Sen

First 31.7 ja höpinää purjehduksesta

Emäsalon Lenkki 25.5.2013 – Infernal infernos

Kun oma kööri oli pundella, niin varustamo päätti lepuuttaa virratonta Seniä valmistautuakseen seuraaviin kisoihin. Pinnamies passitettiin punnukseksi kovaan oppiin Bicen kyytiin. Tämä tarina siis sieltä ja kuten se tuli koettua. Virallisemmissa tiedonhaluissa lienee syytä kääntyä itsensä Bicen kipparin puoleen. Sen oli mukana vain hengessä lainatun mittarinsa muodossa.

Ranskalainen keskeliäisyys kohtaa Suomalaiset rakennusmateriaalit

Ranskalainen keskeliäisyys kohtaa Suomalaiset rakennusmateriaalit

Ennakkoon luvassa oli voimistuvaan 6 m/s koilistuulen kryssi sinne ja jossain 10-11 m/s tuulissa paluu spinnulla, mikä olisi sinänsä tosi kiva, mutta ei kyllä Inferno 29:lle ehkä se paras vaihtoehto. Laiturilla tuuli tuntui sen verran ripsakalta ja puuskaiselta, että käsky kävi G3:sta. Viiva oli myötäseen ja päätimme lähteä isolla ja kiskoa spinnun heti töötin jälkeen. Puolenvuorokauden kisassa lähdössä voi saavuttaa vähän, mutta tössiä paljon. Samassa lähdössä ei ollut kuin yksi toinen vene, joten ruuhkasta ja puolista ei niin tarvinnut edes välittää.

Parin ruosteisen jiipin sekä niiden ansaitseman kirosanakatraan jälkeen saavuimme Haminan salmeen, mitä edelsi spinnun lasku. Siitä alkoikin sitten pian kryssi, jossa G3 tuntui ihan sopivalta valinnalta. Aallottomassa vedessä se nosti hyvällä kulmalla ja ihan riittävällä vauhdillakin. Aniara paineli meidän edellä ja takaa tulevista ei ollut vielä näköhavaintoja. Ekan shiftin Aniara haki oivasti meidän vasta muistellessa, että mites tämä matkapurjehdus oikeen menikään. Siitä eteenpäin onneksi jo seuraavissa olimme valppaampina.

Taktiikaksi oli muodostumassa sen suurempia miettimättä ”jatketaan tätä paaraa vaan, ellei ole kiviä edessä tai tuu shiftiä”. Olihan niitä kiviä, mutta mentiin välistä. Annoimme valua etelämmäksi Aniaran kanssa kun muut tikkailivat koiliseen. Tuuli tuntui pikemminkin moinaavan kuin innostuvan. Ennusteet edelleen povasivat voimistuvaa keliä ja lähiasemilla oli ihan riittoisia lukemia. Päätimme silti vaihtaa ykköseen silläkin uhalla, että se vaihdettaisiin kohta takas. Jälkikäteen ajateltuna tämän vaihdon olisi voinut tehdä vielä vähän aikaisemminkin, mutta toisaalta teimme sen kuitenin aika ajoissa vastoin sääennusteita ja kroonista laiskuutta.

Tuuli shiftasi ja tarjosi vendaa koiliseen. Se halssi toi meidät nippuun muiden kanssa ja mekin pääsimme viimein Aniaran kantaan kiinni. Se shifti oli tullut sen verran myöhässä, että me molemmat jouduimme hieman laskeen saarten takia, Aniara meitä pahemmin ollessaan meitä edellä. Nippuunnuttuamme kävi selväksi että olimme voittaneet siinä shiftissä kosolti, koska tipahdimme suoraan aiemmin lähteneiden keskelle. Kaikki näytti hyvältä, mutta pelkona perseessä oli tietysti ne kaksi isompaa infernoa, Solveig ja Donna, joista edellinen kyykytti meitä viime vuonna samassa kisassa juuri näillä paikkeilla, ja joista jälkimmäinen nyt vaan on muuten kova luu. (molemmat toki kyykyttävät myös Seniä tiistiksissä, mutta niin tekee suurin osa maalinpurjehtijoista muutenkin)

s/y Aniara

s/y Aniara

Moinasi. Hitaasti mutta varmasti tuuli vain kuoli pois. Se irtosi ensin pinnasta laajoilta alueilta ja lopulta vauhti valahti solmuun. Me saimme lilluissa Aniaran kiinni ja kovasti naureskeleva Solveit kuittasi meidät. Siinä samalla meistä huiteli ohi isompiakin.

Etualalla meitä ohittava Ramdata ja takana meidät ohittanut Solveig

Etualalla meitä ohittava Ramdata ja takana meidät ohittanut Solveig

Lilluessamme näimme kaukana pohjoisessa jonkun liikkuvan iloisesti, mutta niin kaukana ettei sinne ollut mitään asia. Ei voinut kuin vain katsella ja toivoa, että kyseessä olisi jonkun muun luokan kippo, koska eroa tulisi vaikka kuinka. Ei ollut.

Tuuli palasi viimein ja idästä. Se levitti fliittiä ja pääsimme aika rauhassa ja hyvissä asetelmissa Solveigin perään. Emäsalon itäpuolella kryssi jatkui. Löysässä pimenevässä aallottomassa kelissä inffari oli omalla tontillaan ja säilytimme kutakuinkin etäisyyttä moniin meitä huomattavasti nopeampiin veneisiin. Solveigin saamaa kaulaa kuroimme myös aika tavalla hyvin onnistuneen jakson aikana. Emäsalon pohjoiskärjestä spinnulle edelleen ihmetellen missä se kovempi keli oikein oli. Puheissa oli suunnitelmat spinnun vaihdoista snadimpaan ja muuta kelisuunnittelua. Mutta ei, varsin mukavaa kyytiä tultiin yhtä laukkaa koko matka pysytellen Solveigin kannassa kiinni koko ajan. Meillä olisi varaa laskea se pari minuuttia eteen, mutta ei paljon sen enempää, eikä se sen kauempana ollutkaan. Vähän jo väsyneinä aamun sarastaessa selvisimme kuitenkin aika hyvin spinnu legistä pienistä ajoittaisista puuskista huolimatta.

En tiedä kenen spinnut siellä lentää, mutta nämä maisemat ovat yksi syy miksi allekirjoittanut viihtyy merillä.

En tiedä kenen spinnut siellä lentää, mutta nämä maisemat ovat yksi syy miksi allekirjoittanut viihtyy merillä.

Spinnu otettiin alas Villingin kääntömerkillä ja sieltä nousten Haminansalmen läpi varsin puuskaiseen kryssiin. Solveig ei ollut kaukana ja puhumattakin oli selvää, että voitossa luultiin olevamme kiinni. Kryssinkin mennessä ihan ok ja maalin ollessa käden ulottuvilla saapui paukku, joka oli meille melkoinen paukku. Ensin ihmettelimme, että mitä helvettiä tapahtuu. Minkä luokan eka muka nyt tuli maaliin. Isot, raidit ja monirungot olivat tulleet takuuvarmasti jo kauan sitten, eikä pikku luokasta millään voinut siellä ketään olla. Donna. Sen oli pakko olla Donna. Ei oltu nähty niitä koko matkan aikana ja nyt selvisi miksei. Se oli ollut Donna, joka oli koukannut pohjoisesta valiten tuulen pläkän sijaan, mikä on kyllä sekä hauskaa että järkevää. Ero omaan tööttiin oli karkeasti katsottuna vajaa 8 minuuttia, mikä ei riittäisi meille, eikä riittänytkään. Donna teki saman kuin Solveig viime vuonna ja se siitä.

Tämä punnus hyppäsi laiturille, tervehti syystäkin tyytyväisiä Donnan miehiä ja lähti autolla takaisin mökille ennenkuin lapset herää. Kyllä tämä helvetin kiva kisa on. Pitää katsoa miten ensi vuonna, etää joutuuko lähteen vielä kerran revanssiin inferno 31:iä vastaan vai josko sitä lähtis Senillä ottaan pataan koko konkkaronkalta.

fmi_emasalo_20130524-26s

fmi_testbed_20130525T1800s

fmi_testbed_20130525T2100s

lähde: fmi.fi lähde: fmi.fi

Tuossa vielä vähän toteutumaa tuulten osalta. Se tiltti osui tuohon 21 hujalkeille.

Tuuli: 1-10 m/s NW
Rata: Emäsalo vastapäivään
Sijoitus: 2/7 Lys 2
Mukana: Arttu (kippari), Tommi (keulan torni), Eliel (Ranskan taktikko), Kynde (punnus)
Aiheesta myös: Aniaran blogissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: