Sen

First 31.7 ja höpinää purjehduksesta

Avainsana-arkisto: Purjehdus

Tiistikset 3.9.2013 – spinnuilijat ja kryssijät

Kuten jo ennakossa tuli mainittua, niin oli jälleen luvassa leuto keli sekä kaksarin verran ukkoja veneeseen. Aiemmista tiistiksistä poiketen Sen irtautui laiturista jo neljän jälkeen ja oli muutamista treeni krysseistäkin huolimatta ensimmäinen vene alueella tuulia nuuhkimassa.

Jo ennen kopukan saapumista kävi selväksi, että tästä tulee vekkuli kisa, koska tuuli shiftasi alkuunsa lähes 90 astetta pohjoisesta länteen. Eipä hetkeäkään niin taas takaisin ja välillä eri kohdissa aluetta se tuuli ihan eri suunnista. Todettiin, että turha tässä enempiä tuumailla ja katotaan mihin se viiva tulee.

Kupukan saavuttua luvassa oli ylämäki lähtö luoteeseen ylimääräisellä poijun kierrolla ja rata oli yllätyksettömästi jälleen E. Eipä silleen, se olisi oletettavasti ihan sopivan pituinan ja varmasti tuulen osalta vaihtelevampi kuin läntiset vastineensa.

Aikamme katseltua tilannetta totesimme, että ylämäkilähtö olikin sivulähtö, kun poijulta pääsisi suoraan merkille ja sekin olisi auki. Vekkuliksi asetelman toki tekisi se, että kaikilla tulisi oleen paara, ellei joku hurja päättäisi kryssiä viivaa styyralla. Onneksi kukaan ei niin tehnyt. Ajateltiin vauhtia poijulle, mutta alettiin empiä ahtautta ja päätettiin yllättää vauhdilla vähän keskemmältä. Oltiin ajoissa ja muiden tungeksiessa vielä päin lähdettiin heittään 360:stä, joka myöhästy tilan puutteen vuoksi ja kellon käydessä sopiva ratkaisu olikin laskea takaisin vauhtiin ja vetää suoraan linjan yli. Ja sehän menikin ihan mainiosti. Oltiin toki pari veneen mittaa viivasta töötin aikoihin, mutta mukavasti vauhdeissa ja päästiin ihan kivasti, ehkä 4playn (Albin Express) ja Donnan (Inferno 31) kanssa, laukkaan kohti poijua. Lähestyttäessä ylämerkkiä tuuli shitasi isosti päin, mikä havaittiin onneksi suhteellisen ajoissa ja vedettiin merkill korjaava tikki vähän pidemmäksi kuin Donna sekä laikkarilla poijulle olleet. Tai noh, me vedettiin se roimasti liianin yli, mutta haitta jäi olemattomaksi, koska muiden vajaus kostautui niille pahemmin. Päästiin osapuilleen neljäntenä poijun paremmalle puolelle 4playn perään. Heti tuli selväksi, että niiden päältä pääsisi vain kiville, joten mentiin alta ja päästiinkin ohi.

Lähestyttäessä länsimerkkiä henkisesti korkattiin, ainakin alku oli mennyt ihan ok. Oltiin ehkä toka tai kolmas ja taakse jääneet jäivät pahasti paikoilleen meidän vielä limpsiessä eteenpäin. Tai siltä se silloin tuntu. Eipä aikaakaan kun takana kuului ohuemman kankaan kavahduksia ja pallokkaista alkoi nousemaan. Samaan aikaan meiltä loppui tuuli. Kahteen pekkaan ei niin lähellä merkkiä ollut meillä mitään järkeä riuhtoa spinnua ja onnuimme merkille 4play ohitettua meidät päältä, mutta pääsimme onneksi melko pian niiden perään liikkeelle.

Alku hyvin, kaikki hyvin

Alku hyvin, kaikki hyvin

Tuuli ripsakoitui 12 solmun tietämille ja ei ollut enää puhettakaan mennä 4playn alta ohi. Nostettiin itsemme mekin sitten ylös, ettei myöskään takaa höökivät ihan helpolla meitä kyykyttäisi. Saimme pidettyä köörin suht kurissa ja vissiin Kvintenin (Fingulf 28e) ohitimme päältä. Takaa hengitti niskaan ainakin Cosa Nostra (Hurricane 9000) ja iso liuta muita veneitä. Käärmesaaren jälkeen tuuli moinasi ja sekoili taas. Viime viikoista ”viisastuneina” ajateltiin vetää lähemmäs Ådholmenia etelänpuolelle vaikka tuuli nyt olikin ihan eri suunnalla kuin aiemmilla viikoilla.

Käärmesuora kuljettu

Käärmesuora kuljettu

Munillehan se meni. Klunga kiersi lännempää ja riuhtoi spinnuja ylös kuittasi meitä isosti. Onneksi tuuli aikoi kyrvähtää jälleen ja vähän meitä edempänä Lenco parkkeerasi ekana ja muu kööri perässä.

Yllätys luvassa...

Yllätys luvassa…

Heti meidän alta itäpuolella meitä ohitti jo tässä viaheessa Nautinnolla, ja ihan kuulosti siltä kuin vahvistuksia olisi haettu aina ORC EM skenen kipparistosta asti. Ne viritteli spinnuaan intoa uhkuen, mutta eivät ainakaan heti huomanneet, että vajaan kaapelin edempänä Lencolla tuuli kääntyi kryssiksi ja vähän siitäkin päin.

Spinnuilijat ja kryssijät

Spinnuilijat ja kryssijät

Vaihtelevaa se tuuli näillä kinttailla oli. Meitä helpotti se, että meitä oli kaksi, eikä jokaiseen pyörteeseen nähty mitään aihetta pelleillä spinnun kanssa. Eikä se olisi kannattanutkaan. Ja vaikka klunga meitä kuittasi lännestä ja jotkut alta, niin ei se maksanut niille palkkaa. Koska samalla me oltiin jokaiseen kryssiin heti valmiina. Rinnalla meitä ohittamassa ollut Nautinnolla onkin kuvassa jo tukevasti ahterin puolella.

Ådholmenin punaiselle pakkasi veneitä kosolti. Samalla tuuli virkosi sivusta, joten kiihdyimme aika mojovasti ja aloimme spekuloida, että pitäisikö hidastella, koska edessä oli veneitä ku laiturialueilla. Todettiin, että on tilaa nostaa vaikka miessaarta kohti sillä tuulella, eikä se punainen ole ratamerkki eikä ne kivetkään siinä heti sen takana ole. Milou taisi olla toista mileta ja alkoi kiilata meitä merkille. Huudettiin nouseeta kunnes alkoiva hekin myös vähän nostaa, mutta päättivät silti änkeä siihen merkin ja meidän väliin. Edessämme oli Pärlan tulossa ahteri edellä vastan, joten huudettiin lisää ja päätettiin olla ajamatta perään. Ahdasta tuli ja mantaagit meillä Miloun kanssa osuikin. Protestoida olisi pitänyt, mutta eipä ollut punaista käden ulottuvilla ja oltiin lähinnä tyytyväisiä kun päästiin siitä silti luikkimaan vapaisiin asti ilman sen kummempaa kommellusta. Joku sieltä Miloun kannelta kyseli miksi niin lähelle ajeltiin, muttei oikein osattu siihen siinä hetkessä mitään järkevää todeta. Pahoittelut asiasta toki Miloulle, mutta vaurioitta selvittiin ja väittäisin kyllä vian olleen niiden. Ehkä siinä taitavampi pinnamies olisi välttänyt vielä tuonkin hipaisun, mutta toisaalta paskempi, jos mahdollista, olisi voinut jysäyttää komeammin. Mene ja tiedä.

Ja vaikka äsken tosiaan koko kulnga oli kiskonut meistä päältä ohi, niin ne olivat pääosin myös spinnuillaan laskeutuneet lähemmäs Haraholmenia meidän ollessa ylempänä lännessä. Edestä moinasi ja löysimmekin itsemme yhtäkkiä Donnan vierestä eturintamasta ja lännempänä samassa rintamassa kököttivät Lenco, Quattro ja monta muutakin.

Pakkauksesta huolimatta mainittavaa oli kuinka hyvin siitä Lenco ja Quattro sitten irtautuivat lipumalla hitaasti mutta vasrmasti meidän mittariston näytellessä pelkkiä ympyröitä. Pian sinne lähti myös Donna jättäen meidät ihmettelemään tuulettomuuden voimattomuutta.

Donna veteli jälleen kerran aika mallikkaasti

Donna veteli jälleen kerran aika mallikkaasti

Hyvin kulki myös LOW näissä karkeloissa

Hyvin kulki myös LOW näissä karkeloissa

Ylämerkille lähestyminen

Ylämerkille lähestyminen

Ylämerkille lähestyttäessä Pärlan tuli meidän alla ja takaa, mutta kovempaa. Kolmen veneenmitan kohdalla hyvällä marginaalilla Pärlan ei ollut lähelläkään peitossa, mutta selvästi aikomassa kuitenkin jyrätä sisäkaistalle. Yritettiin huutaa ettei ole peittoa, mutta sillä ei tuntunut olevan vaikutusta. Vaihtoehdoiksi jäi ottaa helmi kylkeen tai mennä hattukourassa ulkokaistaa. Ei taaskaan protestoitu ja sieltä mentiin.

Tungosta sivumerkillä

Tungosta ylä-ylä-merkillä

Muillakin heti siinä perässä oli vähän samoja tilanteita huudoista päätelleen ja sieltä tuli sitten sisäkaistaa useampikin kippo jättäen väkisin meidät paskoisin sinne alle. Nöyrästi limpsittiin eteen minkä pystyimme. Paskoista katseltiin kuinka vähän lännempänä päällä mentiin reilusti iloisemmin.

Yhtään ei auttanut, että edessä oli isompia, joilla oli vaikeuksia päästä vauhtiin. Vähän yllättäin kuitenkin onnistuimme luikahtaan Viiman (Baltic 38 DP) alta ohi päästen edes hetkeksi vähän vapaammin lähestyyn vihreitä tikkuja.

Aika kiva syksyinen iltapurjehdus

Aika kiva syksyinen iltapurjehdus

Käärmesaarelta nostetiin mekin sitten viimein spinnu. Oli narutettu toiselle puolelle, mutta vedettiin väkisin päältä ylös… upeille rintaliiveille. Ylempi kannu oli visusti kierteellä ja meillä meni hyvä tovi, useampi minuutti, ennenkuin se aukesi.

Käärmesuoralla edessä Solveig

Käärmesuoralla edessä Solveig

Valitettavasti viholliset eivät jääneet odottelemaan vaan marssivat tylysti ohi ihastellen meidän muhkeita tuulidaisoja.

Marssijärjestys alkoi hahmottua, kun edessä mentiin ja takaa ei ihan heti oltu tulossa

Marssijärjestys alkoi hahmottua, kun edessä mentiin ja takaa ei ihan heti oltu tulossa

Kopukka näkyi peruspaikallaan syvällä Mäntysaaren ja Larun välissä. Spinnu alas länsimerkiltä ja kohti kryssillä kohti Kopukkaa. Harmillisesti keli alkoi moinata reilusti. Lähempänä Larua Low ja pari muuta näytti kuitenkin lipuvan iloisesti, iloisemmin kuin toisen puolen kumppanit. Mentiin mekin sitten sitä kautta, mikä oli kyllä virhe. Sinne päästyämme se tilttasi sielläkin ja taas kerran katsottiin kun se toinen puoli veti. Lirutellen larutellen lipuen viimein byyriin kahden ja puolen tunnin rupeaman jälkeen.

Kisa oli kyllä yksi vekkuleimmista tiistiksistä, missä Senin kanssa ollaan oltu. Luoteesta puhkuneen pyörteisen maatuulen kanssa oli kyllä hauska rimpuilla. Kerrassaan fantastinen skaba vaikka sijoituksemme ei tälläkään kertaa ole mikään laulun aihe.

Uutuutena tracki pistettynä H-veneiden sivuille. Kiitos vinkistä kuluu jr:lle. Android laitteilla ”GPS Logger for Android” on aika hyvä loggeri, se jopa kivasti puttaa trackin vaikka Dropboxiin jälkikäsittelyä varten, mikä tosiaan ohjeiden avulla gpsbabelin kanssa oli helppo muttaa sopivaksi.

Keli: 0-13 kts SW-N (enimmäkseen 4-8 NW)
Mukana: Kynde, Ville
Tulokset: 19/28, pieni lys 10/19, first 31.7 1/2
Track: h-vene.net:ssä

Ennakko: Tiistikset 3.9.2013

Ennakko: Tiistikset 3.9.2013

On tämä vekkuli syksy, kun näin säyseitä kelejä tarjoilee. Sopinee tälle köörille, kun jälleen ties mistä syistä on lähdössä kaksari, eli naruissa, vinsseissä, kannella ja kisahumussa on Ville ja pinnassa punnus.

Mainittakoon pikaisesta parviennusteesta muutama seikka, jotka sitten tulee pitämään paikkansa tai ei:

Fmi:n merisää sanoo ”pohjoisenpuoleista 4-8 m/s” ja kuvassa stadin kohdalla pikemminkin just se 4 kuin edes yli sen.

Windgurun WRF 27km tarjoilee kahdeksaa luoteesta, joka hurjistuu jopa ysiin ja puuskissa voi näkyä peräti yhdentoista solmun lukemia.

Yr.no tarjoilee ”Lett brisiä” (3.3 – 5.4 m/s) luoteesta sekin, jotain myötpäivän shiftiä pohjoiseen ehkä mukana.

Testbedissä on viimeisen pari tuntia ollut Harmajalla 4 koillisesta.

Yhteenvetona G1:n verran maatuulta, loppu menee kuitenkin fiilispohjalta, vastoin ennakkotaktiikoita, ja menee sitten tietysti myös miten menee.

Tiisikset 27.8.2013 – uusintako?

Kevään kolmanneksi viimeisiin tiistiksiin oli ennakossa luvassa vähän samanlaista keliä kuin viimeksikin, eli 3 m/s lounaasta, aurinkoista ilman sadetta. Ja kauniilta keli vaikuttikin laiturilta käsin katsottuna.

Mukaan oltiin tällä kertaa kuitankin haalittu vähän enemmän kööriä. Viime viikolla kaikesta vastannut Ville rahtasi avukseen Inferno 29 skenestä Samin. Lisäapua toi HTR:ssä Senin kyydissä loistanut Jani, joka etenkin paluumatkalla oli pitänyt hyvää huolta Suomenlahden kalojen ravinnosta.

Laiturista irtaudutta Larun länsipuolella heti kävi selväksi, että mistään vajaan 3m/s lillunnasta ei ainakaan alkuunsa olisi kysymys. Mittaristossa keikkui tasaisesti yli kymmenen solmun lukemia. Trimmiä kiristettiin viime viikkoisesta hieman aika pintapuolisesti ja päätettiin riuhtoa naruista sitten matkalla. Lähtöalueella nähtiin viimein taas muitakin Firstejä tiistiksissä, kun paikalle olivat päässeet Melisande, Bella ja Milou.

Kopukka, joka liputteli viime vikolle uusintana E-rataa vastapäivään, oli parkkeerannut melko lähelle Lauttasaarta eikä viivan alla tulisi olemaan kauheasti tilaa. Jälleen venepääty vaikutti paremmalta ja sinne päätettiin tulla viime vikkoiseen tapaan häröilyalueen alta. Tällä kertaa ajoituskin onnistui kohtuullisesti, tultiin hyvästä välistä ja jäätiin silti suoraan pahoihin paskoihin TaiTain taakse. Aggressivisempi, tai siis taitavampi, pinnamies olisi ajanut tuon ajoituksen puhtaisiin, mutta kun ei, niin ei.

Senin miehistön onneksi meille avautui mahdollisuus hetimiten lähteä paaralle ja puhtaisiin. Muuten hyvä, mutta vauhdin kanssa oli skismaa. Alku paskoissa hävittiin viivalta startanneille sen verran, että sieltä laukkasi solkenaan meidän päälle paaralta vendailevia kippoja ja jouduimme niitä väistellessä lähestymään kääntömerkkiä fleetin sosiaalitoimiston puolella. Melisande oli hyvän matkaa edellä, Milou taisi olla heti edessä alla ja Bella inhasti perässä. Sivari länteen sujui sekin tahmeasti, mutta ilman muutoksia järjestyksessä. Tahmea tuntuma kuitenkin ennakoi hankalaa kryssiä ja sitä se sitten olikin.

Vasemmalla sitä mitä ajateltiin että se voisi olla ja oikealla sitä miltä se tuntui

Vasemmalla sitä mitä haettiin ja oikealla sitä miltä sen toteutuma tuntui

Heti nousuvihreältä Milou ampaisi ilkeän ylös, alla ja edessämme ollut Solveig päätti lähteä reilusti allemmas vauhdilla. Pinnamies meni lukkoon ja ei tehnyt oikein kumpaakaan. Katseltiin, että melisande oli heti vendannut etelään ja sinne mekin halusimme, mutta toisin kävi. Taakse olikin hiipinyt Bella, jonka kanssa söhlätessä vielä onnistuimme jättäytymään vielä senkin taakse.

Kyrssi ei sitten oikein sujunutkaan, vauhti tuntui koko ajan huonolta. Miehistö hoiti vendat kunniakkaasti, mutta aina kun uusi laukka oli aluillaan, niin ei. Olihan siellä veneitä edessä tarjoilemassa melko likaista ilmaa, mutta ei se noin pahalta pitäisi tuntua.

Ylämerkiltä alamäkeen ja suhteellisen sutjakan spinnunnoston jälkeen vähän hapuilimme linjoissa ja paluujiippasimme paaralle kohti Bellaa sen vielä vetäessä styyraa. Jouduimme ajeleen hetken negatiivistäkin ennenkuin viimein pääsimme pujahtamaan niiden perän puolelta hyvään juoksuun oikeilla kulmilla. Luikimme ohi ja saimme heti vähän kaulaakin, kunnes sitten kippari tötöili ja valmistautui plattiksella jiippiin liian aikaisin ja uudessa vauhdinotossa Bella saikin meitä kiinni sen verran, että jiipin lopulta oltua ajankohtainen olimmekin jälleen takana. Ja ei sujunut oikein meidän bravuuri kiukkuinen riitsi AP:lläkään. Puomi oli jäänyt jiipistä liian alas ja iso jäi vähän kehnoille sekin. Bella meni, mutta Milou oli vielä takana. Vasta käärmisten vihreällä saimme tilanteen haltuun, vauhtia vähän kelvollisemmaksi ja pidettyä peräjengin perän puolella.

Isommat ranskattaret

Isommat ranskattaret

Maalisuoralla rinnalle takaa hööki koko sisarkatras Ranskasta, 34.7 Low ja 36.7 Jazz. Ja siis takaa höökivät, ohi ja meille töötättiin vissiin vikana.

Keli oli kyllä loistava, olosuhteet kaikin puolin erinomaiset ja vaikka hauskaa taas olikin, niin jotenkin vauhti oli hakusessa vähän koko ajan. Toki erona viime viikkoon oli se, että silloin pääsimme puhtaissa marssimaan ylämäkeen kolmantena veneenä ja nyt kymmenen huonomalla puolen kaulaa myöten muiden velleissä. Toisallta oltiin veisllä, mikä on tärkeintä. Eikä oltu pökä, mikä on meille aina oiva suoritus. Ja onhan tässä vielä pari kertaa jälellä hakea ylisuoritusta ennen talvea.

Keli: 5 m/s SW
Tulokset: 3/4 First 31.7 ja 24/35 kokonaistuloksissa.
Mukana: Kynde, Ville, Sami, Jani

Tiisikset 20.8.2013 – kevyt kaksari, osa 2

Taas oli vähän löysempää keliä luvassa, mutta yhtälailla kööriäkin oli tarjolla vähän nihkeästi, mutta onneksi sitäkin kokeneempana. Keulassa hääräsivät Ville ja Ville. Mastolla oli Ville. Skuuteista ja genoan trimmistä vastasi Ville. Pianistina, navigaattorina ja taktikkona hääräsi Ville. Hyvää asetelmaa tasoitti pinnaan nojaava sama tonttu kuin tavallisestikin. Kippo oli Tallinnan jäljiltä suhteellisen hoikassa kunnossa eikä 2-3 metrin tuuliin tarvinnut paljon keskustella purjevalinnoista. Radaksi arvailtiin G:tä vastapäivään perustuen ei-yhtään-mihinkääniin, joten itsevarmasti spinnu viritettiin valmiiksi styyranostolle.

jr (c)

jr (c)

Matkalla lähtöalueelle perinteistä poiketen jäi kuin jäikin ihan mukavasti aikaa vähän kokeilla ylämäen trimmejä ja jonkinmoisella löysällä lerpatuksella päätettiin lähteä yrittämään luoveja tyyneen elokuun iltaan. Lähtöalueella oli pitkälti ne samat kipot, mitä tällä kaudella muissakin koitoksissa ja varsin tavanomainen nipinnapin kakskyt venettä. Ennakkoarvauksesta poiketen Kopukka liputtikin E-rataa vastapäivään. Eli vähän G:tä pidempi, mutta kiertosuunta olisi sama spinnun kannalta. Luvassa siis vähän kryssiä, sivustrekki länteen ja lisää kryssiä ylämerkille ja sieltä spinnulla takas mahdollisesti aina byyriin asti.

Tiistiksien radat 2013

Tiistiksien radat 2013

Startissa ajateltiin lähteä vähän häröilyalueen alta mutta tulla suoraan veneelle vauhdeilla. Etäisyyttä sahattiin pariin otteeseen mietiskellen, että varotaan myöhässä oloa, kun on niin löysä keli. Tuuli kuitenkin moinasi starttiin kahdeksasta solmusta lähemmäs neljää ja arviot meni vähän metsään. Meidän vauhdinottoa hoputeltiinkin vähän etevämpien tasoituspurjehtijoiden toimesta LOW:n kannelta. Onneksi iso osa fleettiä oli puolestaan viivalla ajoissa ja joutui slööraan rajusti poijulle, mikä avasi meille ihan suoran nousun Kopukan vierestä TaiTain perään. Vaikka oltiin myöhässä, niin jo ekassa vendassa huomattiin keikkuvamme fleetin tokana kun Solveig meni ekassa vendassa vielä meidän takaa TaiTain kiskoessa hyvin karkuun kauas etelään. Huomattiin vähän myöhässä, että etelämpänä olisi tuulta ja sinne Senkin sitten rynnäköi.

Strekki länteen vedeltiin Solveigin vieressä päällä vain veneenmitan taaempana. Ranskatar saatiin ihan suhteellisen hyvään laukkaan löysässä kelissä, eikä Inferno 31 mitenkään mennyt menojaan vaikka isompi 33:n menikin. Kryssille tultaessa muu fleetti olikin iloisesti takana, kun meillä alkoi hauska hippastelu Solveigin kanssa. Siinä mentiin ristiin rastiin monta kertaa hipoen ja vuorotellen keulilla oloa, kunnes yksi kaunis kerta lähdettiin idemmäksi ennen niitä, Solveigin jäädessä lännemäksi pläkään. Keli hiipui kovasti, mutta sitäkin oudompaa oli takaa tuleva rynnistys. Kuin salamana sieltä tuli Lenco, liuta Ablineja ja ties ketä vedellen länsirantaa kuin yhtä halssia koko setin mitä me oltiin just hetki sitten sahattu. Sitten parit hankalat pakkituulet ohittajilta ja ylämerkillä oltiinkin jo ties mones.

Sitten tössittiin. Vedettiin leikkari liian tiukalle ja ajatukset puomin sijoittelusta etukäteen päälle meni yygeen osalta vähän munille. Jouduttiin tikkaan pari minuuttia merkillä kunnes päästiin alamäkeen. Aika moni kiitti ja kuittasi. Sieltä sitten todella hennossa alamäen tuulessa ajauduttiin turhan ylös, kun Solveig ja Nautinnolla kuittasivat meidät päältämme. Paljastui että suoremmalla linjalla oli selvä raita minkä takana tuuli. Low ja monet muut puskivat sen tuulireunan paremmalla puolella iloista laukkaa meidän ryömiessä roikkuvilla räteillä. Valuteltuamme väkisin alemmas pääsimme mekin mukaan liukuun. Käntövihreän jälkeen alkoi spinnuriitsi ja käärmesaarten luona Kopukka olikin jo vastassa tööttäämässä kisan poikki.

Keli oli tosi sopiva kaksarille, vähän liian löysä. Tuuli taisi palata takaa siinä ylämäessä muiden äkkirynnäkössä, ja me vielä kaupanpäälle tössittiin ylämerkillä ihan turhaan. Sijoitus nyt ei taaskaan ole häävi, mutta helvetin kivaa oli.

Mukana: Kynde, Ville
Tuuli: 1-4 m/s SW
Rata: E vastapäivään
Tulos: 17/21

Helsinki Tallinna Race 2013 – sinne ja se siitä

Taas oli etelänmatkan vuoro. Aluksi näytti miehistövajeen puolesta pahalta, sitten vielä olkapaa paskaksi ja tämän vuoden HTR näytti ennakkoon aika surkealta. Miehistövajeeseen saatiin viime metreillä pientä lievitystä, mutta olkapäästä ei oikein osannut sanoa mitään ennekuin saisi pinnan käteen. Päätös tehtiin, että lähdetään yrittään ja jossei se luonnistu niin vene ympäri, takas laituriin ja ukot baariin. Taksilla pääsee kotiin vaikka toinen käsi roikkuukin.

Keliksi oli useasta lähteestä katsottuna luvassa lännen ja lounaan välistä tuulta alkaen 7-8m/s ja siitä iltaa kohden laantuenb 5-6 m/s kunnes joskus puolenyön paikkeilla reipas shifti etelään samoilla voimakkuuksilla ehkä aavistuksen uudestaan ripsakoituen, joskin varsinainen voimistuminen pitäisi tulla vasta maalin jälkeen. Näin siis ennakkoon, sinänsä ihan lupaava keli, kryssia ja jokunen venda luvassa. G1:lle hommia ja 550 kg – pinnamiehen jalat laidalle. Ihan hyvä, mutta meiltä puuttui yli 150kg tuosta ja jos meidän 2006 Westway sailssin G1 olisi Hollywoodista, sen naama olisi botoxista veltto, huulet härskisti paisutetut ja silikonit roikkuisivat polvissa, ehtoopuolella siis.

Ruoholahdessa oli joku liikennesekamelska ja pinnamiehen myöhästelyn vuoksi tulikin vähän hosu ehtiä lähtöalueelle asiallisesti. Siinä ei paljon trimmejä katseltu eikä turhia lämmitelty, kun se vähäkin aika meni lähtöviivan hahmottamiseen. Se oli pitkä ja olkoonkin osapuilleen tuuleen niin erikoisen vino siihen nähden mihin ensimmäinen merkki siitä oli (varmaan lähes 70 astetta sivuun lähtösuunnasta). Firsteista kööri pakkasi ymmärrettävästi poijulle. Itse varovaisemmin vähän keskemmältä, kun oli vähän tuoreutta miehistössä eikä pinnamiestä huvittanut rääkätä handua yhtään enempää kuin olisi täysin välttämätöntä. Kun paikka oli ok niin G1 auki. Ja alas. Kun skuutista kiristettiin niin se lörpähti irti fallista, purjeeh topissa oli vain itsesolmittu sininen dynysakkeli jäljellä. Foilin rullasakkelissa kiinni ollut lyyrasakkeli, mihin purje dyneemalla tuli kiinni oli auennut. Taisi unohtua varustamolta kiristää se kunnolla kun torstaina kiireessä purjeita vaihdettiin. Ei siinä itku auttanut, mutta onneksi kyseessä oli kryssiskaba, joten starttiviiva nyt valuttiin yli isolla, kun samalla G1:n nostettiin spinnun fallilla ja menoksi. Ei siinä vielä kauhean montaa minuuttia mennyt koska Irene (First 31.7 HR, 1.19 lys) tuli vielä takana ekalle merkille.

Ekalta merkiltä oli lyhyt alamäki Trutkubbenin kylkeen. Fallisotkun vuoksi päätettiin slöörata G1:llä sinne. Irene tuli takaa spinnuineen ohi, mutta muutoin eroissa nyt ei mitään ihan ihmeellistä tapahtunut.

milou

Laukalla kasuunille onnistuttiin hipsiin Miloun alle sen kantaan kiinni.

kasuuni

Kasuunille tultaessa tuuli oli jo rauhoittunut siitä mitä se vielä lähdössä huiteli ja se todella oli auki puhaltaessaan jostain lännen ja lounaan välimaastosta, täysin ennusteiden mukaisesti. Heti kasuunin jälkeen kitkuttelimme Miloun perään ja nostattelun jälkeen lähdimme vauhdilla alemmas ja rynnäköimme sieltä ohi. Se olikin sitten viimeinen havainto 31.7:sta ennen Piritaa meidän osalta.

jahtaajat

Ennusteissa tuulen piti kääntyä puolen yön jollain puolella roimasti etelään, etelän ja lounaan väliin. Taktiikaksi oltiin otettu, että lasketaan vauhdilla tulevan tuulen suunnan leikkareille. 400 kiloa laidalla, eikä edes ihan laidalla oli kuitenkin vähän rajoitteisesti. Käsipuolipinnamies kangerteli vähän varoen ison skuutin kanssa, eikä keulan trimmaaminen kiinnostanut ketään. Seuraus oli, että sieltä 16 solmusta tuulen moinattua 10-12 solmuun vanha aallokko oli vähän kankeaa ajettavaa.

Kun Tallinnan majakka alkoi lähestyä ja shifti antoi odottaa itseään, kävi käsky vendasta varmuuden vuoksi. Taktiikka kuitenkin puri ja ehkä minuutti vendasta se shifti tuli ja olimme mukavan lähellä Madalin uutta leikkaria, kerrankin. Sieltä etelään jääden Aegnasta. Tässä kohtaa alkoivat isot kiusata kovasti. Pääle tuli varkain useampikin kippo. Olisi aiemmin pitänyt niiden alta nousta, mutta sitten kun semmoinen suht samavauhtinen oli päässyt ikävän lähelle, niin ettei enää voitu vendata, ei mitään ollut tehtävissä. Tätä kävi muutamankin kanssa ja sitten riitti. Venda paaralle ja helvettiin niistä pakeista kun viimein aukko tuli. Ja siitä innostuneena vedettiin se sitten roimasti pitkäksi. Vendattua paaralle tuuli oli tuntuvasti auki. Ehkä osan siitä korkeudesta tai tiputeltua vielä vauhdiksi, mutta yksi tankkeri ja joku toinen hinaaja lunastivat meiltä osan siitäkin ilosta. Maalia lähestyttäessä tuuli tuli uudestaan snadisti päihin ja jouduttiin lähes piinaileen byyriin. Tässä kohtaa toki jo oli selvää, että kisa oli kisana mennyt penkin alle ja oltiin retkimoodissa. Toisaalta oltiin Piritassa, mikä oli vielä 24h sitten tuntunut hankalalta. Käsi, vene ja miehistökin olivat vielä ehjiä.

Tallinnassa sitten normikuvioita ja ainoa maininnan arvoinen asia taitaa olla viereisen saksalaismerkkisen Burjeveneen lähtö. Se kävi peräsimellään vääntämässä meidän poijuhaan kieroksi. Kiitos vaan siitä. Ei välttämättä ollut peräsinvauriokaan kovin kaukana, mutta ehkä parempi kuitenkin haka, koska tuulisi olisi puskenut sen apinan meidän päälle välittömästi.

Sää nyt todellakin meni kerrankin tarkalleen niinkuin ennusteissa oli luvattu ja siihen nähden taktiikkakin onnistui. Harmi vain, ettei muuten ollut eväitä puristaa sen parempaa tulosta. Osui se sää tietysti muillekin, mutta Madalilla fleettiä katsellessa shiftin kohdalla aika monet olivat valuneet liian alas ja toisaalta oli myös paljon veneitä jotka olivat jättäneet käyttämättä sen laskumahdollisuuden. Sentään virallinen tavoite toteutui sekin, ei olut pökä.

Keli: 8-5 m/s WSW – SSW
Mukana: Kynde, Markus, Jasu, Nibbe
Tulokset: 9/10 First 31.7, 22/32 Lys 2

HTR ennakko – kyllä ja ei

Hienoista miehistövajetta on ollut vastassa viimeaikoina ja mitä alkuun oltiin lähdössä kahteen pekkaan Tallinnaan, niin tällä viikolla onneksi vielä saatiin rautainen lisäannos mukaan firmasta kunnes tänään tärähti ja löytyi 140kg suomalaista miestä pitään venettä pystyssä. Tästä innostunut varustamon puheenjohtaja huseerasi eltaantuneita kisareipuja taas salkoon ja roudasi duplot, onget, valkkarit ja muut turhat kesävermeet vasta nyt pois kun yksäri oli peruttu ja jo kahdet viime tiistikset tuli itse oltua LOW:n perän nostimena.

Ripsakka perätuuli purjeiden kanssa sählätessä, armoton kiire ennen gyldenintien kipparikokousta ja perus kädetys onnistuivat laannuttamaan intoa kummasti. Pieni tukiaskel naruhelvetissä, tuen otto vasurilla ja hento muljahdus/vihlaisu olkapäässä. Ikänsä itseään teloneena sen tunsi heti, että jotain meni, mutta kiireen puolesta ei vieläkään pysty sanomaan mitä tarkalleen kävi. Äkkiä G1 keulalle valmiiksi ja iso pussiin vaikka vitutti ja vihlo. Touhupussi koululta, vilasu luentosaliin ja näkemiin.

perkeleen_olkapaa

Tuttuja tuntumia, kun joku reilu 10 vuotta sitten tuli sovittua jotain jäisen Paloheinänmäen laskemisesta stigalla ja murrettua oikea olkapää kalvoineen, mutta nyt oli kyseessä vasen ja toisaalta vain kudosvaurioilla.

Vähän eppäilen, että Sen ottaa huomenna vähän himmaillen, kun voi hyvin olla, että pinnamies ei styyria saa ajettua ollenkaan, eikä paaroillakaan pysty toisella skuuttaan isoa. Tai jos aamulla käsi on ihan päin helvettiä, niin kait sitä voi niitata Helsingissäkin. Ellei sitten osoittaudu, että jarru on ollutkin pinnamies ja huomenna lennetään just siksi kun tämä idiootti vain notkuu ison skuutissa.

Sääennusteet lupailee lännen ja lounaan välistä joku 12 solmua, joka kiertyy lounaan ja etelän väliin vähän voimistuen. Vielä aamusta näytti jotain taktiikan syrjää olevan mahdollista punoa, mutta nyt näyttää että paljon ei pelivaraa ole, mutta sentään vähän joutuu tikkaan, joskin huomattava osa tulee oleen styyraa.

Saapas nähdä, toisaalta sitä nyt lähinnä toivoo, ettei ihan koko syksy mennyt tässä perseelleen.

First 31.7 luokkamestaruusskabat – Nordzeella

siskot

Kun ei tota omaa kööriä just nyt ole radalle, niin Sen ei vieläkään päässyt mukaan. Pestauduin sen sijaan painoksi Nordzeen kyytiin katsomaan miten lähes kaiken kokenut kisamiehistö piiskaa firstiä radalla. Siinähän se lauantai ja sunnuntai menivät. Hauskaa oli, välillä homma sujui kuin valssi siis jonkun toimesta, joka osaa hyvin valssia, ja välillä kuin valssi omasta toimesta jurrissa piikkimatolla, perussettiä sinänsä.

Kattavampi ja virallinen reportaasi tästäkin löytyy jälleen erinomaisesta LOW:n blogista Nordzeen kipparin Singon sanoin.

Tiistikset 6.8.2013 – 0.0

20130806_tiistikset_lowlla

Tuli oltua tiistiksissä LOW:lla punnuksena. Tavoitteisiin taisi jäädä parannettavaa, kun kerran yritettiin olla olematta pökä ja onnistuttuamme siinä kävikin niin ettei oltu mitään muutakaan. Kopukka (maalivene) lähti litoon meidän ollessa melkein käden ulottuvilla, siis muutama sata metri matkassa ja tuossa tuulessa muutama vuorokausi ajassa. Aiemmin lähteneestä pikkuluokasta nopeimmat ehti maaliin ja isommasta ei tannut vissiin kukaan ehtiä.

Kattava reportaasi löytyy LOW:n blogista.

Ei yksin eikä kaksin

Ote KoPun sivuilta:

”Tiedotettakoon vielä erikseen koska kyselyjä on tullut pari kappaletta: Kisakalenterissa 2013 ei ole valitettavasti yksinpurjehduskilpailua. Ensi vuodelle konseptoimme kilpailun uudestaan.”

Ja voihan perse sanon minä. Kyseinen rävellys oli helvetin hauskaa viime vuonna, joten tämän vuotista oli taas odotettu, mutta ei niin ei. Ja ei ole Two Stariakaan enää, eikä sen seuraajaa ole näkynyt huhuista huolimatta. Ja mitä uutta tullut tilalle? Vene Magnum Cup? Niin joo, sekin peruttiin ennen alkuaan. Perukaa vielä Suursaari, Tiistikset ja HTR niin ruuvaan kölin mutterit auki.

Ehkä Kopulla surkuttelevat kilpailijoiden vähyyttä tai mitä lie, mutta viime vuonna kilpailukutsu ja sivut päivittyivät vasta samalla viikolla kuin oli kisakin. Kai sen voisi vähän aikasemmin ilmoittaa. Olisivat saatana edes maininneet tämän peruutuksen aikaisemmin.

Kesä tuli ja meni

Kesä tuli ja meni

Lomapurjehdus on takana ja edessä hiukan säätöä veneellä sekä valmistautumista syksyn koitoksiin. Senin osalta luvassa lienee ainakin läjä tiistiksiä ja HTR, muut ovat vielä enemmän ja vähemmän auki. Senin touhujen lisäksi kippari itse varmaan toimii punnuksena yhden jos toisenkin veneen laidalla.