Sen

Kuten jo ennakossa tuli mainittua, niin oli jälleen luvassa leuto keli sekä kaksarin verran ukkoja veneeseen. Aiemmista tiistiksistä poiketen Sen irtautui laiturista jo neljän jälkeen ja oli muutamista treeni krysseistäkin huolimatta ensimmäinen vene alueella tuulia nuuhkimassa.

Jo ennen kopukan saapumista kävi selväksi, että tästä tulee vekkuli kisa, koska tuuli shiftasi alkuunsa lähes 90 astetta pohjoisesta länteen. Eipä hetkeäkään niin taas takaisin ja välillä eri kohdissa aluetta se tuuli ihan eri suunnista. Todettiin, että turha tässä enempiä tuumailla ja katotaan mihin se viiva tulee.

Kupukan saavuttua luvassa oli ylämäki lähtö luoteeseen ylimääräisellä poijun kierrolla ja rata oli yllätyksettömästi jälleen E. Eipä silleen, se olisi oletettavasti ihan sopivan pituinan ja varmasti tuulen osalta vaihtelevampi kuin läntiset vastineensa.

Aikamme katseltua tilannetta totesimme, että ylämäkilähtö olikin sivulähtö, kun poijulta pääsisi suoraan merkille ja sekin olisi auki. Vekkuliksi asetelman toki tekisi se, että kaikilla tulisi oleen paara, ellei joku hurja päättäisi kryssiä viivaa styyralla. Onneksi kukaan ei niin tehnyt. Ajateltiin vauhtia poijulle, mutta alettiin empiä ahtautta ja päätettiin yllättää vauhdilla vähän keskemmältä. Oltiin ajoissa ja muiden tungeksiessa vielä päin lähdettiin heittään 360:stä, joka myöhästy tilan puutteen vuoksi ja kellon käydessä sopiva ratkaisu olikin laskea takaisin vauhtiin ja vetää suoraan linjan yli. Ja sehän menikin ihan mainiosti. Oltiin toki pari veneen mittaa viivasta töötin aikoihin, mutta mukavasti vauhdeissa ja päästiin ihan kivasti, ehkä 4playn (Albin Express) ja Donnan (Inferno 31) kanssa, laukkaan kohti poijua. Lähestyttäessä ylämerkkiä tuuli shitasi isosti päin, mikä havaittiin onneksi suhteellisen ajoissa ja vedettiin merkill korjaava tikki vähän pidemmäksi kuin Donna sekä laikkarilla poijulle olleet. Tai noh, me vedettiin se roimasti liianin yli, mutta haitta jäi olemattomaksi, koska muiden vajaus kostautui niille pahemmin. Päästiin osapuilleen neljäntenä poijun paremmalle puolelle 4playn perään. Heti tuli selväksi, että niiden päältä pääsisi vain kiville, joten mentiin alta ja päästiinkin ohi.

Lähestyttäessä länsimerkkiä henkisesti korkattiin, ainakin alku oli mennyt ihan ok. Oltiin ehkä toka tai kolmas ja taakse jääneet jäivät pahasti paikoilleen meidän vielä limpsiessä eteenpäin. Tai siltä se silloin tuntu. Eipä aikaakaan kun takana kuului ohuemman kankaan kavahduksia ja pallokkaista alkoi nousemaan. Samaan aikaan meiltä loppui tuuli. Kahteen pekkaan ei niin lähellä merkkiä ollut meillä mitään järkeä riuhtoa spinnua ja onnuimme merkille 4play ohitettua meidät päältä, mutta pääsimme onneksi melko pian niiden perään liikkeelle.

Alku hyvin, kaikki hyvin

Tuuli ripsakoitui 12 solmun tietämille ja ei ollut enää puhettakaan mennä 4playn alta ohi. Nostettiin itsemme mekin sitten ylös, ettei myöskään takaa höökivät ihan helpolla meitä kyykyttäisi. Saimme pidettyä köörin suht kurissa ja vissiin Kvintenin (Fingulf 28e) ohitimme päältä. Takaa hengitti niskaan ainakin Cosa Nostra (Hurricane 9000) ja iso liuta muita veneitä. Käärmesaaren jälkeen tuuli moinasi ja sekoili taas. Viime viikoista ”viisastuneina” ajateltiin vetää lähemmäs Ådholmenia etelänpuolelle vaikka tuuli nyt olikin ihan eri suunnalla kuin aiemmilla viikoilla.

Käärmesuora kuljettu

Munillehan se meni. Klunga kiersi lännempää ja riuhtoi spinnuja ylös kuittasi meitä isosti. Onneksi tuuli aikoi kyrvähtää jälleen ja vähän meitä edempänä Lenco parkkeerasi ekana ja muu kööri perässä.

Yllätys luvassa…

Heti meidän alta itäpuolella meitä ohitti jo tässä viaheessa Nautinnolla, ja ihan kuulosti siltä kuin vahvistuksia olisi haettu aina ORC EM skenen kipparistosta asti. Ne viritteli spinnuaan intoa uhkuen, mutta eivät ainakaan heti huomanneet, että vajaan kaapelin edempänä Lencolla tuuli kääntyi kryssiksi ja vähän siitäkin päin.

Spinnuilijat ja kryssijät

Vaihtelevaa se tuuli näillä kinttailla oli. Meitä helpotti se, että meitä oli kaksi, eikä jokaiseen pyörteeseen nähty mitään aihetta pelleillä spinnun kanssa. Eikä se olisi kannattanutkaan. Ja vaikka klunga meitä kuittasi lännestä ja jotkut alta, niin ei se maksanut niille palkkaa. Koska samalla me oltiin jokaiseen kryssiin heti valmiina. Rinnalla meitä ohittamassa ollut Nautinnolla onkin kuvassa jo tukevasti ahterin puolella.

Ådholmenin punaiselle pakkasi veneitä kosolti. Samalla tuuli virkosi sivusta, joten kiihdyimme aika mojovasti ja aloimme spekuloida, että pitäisikö hidastella, koska edessä oli veneitä ku laiturialueilla. Todettiin, että on tilaa nostaa vaikka miessaarta kohti sillä tuulella, eikä se punainen ole ratamerkki eikä ne kivetkään siinä heti sen takana ole. Milou taisi olla toista mileta ja alkoi kiilata meitä merkille. Huudettiin nouseeta kunnes alkoiva hekin myös vähän nostaa, mutta päättivät silti änkeä siihen merkin ja meidän väliin. Edessämme oli Pärlan tulossa ahteri edellä vastan, joten huudettiin lisää ja päätettiin olla ajamatta perään. Ahdasta tuli ja mantaagit meillä Miloun kanssa osuikin. Protestoida olisi pitänyt, mutta eipä ollut punaista käden ulottuvilla ja oltiin lähinnä tyytyväisiä kun päästiin siitä silti luikkimaan vapaisiin asti ilman sen kummempaa kommellusta. Joku sieltä Miloun kannelta kyseli miksi niin lähelle ajeltiin, muttei oikein osattu siihen siinä hetkessä mitään järkevää todeta. Pahoittelut asiasta toki Miloulle, mutta vaurioitta selvittiin ja väittäisin kyllä vian olleen niiden. Ehkä siinä taitavampi pinnamies olisi välttänyt vielä tuonkin hipaisun, mutta toisaalta paskempi, jos mahdollista, olisi voinut jysäyttää komeammin. Mene ja tiedä.

Ja vaikka äsken tosiaan koko kulnga oli kiskonut meistä päältä ohi, niin ne olivat pääosin myös spinnuillaan laskeutuneet lähemmäs Haraholmenia meidän ollessa ylempänä lännessä. Edestä moinasi ja löysimmekin itsemme yhtäkkiä Donnan vierestä eturintamasta ja lännempänä samassa rintamassa kököttivät Lenco, Quattro ja monta muutakin.

Pakkauksesta huolimatta mainittavaa oli kuinka hyvin siitä Lenco ja Quattro sitten irtautuivat lipumalla hitaasti mutta vasrmasti meidän mittariston näytellessä pelkkiä ympyröitä. Pian sinne lähti myös Donna jättäen meidät ihmettelemään tuulettomuuden voimattomuutta.

Donna veteli jälleen kerran aika mallikkaasti

Hyvin kulki myös LOW näissä karkeloissa

Ylämerkille lähestyminen

Ylämerkille lähestyttäessä Pärlan tuli meidän alla ja takaa, mutta kovempaa. Kolmen veneenmitan kohdalla hyvällä marginaalilla Pärlan ei ollut lähelläkään peitossa, mutta selvästi aikomassa kuitenkin jyrätä sisäkaistalle. Yritettiin huutaa ettei ole peittoa, mutta sillä ei tuntunut olevan vaikutusta. Vaihtoehdoiksi jäi ottaa helmi kylkeen tai mennä hattukourassa ulkokaistaa. Ei taaskaan protestoitu ja sieltä mentiin.

Tungosta ylä-ylä-merkillä

Muillakin heti siinä perässä oli vähän samoja tilanteita huudoista päätelleen ja sieltä tuli sitten sisäkaistaa useampikin kippo jättäen väkisin meidät paskoisin sinne alle. Nöyrästi limpsittiin eteen minkä pystyimme. Paskoista katseltiin kuinka vähän lännempänä päällä mentiin reilusti iloisemmin.

Yhtään ei auttanut, että edessä oli isompia, joilla oli vaikeuksia päästä vauhtiin. Vähän yllättäin kuitenkin onnistuimme luikahtaan Viiman (Baltic 38 DP) alta ohi päästen edes hetkeksi vähän vapaammin lähestyyn vihreitä tikkuja.

Aika kiva syksyinen iltapurjehdus

Käärmesaarelta nostetiin mekin sitten viimein spinnu. Oli narutettu toiselle puolelle, mutta vedettiin väkisin päältä ylös… upeille rintaliiveille. Ylempi kannu oli visusti kierteellä ja meillä meni hyvä tovi, useampi minuutti, ennenkuin se aukesi.

Käärmesuoralla edessä Solveig

Valitettavasti viholliset eivät jääneet odottelemaan vaan marssivat tylysti ohi ihastellen meidän muhkeita tuulidaisoja.

Marssijärjestys alkoi hahmottua, kun edessä mentiin ja takaa ei ihan heti oltu tulossa

Kopukka näkyi peruspaikallaan syvällä Mäntysaaren ja Larun välissä. Spinnu alas länsimerkiltä ja kohti kryssillä kohti Kopukkaa. Harmillisesti keli alkoi moinata reilusti. Lähempänä Larua Low ja pari muuta näytti kuitenkin lipuvan iloisesti, iloisemmin kuin toisen puolen kumppanit. Mentiin mekin sitten sitä kautta, mikä oli kyllä virhe. Sinne päästyämme se tilttasi sielläkin ja taas kerran katsottiin kun se toinen puoli veti. Lirutellen larutellen lipuen viimein byyriin kahden ja puolen tunnin rupeaman jälkeen.

Kisa oli kyllä yksi vekkuleimmista tiistiksistä, missä Senin kanssa ollaan oltu. Luoteesta puhkuneen pyörteisen maatuulen kanssa oli kyllä hauska rimpuilla. Kerrassaan fantastinen skaba vaikka sijoituksemme ei tälläkään kertaa ole mikään laulun aihe.

Uutuutena tracki pistettynä H-veneiden sivuille. Kiitos vinkistä kuluu jr:lle. Android laitteilla ”GPS Logger for Android” on aika hyvä loggeri, se jopa kivasti puttaa trackin vaikka Dropboxiin jälkikäsittelyä varten, mikä tosiaan ohjeiden avulla gpsbabelin kanssa oli helppo muttaa sopivaksi.

Keli: 0-13 kts SW-N (enimmäkseen 4-8 NW)
Mukana: Kynde, Ville
Tulokset: 19/28, pieni lys 10/19, first 31.7 1/2
Track: h-vene.net:ssä