään koko kesänä ennen näitä viime päiviä.
Senillä keskikeli tarkoittaa loputonta arpomista G1:n ja G3:n välillä. Koska nimenhuutoon oltiin saatu sentään se moukarihäkillinen miehiä mukaan päätettiin rymyttää G1:llä (valintaa helpotti se, että se nyt siellä sattui sukan alla jo oleen valmiiksi rullalla).
Lähtöalueella Kopukka liputteli perinteikkäästi E-rataa, eli se länteen ja sitten lounaaseen Rönnkubbenin punainen kiertäen, mutta ehkä hieman yllättäen kiertosuunta oli myötäpäivään. Lähtöviiva oli vinosti tuuleen ja eka ylämäki olisi oikeastaan sivuluikkaria ennen spinnun nostoa.
Ruosteinen pinnalukko väisteli jotain isomman lähdön venettä viivaa lähestyessä niin, että oltiin sitten yli puolen minuuttia suoraan myöhässä lähdöstä. Onneksi olimme sentään venepäädyssä. Sivutuulta oli reilusti ja isopurje tyytyi lepäilemään G1:n tehdessä kaikki työt. Aika kiltisti pääsimme ekalle punaiselle ja spinnu nousi gastien käskyistä terhakasti. Muiden kangerrellessa ja jättäen väliinkin spinnuttelut pääsimme pujottelemaan useista ohi. Tärkeimpänä pääsimme ohi kilpasisko Milousta, joka kokeili josko 31.7 liikkuu reivatulla isolla ja g3 virsarilla. Ei muuten liiku. Eteen jäivät vielä Donna (Inferno 31) ja Merenhuiske (J80). Mukavassa hiivarissa vauhti pysytteli 8 solmun päällä ja vene käyttäytyi silti melko maltillisesti.
Hyvin alkanut takaa-ajo ajauti suvantoon saarten takana tuulen nopeuden pysytellessä alle 10 knotsin lukemissa. Pieruinen tuuli loppui vasta vähän ennen Rönnkubbenin kääntömerkkiä. Takanatuleviin oltiin saatu kyllä eroa ja vähän otettu kiinni Donnaa ja Merenhuiskettakin. Siispä oli erittäin otollinen paikka taktiselle virheelle. Veneen peräosissa nyhjäävä punnus päätti jättää spinnun laskun sen verran myöhäiseksi, että kääntömerkistä vedettiin pitkäksi niin että soi ja haisi. Onneksi muu kööri ei ollut yhtä jäässä ja spinnu vermeet saatiin pois jiipin tieltä ja paluumatka voitiin aloittaa.
Paluumatkan sivutuuliosuus oli samanlaista pumpputuulta kuin mennessäkin ja vaikka edessä oleva kaksikko läheni, niin tuntui että liian hitaasti. Lopun pieni kryssi vasten 15 solmua sujui jokseenkin kelvollisesti, mutta ennen viimeistä kääntöä oli jälleen karkean taktisen virheen paikka. Meidän paaraillessa styyralla tullut Das Boot päätettiin vetää perän kautta ohi, vaikka olisimme olleet jo leikkarilla tai ylikin, mitä emme huomanneet ollenkaan. Kääntömerkin tähystimme vasta Saksaveneen jälkeen todetaksemme, että olimme yli leikkarista noin veneen mitan verran, siis jos se vene sattuu olemaan Panamax tankkeri.
Loppu sivuloiskutteli maaliin oli hämärtyvässä illassa vielä ihan vauhdikas. Maalissa töötti törähti meille neljäntenä. Pikku luokasta oli selvää että Donna oli voittaja ja Merenhuiskekin oli vähän liian edessä. Lisäksi pari Albinia oli totutusti vähän liian lähellä takana. Viides sija pienistä ja kymmenes isoista on kuitenkin ihan kelvollinen tulos ottaen huomioon parit pahahkot märvellykset. Vene kulki hyvin, gastien toimia ei voi kuin kehua ja jos aina olisi näin hienot olosuhteet niin se ei tuntuisi näin hienolta. Kiitos kaikille.
Tuuli: 6-20 solmua ESE
Sää: täydellistä
Rata: E myötäpäivään
Purjeet: G1 ja S2
Miehistö saapumisjärjestyksessä: Kynde, Jani, Kaspar, Jr
Tulokset: 10. /23 kokonaistuloksissa, 5. /14 pikkuluokassa, 1. /2 First 31.7
Suursaarirace 2015
Kirjoittanut : 8.6.2015
Taas oli sen aika. Suursaari race, tuo Suomalaisen avomeripurjehduksen joulu ja juhannus. Veneen varustelut olivat kevään mittaan sujuneet mukavasti. Edellisestä vuodesta poiketen vene lasketiin ylipäätänsä veteen eikä vain siirrelty rekalla pitkin Lauttasaarta. Perinteeksi muodostuneeseen akuuttiin miehistövajeeseen haettiin jälleen apuja Avomeripurjehtijoiden foorumilta ja muualtakin somesta. Kolme kovaa luuta löydettiinkin avuksi, mutta valitettavasti yllättävät työkiireet sekä viime tingassa tapahtunut loukkaantuminen jättivät miehistön pääluvun neljään ja siten myös roolijaossa jouduttiin lieviin päällekkäisyyksiin, jotta asiat saataisiin hoidetuksi. Keula-floateri-trimmeri-piano-pinnamies-navigaattoritaktikko-roolia hoiti Ville, floateri-navigaattori-piano-pinna-taktikko-trimmeri-keulamies-roolia puolestaan hoiti Jani sekä taktikko-trimmeri-navigaattori-piano-keula-floateri-pinna-roolia paukutti menemään Kaspar. Veneen mediavastaavana sekä ruoka-, juoma- ja tunnelmapuolen päävetäjänä oli sama kelvoton messipunnus kuin aina ennenkin. Varustamon kannattaisi varmaan vähän miettiä mistä tähänkin tärkeään rooliin löytyisi menestyksen edellyttämää osaamista.
Ennakkoon sääennusteissa uumoiltiin lännen ja luoteen puoleisia yöksi keveneviä tuulia menomatkalle, josta lauantaiaamusta alkaen iltaa kohti ripsakoituvia etelän ja kaakon puoleisia tuulia, sekä paluumatkalle yöksi ja sunnuntaiaamuksi kovenevia tuttuun lahden suuntaiseen länsi-lounaseen kääntyviä puhureita. Näin jälkikäteen voidaan heti todeta, että ennusteet pitivät aika hyvin kutinsa.
Lähdön aikoihin Haukilahdessa oli kaunis sää. Maalta luoteen puolelta puhalteli mielenkiintoinen tuuli, minkä tiedettiin hallitsevan keliä rannan tuntumassa. Suursaari racessa lähtöviivan aina ollessa samassa paikassa tämä tarkoittaisi varsin erikoista myötätuulilähtöä. Senissä käytiin ankara taktiikkariihi lähtöalueella pyöriessä ja lähdön sotastrategian lopputulema oli, ettei ollut kokemusta eikä harmainta aavistusta siitä, mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä. Sääntöjen valossa päätettiin lähteä styyralla koska emme nähneet mitään estettä slöörata viivalla. Tuultakin olisi ehkä sen verran, että muiden paskaföönit eivät välttämättä hapottaisi meitä ihan kokonaan. Niinpä ajelimme itsemme poijupuolelle muiden alle. Siellä muukin fleetti oli, mutta melkolailla onnistuneesti saimme pidettyä Senin muiden alla, joten saimme ihan rauhassa burnata meidän ylimääräiset sekunnita slöörissä viivalla. Näin pitkää kisaa varten tuli kyllä muutama ylimääräinen metri jätettyä viivaan ihan vain varmuudeksi.
Tööt matkaan ja rauhallisesta spinnutalkoista selvittyämme paikka asettui fleetin keskelle ihan mukaviin asemiin Watataitin kantaan Thetiksen yrittäessa hakea peittoa alta. Thetis saatiin tässä vaiheessa vielä kammettua pysymään takana, mutta Thetiksen leikattua takaa hippasille Fun Firstin kanssa yritimme siitä alta mennä omiin nimiin Melkin poijulle. Siinä kuitenkin etevästi Monthan ja Kotisalo vetivät nahisteluistaan huolimatta meistä ohi tarjoillen meille venettä selvästi maltillisemmin töniviä Schaiberi-föönejä.
Matka Melkiltä Hramtsowille jatkui mietteliäissä merkeissä. Fleettiin tuli sivusuunnassa selvää hajontaa toisten hakiessa suoraa, peräti rumppiksen pohjoisen puoleisia linjoja konsonanttihirviölle, osan vedellessä selvästi etelämmäksi lounaisempien tuulten toivossa. Senissä päätimme jo aikaisessa vaiheessa, ettemme lähtisi liikaa hippastelemaan. Tässä vaiheessa nostoleikeillä saisi helposti molemmat savea punttiin. Mediavastaavan ajatusten harhaillessa gopron ja lenkkimakkaran välillä pääsi genaakkerinen isompi Bavaria rynnimään alle. Siinä sitä oltiin jumissa sitten. Bava ei päässyt alta ja ainoa keino meillä oli nostaa yli ja päästää liiat paineet spinnusta. Turskaa tuli saavikaupalla, mutta ehkä oli parempi nöyrtyä aikaisemmin ku myöhemmin.
Hramtsowin kupeessa. Taustalla taitaa näkyä Watatait (pinkki), Lutra Lutra (punainen), Melisande (vihreä) sekä mahdollisesti myös Penelope (valkoinen) – Kuva Sinko 2015
Hramtsowille fleetti kuitenkin yhtyi ja sieltä alkoi laukka kohti länttä. Löysenevä tuuli ja vanhan puhurin aallokko teki alkumatkasta hieman rasittavan. Melko monessa muussa firstissä näytti kököttävän kannella pienen pitäjän verran väkeä. Meilla kelvottomia ruokia ja ankeita juttuja oli jakamassa muita selvästi harvempi ryhmitys. Vauhtien hiljentyessä tätä ei koettukaan enää niin ongelmallisena asiana, vaikka pieni pelko perseessä oli paluu yön kovenevan kelin kryssistä alipainoisena. Taisi olla Fun First ja Thetis, jotka ensimmäisinä lähtivät hakemaan ulompaa yr.no:n ennusteiden mukaisia parempia tuulia etelämpää. Lutra Lutra kyllästyi sekin sahaamaan meidän mukana ja lähti etelään sekin. Meitä jäi siihen lähiympäristöön spinnuvärityksistä päätellen ainakin meidän perinteinen kestovastus Watatait, uusi 31.7 venekunta Silver Girl ja Melisande. Jos nyt oikein tutkailimme niin Penelope oli vähän kangerrellut Hramtsowille tai sen kierrettyään ja lipui hieman pohjoisempana kuitenkin kiinniottaen pääklungaa.
zZz
Yöksi aallokko laantui, ISAF:in säännöt korvattiin meriteiden säännöillä ja saimme Senin kulkemaan varsin mukavasti. Nöyrästi polareiden mukaisesti leikkailtiin aika konservatiivisesti pysytellen rumppiksen tuntumassa lähtemättä haahuilemaan liiaksi pohjoiseen eikä etelään sen enempää. Hyvällä yövauhdilla kuittasimme kiltisti vieritysten limpsineet Watataitin ja Silver Girlin. Molempien veneiden spinnu ansaitsevat kyllä erikoismaininnat. Watan pinkki ja Silver Girlin lähes neonkeltainen spinnu herättivät meissä vaihtelevia kateuden tunteita. Myös Thetiksen koko musta spinnu on varsin jämäkän näköinen. Meidän menneiden vuosikymmenten takainen vanha Hood näytti ankealta. Yhtään ei auttanut, että takaraivossa jyskytti edelleen Matt Hodgsonin sanat master class treeneistä, että kannattaisi mitata se. Näytti kuulema alimittaiselta sen silmiin.
Aamu jossain Kalbiksen ja Kotkan portin välimaastossa
Yöllä ainoat purjeet jotka tunnistimme olivat Watan ja Silvergirlin lisäksi muiden luokkien veneitä, kunnes viimein löysimme itsemme Penelopen kannasta. Niiden perässä jiippailimme jonkun aika. Tiet erkanivat ja sen jälkeen löysimme itsemme Melisanden kannasta. Molemmat merkkejä siitä, että siihen astinen taival ei ole voinut mennä kovin heikosti. Aamusella oli messipunnuksen vuoro viimein sulkea silmät hetkeksi.
Kotkan porttia lähestyttiin tiukalla reachillä edelleen laimeassa vajaan 10 solmun tuulessa. Meno vähän kangerteli kunnes parempi trimmi löytyi. Melisande oli kerännyt vähän kaulaa meihin ja oletimme Penelopen olevan joku valkoisista spinnuista hieman pohjoisempana. Etelämmäksi lähteneistä veneistä ei ollut havaintoja. Kaksi vuotta sitten ne olivat saapuneet puolen tuntia, tunnin edellä muita. Emme oikein tienneet mitä odottaa, kunnes VHF kuulutukset kertoivat selvää kieltä. Eka firsti oli Penelope ja pian perään tuli Melisande. Muita ei väreistä päätellen enää väliin mahtunut ja me todella olimme kolmantena portilla. Meillä ei silti paljon korkattu, koska tiesimme, että meidän via dolorosa olisi vasta edessä muiden pikku hiljaa se jätettyä taaksensa.
Kotkan portilla kuitenkin jo huomasimme, että yöllä heittämällä ohitettu Silver Girl oli nyt sisuuntunut ja alkoi näyttää jonkin sortin uhalta. Saarta kohti mentiin kryssikulmilla. Lähestymien sujui vielä hienosti meidän puhkoessa polareita tasaisessa vedessä. Doylen G1 veti hienosti ja fiilikset oli aika hyvät. Saaren kulmille päästyämme alkoikin kryssitaistelu Silver Girlin kanssa. Heidän ensimmäinen eroyritys saaren kulmalla alkoi kuitenkin nostavaan shiftiin ja vaikka ehkä saivatkin rannasta jotain, niin se päättyi aika tasan samoihin mistä oltiin erkauduttu.
Saaren takana – Silver Girlistä kuvattuna
Seuraavalla kerralla shifti osuikin Silver Girlille kun saatiin vasemmalla ollessa 10-15 astetta nostavaa. Silver Girl kitti ja kuittasi. Meillä oli toistuvasti vähän vaikeuksia päästä vendoista uuteen vauhtiin. Saaren lähellä näytti jotkut veneet vetävän ja toiset olevan tiltissä. Keinot oli vähissä ja tyydyimme seuraamaan uutta firstiä saaren etelä kärkeen suhteellisen maltillisesti. Ajattelimme vetää sitten alamäessä paremmin. Toisin kävi.
Alamäessä Kotkan portille enemmistö otti idemmän halssin meidän hakiessa jotain onnekasta lännempää. Sitä ei löytynyt ja tuulen asetuttua sekä jiippien jälkeen oli selvää, että Silver Girl oli kiskonut roppakaupalla minuutteja edukseen. Jälkikäteen katsottuna alamäen paras anti oli ykkösreivinarun kiinnitys isoon paluumatkaa varten. Takana näkyvät punainen Lutra Lutran, musta Thetiksen ja sininen Fun Firstin spinnu olivat jonkinmoisen etäisyyden päässä, mutta kun tiesimme mitä olisi luvassa oli odotukset aika helvetin matalalla.
Paluu alkoi voimistuvaan sivutuuleen. Ennusteissa edelleen lupailtiin ripsakoituvaa keliä, joka kääntäisi tuulen kryssiksi. Päätimme vetää 150% ykkösella niin pitkälle kuin se vetäisi ja sitten luonnollisesti G3:lla loput. Tuulen noustua 20 solmun tietämille tiputimme isoon yhden reivin ja meno rauhoittui suhteellisen kulman pysytellessä edelleen yli 60:n. Tiesimme että Kalbikselta kurssi kääntyisi ja saisimme taas vähän lisää kulmaa auki. Näkyvyys oli aika huono takanatuleviin veneisiin, eikä meillä oikeastaan ollut mitään havaintoa kuinka lähellä Lutra Lutra ja kumppanit olisivat. Kalbikselle selvittiin ja vaikka tuuli koko ajan kääntyi keulemmaksi se oli edelleen sen 50-60 astetta millä G1 veti hienosti hyvästä hiivarista huolimatta. Lähin takaa tullut vene kuitenkin erkani ja lähti Kasuunille, isomman luokan vene. Seuraavaksi lähimpiin olikin vielä matkaa. Tämä sytytti pienet toivon kipinät ja taisteluun saatiin uutta puhtia. Kahteen kertaan nukutut reilut varttiset eivät liiemmin painaneet vähyydellään.
Joku 6 mailia ennen Hramtsowia alkoi tapahtua, edessä välkehtineet salamat tulivat kohdalle. Aika vieressä takana välähti niin perkeleesti ja sitten tuli heti perään vettä kuin aisaa. Se rintama ei kauaa kestänyt ja sateen hellitettyä alkoi tuuli. Se löi 26 solmua alkuunsa ja käänsikin sen sitten heti keulille. Kirstimme ja latistimme vielä loput liikkuvat ja nostimme ylikulmilla itseämme tuleen miettien ja suunnitellen g3:n vaihtoa. Sen kuitenkin kipusi ylikulmillakin sellaista 4-5 solmua karvan verran yli Hramtsowista ja kun matkaa oli jäljellä sinne enää viitisen mailia, niin laskeskelimme, ettei vaihto ehkä enää kannattaisi, koska Hramtsowilta maaliin kurssi kääntyisi taas niin paljon, että siellä voisi varmaankin avata reivinkin. Hieman ontuen piinasimme itsemme Hramtsowille ja valot takana pysyivät sellaisina. Silver Girlistä ei ollut hajua, mutta ei ollut mitään syytä olettaa etteikö se olisi jossain edessä, oletettavasti entistä kauempana.
Hramtsowilta maaliin oli kovavauhtinen slööri. Tuuli pysytteli siinä 18-20 solmun hujakoilla ja riittävän sivulla meille. Avasimme reivin ja rallattelimme menemään. Ripsakasta paluusta oltiin selvitty alimiehitettynä varsin mukavasti. Melkillä kuulimme VHF:llä, että Penelope ja Melisande olivat edelleen hippasilla ja Silver Girlin niistä vähän jääneenä kolmantena. Se tarkoitti kuitenkin, että Sen oli neljäntenä ja paras Suursaarisijoitus oli tosiasia.
Kaiken kaikkiaan hieno kisa. Vene toimi hienosti eikä pahempiin tötöilyihin sorruttu. Iso kiitos miehistölle. Vähälukuisuus ei ollutkaan este vaan nähtävästi vain haaste. Kiitos myös koko fleetille. On tämä OD touhu tasaisessa ja isolukuisessa köörissä vaan halvetin kivaa!
Silver Girl sai nähtävästi rangaistuksen, oletettavasti puuttuneesta VHF-ilmoituksesta, joten siitä tuli vielä sijakorotus meille. Siitä huolimatta Silver Girl veti helvetin hienosti uutena fleetin jäsenenä ja isot onnittelut sinne. Meille keskiviivan yläpuolella sijoituksissa oleskelu on sen verran harvinaista, että otamme mukisematta vastaan podium paikan vaikka se tällä tavalla lohkeaakin. Onnittelut toki myös Penelopelle ja Melisandelle jälleen kerran mahtavista vedoista!
Tulokset: www.suursaarirace.fi
Rikausta ja köysiostoksia
Kirjoittanut : 7.5.2015
Rikin jännitys tuli tänä vuonna tehtyä yövahdin kierrosten välissä. Aika osoittautu ihan passeliksi sankasta sumusta huolimatta, koska ilta oli täysin tyyni. Jännityksissä pientä poikkeamaa viime kausiin, D1:t jätin aavistuksen löysemmiksi ja myös V1:t ehkä yhden kierroksen alle. Taka-ajatuksena on, että (jälleen) uudistettu hekki tulee nyt olemaan entistä käyttökelpoisempi ja tarjoten lisäjännitystä tarvittavasti.
Viime HTR:stä palatessamme napsahti 14 kts tuulessa varsin varoituksetta luun skuutti. Tapahtuma muistutti lähinnä laukaisua ja spinnu jäi onneksi ehjäksi. Siitä tuli mieleen, että kait noita naruja voisi uusia ennen katkeamistakin ja mahdollisesti jonkun muun hajoamista sen mukana. Hätiin löytyi regattashop24.de
Duunarivarustamolla ei oikein ole mahdollisuuksia tehdä hyväntekeväisyyttä ostoksillansa, vaan jos joku suostuu myymään jo entuudestaan hyväksi havaittua Liros Magic pro 8mm dynynyöriä hintaan 3,20e tarjoten aktiivista ja hyvää asiakaspalvelua lisäksi, niin se on menoa. Ja tuli niitä uusia metrejä sitten tilattuakin, kuvassa jälkimmäinen tilaus. Myös kuoretonta saa sieltä ihan hyvään hintaan kattavalla värivalikoimalla.
Sen kelluntaa
Kirjoittanut : 26.4.2015
Punaraitainen pikku firsti nähty pajalahdessa siltojenalitusmoodissa
Keväinen lempeä sää säesti, kun Karttunen pulautti Senin jälleen meren uumalle. Pohjaduunien jälkeä tästä eteenpäin saavat ihastella ahvenet. Murhaavista maitohapoista, keskinkertaisesta jäljestä, rankasta vitutuksesta ja sontasesta söhlääjästä ei enää tietoakaan. Niihin palataan vain varustamon painajaisissa sekä tietysti ensi keväänä.
Tiistaina vielä tolppa kohti taivasta ja kausi on vääjäämättä aluillaan. Jumalauta.
Kesää odotellessa
Kirjoittanut : 16.4.2015
Tätä tää taas saatana on. Talvi on sujunut rattoisasti virtuaaliregatassa töpeksiessä. Nyttemmin se on joutunut väistymään ainaisen pohjan hinkkaamisen viedessä kaikki ylijäämä aika. Seuraavan pohjaremontin teen niin, että vedän aavistuksen paksummin epoksia ja kiillotan sen peiliksi asti enkä pistä myrkkyä ollenkaan. Katotaan mihin asti skrubbiksilla pääsee ja monta kertaa pitää Karttusta vaivata. Maalien, käytetyn ajan ja mielenrauhan säästöillä Karttunen nostelee sitä alapesulle kerran jos toisenkin. Nojoo, puheet on puheita. Senin pohja on nyt vielä siedettävällä tolalla eikä moiseen remonttiin ole vielä aihetta.
Kuvassa viime kesän uutuudet, eli puomi ja kisko.
Baltic Offshore Week 2014
Kirjoittanut : 21.8.2014
Senin varustamo päätti lähettää sen heikoimman lenkin, pinnatuen, vähän lisäoppia hakemaan
purjehduksesta LOW:n kyytiin keulapunnuksena. Vuorossa on BOW 2014 tällä kertaa Piritassa, Eestinmaan purjehdusmekassa. Tätä touhua tullaan epäsäännöllisesti ja sisällöttömästi kangerrellen raportoimaan tänne ja twitteriin @kyntola sekä #bow2014 linkeistä. Varsinaiset kisaraportit bow.fi ja lowsailing.com.
Torstai
Star:in kyydissä istutaan. Silja teki karmaiseva virheen, kun päästi mut Comfort classiin paineleen itse espressokoneen nappeja samaan aikaan ku oma Jura kotona on rikki ja aamukahvit jäi juomatta. Näyttäisi siltä että Gråsalla on comfort class tienattu, Kassulla break-even koko lipulle ja Tallinna Madalille tulo näkyykin sitten jo Silja Linen pörssikurssissa.
Tänään iltapäivästä on tarkoitus vielä käydä vähän haistelemassa tuulia Tallinnan lahdella sekä herätellä mieliin mikä naru oli mikä, mikä vitun Gybe set ja että miksei se kulje.
Perjantai
Aika hyvää settiä ekan päivän avomeriosuus. Tuulta ja sadetta oli. Eka hajos reivi, korjattiin. Sitten nostettiin S5, joka vaihdettiin sitten kevyen kelin spinnuun joka olikin vähän liikaa ku nyrkillä tuuli nousi 30 knotsiin. Sitten hajos kicki, korjattiin. Sitten katkes keulan skuutti, vaihdettiin. Kaikkien operaatioiden jälkeen maaliaika jäi vaatimattomaksi ja valitettavasti isopurje on koossa enää hyvällä hengellä. Ei viitsi valittaa kuitenkaan ku pari kuulema sairaalassa ja kolme mastoakin mennyt. Huomisesta tulee mielenkiintosta jos samaa keliä sit radalla.
Lauantai
Lauantai valkeni lihakset kipeinä ja joka paikka mustelmilla. Vuorossa oli ratalähtöjä Tallinan lahdella. Spinnu oli paikattu yöllä ja aamulla isopurjeesta jätettiin muutama kohta teippaamatta paikallisesssa purjeneulomossa. Lähtöalueella kävi selväksi ettei oltu ainoita, jotka olivat isopurjeitaan joutuneen perjantain jäljiltä teippailemaan. Keli oli kuitenkin rauhallisempaa ja G1:llä näytti pystyvän touhuamaan.
Ensimmäinen startti sujui ihan semimukavasti. Venevauhti tuntui hyvältä muihin nähden joskin manööverit olivat kisakumppaneita kankeampia ja muutenkin vähän hapuillessa se meni. Shiftien kanssa oli ongelmia, mutta sentään yksi 34.7 jätettiin taakse, vaikkakin tasoituksien jälkeen sijoituksessa ei ollut hurraamista.
Toka startti lähtikin jo paljon paremmin käyntiin ja kärkiköörissä tultiin ylä- ja alamäen jälkeen gatelle, josta päätimme vetää radan oikeaan reunaan muiden suunnatessa vasemmalle. Tuuli kääntyi 20 astetta vasemmalle ja kun palauttavaakaan ei tullut, niin homma oli taputeltu ja sijoitus taas siellä pökäosastossa.
Kolmannen startin lähestyessä mereltä hiipi melkoinen ukkospilvi hitaasti mutta varmasti lähtöalueen päälle. Tuuli alkoi heittelehtiä, salamoi ja vettäkin tuli siihen tahtiin että Esteri olis ollut ylpeä. Aikamme haahuiltua totesimme, ettei meidän iso kestäisi niitä tuulia eikä löpöä ollut pörrätä tuntitolkulla lähtöalueella. Päätettiin lähteä etujoukoissa pois lähtöalueelta. Jokunen muukin päätti tehdä saman. Pizzojen äärestä Las Piritasista todistimme kuitenkin, että keli pläkäsi totaalisesti kuuron mentyä ja joku lähtö sitten reilusti myöhemmin ammuttiin löysään keliin.
Sunnuntai
Viimeisenä päivänä oli luvassa pari ratastarttia ja jonkin sortin saaristo kisa ristiinrastiin tallinnan lahtea.
Lauantain kehnosti menneistä, joskin silti ihan semilupaavista, starteista sisuuntuneena lähdettiin ekaan lähtöön hakemaan ainakin yhtä viron päänahkaa. Homma sujuikin hienosti alkuunsa. Ylämerkillä kärjen tuntumassa ja alas tultiinkin jo niukasti kärjessä. Päätettiin ottaa vasen reuna, jossa isot näytti vetävän ihan hyvin omassa tokassa ylämäessään, ja näin pakottaa seuraajat joko seuraan tai valkkaan paskempi reuna. Se ”paskempi reuna” saikin sitten 30 astetta tuulta osakseen ja melkein törmäsivät leikkariin meidän olessa etäällä toisessa reunassa. Ei auttanut muuta kuin nöyrästi byyriin hakeen jälleen reipas sijanumero.
Toisessa lähdössä kangerteli jo vähän venevauhtikin manööverien ollessa tasasaisen kankeita ja edes sitloodaosaston paremmat vendatkaan eivät auttaneet kun shiftit jälleen temppuilivat ja rataosuudet näin hoidettu yltympäriinä paskoilla sijoilla.
Venevauhdin kuitenkin yleisesti oltua melko hyvä ja kelin vähän moinattua toivoimme, että G1 viimein tarjoaisi virolaisten pienempiä keulapurjeita vastaan viimein vähän etua. Kolmannessa startiss sitten löydettiinkin oma pläkä muitten paskoisa ja venda starttiviivalle jäi vajaaksi kirjoilujen saattelemana. Minuutin pari myöhässä piti taas lähteä vaan nöyrästi perään. Se pakkasi kuitenkin edestä ja ylämerkillä jo ohitimmekin sitten ekan First 34.7:n. Siitä tiukkaa spinnuttelua kohti seuraavaa kääntö merkkiä vielä kolmos oravien ollessa aika nipussa. Ennen merkkiä kuitenkin tuuli kävi liian tiukaksi ja oli keulalla noustava merkillä, jonka jälkeen tuuli pyörähti melkoisesti siivittäen ne, jotka just ja just oli ehtineet merkin yli, eli Elisan ja Brigittaxin, piiiitkälle karkuun. Sitten aika tasaista suhailua jatkui kunnes alkoi viimeinen ylämäki. Ylämäessä vauhti kangerteli tasaisesti ja kun sama jatkui myös loppualamäessä, niin sijoitus oli jälleen kerran sieltä mudan ja paskan seasta.
Lopuksi
Todettava on, että yhdessä pidempään harjoitelleet ja toistena vauhdista mittaa ottaneet virolaiset olivat aika kovia luita kaikin puolin. Etekin pari nopeinta, Elisa Passione ja Jazz, olivat kaikilla osa-alueilla meitä selvästi edellä. Ihmekös tuo, kun miettii mitä First 31.7:lle on tapahtunut suomessa viimeisen kuuden vuoden aikana. OD:ta parempaa mittaria omasta vauhdista on aika vaikea saada.
Vaikka joka päivä sitä kastui aivan läpimäräksi ja turpiin tuli, niin kivaa oli ja varmasti jotain tuli opittuakin. Vähän kyllä tuntuisi, että ORC rokottaa G1:stä First 34.7:ssa vähän liikaa. Virolaisilla kaikilla oli fokat keulilla ja lahden tasaisissa vesissä niillä radalla pärjäsi genoalle ihan hyvin. Tarvittavan eron tekeminen muihin osoittautui meille lähes mahdottomaksi. Toki purjekin on uusi ja veneessäkin totuttelemista riittää. Lisäksi järjestäen pieleen menneet shiftit kuuluvat lajiin, mutta ärsyttäväthän silti.
Ilopilleri
Kirjoittanut : 8.3.2014
Viime vuonna oli metri lunta ja pakkasta tähän aikaan, nyt on vähän eri. Noh, tänään oli pikkuaskareiden lisäksi luvassa viimeinen yritys ennen dramaattisempia toimenpiteitä tuon maston kauluksen kanssa. Sen plokipultit on niin kovassa kiinni, että ei yksikään ole liikkunut koko Senin Suomessa olon aikana yli viiteen vuoteen. Kaikesta päätelleen ei myöskään hyvään hetkeen ennen sitäkään. Kiusallisesti kaksi niistä on sellaisessa asennossa ettei niihin oikein voi plokia laittaa kiinni. Piirrustuksia on otettu ja muutospaloja on mietitty, mutta ajattelin kuitenkin antaa vielä yhden kunnon yrityksen niille.
Pulttien tyveen olen viikon parin välein suihkinut wd-40:stä helmikuun alusta pidellen sormia ristissä. Liikkeelle lähdettiin melko perinteisellä korjaussarjalla. Liekinheitintä ei ole ja sää oli liian tuulinen stendarille, niin nappasin mukaan tuollaisen lämpöpuhaltimen. Lisälämpötilaeroa tuomaan pulteille oli kylmäsuihke, jonka kyljessa uhotaan kunnollista -50C vilpakkuuta.
Pari ensi yritystä meni ihan kutittelun puolelle. Annoin sen lämmetä, sitten pultti jäähuurteeseen ja iskuja perään. Sitten yhtä ja toista ja vähän kaikkea yhtäaikaa kyllästymiseen asti, mutta tappi, jota työstin, ei hievahtanutkaan. Rupesin pisteleen tavaroita pakettiin ja vietyäni jo vasaran, suihkepullot ja lämppärin pois, ja hakiessani tapissa edelleen törröttänyttä ristipäätä sekä tuota reipasta sinistä ruuvaria heitin vielä muutaman iskun sillä ruuvarilla ja jumalauta se liikahti. Lisää öljyä ja lisää iskuja, ja sehän liikkui ja aina vaan jouhevammin. Sitten suoraan kokeileen sitä toista ongelma tappia ja sepäs liikkukin jo heti ekasta iskusta. Skål ja kääntelin ne käyttökelpoisiin asentoihin. Dramaattiset toimenpiteet saa jäädä tältä erää. Harmillisesti tämä tietysti tarkoittaa taas tuohikatoa, kun tuota plokistoa voi nyt sitten viimein alkaa uusimaan.
Öljytyt tapit jauhaa. Ja kun aurinkopanelin hetkellinen toimimattomuus johtui vain erään tampion väärinpäin kolvaamasta diodista, niin riemulla ei tuntunut olevan muita rajoja kuin puoli promillea. Kesää kohti!
Organisaattorin uusia kehriä odotellaan vielä saapuvan rapakon takaa. Seuraavaksi luvassa mastoon pari uudistusta ja jääkaapin kylmäkoneistolle pitäisi tehdä jotain.
Tiistikset 10.9.2013 – kesäinen syksy
Kirjoittanut : 10.9.2013
Aloitetaan vähän säästä. Ennusteita väijyttiin viisi päivää ja ne olivat 5-8 m/s osastolla. Pisteet sikäli yr.no:lle, joka sentään tohti esittää noista niitä ripsakoimpia lukemia. Todellisuushan oli tuosta vielä toisen mokoman yli, eli joku 8-10 ja kasuunilla testbedin mukaan olikin jo 11 m/s. Ei yhtään liian tarkasti kyllä kukaan noista siis osunut kohdilleen. Tähän vertailuun palataan vielä ja ehkä vähän metodologisemmin.
Tämän kerran vähän ripsakampaan keliin oltiin saatu haalittua kerrankin tiistiksiin peräti viisi äijää uittamaan ranskatarta. Keulaan valikoitu Fannin kaksikko Sami ja Toni, yleismiehet Ville ja Jasu hoitivat loput askareet ja lippistään perällä korjaili varustamon edustaja.
Laiturilla B&G näytteli yli 20 solmun lukemia, joten keulapurjetta ei pahemmin arvottu. Weban keltainen G3 keulaan ja isoksi karsiutui lukuisista vaihtoehdosta vihreä Westway Sailsin kevlar purje. Se toinen vaihtoehto, eli vuodelta 2000 oleva alkuperäinen dacron oli kellarissa. Erikoisuutena mainittakoon, että Varustamo päätti jättää isoon ylimmäksi ”light” latan kokeeksi, jotta näkisi onko sillä eroa tavallisesti käytettyyn heviin nähden. Ainakin se light vaihtoi puolta kiltisti aiempien tiistaiden yksinumeroisissa solmutuulissa, mitä se hevimpi ei tee ja nyt kiinnosti, että lörpättäisikö tämä löysempi nyt sitten pahastikin 20 solmun tuulissa. Ja ettei pidetä ketään jännityksessä niin kerrotakoon välittömästi, että emme tiedä, vieläkään. Ei muistettu kiinnittää asiaan mitään huomiota, iso oli vähän sivuroolissa.
Lähtöalueella oli tietysti heti vähän vitsikkäämpää kun veltoinkin purjein siellä oli slööraillessa vaikeuksia pitää vauhtia alle seitsemän solmun. Lähtöviiva oli vedetty pohjois-eteläsuuntaan lähelle Käärmeluotoja. Väistellessä ja kohkatessa pinnamies jätti keltapunaisen ristin kokonaan huomiotta ja tyytyi Kopukan F-myötäpäivään liputukseen. Tämä oli vielä pientä siihen nähden millainen nappistartti siitä pääsi kokonaisuutena kehkeytymään. Arvottiin siinä venepäätyä, mutta päätettiin yllättää keskeltä tilasta, ja oltiin siis suoraan lähdössä slööriin Melkille. Sekuntien käydessä vähiin oltiin myöhässä, poijupäädyssä ja rekaamassa vielä sen helvetin poijunkin alle. Se kävikin herätyskellosta ja laukka ekalle merkille meni siitä alkukatastrofista tokeentumiseen.
Viisas ehdotus ottaa vähän pankkiin mennessä paaralla leikkaria sopi meille ja oli varmasti jotain mitä Miloun perässä olisi haluttu myös kuulla. Milou joutukin väistään styyrailijaa jääden merkistä ja sitä seurannut 360 alakautta ei tainnut olla niiden alkuperäinen taktiikka. Päästiin niiden pyöriessä sieltä luikahtaan ohi strekille kohti Melkin poijua.
Sivustrekillä Albinit olivat nostaneet itsensä melkein Hernesaareen ja päätettiin runnoa alta. Menihän se kun Melkin ja Larun välistä puhalsi ihan ripsakasti, mutta onhan se muiden paskoissa piehtarointi alaohitusten onnistuessakin nuivaa puuhaa.
Melkin poijulta alkoi alamäki. Vene laukkaili 7-8 solmua ja AWA jossain 90-110 tietämillä tuulen huidellessa 20 solmussa. Päätettiin kuitenkin pistää tanko tanaan ja hommaa valmiiksi, kunnes turahti housuun ja käsky kävi vermeiden purusta. Veikkailtiin, että meidän odostuarvo oli pakkasen puolella merkittävän tötöilyn pelossa.
Arvonnan katkaisi Milou joka taaempana nosti pallokkaan esiin. Jos ne saisi sen kulkeen niin nousisi meilläkin heti. Mutta ripsatirapsati Milou broutsaili kuin tryffeleitä etsien tuntuvasti alemmas ja ottivat sen pian alas.
Jatkoimme slööraten Rysäkarin ylämerkille ja sieltä alkoi kryssi takaisin Melkille. Sen kulki vallan mukavasti G3:llaan ripsakassa kelissä ylämäkeä, laidalta toki uupui vielä 100kg, mutta veneessä sentään ollut yli 400kg oli huomattava apu noissa olosuhteissa.
Melkin poijulta heti kun kivet ei olleet eka broutsin päämäärä nostettiin mekin sitten kokopunainen. Vene kulki mallikkaasti Doylen S3:lla eikä pahempia broutseja edes koettu, mutta hilkulla lähteä se oli koko ajan ja väkisinkin jonkun verran alas se meitä tiputti. Kävi selväksi, että byyriin asti ei sillä päästä. Riepu alas ja kolmioilla loput.
Kauden vika tiistis oli hieno setti kuitenkin. Keli oli kerrassaan mahtava ja hämmästyttävän lämmin. Tulos nyt oli sekin meille ihan passeli katastrofaalisen alun ja ajoittaiset muut tahmaukset huomioiden. Iso kiitos Kopulle koko tiistiskaudesta. Ja iso kiitos koko köörille, joka on Seniä ollut uittamassa tiistiksissä tällä kaudella.
(Harmi, että trackin nauhotuksen muistin pistää päälle vasta Melkin katveessa ja meidän shakkilähtö jäi nyt sitten hataran ja epämääräisen kuvauksen varaan.)
Keli: 8-10 m/s E
Mukana: Kynde, Ville, Sami, Jasu, Toni
Tulokset: 15/29 kokonais, 8/17 pikkuluokka, 1/2 First 31.7
Track: h-vene.net:ssä
Rata: F myötäpäivään
Kuka on kuka, osa 2
Kirjoittanut : 9.9.2013
Ja tuossa tämän illan ennusteet. Eipä noissa ihmeempiä ole. 6-8 m/s kaikki tarjoilee. Windgurun WRF 27km edelleen kuitenkin tuntuvasti alle yr.no:n.
Mainittakoon nyt kuitenkin, että venenetin tämän illan ennusteessa tälle illalle on suomenlahdelle keskelläkin pistetty 6-7m/s ja samaa tarjoilee ilmatieteenlaitoskin merisään kartassaan, mutta toteutuma on testbedissä yli 12 m/s. Tuolla virhemarginaalilla huomenna voi oletta olevan tuulta jotain välillä 0-14 m/s. Huojentavaa, onneksi meillä on näitä ennusteita, ettei tartte ihan silmät kii lähteä veneileen.
Isommat shiftit voi katsoa vielä huomenna ennen kisaa, mutta alustavasti foreca kiertää hennosti vastapäivään 18-21 välillä ennenkuin reilummin myötäpäivään. Yr.no pitää tuulen tasan idässä yli 21:n kunnes aloittaa vastakiertonsa. Windguru kiertää sekin vastapäivään laimeasti koko illan. Ilmatieteen laitos sanoo toistaiseksi sanoo vain etelän ja idän välistä tuulta.
Sen 
Viimeisimmät kommentit