Sen
First 31.7 ja höpinää purjehduksesta
Avainsana-arkisto: Sen
Tiisikset 27.8.2013 – uusintako?
Kirjoittanut : 28.8.2013
Kevään kolmanneksi viimeisiin tiistiksiin oli ennakossa luvassa vähän samanlaista keliä kuin viimeksikin, eli 3 m/s lounaasta, aurinkoista ilman sadetta. Ja kauniilta keli vaikuttikin laiturilta käsin katsottuna.
Mukaan oltiin tällä kertaa kuitankin haalittu vähän enemmän kööriä. Viime viikolla kaikesta vastannut Ville rahtasi avukseen Inferno 29 skenestä Samin. Lisäapua toi HTR:ssä Senin kyydissä loistanut Jani, joka etenkin paluumatkalla oli pitänyt hyvää huolta Suomenlahden kalojen ravinnosta.
Laiturista irtaudutta Larun länsipuolella heti kävi selväksi, että mistään vajaan 3m/s lillunnasta ei ainakaan alkuunsa olisi kysymys. Mittaristossa keikkui tasaisesti yli kymmenen solmun lukemia. Trimmiä kiristettiin viime viikkoisesta hieman aika pintapuolisesti ja päätettiin riuhtoa naruista sitten matkalla. Lähtöalueella nähtiin viimein taas muitakin Firstejä tiistiksissä, kun paikalle olivat päässeet Melisande, Bella ja Milou.
Kopukka, joka liputteli viime vikolle uusintana E-rataa vastapäivään, oli parkkeerannut melko lähelle Lauttasaarta eikä viivan alla tulisi olemaan kauheasti tilaa. Jälleen venepääty vaikutti paremmalta ja sinne päätettiin tulla viime vikkoiseen tapaan häröilyalueen alta. Tällä kertaa ajoituskin onnistui kohtuullisesti, tultiin hyvästä välistä ja jäätiin silti suoraan pahoihin paskoihin TaiTain taakse. Aggressivisempi, tai siis taitavampi, pinnamies olisi ajanut tuon ajoituksen puhtaisiin, mutta kun ei, niin ei.
Senin miehistön onneksi meille avautui mahdollisuus hetimiten lähteä paaralle ja puhtaisiin. Muuten hyvä, mutta vauhdin kanssa oli skismaa. Alku paskoissa hävittiin viivalta startanneille sen verran, että sieltä laukkasi solkenaan meidän päälle paaralta vendailevia kippoja ja jouduimme niitä väistellessä lähestymään kääntömerkkiä fleetin sosiaalitoimiston puolella. Melisande oli hyvän matkaa edellä, Milou taisi olla heti edessä alla ja Bella inhasti perässä. Sivari länteen sujui sekin tahmeasti, mutta ilman muutoksia järjestyksessä. Tahmea tuntuma kuitenkin ennakoi hankalaa kryssiä ja sitä se sitten olikin.
Vasemmalla sitä mitä haettiin ja oikealla sitä miltä sen toteutuma tuntui
Heti nousuvihreältä Milou ampaisi ilkeän ylös, alla ja edessämme ollut Solveig päätti lähteä reilusti allemmas vauhdilla. Pinnamies meni lukkoon ja ei tehnyt oikein kumpaakaan. Katseltiin, että melisande oli heti vendannut etelään ja sinne mekin halusimme, mutta toisin kävi. Taakse olikin hiipinyt Bella, jonka kanssa söhlätessä vielä onnistuimme jättäytymään vielä senkin taakse.
Kyrssi ei sitten oikein sujunutkaan, vauhti tuntui koko ajan huonolta. Miehistö hoiti vendat kunniakkaasti, mutta aina kun uusi laukka oli aluillaan, niin ei. Olihan siellä veneitä edessä tarjoilemassa melko likaista ilmaa, mutta ei se noin pahalta pitäisi tuntua.
Ylämerkiltä alamäkeen ja suhteellisen sutjakan spinnunnoston jälkeen vähän hapuilimme linjoissa ja paluujiippasimme paaralle kohti Bellaa sen vielä vetäessä styyraa. Jouduimme ajeleen hetken negatiivistäkin ennenkuin viimein pääsimme pujahtamaan niiden perän puolelta hyvään juoksuun oikeilla kulmilla. Luikimme ohi ja saimme heti vähän kaulaakin, kunnes sitten kippari tötöili ja valmistautui plattiksella jiippiin liian aikaisin ja uudessa vauhdinotossa Bella saikin meitä kiinni sen verran, että jiipin lopulta oltua ajankohtainen olimmekin jälleen takana. Ja ei sujunut oikein meidän bravuuri kiukkuinen riitsi AP:lläkään. Puomi oli jäänyt jiipistä liian alas ja iso jäi vähän kehnoille sekin. Bella meni, mutta Milou oli vielä takana. Vasta käärmisten vihreällä saimme tilanteen haltuun, vauhtia vähän kelvollisemmaksi ja pidettyä peräjengin perän puolella.
Isommat ranskattaret
Maalisuoralla rinnalle takaa hööki koko sisarkatras Ranskasta, 34.7 Low ja 36.7 Jazz. Ja siis takaa höökivät, ohi ja meille töötättiin vissiin vikana.
Keli oli kyllä loistava, olosuhteet kaikin puolin erinomaiset ja vaikka hauskaa taas olikin, niin jotenkin vauhti oli hakusessa vähän koko ajan. Toki erona viime viikkoon oli se, että silloin pääsimme puhtaissa marssimaan ylämäkeen kolmantena veneenä ja nyt kymmenen huonomalla puolen kaulaa myöten muiden velleissä. Toisallta oltiin veisllä, mikä on tärkeintä. Eikä oltu pökä, mikä on meille aina oiva suoritus. Ja onhan tässä vielä pari kertaa jälellä hakea ylisuoritusta ennen talvea.
Keli: 5 m/s SW
Tulokset: 3/4 First 31.7 ja 24/35 kokonaistuloksissa.
Mukana: Kynde, Ville, Sami, Jani
Tiisikset 20.8.2013 – kevyt kaksari, osa 2
Kirjoittanut : 20.8.2013
Taas oli vähän löysempää keliä luvassa, mutta yhtälailla kööriäkin oli tarjolla vähän nihkeästi, mutta onneksi sitäkin kokeneempana. Keulassa hääräsivät Ville ja Ville. Mastolla oli Ville. Skuuteista ja genoan trimmistä vastasi Ville. Pianistina, navigaattorina ja taktikkona hääräsi Ville. Hyvää asetelmaa tasoitti pinnaan nojaava sama tonttu kuin tavallisestikin. Kippo oli Tallinnan jäljiltä suhteellisen hoikassa kunnossa eikä 2-3 metrin tuuliin tarvinnut paljon keskustella purjevalinnoista. Radaksi arvailtiin G:tä vastapäivään perustuen ei-yhtään-mihinkääniin, joten itsevarmasti spinnu viritettiin valmiiksi styyranostolle.
jr (c)
Matkalla lähtöalueelle perinteistä poiketen jäi kuin jäikin ihan mukavasti aikaa vähän kokeilla ylämäen trimmejä ja jonkinmoisella löysällä lerpatuksella päätettiin lähteä yrittämään luoveja tyyneen elokuun iltaan. Lähtöalueella oli pitkälti ne samat kipot, mitä tällä kaudella muissakin koitoksissa ja varsin tavanomainen nipinnapin kakskyt venettä. Ennakkoarvauksesta poiketen Kopukka liputtikin E-rataa vastapäivään. Eli vähän G:tä pidempi, mutta kiertosuunta olisi sama spinnun kannalta. Luvassa siis vähän kryssiä, sivustrekki länteen ja lisää kryssiä ylämerkille ja sieltä spinnulla takas mahdollisesti aina byyriin asti.
Tiistiksien radat 2013
Startissa ajateltiin lähteä vähän häröilyalueen alta mutta tulla suoraan veneelle vauhdeilla. Etäisyyttä sahattiin pariin otteeseen mietiskellen, että varotaan myöhässä oloa, kun on niin löysä keli. Tuuli kuitenkin moinasi starttiin kahdeksasta solmusta lähemmäs neljää ja arviot meni vähän metsään. Meidän vauhdinottoa hoputeltiinkin vähän etevämpien tasoituspurjehtijoiden toimesta LOW:n kannelta. Onneksi iso osa fleettiä oli puolestaan viivalla ajoissa ja joutui slööraan rajusti poijulle, mikä avasi meille ihan suoran nousun Kopukan vierestä TaiTain perään. Vaikka oltiin myöhässä, niin jo ekassa vendassa huomattiin keikkuvamme fleetin tokana kun Solveig meni ekassa vendassa vielä meidän takaa TaiTain kiskoessa hyvin karkuun kauas etelään. Huomattiin vähän myöhässä, että etelämpänä olisi tuulta ja sinne Senkin sitten rynnäköi.
Strekki länteen vedeltiin Solveigin vieressä päällä vain veneenmitan taaempana. Ranskatar saatiin ihan suhteellisen hyvään laukkaan löysässä kelissä, eikä Inferno 31 mitenkään mennyt menojaan vaikka isompi 33:n menikin. Kryssille tultaessa muu fleetti olikin iloisesti takana, kun meillä alkoi hauska hippastelu Solveigin kanssa. Siinä mentiin ristiin rastiin monta kertaa hipoen ja vuorotellen keulilla oloa, kunnes yksi kaunis kerta lähdettiin idemmäksi ennen niitä, Solveigin jäädessä lännemäksi pläkään. Keli hiipui kovasti, mutta sitäkin oudompaa oli takaa tuleva rynnistys. Kuin salamana sieltä tuli Lenco, liuta Ablineja ja ties ketä vedellen länsirantaa kuin yhtä halssia koko setin mitä me oltiin just hetki sitten sahattu. Sitten parit hankalat pakkituulet ohittajilta ja ylämerkillä oltiinkin jo ties mones.
Sitten tössittiin. Vedettiin leikkari liian tiukalle ja ajatukset puomin sijoittelusta etukäteen päälle meni yygeen osalta vähän munille. Jouduttiin tikkaan pari minuuttia merkillä kunnes päästiin alamäkeen. Aika moni kiitti ja kuittasi. Sieltä sitten todella hennossa alamäen tuulessa ajauduttiin turhan ylös, kun Solveig ja Nautinnolla kuittasivat meidät päältämme. Paljastui että suoremmalla linjalla oli selvä raita minkä takana tuuli. Low ja monet muut puskivat sen tuulireunan paremmalla puolella iloista laukkaa meidän ryömiessä roikkuvilla räteillä. Valuteltuamme väkisin alemmas pääsimme mekin mukaan liukuun. Käntövihreän jälkeen alkoi spinnuriitsi ja käärmesaarten luona Kopukka olikin jo vastassa tööttäämässä kisan poikki.
Keli oli tosi sopiva kaksarille, vähän liian löysä. Tuuli taisi palata takaa siinä ylämäessä muiden äkkirynnäkössä, ja me vielä kaupanpäälle tössittiin ylämerkillä ihan turhaan. Sijoitus nyt ei taaskaan ole häävi, mutta helvetin kivaa oli.
Mukana: Kynde, Ville
Tuuli: 1-4 m/s SW
Rata: E vastapäivään
Tulos: 17/21
Helsinki Tallinna Race 2013 – sinne ja se siitä
Kirjoittanut : 20.8.2013
Taas oli etelänmatkan vuoro. Aluksi näytti miehistövajeen puolesta pahalta, sitten vielä olkapaa paskaksi ja tämän vuoden HTR näytti ennakkoon aika surkealta. Miehistövajeeseen saatiin viime metreillä pientä lievitystä, mutta olkapäästä ei oikein osannut sanoa mitään ennekuin saisi pinnan käteen. Päätös tehtiin, että lähdetään yrittään ja jossei se luonnistu niin vene ympäri, takas laituriin ja ukot baariin. Taksilla pääsee kotiin vaikka toinen käsi roikkuukin.
Keliksi oli useasta lähteestä katsottuna luvassa lännen ja lounaan välistä tuulta alkaen 7-8m/s ja siitä iltaa kohden laantuenb 5-6 m/s kunnes joskus puolenyön paikkeilla reipas shifti etelään samoilla voimakkuuksilla ehkä aavistuksen uudestaan ripsakoituen, joskin varsinainen voimistuminen pitäisi tulla vasta maalin jälkeen. Näin siis ennakkoon, sinänsä ihan lupaava keli, kryssia ja jokunen venda luvassa. G1:lle hommia ja 550 kg – pinnamiehen jalat laidalle. Ihan hyvä, mutta meiltä puuttui yli 150kg tuosta ja jos meidän 2006 Westway sailssin G1 olisi Hollywoodista, sen naama olisi botoxista veltto, huulet härskisti paisutetut ja silikonit roikkuisivat polvissa, ehtoopuolella siis.
Ruoholahdessa oli joku liikennesekamelska ja pinnamiehen myöhästelyn vuoksi tulikin vähän hosu ehtiä lähtöalueelle asiallisesti. Siinä ei paljon trimmejä katseltu eikä turhia lämmitelty, kun se vähäkin aika meni lähtöviivan hahmottamiseen. Se oli pitkä ja olkoonkin osapuilleen tuuleen niin erikoisen vino siihen nähden mihin ensimmäinen merkki siitä oli (varmaan lähes 70 astetta sivuun lähtösuunnasta). Firsteista kööri pakkasi ymmärrettävästi poijulle. Itse varovaisemmin vähän keskemmältä, kun oli vähän tuoreutta miehistössä eikä pinnamiestä huvittanut rääkätä handua yhtään enempää kuin olisi täysin välttämätöntä. Kun paikka oli ok niin G1 auki. Ja alas. Kun skuutista kiristettiin niin se lörpähti irti fallista, purjeeh topissa oli vain itsesolmittu sininen dynysakkeli jäljellä. Foilin rullasakkelissa kiinni ollut lyyrasakkeli, mihin purje dyneemalla tuli kiinni oli auennut. Taisi unohtua varustamolta kiristää se kunnolla kun torstaina kiireessä purjeita vaihdettiin. Ei siinä itku auttanut, mutta onneksi kyseessä oli kryssiskaba, joten starttiviiva nyt valuttiin yli isolla, kun samalla G1:n nostettiin spinnun fallilla ja menoksi. Ei siinä vielä kauhean montaa minuuttia mennyt koska Irene (First 31.7 HR, 1.19 lys) tuli vielä takana ekalle merkille.
Ekalta merkiltä oli lyhyt alamäki Trutkubbenin kylkeen. Fallisotkun vuoksi päätettiin slöörata G1:llä sinne. Irene tuli takaa spinnuineen ohi, mutta muutoin eroissa nyt ei mitään ihan ihmeellistä tapahtunut.
Laukalla kasuunille onnistuttiin hipsiin Miloun alle sen kantaan kiinni.
Kasuunille tultaessa tuuli oli jo rauhoittunut siitä mitä se vielä lähdössä huiteli ja se todella oli auki puhaltaessaan jostain lännen ja lounaan välimaastosta, täysin ennusteiden mukaisesti. Heti kasuunin jälkeen kitkuttelimme Miloun perään ja nostattelun jälkeen lähdimme vauhdilla alemmas ja rynnäköimme sieltä ohi. Se olikin sitten viimeinen havainto 31.7:sta ennen Piritaa meidän osalta.
Ennusteissa tuulen piti kääntyä puolen yön jollain puolella roimasti etelään, etelän ja lounaan väliin. Taktiikaksi oltiin otettu, että lasketaan vauhdilla tulevan tuulen suunnan leikkareille. 400 kiloa laidalla, eikä edes ihan laidalla oli kuitenkin vähän rajoitteisesti. Käsipuolipinnamies kangerteli vähän varoen ison skuutin kanssa, eikä keulan trimmaaminen kiinnostanut ketään. Seuraus oli, että sieltä 16 solmusta tuulen moinattua 10-12 solmuun vanha aallokko oli vähän kankeaa ajettavaa.
Kun Tallinnan majakka alkoi lähestyä ja shifti antoi odottaa itseään, kävi käsky vendasta varmuuden vuoksi. Taktiikka kuitenkin puri ja ehkä minuutti vendasta se shifti tuli ja olimme mukavan lähellä Madalin uutta leikkaria, kerrankin. Sieltä etelään jääden Aegnasta. Tässä kohtaa alkoivat isot kiusata kovasti. Pääle tuli varkain useampikin kippo. Olisi aiemmin pitänyt niiden alta nousta, mutta sitten kun semmoinen suht samavauhtinen oli päässyt ikävän lähelle, niin ettei enää voitu vendata, ei mitään ollut tehtävissä. Tätä kävi muutamankin kanssa ja sitten riitti. Venda paaralle ja helvettiin niistä pakeista kun viimein aukko tuli. Ja siitä innostuneena vedettiin se sitten roimasti pitkäksi. Vendattua paaralle tuuli oli tuntuvasti auki. Ehkä osan siitä korkeudesta tai tiputeltua vielä vauhdiksi, mutta yksi tankkeri ja joku toinen hinaaja lunastivat meiltä osan siitäkin ilosta. Maalia lähestyttäessä tuuli tuli uudestaan snadisti päihin ja jouduttiin lähes piinaileen byyriin. Tässä kohtaa toki jo oli selvää, että kisa oli kisana mennyt penkin alle ja oltiin retkimoodissa. Toisaalta oltiin Piritassa, mikä oli vielä 24h sitten tuntunut hankalalta. Käsi, vene ja miehistökin olivat vielä ehjiä.
Tallinnassa sitten normikuvioita ja ainoa maininnan arvoinen asia taitaa olla viereisen saksalaismerkkisen Burjeveneen lähtö. Se kävi peräsimellään vääntämässä meidän poijuhaan kieroksi. Kiitos vaan siitä. Ei välttämättä ollut peräsinvauriokaan kovin kaukana, mutta ehkä parempi kuitenkin haka, koska tuulisi olisi puskenut sen apinan meidän päälle välittömästi.
Sää nyt todellakin meni kerrankin tarkalleen niinkuin ennusteissa oli luvattu ja siihen nähden taktiikkakin onnistui. Harmi vain, ettei muuten ollut eväitä puristaa sen parempaa tulosta. Osui se sää tietysti muillekin, mutta Madalilla fleettiä katsellessa shiftin kohdalla aika monet olivat valuneet liian alas ja toisaalta oli myös paljon veneitä jotka olivat jättäneet käyttämättä sen laskumahdollisuuden. Sentään virallinen tavoite toteutui sekin, ei olut pökä.
Keli: 8-5 m/s WSW – SSW
Mukana: Kynde, Markus, Jasu, Nibbe
Tulokset: 9/10 First 31.7, 22/32 Lys 2
HTR ennakko – kyllä ja ei
Kirjoittanut : 16.8.2013
Hienoista miehistövajetta on ollut vastassa viimeaikoina ja mitä alkuun oltiin lähdössä kahteen pekkaan Tallinnaan, niin tällä viikolla onneksi vielä saatiin rautainen lisäannos mukaan firmasta kunnes tänään tärähti ja löytyi 140kg suomalaista miestä pitään venettä pystyssä. Tästä innostunut varustamon puheenjohtaja huseerasi eltaantuneita kisareipuja taas salkoon ja roudasi duplot, onget, valkkarit ja muut turhat kesävermeet vasta nyt pois kun yksäri oli peruttu ja jo kahdet viime tiistikset tuli itse oltua LOW:n perän nostimena.
Ripsakka perätuuli purjeiden kanssa sählätessä, armoton kiire ennen gyldenintien kipparikokousta ja perus kädetys onnistuivat laannuttamaan intoa kummasti. Pieni tukiaskel naruhelvetissä, tuen otto vasurilla ja hento muljahdus/vihlaisu olkapäässä. Ikänsä itseään teloneena sen tunsi heti, että jotain meni, mutta kiireen puolesta ei vieläkään pysty sanomaan mitä tarkalleen kävi. Äkkiä G1 keulalle valmiiksi ja iso pussiin vaikka vitutti ja vihlo. Touhupussi koululta, vilasu luentosaliin ja näkemiin.
Tuttuja tuntumia, kun joku reilu 10 vuotta sitten tuli sovittua jotain jäisen Paloheinänmäen laskemisesta stigalla ja murrettua oikea olkapää kalvoineen, mutta nyt oli kyseessä vasen ja toisaalta vain kudosvaurioilla.
Vähän eppäilen, että Sen ottaa huomenna vähän himmaillen, kun voi hyvin olla, että pinnamies ei styyria saa ajettua ollenkaan, eikä paaroillakaan pysty toisella skuuttaan isoa. Tai jos aamulla käsi on ihan päin helvettiä, niin kait sitä voi niitata Helsingissäkin. Ellei sitten osoittaudu, että jarru on ollutkin pinnamies ja huomenna lennetään just siksi kun tämä idiootti vain notkuu ison skuutissa.
Sääennusteet lupailee lännen ja lounaan välistä joku 12 solmua, joka kiertyy lounaan ja etelän väliin vähän voimistuen. Vielä aamusta näytti jotain taktiikan syrjää olevan mahdollista punoa, mutta nyt näyttää että paljon ei pelivaraa ole, mutta sentään vähän joutuu tikkaan, joskin huomattava osa tulee oleen styyraa.
Saapas nähdä, toisaalta sitä nyt lähinnä toivoo, ettei ihan koko syksy mennyt tässä perseelleen.
Tiistikset 6.8.2013 – 0.0
Kirjoittanut : 8.8.2013
Tuli oltua tiistiksissä LOW:lla punnuksena. Tavoitteisiin taisi jäädä parannettavaa, kun kerran yritettiin olla olematta pökä ja onnistuttuamme siinä kävikin niin ettei oltu mitään muutakaan. Kopukka (maalivene) lähti litoon meidän ollessa melkein käden ulottuvilla, siis muutama sata metri matkassa ja tuossa tuulessa muutama vuorokausi ajassa. Aiemmin lähteneestä pikkuluokasta nopeimmat ehti maaliin ja isommasta ei tannut vissiin kukaan ehtiä.
Kattava reportaasi löytyy LOW:n blogista.
Ei yksin eikä kaksin
Kirjoittanut : 27.7.2013
Ote KoPun sivuilta:
”Tiedotettakoon vielä erikseen koska kyselyjä on tullut pari kappaletta: Kisakalenterissa 2013 ei ole valitettavasti yksinpurjehduskilpailua. Ensi vuodelle konseptoimme kilpailun uudestaan.”
Ja voihan perse sanon minä. Kyseinen rävellys oli helvetin hauskaa viime vuonna, joten tämän vuotista oli taas odotettu, mutta ei niin ei. Ja ei ole Two Stariakaan enää, eikä sen seuraajaa ole näkynyt huhuista huolimatta. Ja mitä uutta tullut tilalle? Vene Magnum Cup? Niin joo, sekin peruttiin ennen alkuaan. Perukaa vielä Suursaari, Tiistikset ja HTR niin ruuvaan kölin mutterit auki.
Ehkä Kopulla surkuttelevat kilpailijoiden vähyyttä tai mitä lie, mutta viime vuonna kilpailukutsu ja sivut päivittyivät vasta samalla viikolla kuin oli kisakin. Kai sen voisi vähän aikasemmin ilmoittaa. Olisivat saatana edes maininneet tämän peruutuksen aikaisemmin.
Kesä tuli ja meni
Kirjoittanut : 26.7.2013
Lomapurjehdus on takana ja edessä hiukan säätöä veneellä sekä valmistautumista syksyn koitoksiin. Senin osalta luvassa lienee ainakin läjä tiistiksiä ja HTR, muut ovat vielä enemmän ja vähemmän auki. Senin touhujen lisäksi kippari itse varmaan toimii punnuksena yhden jos toisenkin veneen laidalla.
Kapu
Kirjoittanut : 6.7.2013
Siinä se on, lomapurjehduksien pelastaja, Kapu. Hommahan on nimittäin niin, että jos on vähänkään keliä niin selfservice ei onnistu minkään pinnalukon turvin ilman jupinaa. Toisaalta jos onnistuukin, tai vielä toistaiseksi hyväntuulinen försti sattuu tarjoilemaan, kun kerran lapset eivät vielä riitele ihan holtittomasti (eli ensipurasu ja ekat 5 minuuttia matkasta), niin kusihädäksihän se silti muuttuu. Paatuneimpia purjehtijoitahan se ei haittaa kun meri huuhtelee minkä kalja kastelee, mutta tällaisilla amatööreillä ei ole matkassa ankkaa saatika katetria.
Mutta ei hätää kun on Kapu. Förstille kelpaavaksi kusisuunnitelmaksi kelpaa oranssi hätäliina. 31.7:n perään koverrettu virtsataso soveltuu erinomaisesti tyhjennykseen Kapun slööraillessa.
Tilinteon aika
Kirjoittanut : 5.7.2013
Aloitetaan toissa kesän heräteostoksesta, kun ei ole siitä tullut vielä mainittua. Joltain satama-alueelta tuli kaapattua kahdella kympillä mukaan ohkaiset Slamit.
Kenkien pohja on todella taipusaa ja pehmeää kumia ja kyljet huokoista verkkoa. Ne ovat erittäin kevyet ja istuivat jalkaan todella mukavasti. Alkuunsa ajattelin, että onpa fantastiset kalossit ja harmitti ettei halpaan hintaan nähden tullut ostettua kuin yksi pari. Eipä mennyt montaa päivää kun todellisuus alkoi paljastua karulla tavalla. First 31.7:n mielestäni hyvin nystyröidyllä kannella olikin roisketta ja kenkä muuttui täysin äkkiväärästi tahmeasta locktitesta öljytyksi tefloniksi. Alkusäikähdyksestä selvittiin mustelmilla. Sama tapahtui aamusella kasteen kostuttamalla kannella ja vielä sisälläkin puulevyjen päällä. Siispä kelpo purjehduskengät, jos purjehtii kuivissa oloissa kaukana merestä. Lähinnä huvitti Suursaaren sponsorivaihdos.
Keväällä Ruåtsin tilaukseen (benns.se) ”piti” keksiä täytettä ja jo hyvän aikaa on mielessä ollut korvata Spinlockin suorakahvainen teleskooppiriuku (EJ/900S metallinivelellä) jollain muulla. Ajoihan sekin asiansa, mutta sen nivel oli vähän kankea vendoissa ja muutenkin koko härvelin tilalle kaipailin vähän vaihtelua. Tavoitteiuksi uumoilin kuminivel, teleskoopittomuus, keveys ja yleinen näppäryys. Olin vähän sitä mieltä, että 90cm – 100cm on se mitä sen pitää olla. Lyhyempänä en käyttänyt vanhaakaan ja pidempi olisi liian pitkä. Harkitsin hyvän aika Ronstanin Battlestickiä, mutta päädyin puolet maksavaan ja mielestäni osuvampaan Spinlockin 90cm:een alumiinistagaan. 50e on kuitenkin näissä puuhissa poikkeuksellisen pieni raha joten sitä sopi kokeilla.
Nyt muutamat tiistikset, Suursaari ja muutama viikko kesäpurjehdusta takana joutuu toteamaan, että kelpopeli. Sen ajotuntuma on vanhaa lonksuvaa metalliniveltä parempi, pää mukavaa pideltävää sekä se on ollut vendoissa sekä rantautumisissa erittäin näppärä veijari. Pituutta en ole kaivannut kuten en mitään muunkaan muotoista kahvaa siihen. Yhtään ei haitannut että selvisi samoilla rei’illä puustongassa kun valmistaja oli sama. Kuvassa sen kahvan muotoilu näyttää suoralta, kun kerran piti pelleillä sen kuvakulman kanssa vaikka valokuvaamisesta ei tiedä sitäkään vähää mitä purjehduksesta, mutta kyllä se on ihan mukavasti muotoiltu.
Senissä levanki oli 3:1:een ja ravut oli vaunussa takaviistoon vedolla. Niitä rapuja pystyi kääntämään sivummallekin ja silloin se oli ehkä vähän yli 3:1, mutta vetosuunta oli joka tapauksessa hankala ja ravut oli kankeat riiviöt. Seuraus oli, että isoa oli parempi ajaa skuutista ja levankia ei joka tilanteessa jaksettua kairata, vain tarvittaessa. Jotain oli tehtävä, eli muista veneistä mallia. Ravut vanusta varastoon ja köysi suoraan kohti reunaa. Sieltä blokia pitkin ylös sivuun uusille ravuille. Nyt se on 4:1 ja vetosuunta on ylöspäin. Tähän oli tarkoitus viritellä looppinaru, jotta päältäkin saisi nykäistyä alakerran auki vendassa. Sinko valitteli, että sen looppinaru ei ole ollut ihan unelma ja itse ajattelin odotella sen kanssa, jotta osaisin arvioida paljonko haluan siihen väljää. Nyt edellämainitut kisat ja joku osa kesää purjehdittuna taitaa jäädä virittämättä. Alkuperäiset narut ovat toimineet siinä ihan hyvin. Jotenkin tuntuu kätevämmältä tällä hetkellä, että ne ovat erikseen. Voi ottaa muniin sen vapaan päältä ajaessa ja ison ajo puuskissa onnistuu mainiosti. Ehkä jotain missaan asiasta, mutta kertaakaan en ole kaivannut sen ympärimenoa. Alakerran auki napsautus vendassa on helppo homma yhteenkin mieheen heti kun G on trimmattu ja pitää nousta ylös kiskoon levankia ylemmäs jos on tarve. Ja skaboissa skuutinpäästäjällä on myös aikaa ennen trimmaajan jeesaamista. Erittäin onnistunut viritelmä mielestäni, ainakin tuntuva parannus alkuperäiseen.
Kuvan ravun paikka, muutama sentti reunasta alaspäin on tähän asti tuntunut ihan hyvältä sijainnilta sille. Bullet pystybloki jäi vähän alas, Firstissä kun on tuossa piene kulma laidassa ja nyt naru osuu hennosti laitaan blokin jälkeen ja sinne väliin pitänee keksiä jotain, ehkä pieni levy korokkeeksi niiden alle, kun kyse ei ole kuin millistä tai kahdesta.
Aurinkopanelista ja muita vetkutuksista tuonnempana.
Jussarö 26.6.2013 – family AP
Kirjoittanut : 26.6.2013
Yleensa Barösundissa tuulee vastaan, tuuli vielä myötäilee loivaa käännöstä ja pysyy paskamaisesti edessä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kuka jaksaa tällaisessa repunreijässä vendailla solkenaan. Mutta ei tänään. Uudella S3:lla rallateltiin itätuulella sieltä kuin tulppa laksatiivien edeltä ulos Jussaröhön.
En muuten ajatellutkaan tuota S3:sta miettiessä kuinka helvetin kätevä riepu se olisi myös lomareissuilla. Sehän on littana ja kestävä, eikä ihan niin iso kuin perus S2. Siinä toki muilla kuin riitsillä vähän uhraa prosentteja, mutta palkkioksi saa helpompaa lentoa ja käsiteltävyyttä sekä enemmän anteeksiantoa kulmien suhteen, koska välillä pinnassa notkuva autopilotti kuitenkin pumppaa välillä puuskissa. Eikä käyttöalueesta jää puutumaan, kun se kuitenkin toimii ihan hyväksyttävästi plattiksellakin. Palkitsee kun voi yhteen mieheen sen kanssa puleerata muitaa mutkitta vaimon ja lasten häärätessä sisätiloissa.
Oiva lisä oli n. 30cm dynyjatke purjeen toppiin, näin sen kulma ylettyy sukan alta just ja just ulos ja se ulottuu lentään vapaasti, toki myös maston topista sen saman jalan ulkona, mutta musta parempi näin.
Sen 
Viimeisimmät kommentit