Sen

Taas oli etelänmatkan vuoro. Aluksi näytti miehistövajeen puolesta pahalta, sitten vielä olkapaa paskaksi ja tämän vuoden HTR näytti ennakkoon aika surkealta. Miehistövajeeseen saatiin viime metreillä pientä lievitystä, mutta olkapäästä ei oikein osannut sanoa mitään ennekuin saisi pinnan käteen. Päätös tehtiin, että lähdetään yrittään ja jossei se luonnistu niin vene ympäri, takas laituriin ja ukot baariin. Taksilla pääsee kotiin vaikka toinen käsi roikkuukin.

Keliksi oli useasta lähteestä katsottuna luvassa lännen ja lounaan välistä tuulta alkaen 7-8m/s ja siitä iltaa kohden laantuenb 5-6 m/s kunnes joskus puolenyön paikkeilla reipas shifti etelään samoilla voimakkuuksilla ehkä aavistuksen uudestaan ripsakoituen, joskin varsinainen voimistuminen pitäisi tulla vasta maalin jälkeen. Näin siis ennakkoon, sinänsä ihan lupaava keli, kryssia ja jokunen venda luvassa. G1:lle hommia ja 550 kg – pinnamiehen jalat laidalle. Ihan hyvä, mutta meiltä puuttui yli 150kg tuosta ja jos meidän 2006 Westway sailssin G1 olisi Hollywoodista, sen naama olisi botoxista veltto, huulet härskisti paisutetut ja silikonit roikkuisivat polvissa, ehtoopuolella siis.

Ruoholahdessa oli joku liikennesekamelska ja pinnamiehen myöhästelyn vuoksi tulikin vähän hosu ehtiä lähtöalueelle asiallisesti. Siinä ei paljon trimmejä katseltu eikä turhia lämmitelty, kun se vähäkin aika meni lähtöviivan hahmottamiseen. Se oli pitkä ja olkoonkin osapuilleen tuuleen niin erikoisen vino siihen nähden mihin ensimmäinen merkki siitä oli (varmaan lähes 70 astetta sivuun lähtösuunnasta). Firsteista kööri pakkasi ymmärrettävästi poijulle. Itse varovaisemmin vähän keskemmältä, kun oli vähän tuoreutta miehistössä eikä pinnamiestä huvittanut rääkätä handua yhtään enempää kuin olisi täysin välttämätöntä. Kun paikka oli ok niin G1 auki. Ja alas. Kun skuutista kiristettiin niin se lörpähti irti fallista, purjeeh topissa oli vain itsesolmittu sininen dynysakkeli jäljellä. Foilin rullasakkelissa kiinni ollut lyyrasakkeli, mihin purje dyneemalla tuli kiinni oli auennut. Taisi unohtua varustamolta kiristää se kunnolla kun torstaina kiireessä purjeita vaihdettiin. Ei siinä itku auttanut, mutta onneksi kyseessä oli kryssiskaba, joten starttiviiva nyt valuttiin yli isolla, kun samalla G1:n nostettiin spinnun fallilla ja menoksi. Ei siinä vielä kauhean montaa minuuttia mennyt koska Irene (First 31.7 HR, 1.19 lys) tuli vielä takana ekalle merkille.

Ekalta merkiltä oli lyhyt alamäki Trutkubbenin kylkeen. Fallisotkun vuoksi päätettiin slöörata G1:llä sinne. Irene tuli takaa spinnuineen ohi, mutta muutoin eroissa nyt ei mitään ihan ihmeellistä tapahtunut.

Laukalla kasuunille onnistuttiin hipsiin Miloun alle sen kantaan kiinni.

Kasuunille tultaessa tuuli oli jo rauhoittunut siitä mitä se vielä lähdössä huiteli ja se todella oli auki puhaltaessaan jostain lännen ja lounaan välimaastosta, täysin ennusteiden mukaisesti. Heti kasuunin jälkeen kitkuttelimme Miloun perään ja nostattelun jälkeen lähdimme vauhdilla alemmas ja rynnäköimme sieltä ohi. Se olikin sitten viimeinen havainto 31.7:sta ennen Piritaa meidän osalta.

Ennusteissa tuulen piti kääntyä puolen yön jollain puolella roimasti etelään, etelän ja lounaan väliin. Taktiikaksi oltiin otettu, että lasketaan vauhdilla tulevan tuulen suunnan leikkareille. 400 kiloa laidalla, eikä edes ihan laidalla oli kuitenkin vähän rajoitteisesti. Käsipuolipinnamies kangerteli vähän varoen ison skuutin kanssa, eikä keulan trimmaaminen kiinnostanut ketään. Seuraus oli, että sieltä 16 solmusta tuulen moinattua 10-12 solmuun vanha aallokko oli vähän kankeaa ajettavaa.

Kun Tallinnan majakka alkoi lähestyä ja shifti antoi odottaa itseään, kävi käsky vendasta varmuuden vuoksi. Taktiikka kuitenkin puri ja ehkä minuutti vendasta se shifti tuli ja olimme mukavan lähellä Madalin uutta leikkaria, kerrankin. Sieltä etelään jääden Aegnasta. Tässä kohtaa alkoivat isot kiusata kovasti. Pääle tuli varkain useampikin kippo. Olisi aiemmin pitänyt niiden alta nousta, mutta sitten kun semmoinen suht samavauhtinen oli päässyt ikävän lähelle, niin ettei enää voitu vendata, ei mitään ollut tehtävissä. Tätä kävi muutamankin kanssa ja sitten riitti. Venda paaralle ja helvettiin niistä pakeista kun viimein aukko tuli. Ja siitä innostuneena vedettiin se sitten roimasti pitkäksi. Vendattua paaralle tuuli oli tuntuvasti auki. Ehkä osan siitä korkeudesta tai tiputeltua vielä vauhdiksi, mutta yksi tankkeri ja joku toinen hinaaja lunastivat meiltä osan siitäkin ilosta. Maalia lähestyttäessä tuuli tuli uudestaan snadisti päihin ja jouduttiin lähes piinaileen byyriin. Tässä kohtaa toki jo oli selvää, että kisa oli kisana mennyt penkin alle ja oltiin retkimoodissa. Toisaalta oltiin Piritassa, mikä oli vielä 24h sitten tuntunut hankalalta. Käsi, vene ja miehistökin olivat vielä ehjiä.

Tallinnassa sitten normikuvioita ja ainoa maininnan arvoinen asia taitaa olla viereisen saksalaismerkkisen Burjeveneen lähtö. Se kävi peräsimellään vääntämässä meidän poijuhaan kieroksi. Kiitos vaan siitä. Ei välttämättä ollut peräsinvauriokaan kovin kaukana, mutta ehkä parempi kuitenkin haka, koska tuulisi olisi puskenut sen apinan meidän päälle välittömästi.

Sää nyt todellakin meni kerrankin tarkalleen niinkuin ennusteissa oli luvattu ja siihen nähden taktiikkakin onnistui. Harmi vain, ettei muuten ollut eväitä puristaa sen parempaa tulosta. Osui se sää tietysti muillekin, mutta Madalilla fleettiä katsellessa shiftin kohdalla aika monet olivat valuneet liian alas ja toisaalta oli myös paljon veneitä jotka olivat jättäneet käyttämättä sen laskumahdollisuuden. Sentään virallinen tavoite toteutui sekin, ei olut pökä.

Keli: 8-5 m/s WSW – SSW
Mukana: Kynde, Markus, Jasu, Nibbe
Tulokset: 9/10 First 31.7, 22/32 Lys 2