Sen

First 31.7 ja höpinää purjehduksesta

Avainsana-arkisto: Veneen nosto

Nousihan se

Nousihan se hyvän aikaa sitten. Jos kuva olisi yhtään parempi niin siitä näkyisi minkälaiseksi pohja jää mustan Hempel hard racing xtran jäljiltä, ei harjauksia ja 7vk Suomenlahtea laidasta laitaan ja muut lyhyemmätsuhailut päälle. Vedin keväällä pari melko ohutta kerrosta ohentamattomana ja Sen tippu hiomatta suoraana veteen. Eipä tosta kuvasta oikein mitään näy, mutta aika ok se oli. Snadi harjaus Elokuussa olisi ehkä ollut poikaa, mutta ennenkaikkea ens keväänä tarkoitus vetää paremmat kerrokset ja sitten hioen koko pohja.

Siinä oli sellanen aika ohut limakerros, joka lähti ihan sormella sipaisten. Ainoan haasteen hommaan teki kapu ite, kun päätti säästää paikanpäällä kiristävien pesuripoikien laskun (40e aika surkeasta muutaman minuutin suhinasta). Piti kiirehtiä Karvalakkiin kivisteleen sekä vetään hirveet. Menipä päivä jos toinenkin ja sääennustuksissa näkyneet viiva-numerot saivat sitten ukkoon taas vähän vauhtia. Painepesuria ostamaan vaikkei mitään käsitystä tai kokemuksia moisista ruiskuista. Clas Ohlsonilta olisi saanut etevän värkin hintaan 50e, mutta pikainen päässälasku osoitti, että on ihan sama ostaako ensin Kärcherin ja viidelläkympillä kelpo punkkua vai ensin kiinanruotsalaisten vesiruiskun ja sitten vasta sen Kärcherin, mutta vain toisella tavalla saa pimentyviin talvi-iltoihin vähän jytinää.

Se ohutkin lima oli jo kahdessa viikossa aika jämäkästi kuivunut hennoksi vihreäksi sävyksi. Peruspainepesurin viivamainen pää otti sitä pois vain ikävän läheltä, tehden ehkä sellaista kolmen sentin levyista puhdasta vanaa. Taas pientä päässälaskua ja selvää oli että kiroilematta siitä ei selvittäisi, mutta hetkinen vaan. Kärcherilläpä oli kyydissä semmoinen outo hyrräpää jonka terävä suihku veteli limaa irti siitä pohjasta helposti vähintään 20cm säteellä ja vaikka se silti kiroiluksi meni niin enää vain ”katos perkelettä!”-hengessä.

Pitää pakkasukon kurissa (ja/tai jurrissa)

Toinen vekkulitalviuutuus meikäläisellä oli Larun Alkosta ostettu Viljasen luomuviina. Jätin tälläkertaa Maritimin shampanjahinnoissa olevan propyleeniglykolin hyllylle, jos sitä siellä edes oli. Ja sanottakoon, että Viljasen pullon kupissa painoi Alkossa valintaa tehdessä enemmän pullon muovisuus ja kelvollinen etanolia/euro suhde kuin viinan tapauksessa lähinnä arveluttava ”luonnon mukaisesti” sinetti. Lämminvesivaraaja autoon, pumppu kuivaksi, viinat vesitankkiin ja pöristen kunnes peräkabiiniin tulvi huumaava halpavodkan käry. Ens kerralla vois muistaa homman jo HTR:ssä ja ostaa Erikssonin viinupoodista jotain pakkasenestoainetta. Tai siis onhan sitä tähänkin asti sieltä ostettu, mutta eivät ole ottaneet säilyäkseen näin pitkälle syksyyn. 2013 Sen miehistöineen saa luvan etsiä tuohon ongelmaan ratkaisua määrästä, ei laadusta. Kuten tähänkin asti.