Sen

Senin varustamo päätti lähettää sen heikoimman lenkin, pinnatuen, vähän lisäoppia hakemaan
purjehduksesta LOW:n kyytiin keulapunnuksena. Vuorossa on BOW 2014 tällä kertaa Piritassa, Eestinmaan purjehdusmekassa. Tätä touhua tullaan epäsäännöllisesti ja sisällöttömästi kangerrellen raportoimaan tänne ja twitteriin @kyntola sekä #bow2014 linkeistä. Varsinaiset kisaraportit bow.fi ja lowsailing.com.

Torstai

Star:in kyydissä istutaan. Silja teki karmaiseva virheen, kun päästi mut Comfort classiin paineleen itse espressokoneen nappeja samaan aikaan ku oma Jura kotona on rikki ja aamukahvit jäi juomatta. Näyttäisi siltä että Gråsalla on comfort class tienattu, Kassulla break-even koko lipulle ja Tallinna Madalille tulo näkyykin sitten jo Silja Linen pörssikurssissa.

Tänään iltapäivästä on tarkoitus vielä käydä vähän haistelemassa tuulia Tallinnan lahdella sekä herätellä mieliin mikä naru oli mikä, mikä vitun Gybe set ja että miksei se kulje.

Perjantai

Aika hyvää settiä ekan päivän avomeriosuus. Tuulta ja sadetta oli. Eka hajos reivi, korjattiin. Sitten nostettiin S5, joka vaihdettiin sitten kevyen kelin spinnuun joka olikin vähän liikaa ku nyrkillä tuuli nousi 30 knotsiin. Sitten hajos kicki, korjattiin. Sitten katkes keulan skuutti, vaihdettiin. Kaikkien operaatioiden jälkeen maaliaika jäi vaatimattomaksi ja valitettavasti isopurje on koossa enää hyvällä hengellä. Ei viitsi valittaa kuitenkaan ku pari kuulema sairaalassa ja kolme mastoakin mennyt. Huomisesta tulee mielenkiintosta jos samaa keliä sit radalla.

Lauantai

Lauantai valkeni lihakset kipeinä ja joka paikka mustelmilla. Vuorossa oli ratalähtöjä Tallinan lahdella. Spinnu oli paikattu yöllä ja aamulla isopurjeesta jätettiin muutama kohta teippaamatta paikallisesssa purjeneulomossa. Lähtöalueella kävi selväksi ettei oltu ainoita, jotka olivat isopurjeitaan joutuneen perjantain jäljiltä teippailemaan. Keli oli kuitenkin rauhallisempaa ja G1:llä näytti pystyvän touhuamaan.

Ensimmäinen startti sujui ihan semimukavasti. Venevauhti tuntui hyvältä muihin nähden joskin manööverit olivat kisakumppaneita kankeampia ja muutenkin vähän hapuillessa se meni. Shiftien kanssa oli ongelmia, mutta sentään yksi 34.7 jätettiin taakse, vaikkakin tasoituksien jälkeen sijoituksessa ei ollut hurraamista.

Toka startti lähtikin jo paljon paremmin käyntiin ja kärkiköörissä tultiin ylä- ja alamäen jälkeen gatelle, josta päätimme vetää radan oikeaan reunaan muiden suunnatessa vasemmalle. Tuuli kääntyi 20 astetta vasemmalle ja kun palauttavaakaan ei tullut, niin homma oli taputeltu ja sijoitus taas siellä pökäosastossa.

Kolmannen startin lähestyessä mereltä hiipi melkoinen ukkospilvi hitaasti mutta varmasti lähtöalueen päälle. Tuuli alkoi heittelehtiä, salamoi ja vettäkin tuli siihen tahtiin että Esteri olis ollut ylpeä. Aikamme haahuiltua totesimme, ettei meidän iso kestäisi niitä tuulia eikä löpöä ollut pörrätä tuntitolkulla lähtöalueella. Päätettiin lähteä etujoukoissa pois lähtöalueelta. Jokunen muukin päätti tehdä saman. Pizzojen äärestä Las Piritasista todistimme kuitenkin, että keli pläkäsi totaalisesti kuuron mentyä ja joku lähtö sitten reilusti myöhemmin ammuttiin löysään keliin.

Sunnuntai

Viimeisenä päivänä oli luvassa pari ratastarttia ja jonkin sortin saaristo kisa ristiinrastiin tallinnan lahtea.
Lauantain kehnosti menneistä, joskin silti ihan semilupaavista, starteista sisuuntuneena lähdettiin ekaan lähtöön hakemaan ainakin yhtä viron päänahkaa. Homma sujuikin hienosti alkuunsa. Ylämerkillä kärjen tuntumassa ja alas tultiinkin jo niukasti kärjessä. Päätettiin ottaa vasen reuna, jossa isot näytti vetävän ihan hyvin omassa tokassa ylämäessään, ja näin pakottaa seuraajat joko seuraan tai valkkaan paskempi reuna. Se ”paskempi reuna” saikin sitten 30 astetta tuulta osakseen ja melkein törmäsivät leikkariin meidän olessa etäällä toisessa reunassa. Ei auttanut muuta kuin nöyrästi byyriin hakeen jälleen reipas sijanumero.

Toisessa lähdössä kangerteli jo vähän venevauhtikin manööverien ollessa tasasaisen kankeita ja edes sitloodaosaston paremmat vendatkaan eivät auttaneet kun shiftit jälleen temppuilivat ja rataosuudet näin hoidettu yltympäriinä paskoilla sijoilla.

Venevauhdin kuitenkin yleisesti oltua melko hyvä ja kelin vähän moinattua toivoimme, että G1 viimein tarjoaisi virolaisten pienempiä keulapurjeita vastaan viimein vähän etua. Kolmannessa startiss sitten löydettiinkin oma pläkä muitten paskoisa ja venda starttiviivalle jäi vajaaksi kirjoilujen saattelemana. Minuutin pari myöhässä piti taas lähteä vaan nöyrästi perään. Se pakkasi kuitenkin edestä ja ylämerkillä jo ohitimmekin sitten ekan First 34.7:n. Siitä tiukkaa spinnuttelua kohti seuraavaa kääntö merkkiä vielä kolmos oravien ollessa aika nipussa. Ennen merkkiä kuitenkin tuuli kävi liian tiukaksi ja oli keulalla noustava merkillä, jonka jälkeen tuuli pyörähti melkoisesti siivittäen ne, jotka just ja just oli ehtineet merkin yli, eli Elisan ja Brigittaxin, piiiitkälle karkuun. Sitten aika tasaista suhailua jatkui kunnes alkoi viimeinen ylämäki. Ylämäessä vauhti kangerteli tasaisesti ja kun sama jatkui myös loppualamäessä, niin sijoitus oli jälleen kerran sieltä mudan ja paskan seasta.

Lopuksi

Todettava on, että yhdessä pidempään harjoitelleet ja toistena vauhdista mittaa ottaneet virolaiset olivat aika kovia luita kaikin puolin. Etekin pari nopeinta, Elisa Passione ja Jazz, olivat kaikilla osa-alueilla meitä selvästi edellä. Ihmekös tuo, kun miettii mitä First 31.7:lle on tapahtunut suomessa viimeisen kuuden vuoden aikana. OD:ta parempaa mittaria omasta vauhdista on aika vaikea saada.

Vaikka joka päivä sitä kastui aivan läpimäräksi ja turpiin tuli, niin kivaa oli ja varmasti jotain tuli opittuakin. Vähän kyllä tuntuisi, että ORC rokottaa G1:stä First 34.7:ssa vähän liikaa. Virolaisilla kaikilla oli fokat keulilla ja lahden tasaisissa vesissä niillä radalla pärjäsi genoalle ihan hyvin. Tarvittavan eron tekeminen muihin osoittautui meille lähes mahdottomaksi. Toki purjekin on uusi ja veneessäkin totuttelemista riittää. Lisäksi järjestäen pieleen menneet shiftit kuuluvat lajiin, mutta ärsyttäväthän silti.