Sen

Copyright JR 2014

Taas tuli tiistai. Sen saapui pitkäksi venähtäneeltä kesäreissulta melko pulskassa kunnossa kuten varustamon edustajakin. Senin hoikennus sentään onnistui rahtaamalla tavarat laiturille. Tuulet olivat ennusteissa siinä 8 m/s paikkeilla, mikä viittelöi kolmosen puolelle puuskat huomioiden ja laiturilla olikin vastassa juuri se kahdeksan ja yli kympin puuskat. Uusi ja käyttämätön Doylen Startis ICE G1 silti kutitteli ajatuksissa, mutta nöyryys vei voiton tällä kertaa ja päätettiin aloittaa kolmosella ja vaihtaa tarvittaessa.

Varustamolla alkoi pierut kastua miehistöä paikalle kutsuessa kun alkoi hylsyjä sateleen joka suunnalta. Tällä kertaa pelastus tuli ironisesti samoista syistä kun sisarveneellä oli myös vaikeuksia lomanloppuhelteillä raapia tarpeeksi kämmeniä kannelle. Riemastuttavana bonuksena Bicen kippari Arttu pääsi mukaan temmeltämään myös pikku firstin kannelle. Lopputuloksena vastoin odotuksia kannella olikin äkkiseltään kilpapurjehduskompetenssia enemmän kuin keskisuomalaisessa kuntaliitoksessa. Valitettavasti pinnasta otti tukea sama höntyilijä kuin aiemminkin ja nyt vielä talviruosteessa kevätkauden mentyä pipariksi.

Lähtöön tuli pieni hoppu ja keliin tutustuminen jäi jälleen melko ohueksi. Tuulta oli todella se 9-10 m/s ja lähtö-alueella jopa nähtiin isossa reivejäkin. Senin reivinarut olivat onneksi puomilla, mikä helpotti valintaa sen osalta. Kopukka liputteli E-rataa myötäpäivään höystettynä R-lipulla, mikä meinaa lisäylämerkkiä lähdön jälkeen ja idän puolella möllöttelikin perinteinen pieni punainen pallopoiju. Lähtötaktiikkaa ei kummemmin ehditty hieroa muuta kuin että ”eiköhän me veneeltä lähdetä”. Lasketeltiin sinne ja slöörin ja hidastelun värittämä haparoiva lähestyminen tuotti jonkin sortin lähdön. Meillä olisi ollut mahdollisuus nostaa päällä ollut 4play (Albin express) kahville, mutta kokeilimmekin vähän vaihtoehtoista taktiikaa. Jätimme hyvin tilaa ja nostimme itsemme vain niiden alle paskoihin. Nähtävästi gambitit eivät ole kovin keskeinen osa purjehduksen avausteoriaa, koska 4play kiitti ja kuittasi itselleen etumatkan, jota vastaan saimme jatkossa taistella tosissaan.

Ylämerkkiä lähestyessämme näimmekin sitten reivatun Bellan (First 31.7) ja Mayn (H-vene) painellen etäällä karkuun vielä ovelamman avauksen turvin. Herrat olivat keksineet, että radan ekalle punaiselle ehtii huomattavasti nopeammin kun jättää sen ekan lisäylämerkin kiertämättä. Ylämerkiltä oli avoin sivuniitti sille punaiselle, mikä olikin hieman hankala mojovassa hiivarissa eikä siitä ilman broutseja selvittykään. Narut kuitenkin löysi kätensä ja pinnakin alkoi taas tuntua hiljalleen tutulta. Alamäkeen valikoitui kauniin värinsä vuoksi kokopunainen S3, mikä oli oiva valinta ja 4playstä päästiin ohi ilman suurempia kommervenkkejä sekä edellä posotelleet Bella ja May alkoivat nekin lähestyä, vaikka ymmärrettävästi eivät olleetkaan enää virallisesti vihollisia.

Spinnualamäki taittui sivummalle ja alkoi epäilys siitä että vetääkö niilä kulmilla ilman ongelmia vai ei. Hieman leudompi puhuri saarten takana häämötti, mutta liika pankitus liian aikaisin kostautui ja yksi broutsi otettiin vielä spinnullakin kuin nyrkin lyömänä. Olisi pitänyt pinkoa vähän alemmas ja nostaa takaisin vasta karvan verran myöhemmin, mutta jos tädillä olisi munat ja sitä rataa. Saaren takaa punaiselle homma sujui mukavasti ja eteläiseltä alamerkiltä alkoi ylämäki takaisin.

Ylämäki oli mukavan tiukkaa kryssiä. Sen suostui nousuun varsin kivasti. Hieman voimattomasta tunteesta huolimatta loki näytti kelvollista vauhtia. 4play viimein alkoi jäädä taakse ja Bella läheni edessä. Kryssi viimeiselle legille sujui ihan kelvollisesti, mutta matka loppui kesken Bellan ohitukselle ja viimeinen sivari punaiselta maaliin mentiin Belan perätuntumassa. Jos kisa olisi vielä ollut auki, siinä olisi voinut ajaa vähän ylemmäs vähän kovempaa ja heittää spinnulla maaliin riskirajoilla, mutta 4playn ollessa jonkun minuutin takana päätimme ottaa paukun varovaisesti ja toivoa, että etäisyyttä olisi kertynyt tarpeeksi. Ei ollut. Nopeasta radan kierrosta huolimatta tasoitettuna Albin oli eka.

Hieno kisa, paukku ja kakkossija on Senin tiistishistorian korkein saavutus. Iso kiitos tietysti menee rautaisille gasteille. Paremmalla lähdöllä ja pinnan vatkaamisella olisi irronnut vielä parempi sija, mutta niinhän se on aina. Upea keli kyllä purjehdukselle. Ihan heti en muista milloin olisi kympin tuulissa kryssitty t-paidoissa hiki otsalla. Keulassa tarkeni ilman paitaa eikä roiskeista kuulunut sivistyssanoja. Tällaiseen voisi tottuakin.

Tuuli: E 6-11 m/s
Sää: kaunis ja erittäin lämmin elokuun ilta
Rata: E
Purjeet: G3 ja S3
Miehistö (saapumisjärjestyksessä): Kynde, JR, Martti, Arttu
Track: veneellä, myöhemmin
Tulokset: 2. kokonaistuloksissa, 2. pikkuluokassa, 1. First 31.7