Sen

First 31.7 ja höpinää purjehduksesta

Kategoria-arkisto: Sen

Helsinki Tallinna Race 2013 – sinne ja se siitä

Taas oli etelänmatkan vuoro. Aluksi näytti miehistövajeen puolesta pahalta, sitten vielä olkapaa paskaksi ja tämän vuoden HTR näytti ennakkoon aika surkealta. Miehistövajeeseen saatiin viime metreillä pientä lievitystä, mutta olkapäästä ei oikein osannut sanoa mitään ennekuin saisi pinnan käteen. Päätös tehtiin, että lähdetään yrittään ja jossei se luonnistu niin vene ympäri, takas laituriin ja ukot baariin. Taksilla pääsee kotiin vaikka toinen käsi roikkuukin.

Keliksi oli useasta lähteestä katsottuna luvassa lännen ja lounaan välistä tuulta alkaen 7-8m/s ja siitä iltaa kohden laantuenb 5-6 m/s kunnes joskus puolenyön paikkeilla reipas shifti etelään samoilla voimakkuuksilla ehkä aavistuksen uudestaan ripsakoituen, joskin varsinainen voimistuminen pitäisi tulla vasta maalin jälkeen. Näin siis ennakkoon, sinänsä ihan lupaava keli, kryssia ja jokunen venda luvassa. G1:lle hommia ja 550 kg – pinnamiehen jalat laidalle. Ihan hyvä, mutta meiltä puuttui yli 150kg tuosta ja jos meidän 2006 Westway sailssin G1 olisi Hollywoodista, sen naama olisi botoxista veltto, huulet härskisti paisutetut ja silikonit roikkuisivat polvissa, ehtoopuolella siis.

Ruoholahdessa oli joku liikennesekamelska ja pinnamiehen myöhästelyn vuoksi tulikin vähän hosu ehtiä lähtöalueelle asiallisesti. Siinä ei paljon trimmejä katseltu eikä turhia lämmitelty, kun se vähäkin aika meni lähtöviivan hahmottamiseen. Se oli pitkä ja olkoonkin osapuilleen tuuleen niin erikoisen vino siihen nähden mihin ensimmäinen merkki siitä oli (varmaan lähes 70 astetta sivuun lähtösuunnasta). Firsteista kööri pakkasi ymmärrettävästi poijulle. Itse varovaisemmin vähän keskemmältä, kun oli vähän tuoreutta miehistössä eikä pinnamiestä huvittanut rääkätä handua yhtään enempää kuin olisi täysin välttämätöntä. Kun paikka oli ok niin G1 auki. Ja alas. Kun skuutista kiristettiin niin se lörpähti irti fallista, purjeeh topissa oli vain itsesolmittu sininen dynysakkeli jäljellä. Foilin rullasakkelissa kiinni ollut lyyrasakkeli, mihin purje dyneemalla tuli kiinni oli auennut. Taisi unohtua varustamolta kiristää se kunnolla kun torstaina kiireessä purjeita vaihdettiin. Ei siinä itku auttanut, mutta onneksi kyseessä oli kryssiskaba, joten starttiviiva nyt valuttiin yli isolla, kun samalla G1:n nostettiin spinnun fallilla ja menoksi. Ei siinä vielä kauhean montaa minuuttia mennyt koska Irene (First 31.7 HR, 1.19 lys) tuli vielä takana ekalle merkille.

Ekalta merkiltä oli lyhyt alamäki Trutkubbenin kylkeen. Fallisotkun vuoksi päätettiin slöörata G1:llä sinne. Irene tuli takaa spinnuineen ohi, mutta muutoin eroissa nyt ei mitään ihan ihmeellistä tapahtunut.

milou

Laukalla kasuunille onnistuttiin hipsiin Miloun alle sen kantaan kiinni.

kasuuni

Kasuunille tultaessa tuuli oli jo rauhoittunut siitä mitä se vielä lähdössä huiteli ja se todella oli auki puhaltaessaan jostain lännen ja lounaan välimaastosta, täysin ennusteiden mukaisesti. Heti kasuunin jälkeen kitkuttelimme Miloun perään ja nostattelun jälkeen lähdimme vauhdilla alemmas ja rynnäköimme sieltä ohi. Se olikin sitten viimeinen havainto 31.7:sta ennen Piritaa meidän osalta.

jahtaajat

Ennusteissa tuulen piti kääntyä puolen yön jollain puolella roimasti etelään, etelän ja lounaan väliin. Taktiikaksi oltiin otettu, että lasketaan vauhdilla tulevan tuulen suunnan leikkareille. 400 kiloa laidalla, eikä edes ihan laidalla oli kuitenkin vähän rajoitteisesti. Käsipuolipinnamies kangerteli vähän varoen ison skuutin kanssa, eikä keulan trimmaaminen kiinnostanut ketään. Seuraus oli, että sieltä 16 solmusta tuulen moinattua 10-12 solmuun vanha aallokko oli vähän kankeaa ajettavaa.

Kun Tallinnan majakka alkoi lähestyä ja shifti antoi odottaa itseään, kävi käsky vendasta varmuuden vuoksi. Taktiikka kuitenkin puri ja ehkä minuutti vendasta se shifti tuli ja olimme mukavan lähellä Madalin uutta leikkaria, kerrankin. Sieltä etelään jääden Aegnasta. Tässä kohtaa alkoivat isot kiusata kovasti. Pääle tuli varkain useampikin kippo. Olisi aiemmin pitänyt niiden alta nousta, mutta sitten kun semmoinen suht samavauhtinen oli päässyt ikävän lähelle, niin ettei enää voitu vendata, ei mitään ollut tehtävissä. Tätä kävi muutamankin kanssa ja sitten riitti. Venda paaralle ja helvettiin niistä pakeista kun viimein aukko tuli. Ja siitä innostuneena vedettiin se sitten roimasti pitkäksi. Vendattua paaralle tuuli oli tuntuvasti auki. Ehkä osan siitä korkeudesta tai tiputeltua vielä vauhdiksi, mutta yksi tankkeri ja joku toinen hinaaja lunastivat meiltä osan siitäkin ilosta. Maalia lähestyttäessä tuuli tuli uudestaan snadisti päihin ja jouduttiin lähes piinaileen byyriin. Tässä kohtaa toki jo oli selvää, että kisa oli kisana mennyt penkin alle ja oltiin retkimoodissa. Toisaalta oltiin Piritassa, mikä oli vielä 24h sitten tuntunut hankalalta. Käsi, vene ja miehistökin olivat vielä ehjiä.

Tallinnassa sitten normikuvioita ja ainoa maininnan arvoinen asia taitaa olla viereisen saksalaismerkkisen Burjeveneen lähtö. Se kävi peräsimellään vääntämässä meidän poijuhaan kieroksi. Kiitos vaan siitä. Ei välttämättä ollut peräsinvauriokaan kovin kaukana, mutta ehkä parempi kuitenkin haka, koska tuulisi olisi puskenut sen apinan meidän päälle välittömästi.

Sää nyt todellakin meni kerrankin tarkalleen niinkuin ennusteissa oli luvattu ja siihen nähden taktiikkakin onnistui. Harmi vain, ettei muuten ollut eväitä puristaa sen parempaa tulosta. Osui se sää tietysti muillekin, mutta Madalilla fleettiä katsellessa shiftin kohdalla aika monet olivat valuneet liian alas ja toisaalta oli myös paljon veneitä jotka olivat jättäneet käyttämättä sen laskumahdollisuuden. Sentään virallinen tavoite toteutui sekin, ei olut pökä.

Keli: 8-5 m/s WSW – SSW
Mukana: Kynde, Markus, Jasu, Nibbe
Tulokset: 9/10 First 31.7, 22/32 Lys 2

HTR ennakko – kyllä ja ei

Hienoista miehistövajetta on ollut vastassa viimeaikoina ja mitä alkuun oltiin lähdössä kahteen pekkaan Tallinnaan, niin tällä viikolla onneksi vielä saatiin rautainen lisäannos mukaan firmasta kunnes tänään tärähti ja löytyi 140kg suomalaista miestä pitään venettä pystyssä. Tästä innostunut varustamon puheenjohtaja huseerasi eltaantuneita kisareipuja taas salkoon ja roudasi duplot, onget, valkkarit ja muut turhat kesävermeet vasta nyt pois kun yksäri oli peruttu ja jo kahdet viime tiistikset tuli itse oltua LOW:n perän nostimena.

Ripsakka perätuuli purjeiden kanssa sählätessä, armoton kiire ennen gyldenintien kipparikokousta ja perus kädetys onnistuivat laannuttamaan intoa kummasti. Pieni tukiaskel naruhelvetissä, tuen otto vasurilla ja hento muljahdus/vihlaisu olkapäässä. Ikänsä itseään teloneena sen tunsi heti, että jotain meni, mutta kiireen puolesta ei vieläkään pysty sanomaan mitä tarkalleen kävi. Äkkiä G1 keulalle valmiiksi ja iso pussiin vaikka vitutti ja vihlo. Touhupussi koululta, vilasu luentosaliin ja näkemiin.

perkeleen_olkapaa

Tuttuja tuntumia, kun joku reilu 10 vuotta sitten tuli sovittua jotain jäisen Paloheinänmäen laskemisesta stigalla ja murrettua oikea olkapää kalvoineen, mutta nyt oli kyseessä vasen ja toisaalta vain kudosvaurioilla.

Vähän eppäilen, että Sen ottaa huomenna vähän himmaillen, kun voi hyvin olla, että pinnamies ei styyria saa ajettua ollenkaan, eikä paaroillakaan pysty toisella skuuttaan isoa. Tai jos aamulla käsi on ihan päin helvettiä, niin kait sitä voi niitata Helsingissäkin. Ellei sitten osoittaudu, että jarru on ollutkin pinnamies ja huomenna lennetään just siksi kun tämä idiootti vain notkuu ison skuutissa.

Sääennusteet lupailee lännen ja lounaan välistä joku 12 solmua, joka kiertyy lounaan ja etelän väliin vähän voimistuen. Vielä aamusta näytti jotain taktiikan syrjää olevan mahdollista punoa, mutta nyt näyttää että paljon ei pelivaraa ole, mutta sentään vähän joutuu tikkaan, joskin huomattava osa tulee oleen styyraa.

Saapas nähdä, toisaalta sitä nyt lähinnä toivoo, ettei ihan koko syksy mennyt tässä perseelleen.

Ei yksin eikä kaksin

Ote KoPun sivuilta:

”Tiedotettakoon vielä erikseen koska kyselyjä on tullut pari kappaletta: Kisakalenterissa 2013 ei ole valitettavasti yksinpurjehduskilpailua. Ensi vuodelle konseptoimme kilpailun uudestaan.”

Ja voihan perse sanon minä. Kyseinen rävellys oli helvetin hauskaa viime vuonna, joten tämän vuotista oli taas odotettu, mutta ei niin ei. Ja ei ole Two Stariakaan enää, eikä sen seuraajaa ole näkynyt huhuista huolimatta. Ja mitä uutta tullut tilalle? Vene Magnum Cup? Niin joo, sekin peruttiin ennen alkuaan. Perukaa vielä Suursaari, Tiistikset ja HTR niin ruuvaan kölin mutterit auki.

Ehkä Kopulla surkuttelevat kilpailijoiden vähyyttä tai mitä lie, mutta viime vuonna kilpailukutsu ja sivut päivittyivät vasta samalla viikolla kuin oli kisakin. Kai sen voisi vähän aikasemmin ilmoittaa. Olisivat saatana edes maininneet tämän peruutuksen aikaisemmin.

Kesä tuli ja meni

Kesä tuli ja meni

Lomapurjehdus on takana ja edessä hiukan säätöä veneellä sekä valmistautumista syksyn koitoksiin. Senin osalta luvassa lienee ainakin läjä tiistiksiä ja HTR, muut ovat vielä enemmän ja vähemmän auki. Senin touhujen lisäksi kippari itse varmaan toimii punnuksena yhden jos toisenkin veneen laidalla.

Väriä naruihin

20130514_sotku

Keväällä sinisen kahvilan innoittamana päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja tuli tilattua Ruotsista narua ja siitä youtuben turvin kuorittua ja lypsettyä uudet barberit (kuvassa alla oikealla) sekä kun uusista löysänkelin spinnunskuuteista samaisen käsittelyn jälkeen riitti myös löysänkelin barbereiksi (kuvassa yllä sekä alla vasemmalla) niin sotku oli valmis. Nimittäin noissa paksummissa (muistaakseni Robline Admiral 3000 6mm) ydin oli viti valkoinen ja paljaana se juoksee kannella sitloodasta laidalle ansalankana ja ohuemmat (Liros Magic Pro 5mm) taas ovat sitä samaa narua kuin ne skuutitkin, niin vähintäänkin luulla, missä barberin rapu on vinssin vieressä, ne menevät helposti sekaisin, kuten yllä näkyy.

20130718_barberit

Työväenluokan varustamolla ei naruja vaihdella värien mukaan, vaan narut vaihtavat väriä tarpeen mukaan. Ongelma havaittiin rihmoilla jo ensi purjehduksella (keväinen kaksari tiistis Hulun kanssa) sekä kesällä itse kompuroidessa heavyihin kannella. Jotain oli tehtävä ja hyvin lyhyen harkinnan jälkeen päätös kävi toiminnan puolesta.

Yllä kuvassa molemmat barberit, työskentelybiisoni ja puukko kaiken varalta. Väriaineeksi valikoitui pehmeä luomu Syrah. Kuvan ulkopuolella on kontrolliväriaineeksi valittu sekä lapsityövoiman metsästä haalima kämmenellinen kuivettuneita mustikoita.

20130718_varjatyt_barberit

Vasemmalla haaleassa vedessä rusennetuilla mustikoilla uitettu paljas dyny ja oikealla taskulämpöisessa punkussa värjätty dyny. Kuvassa on myös pala vessapaperia white balancen ja varmuuden vuoksi. Mustikoiden sininen sävy oli livenä ihan veikeä, mutta edelleen aivan liian halju. Punaviinin punoitus oikeanpuoleisissa barbereissa on häilyvä kuin kankkunen vappupäivänä.

Barbereiden kuivettua auringossa ei sanottavaa jälkeä dyneemoihin saatu. Kyllä ne erottaa toisistaan, mutta kannesta tuskinpa vaan. Ohuempia rihmoja ei negatiivisten tulosten vuoksi viitsitty vielä kokeilla. Mutta jos ei heti onnistu, pitää yrittää uudestaan, väkevämmin. Ensi kerralla mustikkakeittoa ja enemmän punkkua.

Kapu

image

Siinä se on, lomapurjehduksien pelastaja, Kapu. Hommahan on nimittäin niin, että jos on vähänkään keliä niin selfservice ei onnistu minkään pinnalukon turvin ilman jupinaa. Toisaalta jos onnistuukin, tai vielä toistaiseksi hyväntuulinen försti sattuu tarjoilemaan, kun kerran lapset eivät vielä riitele ihan holtittomasti (eli ensipurasu ja ekat 5 minuuttia matkasta), niin kusihädäksihän se silti muuttuu. Paatuneimpia purjehtijoitahan se ei haittaa kun meri huuhtelee minkä kalja kastelee, mutta tällaisilla amatööreillä ei ole matkassa ankkaa saatika katetria.

image

Mutta ei hätää kun on Kapu. Förstille kelpaavaksi kusisuunnitelmaksi kelpaa oranssi hätäliina. 31.7:n perään koverrettu virtsataso soveltuu erinomaisesti tyhjennykseen Kapun slööraillessa.

Tilinteon aika

Aloitetaan toissa kesän heräteostoksesta, kun ei ole siitä tullut vielä mainittua. Joltain satama-alueelta tuli kaapattua kahdella kympillä mukaan ohkaiset Slamit.

20130705_slamit

Kenkien pohja on todella taipusaa ja pehmeää kumia ja kyljet huokoista verkkoa. Ne ovat erittäin kevyet ja istuivat jalkaan todella mukavasti. Alkuunsa ajattelin, että onpa fantastiset kalossit ja harmitti ettei halpaan hintaan nähden tullut ostettua kuin yksi pari. Eipä mennyt montaa päivää kun todellisuus alkoi paljastua karulla tavalla. First 31.7:n mielestäni hyvin nystyröidyllä kannella olikin roisketta ja kenkä muuttui täysin äkkiväärästi tahmeasta locktitesta öljytyksi tefloniksi. Alkusäikähdyksestä selvittiin mustelmilla. Sama tapahtui aamusella kasteen kostuttamalla kannella ja vielä sisälläkin puulevyjen päällä. Siispä kelpo purjehduskengät, jos purjehtii kuivissa oloissa kaukana merestä. Lähinnä huvitti Suursaaren sponsorivaihdos.

20130705_jatkopinna

Keväällä Ruåtsin tilaukseen (benns.se) ”piti” keksiä täytettä ja jo hyvän aikaa on mielessä ollut korvata Spinlockin suorakahvainen teleskooppiriuku (EJ/900S metallinivelellä) jollain muulla. Ajoihan sekin asiansa, mutta sen nivel oli vähän kankea vendoissa ja muutenkin koko härvelin tilalle kaipailin vähän vaihtelua. Tavoitteiuksi uumoilin kuminivel, teleskoopittomuus, keveys ja yleinen näppäryys. Olin vähän sitä mieltä, että 90cm – 100cm on se mitä sen pitää olla. Lyhyempänä en käyttänyt vanhaakaan ja pidempi olisi liian pitkä. Harkitsin hyvän aika Ronstanin Battlestickiä, mutta päädyin puolet maksavaan ja mielestäni osuvampaan Spinlockin 90cm:een alumiinistagaan. 50e on kuitenkin näissä puuhissa poikkeuksellisen pieni raha joten sitä sopi kokeilla.

Nyt muutamat tiistikset, Suursaari ja muutama viikko kesäpurjehdusta takana joutuu toteamaan, että kelpopeli. Sen ajotuntuma on vanhaa lonksuvaa metalliniveltä parempi, pää mukavaa pideltävää sekä se on ollut vendoissa sekä rantautumisissa erittäin näppärä veijari. Pituutta en ole kaivannut kuten en mitään muunkaan muotoista kahvaa siihen. Yhtään ei haitannut että selvisi samoilla rei’illä puustongassa kun valmistaja oli sama. Kuvassa sen kahvan muotoilu näyttää suoralta, kun kerran piti pelleillä sen kuvakulman kanssa vaikka valokuvaamisesta ei tiedä sitäkään vähää mitä purjehduksesta, mutta kyllä se on ihan mukavasti muotoiltu.

20130705_levanki

Senissä levanki oli 3:1:een ja ravut oli vaunussa takaviistoon vedolla. Niitä rapuja pystyi kääntämään sivummallekin ja silloin se oli ehkä vähän yli 3:1, mutta vetosuunta oli joka tapauksessa hankala ja ravut oli kankeat riiviöt. Seuraus oli, että isoa oli parempi ajaa skuutista ja levankia ei joka tilanteessa jaksettua kairata, vain tarvittaessa. Jotain oli tehtävä, eli muista veneistä mallia. Ravut vanusta varastoon ja köysi suoraan kohti reunaa. Sieltä blokia pitkin ylös sivuun uusille ravuille. Nyt se on 4:1 ja vetosuunta on ylöspäin. Tähän oli tarkoitus viritellä looppinaru, jotta päältäkin saisi nykäistyä alakerran auki vendassa. Sinko valitteli, että sen looppinaru ei ole ollut ihan unelma ja itse ajattelin odotella sen kanssa, jotta osaisin arvioida paljonko haluan siihen väljää. Nyt edellämainitut kisat ja joku osa kesää purjehdittuna taitaa jäädä virittämättä. Alkuperäiset narut ovat toimineet siinä ihan hyvin. Jotenkin tuntuu kätevämmältä tällä hetkellä, että ne ovat erikseen. Voi ottaa muniin sen vapaan päältä ajaessa ja ison ajo puuskissa onnistuu mainiosti. Ehkä jotain missaan asiasta, mutta kertaakaan en ole kaivannut sen ympärimenoa. Alakerran auki napsautus vendassa on helppo homma yhteenkin mieheen heti kun G on trimmattu ja pitää nousta ylös kiskoon levankia ylemmäs jos on tarve. Ja skaboissa skuutinpäästäjällä on myös aikaa ennen trimmaajan jeesaamista. Erittäin onnistunut viritelmä mielestäni, ainakin tuntuva parannus alkuperäiseen.

Kuvan ravun paikka, muutama sentti reunasta alaspäin on tähän asti tuntunut ihan hyvältä sijainnilta sille. Bullet pystybloki jäi vähän alas, Firstissä kun on tuossa piene kulma laidassa ja nyt naru osuu hennosti laitaan blokin jälkeen ja sinne väliin pitänee keksiä jotain, ehkä pieni levy korokkeeksi niiden alle, kun kyse ei ole kuin millistä tai kahdesta.

Aurinkopanelista ja muita vetkutuksista tuonnempana.

Jussarö 26.6.2013 – family AP

20130626_family_ap

Yleensa Barösundissa tuulee vastaan, tuuli vielä myötäilee loivaa käännöstä ja pysyy paskamaisesti edessä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kuka jaksaa tällaisessa repunreijässä vendailla solkenaan. Mutta ei tänään. Uudella S3:lla rallateltiin itätuulella sieltä kuin tulppa laksatiivien edeltä ulos Jussaröhön.

En muuten ajatellutkaan tuota S3:sta miettiessä kuinka helvetin kätevä riepu se olisi myös lomareissuilla. Sehän on littana ja kestävä, eikä ihan niin iso kuin perus S2. Siinä toki muilla kuin riitsillä vähän uhraa prosentteja, mutta palkkioksi saa helpompaa lentoa ja käsiteltävyyttä sekä enemmän anteeksiantoa kulmien suhteen, koska välillä pinnassa notkuva autopilotti kuitenkin pumppaa välillä puuskissa. Eikä käyttöalueesta jää puutumaan, kun se kuitenkin toimii ihan hyväksyttävästi plattiksellakin. Palkitsee kun voi yhteen mieheen sen kanssa puleerata muitaa mutkitta vaimon ja lasten häärätessä sisätiloissa.

Oiva lisä oli n. 30cm dynyjatke purjeen toppiin, näin sen kulma ylettyy sukan alta just ja just ulos ja se ulottuu lentään vapaasti, toki myös maston topista sen saman jalan ulkona, mutta musta parempi näin.

Porkkala marin 25.6.2013 – go west

20130625_porkkala

Lyhyen pit stopin jälkeen matka jatkui länteen. Pysähdyttiin syömään Porkkalan kärjessä ja lähdettin skidien mentyä nukkuun uudestaan liikkeelle kun näytti olevan luvassa iloista itätuulta ainakin alkuyöksi. Spinnulla lasketeltiin Elisaaren viereen readylle. Ei yhtään paskempi yö.

Täsmälaatua

20130623_paskatech

Mitä fikkareihin tulee, niin tässäpä on halpa tuoppi olutta (*), eikä mikään ohrapelto. Eli kun tarvitset yhdelle lyhyelle reissulle halvan fikkarin, mutta et halua siitä elinikäistä taakkaa talvivarastoimisineen ja muineen, niin tällä sinisellä ihmeellä ei voi mennä pieleen. Hintaa ei Clasulla ole kuin pari euroa, mutta ettei muille valmistajille tulisi paha mieli, niin per euro paloaika tälle värkille ilmoitetaan kuitenkin minuuteissa. Ja kätevästi heti kyseisen täsmäkäytön jälkeen voi veneen taas kiristää kisapainoon luovuttamalla nämä osuvasti vanhentuneet kiinatechit kierrätyksen murheiksi.

(*) Aika pieni tuoppi olutta, tuskin edes tuoppi, napsulasillinen. Eikä mitään lasiaa vaan lähinnä muovia. Joku taiteltu teko-kalvo-origami, siis rypistelty plastiikkamyttyrä jonka päälle on vähän kaadettu olutta. Ja ”kaadettu” vain hyvällä tahdolla, joku vähän räkäissyt jotain olueen viittaavaa siihen päälle. Ja hyvä jos päälle, enempi siihen lähistölle. Sellanen saatanan fikkari toi on.