Sen

First 31.7 ja höpinää purjehduksesta

Kategoria-arkisto: Sen

Kevät ja kesä

Kesällä purjehdus maistuu ja vene kulkee. Keväällä purhjehdus maksaa ja vene on pukilla.
Kesällä kylmä kalja lämpenee kädessä ja tuuli pyörii venähtäneessä sängessä. Keväällä kädet jäätyy pohjahommissa ja omat pierut pyörii suojapuvun sisällä. Kesällä sitä rientää Melkin eteläpuolella aaltojen harjoilta toisille. Keväällä sitä seisoo ruhkassa Meklua etelään päästäkseen hinkkaan jotain helvetin pohjaa. Kesällä taas on luvassa yhtä sun toista, mutta näin keväällä tää on kyllä enimmäkseen vaan niin helvetin tätä.

DCIM100GOPRO

Hiljalleen

g1

Sain pari kuvaa Doyleltä. Tuo kolmio alkaa kieltämättä jo vähän muistuttaa purjetta. Tässä on jo useampi vuosi menty höyryillä sen edellisen kanssa. Pitkään palvellut Westway sailssin kevlarlaminaatti ei oikein enää ollut oma itsensä Suursaaren 2010 jälkeen. 5cm kun leikkaa pois purjeesta, joka ei alunperinkään ollut täysimittainen, jotta sen saa edes ripustettavaan kuntoon, niin se on jonkin sortin tasoitus. Ei se meidän tuloksia varmasti pilannut, se me hoidetaan yleensä itse, mutta jyskytti koko ajan takaraivossa ärsyttävästi. Jos tämä uusi nyt siihen jysäriin vähän edes jeesisi.

organisaattorit

Prosailorista soittivat alkuviikosta, että tilaamani uudet kehrät ovat saapuneet. Saa nähdä miten käytännössä pelittävät tuossa, mutta helvetin hyviltä tuntuvat. Näistä kyllä seuraa sijaparannuksia. Vaikkei noi nyt ilmaisia olleet, niin toisaalta Harkenin organisaattorit kuudella ESP kehrällä olisi olleet jotain vielä ihan muuta. Ja siis sen lisäksi etteivät ne olisi sopineet kannen reikiin.

Ilopilleri

allas

Viime vuonna oli metri lunta ja pakkasta tähän aikaan, nyt on vähän eri. Noh, tänään oli pikkuaskareiden lisäksi luvassa viimeinen yritys ennen dramaattisempia toimenpiteitä tuon maston kauluksen kanssa. Sen plokipultit on niin kovassa kiinni, että ei yksikään ole liikkunut koko Senin Suomessa olon aikana yli viiteen vuoteen. Kaikesta päätelleen ei myöskään hyvään hetkeen ennen sitäkään. Kiusallisesti kaksi niistä on sellaisessa asennossa ettei niihin oikein voi plokia laittaa kiinni. Piirrustuksia on otettu ja muutospaloja on mietitty, mutta ajattelin kuitenkin antaa vielä yhden kunnon yrityksen niille.

kaulus_ja_kamat

Pulttien tyveen olen viikon parin välein suihkinut wd-40:stä helmikuun alusta pidellen sormia ristissä. Liikkeelle lähdettiin melko perinteisellä korjaussarjalla. Liekinheitintä ei ole ja sää oli liian tuulinen stendarille, niin nappasin mukaan tuollaisen lämpöpuhaltimen. Lisälämpötilaeroa tuomaan pulteille oli kylmäsuihke, jonka kyljessa uhotaan kunnollista -50C vilpakkuuta.

Pari ensi yritystä meni ihan kutittelun puolelle. Annoin sen lämmetä, sitten pultti jäähuurteeseen ja iskuja perään. Sitten yhtä ja toista ja vähän kaikkea yhtäaikaa kyllästymiseen asti, mutta tappi, jota työstin, ei hievahtanutkaan. Rupesin pisteleen tavaroita pakettiin ja vietyäni jo vasaran, suihkepullot ja lämppärin pois, ja hakiessani tapissa edelleen törröttänyttä ristipäätä sekä tuota reipasta sinistä ruuvaria heitin vielä muutaman iskun sillä ruuvarilla ja jumalauta se liikahti. Lisää öljyä ja lisää iskuja, ja sehän liikkui ja aina vaan jouhevammin. Sitten suoraan kokeileen sitä toista ongelma tappia ja sepäs liikkukin jo heti ekasta iskusta. Skål ja kääntelin ne käyttökelpoisiin asentoihin. Dramaattiset toimenpiteet saa jäädä tältä erää. Harmillisesti tämä tietysti tarkoittaa taas tuohikatoa, kun tuota plokistoa voi nyt sitten viimein alkaa uusimaan.

springdance

Öljytyt tapit jauhaa. Ja kun aurinkopanelin hetkellinen toimimattomuus johtui vain erään tampion väärinpäin kolvaamasta diodista, niin riemulla ei tuntunut olevan muita rajoja kuin puoli promillea. Kesää kohti!

Organisaattorin uusia kehriä odotellaan vielä saapuvan rapakon takaa. Seuraavaksi luvassa mastoon pari uudistusta ja jääkaapin kylmäkoneistolle pitäisi tehdä jotain.

Organisaattori osa 1

organisaattori

Talvella kaikki on kaunista! Ja paskat on. Ei ainakaan purjeveneet näillä leveysasteilla, mutta tästä se taas lähtee. Pari kehristä on ollut jumissa jo hyvän hetken ja loputkin pyörii kuin varustamon edustaja valssatessa. Tilanne tuon Sparcraftin hökötyksen kanssa on kuulema se, että varaosia ei oikein saa ja 60mm reikävälillä ei korvaavia organizereita löydy keneltäkään. Turhaan on silti tullut tätä urakkaa siirreltyä. Kun kolme ruuvia auvasi, niin tuo levisi kiltisti osiin. Pesin osat ja vikakin paljastui. Kehrien sisällä olleet holkit ovat korrosioineet tuota alumiini kehikkoa vähäsen ja siten syöneet itsensä sinne sisään niin, että kehrien väli pääsee turhan kapeaksi. Muutoin kehikko on ihan ehjä, mutta kehrät saavat mennä vaihtoon. Tuohon nyt on monia ratkaisuja, joista tuli sitten intopäissään valittua vähän vekkulimpi, mutta siitä lisää jahka saan osat käsiini. Mainittakoon lisäksi, että pari ruuveista oli vähän turhan löysällä jo alkuunsa. Vähän useammin pitäs noitakin vahdata.

Seuraavaksi pitää vähän koittaa temppuilla yhden toisen ilopillerin kanssa.

ilopilleri

Talvitouhuja

Alkuvalmistelut talvea varten ovat meneillään.

Nokiläiskä

Kansi oli käsittämättömässä tökötissä syksyn jäljiltä. Painepesurilla kyllä lähti kivasti, mutta keulaan päätin jättää pienen testiläntin, josta keväällä voi tarkistaa kannattiko syksyllä edes sitä putsata vai onko samanlainen kaupunkinoki vastassa keväällä uudestaan.

20130924_eroja

Teipeissä on eroja. Viime syksynä paaralla oli polarit muovitaskussa kulmista teipattuna Bilteman sinisellä maalarinteipillä HTR:stä näihin hetkiin ja itku tuli, kun niitä liimoja rassasin pois. Nyt pistin jo kesäreissulla teippiraitoihin polareita sillä perinteisemmällä k-raudan pro-jotain sinisellä maalarinteipillä, joka nimenomaan on ollut erinomainen lähtijä. Ei ollut mitään ongelmaa irrota eikä mitään puhdistettavaa jäänyt gelkkariin. Teipeissä on eroja.

20131017_pakkasenesto

HTR:stä piti hankkia tämän vuotiset pakkasenestoaineet, mutta Suomenlahden yli selvisi niin vähän iloliemiä, ettei niistä sanottavaksi suojaksi ole millään. Niinpä piti keksiä jotain muuta. Tämän vuotiseksi pakkasenestoaineeksi makeapuolelle lopulta valikoitui Berentzenin Doppel Korn. Tämä täysin tuntematon aatukossu oli jo kaksi muuttoa ja ties kuinka monta vuotta kestänyt korkkaamista viinakaapin perukoilla. Tarkoitus toki oli maistaakin sitä, mutta kun ei sitä sentään aamusella työmatkalla viitsinyt ratketa. Ehkä keväällä sitten.

Seuraavaksi tarkoitus vähän hinkata alapäätä ja keksiä vielä jokunen muu tekosyy siirtää pressujumppaa myöhemmäksi, koska on selvää, että se on paljon hauskempaa säätää sen rievun kanssa lumimyrksyssä.

Tiistikset 10.9.2013 – kesäinen syksy

testbed_wind_20130910T1800

Aloitetaan vähän säästä. Ennusteita väijyttiin viisi päivää ja ne olivat 5-8 m/s osastolla. Pisteet sikäli yr.no:lle, joka sentään tohti esittää noista niitä ripsakoimpia lukemia. Todellisuushan oli tuosta vielä toisen mokoman yli, eli joku 8-10 ja kasuunilla testbedin mukaan olikin jo 11 m/s. Ei yhtään liian tarkasti kyllä kukaan noista siis osunut kohdilleen. Tähän vertailuun palataan vielä ja ehkä vähän metodologisemmin.

Tämän kerran vähän ripsakampaan keliin oltiin saatu haalittua kerrankin tiistiksiin peräti viisi äijää uittamaan ranskatarta. Keulaan valikoitu Fannin kaksikko Sami ja Toni, yleismiehet Ville ja Jasu hoitivat loput askareet ja lippistään perällä korjaili varustamon edustaja.

Laiturilla B&G näytteli yli 20 solmun lukemia, joten keulapurjetta ei pahemmin arvottu. Weban keltainen G3 keulaan ja isoksi karsiutui lukuisista vaihtoehdosta vihreä Westway Sailsin kevlar purje. Se toinen vaihtoehto, eli vuodelta 2000 oleva alkuperäinen dacron oli kellarissa. Erikoisuutena mainittakoon, että Varustamo päätti jättää isoon ylimmäksi ”light” latan kokeeksi, jotta näkisi onko sillä eroa tavallisesti käytettyyn heviin nähden. Ainakin se light vaihtoi puolta kiltisti aiempien tiistaiden yksinumeroisissa solmutuulissa, mitä se hevimpi ei tee ja nyt kiinnosti, että lörpättäisikö tämä löysempi nyt sitten pahastikin 20 solmun tuulissa. Ja ettei pidetä ketään jännityksessä niin kerrotakoon välittömästi, että emme tiedä, vieläkään. Ei muistettu kiinnittää asiaan mitään huomiota, iso oli vähän sivuroolissa.

Image

Lähtöalueella oli tietysti heti vähän vitsikkäämpää kun veltoinkin purjein siellä oli slööraillessa vaikeuksia pitää vauhtia alle seitsemän solmun. Lähtöviiva oli vedetty pohjois-eteläsuuntaan lähelle Käärmeluotoja. Väistellessä ja kohkatessa pinnamies jätti keltapunaisen ristin kokonaan huomiotta ja tyytyi Kopukan F-myötäpäivään liputukseen. Tämä oli vielä pientä siihen nähden millainen nappistartti siitä pääsi kokonaisuutena kehkeytymään. Arvottiin siinä venepäätyä, mutta päätettiin yllättää keskeltä tilasta, ja oltiin siis suoraan lähdössä slööriin Melkille. Sekuntien käydessä vähiin oltiin myöhässä, poijupäädyssä ja rekaamassa vielä sen helvetin poijunkin alle. Se kävikin herätyskellosta ja laukka ekalle merkille meni siitä alkukatastrofista tokeentumiseen.

Viisas ehdotus ottaa vähän pankkiin mennessä paaralla leikkaria sopi meille ja oli varmasti jotain mitä Miloun perässä olisi haluttu myös kuulla. Milou joutukin väistään styyrailijaa jääden merkistä ja sitä seurannut 360 alakautta ei tainnut olla niiden alkuperäinen taktiikka. Päästiin niiden pyöriessä sieltä luikahtaan ohi strekille kohti Melkin poijua.

Sivustrekillä Albinit olivat nostaneet itsensä melkein Hernesaareen ja päätettiin runnoa alta. Menihän se kun Melkin ja Larun välistä puhalsi ihan ripsakasti, mutta onhan se muiden paskoissa piehtarointi alaohitusten onnistuessakin nuivaa puuhaa.

Image

Melkin poijulta alkoi alamäki. Vene laukkaili 7-8 solmua ja AWA jossain 90-110 tietämillä tuulen huidellessa 20 solmussa. Päätettiin kuitenkin pistää tanko tanaan ja hommaa valmiiksi, kunnes turahti housuun ja käsky kävi vermeiden purusta. Veikkailtiin, että meidän odostuarvo oli pakkasen puolella merkittävän tötöilyn pelossa.

Image

Arvonnan katkaisi Milou joka taaempana nosti pallokkaan esiin. Jos ne saisi sen kulkeen niin nousisi meilläkin heti. Mutta ripsatirapsati Milou broutsaili kuin tryffeleitä etsien tuntuvasti alemmas ja ottivat sen pian alas.

IMG_2499

Jatkoimme slööraten Rysäkarin ylämerkille ja sieltä alkoi kryssi takaisin Melkille. Sen kulki vallan mukavasti G3:llaan ripsakassa kelissä ylämäkeä, laidalta toki uupui vielä 100kg, mutta veneessä sentään ollut yli 400kg oli huomattava apu noissa olosuhteissa.

Melkin poijulta heti kun kivet ei olleet eka broutsin päämäärä nostettiin mekin sitten kokopunainen. Vene kulki mallikkaasti Doylen S3:lla eikä pahempia broutseja edes koettu, mutta hilkulla lähteä se oli koko ajan ja väkisinkin jonkun verran alas se meitä tiputti. Kävi selväksi, että byyriin asti ei sillä päästä. Riepu alas ja kolmioilla loput.

Image

Image

Kauden vika tiistis oli hieno setti kuitenkin. Keli oli kerrassaan mahtava ja hämmästyttävän lämmin. Tulos nyt oli sekin meille ihan passeli katastrofaalisen alun ja ajoittaiset muut tahmaukset huomioiden. Iso kiitos Kopulle koko tiistiskaudesta. Ja iso kiitos koko köörille, joka on Seniä ollut uittamassa tiistiksissä tällä kaudella.

(Harmi, että trackin nauhotuksen muistin pistää päälle vasta Melkin katveessa ja meidän shakkilähtö jäi nyt sitten hataran ja epämääräisen kuvauksen varaan.)

Keli: 8-10 m/s E
Mukana: Kynde, Ville, Sami, Jasu, Toni
Tulokset: 15/29 kokonais, 8/17 pikkuluokka, 1/2 First 31.7
Track: h-vene.net:ssä
Rata: F myötäpäivään

Tiistikset 3.9.2013 – spinnuilijat ja kryssijät

Kuten jo ennakossa tuli mainittua, niin oli jälleen luvassa leuto keli sekä kaksarin verran ukkoja veneeseen. Aiemmista tiistiksistä poiketen Sen irtautui laiturista jo neljän jälkeen ja oli muutamista treeni krysseistäkin huolimatta ensimmäinen vene alueella tuulia nuuhkimassa.

Jo ennen kopukan saapumista kävi selväksi, että tästä tulee vekkuli kisa, koska tuuli shiftasi alkuunsa lähes 90 astetta pohjoisesta länteen. Eipä hetkeäkään niin taas takaisin ja välillä eri kohdissa aluetta se tuuli ihan eri suunnista. Todettiin, että turha tässä enempiä tuumailla ja katotaan mihin se viiva tulee.

Kupukan saavuttua luvassa oli ylämäki lähtö luoteeseen ylimääräisellä poijun kierrolla ja rata oli yllätyksettömästi jälleen E. Eipä silleen, se olisi oletettavasti ihan sopivan pituinan ja varmasti tuulen osalta vaihtelevampi kuin läntiset vastineensa.

Aikamme katseltua tilannetta totesimme, että ylämäkilähtö olikin sivulähtö, kun poijulta pääsisi suoraan merkille ja sekin olisi auki. Vekkuliksi asetelman toki tekisi se, että kaikilla tulisi oleen paara, ellei joku hurja päättäisi kryssiä viivaa styyralla. Onneksi kukaan ei niin tehnyt. Ajateltiin vauhtia poijulle, mutta alettiin empiä ahtautta ja päätettiin yllättää vauhdilla vähän keskemmältä. Oltiin ajoissa ja muiden tungeksiessa vielä päin lähdettiin heittään 360:stä, joka myöhästy tilan puutteen vuoksi ja kellon käydessä sopiva ratkaisu olikin laskea takaisin vauhtiin ja vetää suoraan linjan yli. Ja sehän menikin ihan mainiosti. Oltiin toki pari veneen mittaa viivasta töötin aikoihin, mutta mukavasti vauhdeissa ja päästiin ihan kivasti, ehkä 4playn (Albin Express) ja Donnan (Inferno 31) kanssa, laukkaan kohti poijua. Lähestyttäessä ylämerkkiä tuuli shitasi isosti päin, mikä havaittiin onneksi suhteellisen ajoissa ja vedettiin merkill korjaava tikki vähän pidemmäksi kuin Donna sekä laikkarilla poijulle olleet. Tai noh, me vedettiin se roimasti liianin yli, mutta haitta jäi olemattomaksi, koska muiden vajaus kostautui niille pahemmin. Päästiin osapuilleen neljäntenä poijun paremmalle puolelle 4playn perään. Heti tuli selväksi, että niiden päältä pääsisi vain kiville, joten mentiin alta ja päästiinkin ohi.

Lähestyttäessä länsimerkkiä henkisesti korkattiin, ainakin alku oli mennyt ihan ok. Oltiin ehkä toka tai kolmas ja taakse jääneet jäivät pahasti paikoilleen meidän vielä limpsiessä eteenpäin. Tai siltä se silloin tuntu. Eipä aikaakaan kun takana kuului ohuemman kankaan kavahduksia ja pallokkaista alkoi nousemaan. Samaan aikaan meiltä loppui tuuli. Kahteen pekkaan ei niin lähellä merkkiä ollut meillä mitään järkeä riuhtoa spinnua ja onnuimme merkille 4play ohitettua meidät päältä, mutta pääsimme onneksi melko pian niiden perään liikkeelle.

Alku hyvin, kaikki hyvin

Alku hyvin, kaikki hyvin

Tuuli ripsakoitui 12 solmun tietämille ja ei ollut enää puhettakaan mennä 4playn alta ohi. Nostettiin itsemme mekin sitten ylös, ettei myöskään takaa höökivät ihan helpolla meitä kyykyttäisi. Saimme pidettyä köörin suht kurissa ja vissiin Kvintenin (Fingulf 28e) ohitimme päältä. Takaa hengitti niskaan ainakin Cosa Nostra (Hurricane 9000) ja iso liuta muita veneitä. Käärmesaaren jälkeen tuuli moinasi ja sekoili taas. Viime viikoista ”viisastuneina” ajateltiin vetää lähemmäs Ådholmenia etelänpuolelle vaikka tuuli nyt olikin ihan eri suunnalla kuin aiemmilla viikoilla.

Käärmesuora kuljettu

Käärmesuora kuljettu

Munillehan se meni. Klunga kiersi lännempää ja riuhtoi spinnuja ylös kuittasi meitä isosti. Onneksi tuuli aikoi kyrvähtää jälleen ja vähän meitä edempänä Lenco parkkeerasi ekana ja muu kööri perässä.

Yllätys luvassa...

Yllätys luvassa…

Heti meidän alta itäpuolella meitä ohitti jo tässä viaheessa Nautinnolla, ja ihan kuulosti siltä kuin vahvistuksia olisi haettu aina ORC EM skenen kipparistosta asti. Ne viritteli spinnuaan intoa uhkuen, mutta eivät ainakaan heti huomanneet, että vajaan kaapelin edempänä Lencolla tuuli kääntyi kryssiksi ja vähän siitäkin päin.

Spinnuilijat ja kryssijät

Spinnuilijat ja kryssijät

Vaihtelevaa se tuuli näillä kinttailla oli. Meitä helpotti se, että meitä oli kaksi, eikä jokaiseen pyörteeseen nähty mitään aihetta pelleillä spinnun kanssa. Eikä se olisi kannattanutkaan. Ja vaikka klunga meitä kuittasi lännestä ja jotkut alta, niin ei se maksanut niille palkkaa. Koska samalla me oltiin jokaiseen kryssiin heti valmiina. Rinnalla meitä ohittamassa ollut Nautinnolla onkin kuvassa jo tukevasti ahterin puolella.

Ådholmenin punaiselle pakkasi veneitä kosolti. Samalla tuuli virkosi sivusta, joten kiihdyimme aika mojovasti ja aloimme spekuloida, että pitäisikö hidastella, koska edessä oli veneitä ku laiturialueilla. Todettiin, että on tilaa nostaa vaikka miessaarta kohti sillä tuulella, eikä se punainen ole ratamerkki eikä ne kivetkään siinä heti sen takana ole. Milou taisi olla toista mileta ja alkoi kiilata meitä merkille. Huudettiin nouseeta kunnes alkoiva hekin myös vähän nostaa, mutta päättivät silti änkeä siihen merkin ja meidän väliin. Edessämme oli Pärlan tulossa ahteri edellä vastan, joten huudettiin lisää ja päätettiin olla ajamatta perään. Ahdasta tuli ja mantaagit meillä Miloun kanssa osuikin. Protestoida olisi pitänyt, mutta eipä ollut punaista käden ulottuvilla ja oltiin lähinnä tyytyväisiä kun päästiin siitä silti luikkimaan vapaisiin asti ilman sen kummempaa kommellusta. Joku sieltä Miloun kannelta kyseli miksi niin lähelle ajeltiin, muttei oikein osattu siihen siinä hetkessä mitään järkevää todeta. Pahoittelut asiasta toki Miloulle, mutta vaurioitta selvittiin ja väittäisin kyllä vian olleen niiden. Ehkä siinä taitavampi pinnamies olisi välttänyt vielä tuonkin hipaisun, mutta toisaalta paskempi, jos mahdollista, olisi voinut jysäyttää komeammin. Mene ja tiedä.

Ja vaikka äsken tosiaan koko kulnga oli kiskonut meistä päältä ohi, niin ne olivat pääosin myös spinnuillaan laskeutuneet lähemmäs Haraholmenia meidän ollessa ylempänä lännessä. Edestä moinasi ja löysimmekin itsemme yhtäkkiä Donnan vierestä eturintamasta ja lännempänä samassa rintamassa kököttivät Lenco, Quattro ja monta muutakin.

Pakkauksesta huolimatta mainittavaa oli kuinka hyvin siitä Lenco ja Quattro sitten irtautuivat lipumalla hitaasti mutta vasrmasti meidän mittariston näytellessä pelkkiä ympyröitä. Pian sinne lähti myös Donna jättäen meidät ihmettelemään tuulettomuuden voimattomuutta.

Donna veteli jälleen kerran aika mallikkaasti

Donna veteli jälleen kerran aika mallikkaasti

Hyvin kulki myös LOW näissä karkeloissa

Hyvin kulki myös LOW näissä karkeloissa

Ylämerkille lähestyminen

Ylämerkille lähestyminen

Ylämerkille lähestyttäessä Pärlan tuli meidän alla ja takaa, mutta kovempaa. Kolmen veneenmitan kohdalla hyvällä marginaalilla Pärlan ei ollut lähelläkään peitossa, mutta selvästi aikomassa kuitenkin jyrätä sisäkaistalle. Yritettiin huutaa ettei ole peittoa, mutta sillä ei tuntunut olevan vaikutusta. Vaihtoehdoiksi jäi ottaa helmi kylkeen tai mennä hattukourassa ulkokaistaa. Ei taaskaan protestoitu ja sieltä mentiin.

Tungosta sivumerkillä

Tungosta ylä-ylä-merkillä

Muillakin heti siinä perässä oli vähän samoja tilanteita huudoista päätelleen ja sieltä tuli sitten sisäkaistaa useampikin kippo jättäen väkisin meidät paskoisin sinne alle. Nöyrästi limpsittiin eteen minkä pystyimme. Paskoista katseltiin kuinka vähän lännempänä päällä mentiin reilusti iloisemmin.

Yhtään ei auttanut, että edessä oli isompia, joilla oli vaikeuksia päästä vauhtiin. Vähän yllättäin kuitenkin onnistuimme luikahtaan Viiman (Baltic 38 DP) alta ohi päästen edes hetkeksi vähän vapaammin lähestyyn vihreitä tikkuja.

Aika kiva syksyinen iltapurjehdus

Aika kiva syksyinen iltapurjehdus

Käärmesaarelta nostetiin mekin sitten viimein spinnu. Oli narutettu toiselle puolelle, mutta vedettiin väkisin päältä ylös… upeille rintaliiveille. Ylempi kannu oli visusti kierteellä ja meillä meni hyvä tovi, useampi minuutti, ennenkuin se aukesi.

Käärmesuoralla edessä Solveig

Käärmesuoralla edessä Solveig

Valitettavasti viholliset eivät jääneet odottelemaan vaan marssivat tylysti ohi ihastellen meidän muhkeita tuulidaisoja.

Marssijärjestys alkoi hahmottua, kun edessä mentiin ja takaa ei ihan heti oltu tulossa

Marssijärjestys alkoi hahmottua, kun edessä mentiin ja takaa ei ihan heti oltu tulossa

Kopukka näkyi peruspaikallaan syvällä Mäntysaaren ja Larun välissä. Spinnu alas länsimerkiltä ja kohti kryssillä kohti Kopukkaa. Harmillisesti keli alkoi moinata reilusti. Lähempänä Larua Low ja pari muuta näytti kuitenkin lipuvan iloisesti, iloisemmin kuin toisen puolen kumppanit. Mentiin mekin sitten sitä kautta, mikä oli kyllä virhe. Sinne päästyämme se tilttasi sielläkin ja taas kerran katsottiin kun se toinen puoli veti. Lirutellen larutellen lipuen viimein byyriin kahden ja puolen tunnin rupeaman jälkeen.

Kisa oli kyllä yksi vekkuleimmista tiistiksistä, missä Senin kanssa ollaan oltu. Luoteesta puhkuneen pyörteisen maatuulen kanssa oli kyllä hauska rimpuilla. Kerrassaan fantastinen skaba vaikka sijoituksemme ei tälläkään kertaa ole mikään laulun aihe.

Uutuutena tracki pistettynä H-veneiden sivuille. Kiitos vinkistä kuluu jr:lle. Android laitteilla ”GPS Logger for Android” on aika hyvä loggeri, se jopa kivasti puttaa trackin vaikka Dropboxiin jälkikäsittelyä varten, mikä tosiaan ohjeiden avulla gpsbabelin kanssa oli helppo muttaa sopivaksi.

Keli: 0-13 kts SW-N (enimmäkseen 4-8 NW)
Mukana: Kynde, Ville
Tulokset: 19/28, pieni lys 10/19, first 31.7 1/2
Track: h-vene.net:ssä

Ennakko: Tiistikset 3.9.2013

Ennakko: Tiistikset 3.9.2013

On tämä vekkuli syksy, kun näin säyseitä kelejä tarjoilee. Sopinee tälle köörille, kun jälleen ties mistä syistä on lähdössä kaksari, eli naruissa, vinsseissä, kannella ja kisahumussa on Ville ja pinnassa punnus.

Mainittakoon pikaisesta parviennusteesta muutama seikka, jotka sitten tulee pitämään paikkansa tai ei:

Fmi:n merisää sanoo ”pohjoisenpuoleista 4-8 m/s” ja kuvassa stadin kohdalla pikemminkin just se 4 kuin edes yli sen.

Windgurun WRF 27km tarjoilee kahdeksaa luoteesta, joka hurjistuu jopa ysiin ja puuskissa voi näkyä peräti yhdentoista solmun lukemia.

Yr.no tarjoilee ”Lett brisiä” (3.3 – 5.4 m/s) luoteesta sekin, jotain myötpäivän shiftiä pohjoiseen ehkä mukana.

Testbedissä on viimeisen pari tuntia ollut Harmajalla 4 koillisesta.

Yhteenvetona G1:n verran maatuulta, loppu menee kuitenkin fiilispohjalta, vastoin ennakkotaktiikoita, ja menee sitten tietysti myös miten menee.

Tiisikset 27.8.2013 – uusintako?

Kevään kolmanneksi viimeisiin tiistiksiin oli ennakossa luvassa vähän samanlaista keliä kuin viimeksikin, eli 3 m/s lounaasta, aurinkoista ilman sadetta. Ja kauniilta keli vaikuttikin laiturilta käsin katsottuna.

Mukaan oltiin tällä kertaa kuitankin haalittu vähän enemmän kööriä. Viime viikolla kaikesta vastannut Ville rahtasi avukseen Inferno 29 skenestä Samin. Lisäapua toi HTR:ssä Senin kyydissä loistanut Jani, joka etenkin paluumatkalla oli pitänyt hyvää huolta Suomenlahden kalojen ravinnosta.

Laiturista irtaudutta Larun länsipuolella heti kävi selväksi, että mistään vajaan 3m/s lillunnasta ei ainakaan alkuunsa olisi kysymys. Mittaristossa keikkui tasaisesti yli kymmenen solmun lukemia. Trimmiä kiristettiin viime viikkoisesta hieman aika pintapuolisesti ja päätettiin riuhtoa naruista sitten matkalla. Lähtöalueella nähtiin viimein taas muitakin Firstejä tiistiksissä, kun paikalle olivat päässeet Melisande, Bella ja Milou.

Kopukka, joka liputteli viime vikolle uusintana E-rataa vastapäivään, oli parkkeerannut melko lähelle Lauttasaarta eikä viivan alla tulisi olemaan kauheasti tilaa. Jälleen venepääty vaikutti paremmalta ja sinne päätettiin tulla viime vikkoiseen tapaan häröilyalueen alta. Tällä kertaa ajoituskin onnistui kohtuullisesti, tultiin hyvästä välistä ja jäätiin silti suoraan pahoihin paskoihin TaiTain taakse. Aggressivisempi, tai siis taitavampi, pinnamies olisi ajanut tuon ajoituksen puhtaisiin, mutta kun ei, niin ei.

Senin miehistön onneksi meille avautui mahdollisuus hetimiten lähteä paaralle ja puhtaisiin. Muuten hyvä, mutta vauhdin kanssa oli skismaa. Alku paskoissa hävittiin viivalta startanneille sen verran, että sieltä laukkasi solkenaan meidän päälle paaralta vendailevia kippoja ja jouduimme niitä väistellessä lähestymään kääntömerkkiä fleetin sosiaalitoimiston puolella. Melisande oli hyvän matkaa edellä, Milou taisi olla heti edessä alla ja Bella inhasti perässä. Sivari länteen sujui sekin tahmeasti, mutta ilman muutoksia järjestyksessä. Tahmea tuntuma kuitenkin ennakoi hankalaa kryssiä ja sitä se sitten olikin.

Vasemmalla sitä mitä ajateltiin että se voisi olla ja oikealla sitä miltä se tuntui

Vasemmalla sitä mitä haettiin ja oikealla sitä miltä sen toteutuma tuntui

Heti nousuvihreältä Milou ampaisi ilkeän ylös, alla ja edessämme ollut Solveig päätti lähteä reilusti allemmas vauhdilla. Pinnamies meni lukkoon ja ei tehnyt oikein kumpaakaan. Katseltiin, että melisande oli heti vendannut etelään ja sinne mekin halusimme, mutta toisin kävi. Taakse olikin hiipinyt Bella, jonka kanssa söhlätessä vielä onnistuimme jättäytymään vielä senkin taakse.

Kyrssi ei sitten oikein sujunutkaan, vauhti tuntui koko ajan huonolta. Miehistö hoiti vendat kunniakkaasti, mutta aina kun uusi laukka oli aluillaan, niin ei. Olihan siellä veneitä edessä tarjoilemassa melko likaista ilmaa, mutta ei se noin pahalta pitäisi tuntua.

Ylämerkiltä alamäkeen ja suhteellisen sutjakan spinnunnoston jälkeen vähän hapuilimme linjoissa ja paluujiippasimme paaralle kohti Bellaa sen vielä vetäessä styyraa. Jouduimme ajeleen hetken negatiivistäkin ennenkuin viimein pääsimme pujahtamaan niiden perän puolelta hyvään juoksuun oikeilla kulmilla. Luikimme ohi ja saimme heti vähän kaulaakin, kunnes sitten kippari tötöili ja valmistautui plattiksella jiippiin liian aikaisin ja uudessa vauhdinotossa Bella saikin meitä kiinni sen verran, että jiipin lopulta oltua ajankohtainen olimmekin jälleen takana. Ja ei sujunut oikein meidän bravuuri kiukkuinen riitsi AP:lläkään. Puomi oli jäänyt jiipistä liian alas ja iso jäi vähän kehnoille sekin. Bella meni, mutta Milou oli vielä takana. Vasta käärmisten vihreällä saimme tilanteen haltuun, vauhtia vähän kelvollisemmaksi ja pidettyä peräjengin perän puolella.

Isommat ranskattaret

Isommat ranskattaret

Maalisuoralla rinnalle takaa hööki koko sisarkatras Ranskasta, 34.7 Low ja 36.7 Jazz. Ja siis takaa höökivät, ohi ja meille töötättiin vissiin vikana.

Keli oli kyllä loistava, olosuhteet kaikin puolin erinomaiset ja vaikka hauskaa taas olikin, niin jotenkin vauhti oli hakusessa vähän koko ajan. Toki erona viime viikkoon oli se, että silloin pääsimme puhtaissa marssimaan ylämäkeen kolmantena veneenä ja nyt kymmenen huonomalla puolen kaulaa myöten muiden velleissä. Toisallta oltiin veisllä, mikä on tärkeintä. Eikä oltu pökä, mikä on meille aina oiva suoritus. Ja onhan tässä vielä pari kertaa jälellä hakea ylisuoritusta ennen talvea.

Keli: 5 m/s SW
Tulokset: 3/4 First 31.7 ja 24/35 kokonaistuloksissa.
Mukana: Kynde, Ville, Sami, Jani

Tiisikset 20.8.2013 – kevyt kaksari, osa 2

Taas oli vähän löysempää keliä luvassa, mutta yhtälailla kööriäkin oli tarjolla vähän nihkeästi, mutta onneksi sitäkin kokeneempana. Keulassa hääräsivät Ville ja Ville. Mastolla oli Ville. Skuuteista ja genoan trimmistä vastasi Ville. Pianistina, navigaattorina ja taktikkona hääräsi Ville. Hyvää asetelmaa tasoitti pinnaan nojaava sama tonttu kuin tavallisestikin. Kippo oli Tallinnan jäljiltä suhteellisen hoikassa kunnossa eikä 2-3 metrin tuuliin tarvinnut paljon keskustella purjevalinnoista. Radaksi arvailtiin G:tä vastapäivään perustuen ei-yhtään-mihinkääniin, joten itsevarmasti spinnu viritettiin valmiiksi styyranostolle.

jr (c)

jr (c)

Matkalla lähtöalueelle perinteistä poiketen jäi kuin jäikin ihan mukavasti aikaa vähän kokeilla ylämäen trimmejä ja jonkinmoisella löysällä lerpatuksella päätettiin lähteä yrittämään luoveja tyyneen elokuun iltaan. Lähtöalueella oli pitkälti ne samat kipot, mitä tällä kaudella muissakin koitoksissa ja varsin tavanomainen nipinnapin kakskyt venettä. Ennakkoarvauksesta poiketen Kopukka liputtikin E-rataa vastapäivään. Eli vähän G:tä pidempi, mutta kiertosuunta olisi sama spinnun kannalta. Luvassa siis vähän kryssiä, sivustrekki länteen ja lisää kryssiä ylämerkille ja sieltä spinnulla takas mahdollisesti aina byyriin asti.

Tiistiksien radat 2013

Tiistiksien radat 2013

Startissa ajateltiin lähteä vähän häröilyalueen alta mutta tulla suoraan veneelle vauhdeilla. Etäisyyttä sahattiin pariin otteeseen mietiskellen, että varotaan myöhässä oloa, kun on niin löysä keli. Tuuli kuitenkin moinasi starttiin kahdeksasta solmusta lähemmäs neljää ja arviot meni vähän metsään. Meidän vauhdinottoa hoputeltiinkin vähän etevämpien tasoituspurjehtijoiden toimesta LOW:n kannelta. Onneksi iso osa fleettiä oli puolestaan viivalla ajoissa ja joutui slööraan rajusti poijulle, mikä avasi meille ihan suoran nousun Kopukan vierestä TaiTain perään. Vaikka oltiin myöhässä, niin jo ekassa vendassa huomattiin keikkuvamme fleetin tokana kun Solveig meni ekassa vendassa vielä meidän takaa TaiTain kiskoessa hyvin karkuun kauas etelään. Huomattiin vähän myöhässä, että etelämpänä olisi tuulta ja sinne Senkin sitten rynnäköi.

Strekki länteen vedeltiin Solveigin vieressä päällä vain veneenmitan taaempana. Ranskatar saatiin ihan suhteellisen hyvään laukkaan löysässä kelissä, eikä Inferno 31 mitenkään mennyt menojaan vaikka isompi 33:n menikin. Kryssille tultaessa muu fleetti olikin iloisesti takana, kun meillä alkoi hauska hippastelu Solveigin kanssa. Siinä mentiin ristiin rastiin monta kertaa hipoen ja vuorotellen keulilla oloa, kunnes yksi kaunis kerta lähdettiin idemmäksi ennen niitä, Solveigin jäädessä lännemäksi pläkään. Keli hiipui kovasti, mutta sitäkin oudompaa oli takaa tuleva rynnistys. Kuin salamana sieltä tuli Lenco, liuta Ablineja ja ties ketä vedellen länsirantaa kuin yhtä halssia koko setin mitä me oltiin just hetki sitten sahattu. Sitten parit hankalat pakkituulet ohittajilta ja ylämerkillä oltiinkin jo ties mones.

Sitten tössittiin. Vedettiin leikkari liian tiukalle ja ajatukset puomin sijoittelusta etukäteen päälle meni yygeen osalta vähän munille. Jouduttiin tikkaan pari minuuttia merkillä kunnes päästiin alamäkeen. Aika moni kiitti ja kuittasi. Sieltä sitten todella hennossa alamäen tuulessa ajauduttiin turhan ylös, kun Solveig ja Nautinnolla kuittasivat meidät päältämme. Paljastui että suoremmalla linjalla oli selvä raita minkä takana tuuli. Low ja monet muut puskivat sen tuulireunan paremmalla puolella iloista laukkaa meidän ryömiessä roikkuvilla räteillä. Valuteltuamme väkisin alemmas pääsimme mekin mukaan liukuun. Käntövihreän jälkeen alkoi spinnuriitsi ja käärmesaarten luona Kopukka olikin jo vastassa tööttäämässä kisan poikki.

Keli oli tosi sopiva kaksarille, vähän liian löysä. Tuuli taisi palata takaa siinä ylämäessä muiden äkkirynnäkössä, ja me vielä kaupanpäälle tössittiin ylämerkillä ihan turhaan. Sijoitus nyt ei taaskaan ole häävi, mutta helvetin kivaa oli.

Mukana: Kynde, Ville
Tuuli: 1-4 m/s SW
Rata: E vastapäivään
Tulos: 17/21