Sen

First 31.7 ja höpinää purjehduksesta

Tiistikset 7.5.2013 – talven jälkeen

Kausi oli aukeamassa Senille tänä vuonna aiempia aikaisemmin. Peräti ekoihin tiistiksiin oli vene juuri ja juuri ehditty saada jonkin sortin purjehduskuntoon. Miehistöksi oli onnistuttu poikkeuksellisesti haalimaan kevään innoittamaa Suomen tasoituspurjehdusskenen terävintä kärkeä Senin tavanomaisen ja tavanomaista tylsemmän rinnalle.

Laiturilla harmiteltiin tuulimittarin toimimattomuutta. Se kuitattiin oivaksi tekosyyksi sille varalle, että jos kisasta ei tulisikaan legendaarista menestystarinaa. Tätä syytä ei nimittäin ollut listassa. Seuraavaksi spekuloitiin keulan valintaa. Senin G1 oli alkuunsakin joku 142% sallitun 150% sijaan ja viime vuosien vaurioiden jäljiltä liitsistä on kadonnut vielä monta senttiä lisää korjauksissa. Tällä verukkeella onnistuneesti peiteltiin laiskuutta ja päätimme jättää keulaan siellä jo valmiiksi olleen ykkösen.

20130507_tiistikset

Aurinko paistoi ja tuulta oli ihan ripsakasti suunnilleen sen jonkun 7-8m/s lounaasta mitä testebed lähiasemilta näyttikin. Lauttasaaren lähiympäristössä ei juuri muita veneitä vielä ollut kun kerrankin ajoissa matkasimme sen eteläpuolelle. Ripotellen sinne saapui kööriä, vähän tutummista Lenco, 4play, Donna ja Solveig sieltä bongatiin alkuunsa. Lähtöalueella näytti olevan kymmenisen venettä pörräämässä. Siispä ”kymmenen joukkoon!” otettiin tavoitteeksi. Joku hurjapää siinä ehdotteli myös että ”mitäs jos ei oltais pökä?”. Meillä ei ole ollut tapana pettyä näissä touhuissa.

Heti huomasi, että pinnamies oli valmistautumisessaan mietiskellyt naruja, öljyjä, maaleja, hiontaa, vessaa ja ties mitä sopimatonta mutta ei itse purjehdusta. Vailla mitään taktiikkaa haahuilimme ristiin rastiin lähtöaluetta. Rata oli ennakoarvailujen mukaisesti D ja vastapäivään. Haahuilun jälkeen sekoilimme lähtömerkeissä ja lopulta myöhässä kakkosrivistä Kopukan vierestä styyralla etelään. Boatspiidin kangerrellessa miehistö yritti tutustua veneeseen ja muistella että mihin muotoihin ne kankaat piti ylipäätään koittaa pingottaa. Ripsakka tuuli tarjoili tasaisesti muitutuksia pinnamiehelle tahmeasta talvikunnosta. Jupisi siellä miehistökin jotain jostain treenivajeistä.

Homma nyt sujui vielä jotenkuten Rönnkobbenille kryssien, siellä sentään yksi leikkari osui ja kobbenin vierestä saatiin pientä paikkoa aiemmille tötöilyille. Sieltä sivaria Rysäkarille. Edessä Donna ja Solveig vähän nostelivat toisiaan vähän etäämmällä ja välittömässä läheisyydessä 4play pysytteli meidän päällä. Valuttelimme sen alta kuitenkin rinnalle ja ohi, kun takaata teki tuloaan myös ensimmäiset isot. Tässä kohtaa tuumattiin, josko Rysäkarilta jiippi ja spinnu ylös paaralle, vai suoraan styyralle ja jiippi siitten pian perään. Olisi voinut tarkistaa kuinka lähellä se rysäkivi onkaan tai siitä olisi ehkä päässyt suoraan juostenkin jos olisi ottanut tiukasti. Ei mietitty, eikä otettu, tiukasti siis.

Rullan naru oli sotkussa luun skuutin kanssa ja jiippi antoi odottaa itseään. Sitten kun sitä päästiin viimein tekeen, niin leen kanssa sählättiin lisää. Kun kivet vaan läheni meni pinnamiehellä omat rusinalle ja oli pakko huutaa että ”iso menee nyt” vaikka puomi oli irti ja oli selvää, että hupia oli luvassa, ainakin kanssaveneilijöille. Seuraava huuto olikin ”falli auki”. Ja Ameriikassa olisi puhuttu isoista defconeista ja punaisten valojen vilkkuessa extroja olisi juossut ristiin rastiin. Meilläpä vain tyynesti uitettiin kangasta ja huuhdeltiin talven kuurat ja noet spinnun puomistakin, joka oli sentään kiinni sen ”turvanaruissa”. Jotain siinä ohittelevat vähän hymyilivät. Aiheestakin kyllä ei siinä mitään. Ilo olla avuksi.

Noloina lähdimme ontumaan virsarilla kohti melkkiä. Tarmokas miehistö puuskutuksista huolimatta pakkasi rätin uusiksi ja taas mentiin. Ainakin kaikki oli vielä ehjää ja miehistö veneessä. Melkin ”alamerkillä” spinnu pois ja loppu olikin vain taas sivaria maaliin. Taisi sinne alamerkille jäädä joku hymyilijä itse keulansa kanssa räpläämään. Meitä ei silti liiemmin enää hymyilyttänyt.

Söhläyksistä huolimatta oli kiva olla vesillä taas. Sitä voisi myös itse koittaa vähän jo valmistua kisaankin, eikä pelkästään valmistella venettä. Nyt oli talven jäljiltä vielä sänki kuurassa ja pallit jäässä. Mutta sää oli kaunis vaikka keli ehkä vähän turhan ripsakka näin ekaksi ulkoiluksi. Toisaalta kun uimaan pitäis oppia niin mitäs sitä kahlailemaan. Ensi kerralla on toivottavasti taas vähän helpompaa, kun hommat taas hiljalleen muistuu mieliin.

Rata: D vastapäivään
Tuuli: 7-8 m/s lounaasta
Tulos: 8/11
Mukana: Kynde, Markus, Juhani, Sinko

3 responses to “Tiistikset 7.5.2013 – talven jälkeen

  1. -jr 8.5.2013 14:51

    Oli kyllä miehekäs kaatuminen siinä Rysäkarin kinttailla. Kaikki spinnukamat meressä ja vene aivan turvallaan 🙂

    No, voitettiin sentään First 35, joten ihan huonosti ei ensimmäinen kisa mennyt.

  2. Sinko 8.5.2013 21:03

    Ihan mukava iltapuhde vaikka vähän outo olo aina talven jälkeen eka kerta vesillä. Kuten todettiin, Rysäkarin ohjelmanumero oli kipparin suunnitelman mukainen harjoitus, miten happipaikoista toivutaan 🙂 Firstien luokkavoitto plakkarissa!

  3. kynde 8.5.2013 22:01

    Nimenomaan, on täyttä hurskastelua oppia toisten virheistä. Omista jää aika paljon napakampi muistijälki, syvälle luun ytimiin asti kun vaan tarpeeksi sössii.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: