Sen

First 31.7 ja höpinää purjehduksesta

Avainsana-arkisto: HTR

Helsinki Tallinna Race 2013 – sinne ja se siitä

Taas oli etelänmatkan vuoro. Aluksi näytti miehistövajeen puolesta pahalta, sitten vielä olkapaa paskaksi ja tämän vuoden HTR näytti ennakkoon aika surkealta. Miehistövajeeseen saatiin viime metreillä pientä lievitystä, mutta olkapäästä ei oikein osannut sanoa mitään ennekuin saisi pinnan käteen. Päätös tehtiin, että lähdetään yrittään ja jossei se luonnistu niin vene ympäri, takas laituriin ja ukot baariin. Taksilla pääsee kotiin vaikka toinen käsi roikkuukin.

Keliksi oli useasta lähteestä katsottuna luvassa lännen ja lounaan välistä tuulta alkaen 7-8m/s ja siitä iltaa kohden laantuenb 5-6 m/s kunnes joskus puolenyön paikkeilla reipas shifti etelään samoilla voimakkuuksilla ehkä aavistuksen uudestaan ripsakoituen, joskin varsinainen voimistuminen pitäisi tulla vasta maalin jälkeen. Näin siis ennakkoon, sinänsä ihan lupaava keli, kryssia ja jokunen venda luvassa. G1:lle hommia ja 550 kg – pinnamiehen jalat laidalle. Ihan hyvä, mutta meiltä puuttui yli 150kg tuosta ja jos meidän 2006 Westway sailssin G1 olisi Hollywoodista, sen naama olisi botoxista veltto, huulet härskisti paisutetut ja silikonit roikkuisivat polvissa, ehtoopuolella siis.

Ruoholahdessa oli joku liikennesekamelska ja pinnamiehen myöhästelyn vuoksi tulikin vähän hosu ehtiä lähtöalueelle asiallisesti. Siinä ei paljon trimmejä katseltu eikä turhia lämmitelty, kun se vähäkin aika meni lähtöviivan hahmottamiseen. Se oli pitkä ja olkoonkin osapuilleen tuuleen niin erikoisen vino siihen nähden mihin ensimmäinen merkki siitä oli (varmaan lähes 70 astetta sivuun lähtösuunnasta). Firsteista kööri pakkasi ymmärrettävästi poijulle. Itse varovaisemmin vähän keskemmältä, kun oli vähän tuoreutta miehistössä eikä pinnamiestä huvittanut rääkätä handua yhtään enempää kuin olisi täysin välttämätöntä. Kun paikka oli ok niin G1 auki. Ja alas. Kun skuutista kiristettiin niin se lörpähti irti fallista, purjeeh topissa oli vain itsesolmittu sininen dynysakkeli jäljellä. Foilin rullasakkelissa kiinni ollut lyyrasakkeli, mihin purje dyneemalla tuli kiinni oli auennut. Taisi unohtua varustamolta kiristää se kunnolla kun torstaina kiireessä purjeita vaihdettiin. Ei siinä itku auttanut, mutta onneksi kyseessä oli kryssiskaba, joten starttiviiva nyt valuttiin yli isolla, kun samalla G1:n nostettiin spinnun fallilla ja menoksi. Ei siinä vielä kauhean montaa minuuttia mennyt koska Irene (First 31.7 HR, 1.19 lys) tuli vielä takana ekalle merkille.

Ekalta merkiltä oli lyhyt alamäki Trutkubbenin kylkeen. Fallisotkun vuoksi päätettiin slöörata G1:llä sinne. Irene tuli takaa spinnuineen ohi, mutta muutoin eroissa nyt ei mitään ihan ihmeellistä tapahtunut.

milou

Laukalla kasuunille onnistuttiin hipsiin Miloun alle sen kantaan kiinni.

kasuuni

Kasuunille tultaessa tuuli oli jo rauhoittunut siitä mitä se vielä lähdössä huiteli ja se todella oli auki puhaltaessaan jostain lännen ja lounaan välimaastosta, täysin ennusteiden mukaisesti. Heti kasuunin jälkeen kitkuttelimme Miloun perään ja nostattelun jälkeen lähdimme vauhdilla alemmas ja rynnäköimme sieltä ohi. Se olikin sitten viimeinen havainto 31.7:sta ennen Piritaa meidän osalta.

jahtaajat

Ennusteissa tuulen piti kääntyä puolen yön jollain puolella roimasti etelään, etelän ja lounaan väliin. Taktiikaksi oltiin otettu, että lasketaan vauhdilla tulevan tuulen suunnan leikkareille. 400 kiloa laidalla, eikä edes ihan laidalla oli kuitenkin vähän rajoitteisesti. Käsipuolipinnamies kangerteli vähän varoen ison skuutin kanssa, eikä keulan trimmaaminen kiinnostanut ketään. Seuraus oli, että sieltä 16 solmusta tuulen moinattua 10-12 solmuun vanha aallokko oli vähän kankeaa ajettavaa.

Kun Tallinnan majakka alkoi lähestyä ja shifti antoi odottaa itseään, kävi käsky vendasta varmuuden vuoksi. Taktiikka kuitenkin puri ja ehkä minuutti vendasta se shifti tuli ja olimme mukavan lähellä Madalin uutta leikkaria, kerrankin. Sieltä etelään jääden Aegnasta. Tässä kohtaa alkoivat isot kiusata kovasti. Pääle tuli varkain useampikin kippo. Olisi aiemmin pitänyt niiden alta nousta, mutta sitten kun semmoinen suht samavauhtinen oli päässyt ikävän lähelle, niin ettei enää voitu vendata, ei mitään ollut tehtävissä. Tätä kävi muutamankin kanssa ja sitten riitti. Venda paaralle ja helvettiin niistä pakeista kun viimein aukko tuli. Ja siitä innostuneena vedettiin se sitten roimasti pitkäksi. Vendattua paaralle tuuli oli tuntuvasti auki. Ehkä osan siitä korkeudesta tai tiputeltua vielä vauhdiksi, mutta yksi tankkeri ja joku toinen hinaaja lunastivat meiltä osan siitäkin ilosta. Maalia lähestyttäessä tuuli tuli uudestaan snadisti päihin ja jouduttiin lähes piinaileen byyriin. Tässä kohtaa toki jo oli selvää, että kisa oli kisana mennyt penkin alle ja oltiin retkimoodissa. Toisaalta oltiin Piritassa, mikä oli vielä 24h sitten tuntunut hankalalta. Käsi, vene ja miehistökin olivat vielä ehjiä.

Tallinnassa sitten normikuvioita ja ainoa maininnan arvoinen asia taitaa olla viereisen saksalaismerkkisen Burjeveneen lähtö. Se kävi peräsimellään vääntämässä meidän poijuhaan kieroksi. Kiitos vaan siitä. Ei välttämättä ollut peräsinvauriokaan kovin kaukana, mutta ehkä parempi kuitenkin haka, koska tuulisi olisi puskenut sen apinan meidän päälle välittömästi.

Sää nyt todellakin meni kerrankin tarkalleen niinkuin ennusteissa oli luvattu ja siihen nähden taktiikkakin onnistui. Harmi vain, ettei muuten ollut eväitä puristaa sen parempaa tulosta. Osui se sää tietysti muillekin, mutta Madalilla fleettiä katsellessa shiftin kohdalla aika monet olivat valuneet liian alas ja toisaalta oli myös paljon veneitä jotka olivat jättäneet käyttämättä sen laskumahdollisuuden. Sentään virallinen tavoite toteutui sekin, ei olut pökä.

Keli: 8-5 m/s WSW – SSW
Mukana: Kynde, Markus, Jasu, Nibbe
Tulokset: 9/10 First 31.7, 22/32 Lys 2

HTR ennakko – kyllä ja ei

Hienoista miehistövajetta on ollut vastassa viimeaikoina ja mitä alkuun oltiin lähdössä kahteen pekkaan Tallinnaan, niin tällä viikolla onneksi vielä saatiin rautainen lisäannos mukaan firmasta kunnes tänään tärähti ja löytyi 140kg suomalaista miestä pitään venettä pystyssä. Tästä innostunut varustamon puheenjohtaja huseerasi eltaantuneita kisareipuja taas salkoon ja roudasi duplot, onget, valkkarit ja muut turhat kesävermeet vasta nyt pois kun yksäri oli peruttu ja jo kahdet viime tiistikset tuli itse oltua LOW:n perän nostimena.

Ripsakka perätuuli purjeiden kanssa sählätessä, armoton kiire ennen gyldenintien kipparikokousta ja perus kädetys onnistuivat laannuttamaan intoa kummasti. Pieni tukiaskel naruhelvetissä, tuen otto vasurilla ja hento muljahdus/vihlaisu olkapäässä. Ikänsä itseään teloneena sen tunsi heti, että jotain meni, mutta kiireen puolesta ei vieläkään pysty sanomaan mitä tarkalleen kävi. Äkkiä G1 keulalle valmiiksi ja iso pussiin vaikka vitutti ja vihlo. Touhupussi koululta, vilasu luentosaliin ja näkemiin.

perkeleen_olkapaa

Tuttuja tuntumia, kun joku reilu 10 vuotta sitten tuli sovittua jotain jäisen Paloheinänmäen laskemisesta stigalla ja murrettua oikea olkapää kalvoineen, mutta nyt oli kyseessä vasen ja toisaalta vain kudosvaurioilla.

Vähän eppäilen, että Sen ottaa huomenna vähän himmaillen, kun voi hyvin olla, että pinnamies ei styyria saa ajettua ollenkaan, eikä paaroillakaan pysty toisella skuuttaan isoa. Tai jos aamulla käsi on ihan päin helvettiä, niin kait sitä voi niitata Helsingissäkin. Ellei sitten osoittaudu, että jarru on ollutkin pinnamies ja huomenna lennetään just siksi kun tämä idiootti vain notkuu ison skuutissa.

Sääennusteet lupailee lännen ja lounaan välistä joku 12 solmua, joka kiertyy lounaan ja etelän väliin vähän voimistuen. Vielä aamusta näytti jotain taktiikan syrjää olevan mahdollista punoa, mutta nyt näyttää että paljon ei pelivaraa ole, mutta sentään vähän joutuu tikkaan, joskin huomattava osa tulee oleen styyraa.

Saapas nähdä, toisaalta sitä nyt lähinnä toivoo, ettei ihan koko syksy mennyt tässä perseelleen.

17.-18.8.2012 Helsinki Tallinna Race 2012 – west is perseest

Toinen kautemme pääsessioista oli edessä. Sääennusteet povasivat todella löysää keliä. Ennakon mukaisesti kippo piti saada kevyeksi. Varusteiksi tuli mukaan oikeastaan vain edellytykset varmaan perille pääsyyn, eli pelkkä G1 ja AP spinnu sekä dieseliä ja kaljaa molempia tavallista enemmän. Oli siellä joku pullo lähdevettäkin kaffea varten. Merivesi oli aika vilposta ja itse sen verran uupunut töihin paluusta, että veneen pohja sai jäädä putsaamatta vaikka kuinka söi miestä ajatus lähteä löysään keliin koko kesän mudat liukasteina. Ensi vuonna panostetaan pohjaan.

HTR 2012 tuuliennusteet perjantailta

Perjantaina oli aikaa tihrustella sääennusteita ja informatiivisimmalta tuntui jälleen kerran FORECA-ETAn venenetin tuuliennusteet, jotka oli suhteellisen samaa mieltä fmi:n kanssa. Ehkä en vain osaa tulkata Tsekin poikien tai Nooan ennusteita paikallisiksi, mutta mun Suomenlahden tulkinnat niistä ovat lähes poikkeuksettä vituillaan (ja mitä Tallinnassa kaljatuoppien takaa kuulin, niin ainakin windguru oli ennustellut ihan jotain muuta kuin toteutumaa). Noh, oma tulkinta forecan ennusteista oli että illalla kohti löysää lounaistuulta (n. 4-6 solmua), joka moinaa snadisti ja lähtee shiftaan länteen ja sit aamusella intoutuu nousen kymmenen hujakoille kiertyen jopa lännen yli. Kuvissa myös oli kategorisesti lännempänä tuulta enempi. Tosta taktiikaksi ”west is best”. Rikiin en vaivautunut koskemaan vaikka kuinka löysää oli luvassa. En muistanut sillon ku olisin ehtinyt enkä enää ehtinyt kun viimein muistin.

Lähtöalueelle limpsittiin Rysäkarin itäpuolelta. Tuulta tuntui olevan sentään snadisti ja jostain sielä 220 hujakoilta ennusteiden mukaisesti. Uudella lähtöalueella viiva oli sen suuntanen että yläpääty lautakuntaveneen vierestä olisi ehdoton valinta, joten siellä varmasti tulisi oleen ruuhkaa, ja olikin. Sinne mekin sitten sunnattiin ajatuksella, että tokaan riviin suosiolla, mutta jos edes pääsis reunaan tai lähelle. Spottasimme Penelopen alempana hakemassa hyvää leikkaria poijulle. Harmiksemme siellä oli vino pino veneitä välissä. Sillä seurauksella että ahdasta siellä sitten tosiaan olikin. Niin ahdasta että me vedettiin suosiolla 360 yläkautta lautakuntaveneen vieressä odotellen, että se ruuhka ja kolistelu sieltä aukeaa. Kumma kyllä vaikka Perttu niin perkeleesti huusi nostamista, niin aika moni silti vaan änkes sinne väliin. Alemmallahan on täysi oikeus, suorastaan velvollisuus, nostaa muut tosta aina viivan yli tai poijun ohi. Minuutti töötistä ylitettiin mekin viiva sen sumpun perältä, mutta sentään laidasta. Melko puhtaissa päästiin lähestyyn ekaa merkkiä, mikä nyt oli ihan ok meille. Yli 40 mailin kisaan on musta parempi lähteä minuutin myöhässä, ilman naarmuja, OCS:n uhkaa tai pendaavia protesteja tai vakuutuskäsittelyjä. Merkiltä jatkettiin itään ja vähän kankean spinnun nostelun jälkeen lyhyt niitti Trutkubbenin eteläpuolen jääpoijulle, mistä jatkettiin etelään kryssillä. Tuuli oli mietoa ja selvästi etelänpuolellla lounaasta.

Trim trim vaan ja saatiin Sen kulkeen ihan mukavasti meidän rupisesta G1:stä ja paskasesta pohjasta huolimatta. Edessä olevat firstit pysyi jotenkin paikoillaan ja sivulla huomasimme iloksemme tällä kertaa oli Fun Firstin vuoro kangerrella boatspiidin kanssa. Oli melkoista herkkua kuulla huudeltuja syytöksiä sähkömoottorilla huristelusta kun snadin puuskan turvin lampsimme reippaasti ohi jostain vähän ennen meitä lähteneestä. Meille toi on kuitenkin tilanteena vähän sama ku Nykänen saisi kehuja siisteistä keskieurooppalaisista juomatavoistaan – harvinaista, perusteetonta ja vähän uskomatontakin.

Siitä sitten koko lauma puski styyralla eteläkaakkoon kuitenkin jääden kasuunista. Tuuli shiftas lähemmäs etelää ja olimme sentään ekojen mukana heittämässä styyralle. Eikä aikaakaan ku lähes kaikki paukutti paaralla. Ei tullut vastashiftiä, mutta perstuntuma oli että se kulki paremmin grosis-kasuuni linjan lännen puolella ku slobopuolella. Niinpä me vedettiin aika syvälle the taktiikan mukaisesti. Olisi vaan voinut vetää pidemmällekin, koska Kasuunin leikkarille tultiin turhan aikasin. Tässä kohtaa alkoi olla jo sen verran pimeätä ettei muista firsteistä enää tehty näköhavaintoja ennen auringonnousua joskus Aegnan jälkeen. Kasuuni vedettiin niin läheltä kuin uskalsin ja siitä sitten tiukkana kohti läntistä lounasta. Päätettiin pitää edelleen the taktiikasta kiinni ja vetää hyvä niitti länteen eikä lähdettäis turhan aikasin tiputteleen.

Ilta oli pimeä ja lämmin. Miehistö kiusas toisiaan kuuluttamalla tähdenlennot toisilleen, mikä sai refleksin omaisesti päät kääntyileen turhaan ja välillä myös koko veneen. Oli selvää että tarkkaan mitoitetusta kaljasta ei selviäsi selvänä, mutta sillä ei selvittäisi paljon lauantai aamua pidemmälle. Kaikenlaisia tekosyitä koitettiin kehitellä kaljojen avaamiseen mitoituksesta piittaamatta. Oma lehmä ojassa päätin keittää miehistölle kahvit. Suodatinjauhatteinen jokureilunkaupanmerianpaska, johon jouduin turvautuun duunista käsin unohdettuani ostaa jotain vähän säädyllisempää, puristu meidän frentspressistä läpi melkoiseksi mujuksi. Jos uhraa sijoituksia ottamalla painolastiksi presson, niin kannattaisi ottaa siihen sopivia murujakin. Ja toisaalta jos aikoa keittää tahnaa, niin voisi yhtä hyvin jättää pannun ja vedenkin pois ja lusikoida sitä vaikka merivesi kostukkeella. Piemässä väsyneille merenkulkijoille se monjä kuitenkin kelpasi ja kun perään tarjoiltiin taas olutta, niin kaikki oli kyllä linjoilla ”ttu että tää on siistii”. Venus nousi idästä ajomiehen alle tehden hienon sillan suhteellisen siloiseen meren pintaan. Shifti antoi odottaa itseään ja brg matalalle pieneni pienenemistään. Ensin tuli pienet nousut länteen. Tuumattiin vaan että ”stay on target”. Sitten yksi puuska ja humps, Venusta seurasi meille Aunus. Hätänen venda ja perkeleen perekele, koko yön kierto tuli kerralla. Kohtaus loppui kultavitosen sanoihin ”It came from behind…”. Oltiin yli helvetisti ja eiku suoraan spinnulle. Sentään teimme sen heti verrattuna ympäröiviin veneisiin, joista pahiten pihalla olleet jatko tuuliajoa iloisesti luoteeseen. Apparentti oli meille siinä 85 hujakoilla ja löysässä tuulessa kippo kuitenkin sentään kulki hyvää kyytiä, mutta selvää oli että huomattavasti aikasemmin etelään tikanneet olivat tehneet paremman valinnan. Pilkkopimeässä spinnuttelua auttoi perkeleesti tyttären otsatikka, jonka pistin keulaluukun saranoihin valaseen siitä pleksin läpi koko riepua. Siitä tuli tosi sopiva tasainen hohde koko purjeelle ja skuuttaaminen sekä ajamien sujuivat ihan leppoisasti. Toinen otsatikka oli keskiluukun vastaavassa saranassa valottamassa maston prostarttia, mikä sekin oli aika hyvä järjestely.

Tuuli shiftaili Tallinnaa lähetyttäessä ees-sun-taas (aika pitkälti ennusteiden mukaisesti näin jälkikäteen katsottuna). Meidän oolpörpös spinnu oli sen verran riitsikykynsä rajoilla että heti tilaa ollessa ajelimme ylemmäs peläten vastakiertoa, mistä meitä palkittiin sitten myötäkierrolla ja vitutusbisseillä. Radiosta kuulimme Lutra Lutran ja Penelopen ohittavan Aegnaa reilusti ennen meitä. Taidettiin kuulla Joonatan 2 ja joku muukin sieltä. Muita ei kuultu, mutta karu totuus meidän lännen valloituksesta oli jo käynyt ihan selväksi.

Auringon noustessa tuuli alkoi moinata. Veneitä oli molemmin puolin, mutta hienommalta näytti spinnulauma takanamme. Samalla bongasimme taas ekat firstitkin pitkään aikaan. Watatait oli edessä ja Fun First sekä Anastacia takana. Tuumattiin, että hyvä homma. Ei olla sentään pökä ja matkaakin oli sen verran että joutuu ja pääsee vetään loppuun asti. Otimme Watataittia vielä kiinni selvästi ja huomasimme ettei Anastacia uudella ilmeisesti kevyemmän kelin spinnullaan eikä Fun Firstkään olleet tulossa mukaan. Fun First taisi ajautua Anastacian kanssa hippasille, joten me voitiin murheitta keskittyä Watataitin tavottamiseen. Yritettiin hinata itsemme sen päälle, mutta ei oikein päästy ja sitten tulikin pläkä. Jäljellä oli 5 mailia matkaa, mutta homma pistettiin seis kaikille. Joku me nähtiin suhteellisen lähellä vaihtavan spinnun fokkaan. Vetivät sen aika kiinni ja rimpsuttelivat isoa. Ne onnistui siinä vähän liikkumaan muiden roikuttaessa värikkäitä kankaitaan. Ite me sitä ensiksi ihmeteltiin, sitten arvioitiin ja todettiin että hyvä kikka, mutta ei uskallettu riskeerata omaa kahinaamme, kun ei oikein tiedetty mistä siinä oli edes kyse. Tuuli palasi kuten oli lähtenytkin, tasapuolisesti. Se tuli kuitenkin hieman sivummasta ja Watatait edessä lopetti riitsinsä eka. Meillä valahti punttiin ja vaihdettiin G1:lle mekin loppu matkaksi kun twa painu 80:n paikkeille ja allekin. Valintamme oli itseasiassa aika huono. Mä en saa G1:llä tota liikkuun 60-80 apparent kulmilla yhtään vitun mihinkään. En tiedä mistä se kiikastaa, mutta joka kerta sama juttu. Vikaa on ainakin miehessä ja purjeessa, mutta voi olla vielä muuallakin. En tiedä. Watatait kisko meihin kaulaa helposti ja se sitten siitä. Me oltais voitu hyvä tovi kiskoa spinnulla huomattavasti kovempaa, varsinkin kun tuuli aavistuksen shiftas takas lännemmäs. Oltaisiin vaikka sitten vedelty karvan verran vajaaksi maalista ja korjattu lopuksi ylemmäs G1:llä. Sen verran helvetillinen tuntuu olevan meidän ero spinnu reachin ja avonaisen ykkösen välillä. Noh, takana olleet sentään pysy siellä vaikka watatait jäi sitten saavuttamatta. Luvassa oli enää tööt ja siitä laituriin. Kello oli jotain vähän jälkeen seitsemän sijoituksella 8/12.

Puhetta oli että viralliset tekosyyt keskinkertaiseen tulokseen voisivat olla perillä paljastunut ylimääräinen hammastahnatuubi, jonka Hulu oli ottanut mukaan eksplisiittisistä kielloista huolimatta, sekä paluumatkalla löytyneet 2kpl leathermaneja, joista toisen olisin kyllä voinut jättää laiturille. Mutta fakta on se että painopuolella meillä meni ihan ok. Etenkin kaljamitoitus onnistui ihan nappiin. Vähempi olisi ollut paha homma ja enempi olisi jäänyt juomatta. Ruokaa ei ollut likaa kun ei sitä oikein ollut ylipäätään. Painoa taisi olla ylimääräistä vain miehistöllä, mistä ei tällä kertaa ollut sanottavaa apua, päinvastoin. Todellisia tekosyitä ovat pikemminkin paskanen pohja ja loppusuorallaan laahustava ykkönen. Ja aina kun lähdetään spinnuille niin voi toki koittaa urputtaa että mutku-meil-ei-oo-ku-tää-yks-aapee. Tähän tulee kyllä muutos kunhan vain saisin päätettyä ettäkö löysän kelin vmg vai kovempaankin ehkä taipuva lättänä riitseri, molempiin ei riitä massit joten pitää nyt sitten arpoa kummalla taholla me onnutaan pahemmin.

Jälkikäteen ajateltuna tohon pitää silti olla ihan semityytyväinen. Miehistön ja kipparin kokemus huomoiden suoriuduimme koko yöstä ihan hyvin. Monta asiaa meni ihan hyvin, eikä virheitä tehty mitenkään roppakaupalla. Vauhdinkaan kanssa ei tuntunut olevan pahempia ongelmia. Vain perinteinen G1 sivusella tuntui heikolta. Otsikosta huolimatta turha tässä Länttä tai säätä on syytellä. Kyllä se perseily taas tuli ihan omasta alotteesta. Nyt uudestaan katsoen tarkemmin tuulikuvia niin vedimme jo niillä tiedoilla selvästi yli. Kello oli enemmän kuin miltä sillon tuntui. Ja kuvan 03:00:n tuuli oli ennusteissakin lännempi kuin mitä muistelin yöllä sitä shiftiä odotellessa. Ei olisi haitaksi jos tuota kuvien väijymisen taakkaa saisi vähän jaettua. Ja vielä vähemmän olisi haitaksi jos itsekin vaivautuisi niitä katsomaan eikä vaan printtaileen, koska reissun mittaan viriää aina uusia kysymyksiä joita ei vielä maissa ennen lähtöä tule mieleen. Ei nimittäin ollut eka kerta kun niihin olisi ollut ihan oikeat vastaukset papereissa mukana, mutta touhussa ja tohinassa jäivät taas katsomatta. Mieliin tulee useampikin vssr ja etenkin 2010 HTR, jossa muistimme shiftin väärinpäin ja teimme kädenkäänteessä mittavaa tuhoa muuten varsin hyvin meneelle kisalle. Noh, sentään oli taktiikka, eikä se edes ollut ihan väärä ja siitä pidettiin kiinni. Toteutus ja tarkkuus vielä jättivät kyllä toivomisen varaa.

Iso kiitos kuitenkin miehistölle, joka suoriutui hommasta erinomaisesti ja jaksoi pitkäksi venyneen rykäsyn loppuun asti. Eikä joidenkin jaksamiselle tuntunut edes perillä tulevan seiniä vastaan. Lisäksi oli kiva huomata, että Firsteillä oli yleisesti mennyt aika hyvin kakkos lyssissä ja aikamme kestivät vertailun komeasti muihin lysseihin. Vaihteeksi ihan kiva kun oli jotain muutakin kuin ylös ja vesilinjakisa.

Paluumatka olikin sitten taas kerran pitkä spinnuttelu jonkinmoisissa mainingeissa. Miehistön nukkuessa se sujui kuitenkin ihan lupsakasti ja Larussa laiturissa kolmen jalkeen oli iloinen yllätys. Tokio II:n lisäksi ei tullut ku muutama ohi. Joskin veikkaan että selitys on vähemmän meidän erinomaisuuden puolella ja enemmän kraabasen jengin vajavaisessa innossa vedellä suhteellisen tiukkaa slööriä kuitenkin jonkinmoisissa mainingeissa. Kun tuuli vielä vähän virsi ja aallokon kulma ja koko oli mitä oli, niin siellä sateessa ennen kasuunia broutsaili kyllä muutki ku me. Sen verran taas kylmä sade nyppi että vannoin että tiistaina ei mennä jos sataa, mutta yksi yö kotona maissa niin otetaan se nyt sitten takas. Vaikka näyttää siltä miehistövajaus on taas pahempi ongelma kuin sää.

Tulokset: First 31.7: 8/12 ja Lys2 17/38

Mukana: Kynde, Hulu, Jussi K., Markus H., Timo K.