Sen

Kevään viimeisiin tiistiksiin oli paikalle tulossa Markus ja maismemia vaihtaneen Fannin kalustosta Ville. Ennusteissa oli lännestä luoteeseen kiertyvää jostain kahdeksasta kenties viiteen-kuuteen moinaavaa iltakeliä. Matkalla satamaan tuuli kyllä tuntui aavistuksen ripsakammalta, mutta fillarin selästä on sitä aina aika vaikea arvioida. Laiturilla oli edelleen Suursaarta sekä Suomea liputtava Sen. Hienoinen ihme siinä väsymyksessä oli, että purjeet oli vaivauduttu laskea ja vene oli joillain köysillä kiinni laiturissa.
Kun viikonlopun rojuja ja jätteitä oli saatu siivottua vähäsen oli aika lähteä lampsimaan lähtöalueelle.

Uusi LOW

Matkalla Hoskilta kaarsi ulos uusi LOW, käsittääkseni eka First 34.7 Suomessa. Kisakiukkuinen Farrin tekele näyttää ensisilmäyksellä iso- ja pikkusiskonsa lehtolapselta, mutta taitaa kätkeä taakseen vähän enemmän jytinää kuin retkihenkisemmät sisarensa.

Lähtöalueella oli aika kiukkuisia sutareita ennusteisiin nähden, liikaa G1:lle, mutta liputettu T-rata alkaisi ekan lyhyen lähtöylämerkin jälkeen alamäellä ja ennusteet tohkeilivat moinausta. Senin patalaiskalle pinnamiehelle siinä oli kosolti syitä olla hötkyilemättä yhtään ja jättää keulaan just se purje mikä siellä sattui olemaan.

Lähdössä jäi taktikointi vähän vähemmälle, mutta merkit oli kerrattu ja nyt Kopukkakin laukoi haulikolla kajauksia, joilla mantereellakin olisi voitu käskyttää starttikelloa. Parin päämäärättömän venkuran jälkeen löysimme itsemme keskeltä viivaa joskin ajallaan. Lähtö sinänsä ajoittui ihan oivasti vaikka vauhtia olisi saanut olla enemmän. Jatkoimme styyran vähän pitkäksi ja oli pakko hivuttautua köörin mukaan leikkarille vasta aika lähellä kääntömerkkiä. Perseelleenhän se meni. Tilaa ei ollut kun albinit ja hoot ryskäsivät niin peräkkäin poijulle, että ainoa mihin pääsimme jäisi vajaaksi ja jäikin. Tilan puutteen vuoksi ei ollut oikeastaan muuta kuin tehdä se mitä tehdään kun ei ekalla onnistu. Uudella yrityksellä pieni firstin mentävä kolo vähälukuisesta fliitistä kuitenkin löytöi ja pääsimme alamäkiosuudelle.

Ripsakoiden sutarien ja vähäpäisen miehistön vuoksi päätimme riuhtaista vähän pienemmän pallon keulaan ja antaa plattiksen jauhaa. No eihän se silleen liiku ja rinnalla Hoot ja Albinit laukkasi samoja vauhteja.

Mitä pienet edellä…

T:n kääntöpaikka oli alamerkki tänään, punainen jääpoiju Tammakarin vieressä. Kivikko siinä näytti sen verran uhmakkaalta, että päätimme vetää nolla-riskillä (sekä arvoida etäisyyden ihan päin helvettiä) ja otimme spinnun alas niin kaukana poijusta että olisimme voineet nostaa toisen tilalle ja vaikka tiskata astiat.

Takaisin tultiin kryssilla Audin näyttäessä tietä. Albinit ympärillä kulki ikävän hyvin. Etummaista emme koskaan edes tavoittaneet eikä ohitetutkaan jääneet taakse sen vertaa, että eipä tarvitsisi taaskaan sijoituksista paljon perustaa. Töötti kolmantena, mikä taitaa olla se sentään meille jonkin sortin uutuus. Kisa oli kuitenkin ihan hauska ja kivaa oli. Vähän harmittaa ja ihmetyttää miksei ensi viikolla ole enää tiistiksiä, mutta sentään elokuussa taas on.

Elokuussa taas…

Senin kevätkisat ovat paketissa ja syksy taitaa alkaa samoilla kulmilla elokuun alussa KoPun järjestämällä yksinpurjehduksella. Siinä välissä luvassa on kesäpurjehdusta perheen kesken.

Keli: 5-9 m/s NW
Rata: T vastapäivään
Tulokset: 6/12 (ainoa 31.7)
Mukana: Kynde, Markus, Ville