Sen

Kauden toiset tiistikset olivat edessä. Pienessä miehistökadossa Sen oli taas merille menossa. Ennakkotiedoista poiketen vierailevat veteraanit joutuivat estyneinä jättämään tämän kellunnan väliin. Lisäksi viime tingassa rekrytyt punnuksetkin jättivät tulematta. Paikalla oli pinnamiehen lisäksi ja onneksi kuitenkin rautainen annos Oulun tasoituspurjehduseliittiä jämäkällä Inferno-kokemuksella varustettuna. Testbed näytti joku 2 m/s ja ehkä lounaasta ja ennusteissa oli jotain 4:n molemmin puolin, joten kaksarin pitäisi soljua 317:lla ihan mainiosti. Kaljaakin riittäisi enenmmän läikyteltäväksi. Löysä keli voisi tarjota myös mahdollisuuden kokeilla uusia vitsikkäitä löysän kelin spinnurihmoja. Ne pienet 32mm pikalukot 3mm dyny-ydinten päissä näyttivät lähinnä suloisilta, vähän kuin kissapennuilta dobermannien seurassa kun vieressä oli jotain muita kymppimillisiä nirtsoja.

testbed.fmi.fi 18:00

Autopilotilla lähtöaluetta kohti uusia naruja setvien, spinnua pakaten ja muuta muka tärkeää räpellellen. Lähtöalueella oli taas vähän katoa tungoksellisempiin tiistiksiin verrattuna, joku yksitoista näytti olevan pikaisesti, sekä melko varmasti väärin, laskettuna. Ja kuten viime kekkereissäkin, niin Sen oli taas ainoa 31.7. Tänään muut oli isosiskojen kanssa Master Class treeneissä.

Tällä kertaa päätettiin käydä pingaamassa starttimittariin sekä poiju että Kopukka, ja niin tehtiinkin. Etäisyyttä lähtöviivaan ei sitten ennen paukkua enää ainakaan pinnamies vilaissut kertaakaan. Ei ollut kyllä pahemmin tarvettakaan, sen verran nappilähtö oli taas luvassa. Kopukka liputti lyhyttä rataa G vastapäivään, eli ekalta punaiselta länteen käärmeluotojen taakse kiertään pieni ratapoiju ja takaisin. Tuulta oli joku 6 solmua (kyllä, tuulimittari toimi taas ja täysin kenenkään asialle mitään tekemättä) osapuilleen lounaasta.

Lähtötaktiikaksi keskusteltiin ”Kopukan kyljestä radalle ja näkemiin”. Lähtötaktiikaksi toteutui ”liian ajoissa Kopukalla ja terve”. Alla oleva olisi joko nostanut meidät yli Kopukasta tai ocs. Nöyrä kumarrus omalle tötöilylle ja 360 styyran kautta kiertäen 4playn perään, joka ajoitti ylhäältä oman laskunsa Kopukan kylkeen huomattavasti tätä kaksikkoa etevämmin. Siispä Sen lähti taas tokasta rivistä Kopukan vierestä etelään. Pinnamies korisi jotain dejavu juttuja, mutta ne eivät kiinnostaneet ketään.

Sen kulki kuitenkin mukavasti löysässä 8:n solmun tuulessa etelään ja kulmakin oli kohtuullisella tolalla muuhun kööriin nähden. Useampikin aikainen vendailija tuli kuitattua sekä oma leikkari löytyi ihan kohtuullisesti. Edessä olisi kuitenkin reachi länteen. Hieman epäilytti miten alimittainen ja huonokuntoinen G1 toimisi alimittaisen ja huonokuntoisen miehistön käskyttämänä riitsillä. Donna, 4play ja joku muukin edellä olija nosteli kirjaviaan ylös. Senin S3:n ollessa vielä neulomossa valmistumassa Senillä nostettiin peltiä huulille ja purjetta mantaagin sisäpuolelle. Sen verran muilla ne Spinnut kyllä sitten kaatuilikin, että mitään dramaattisia etuja ei sieltä monikaan raapinut. Tietämättä missä se poiju olisi, käärmeluotojen vihreältä ei nosteltu sitä mitä olisi kannattanut vaan Sen valui pikkasen liian alas muuta spinnujengiä seuraillen. Poiju löytyi ja sinne noustiin ihan kohtuullisesti kolmantena. Ympäri ja armoton sähellys kahteen pekkaan riuhtoen kirjavaa Hoodin AP:tä ylös ja vanhaa geettania rullalle. Tuulta olikin yhtäkkiä sen 10 solmua ja paluumatka tulisi nähtävästi olemaan puomi etustaagissa osastoa. Vieno kylmä hiki hipsi pinnamiehen selkään. 5 m/s sivureachi ei ollut ihan sitä, mitä punaviinipäissään oli pleissinoviisi miettinyt, kun niitä spinnunrihmoja oli solminut.

Ketä tuolla edessä nyt sitten olikaan, ainakin Solveig ja Donna. Alla on Lenco menossa ohi ja Subway pian siihen perään. Aika kivasti soivat barberin ja luun skuutin ohut ja paljas dyneema tossa venytyksessä kun niitä vähän näppäili.

Hyvin ne silti kesti. Vähän ohutta tuo kuorineen 5 millinen Liroksen dynynirtsa oli vinsseille.

Leellä nyt mitään ongelmia ollutkaan, selvästikään kun kerran oli näin hyvin aikaa valokuvailuunkin. Tämän tiukahkon leikkauksen jälkeen punaiselta suorakulma pohjoiseen. Tässä kohtaa moelmmat olivat katsovinaan, että se taipuu lieväksi paaraksi eli jiippi heti merkiltä ja sillä hyvä. Mielissä oli hyvin viime viikon rysäkarin ryssinnät. Mutta keli oli löysä ja jiippi meni kohtuullisesti, etenkin kahteen pekkaan sen kanssa sählätessä. Vaan kuinka ollakaan, se meni liian nopeasti, ja aikaisin. Se olikin ihan suoraa juoksua. Tässä kohtaa olisi pitänyt nöyrästi jiipata uusiksi ja hakea parempi, tai edes ylipäätänsä joku, leikkari maaliin.
Mutta veltto kaksikko, yhteensä kahdella tölkittömällä kädellä varustettuna sen sijaan keskustelikin ilman lämmöstä, kauniista ilmasta, työasioista ja kesäsuunnitelmista. Maaliin tultiin miten tultiin, tööt ja rievut alas ennen kotimoottorointia.

Helvetin kiva ilta oli, näkemättä tuloksia, eikä nämä illat tuloksilla muutu. Tällä kertaa ei edes keskusteltu tavoitteista. Hyvin toimineista löysän kelin naruista paljastui kyllä eräs epäoleellinen heikkous, mutta siitä tarkemmin myöhemmin, koska korjaustoimenpidekin tuli keksittyä ja siihen tarvitaan taas tilkkanen punaviiniä.

Tuuli: 4-10 kts SW-S
Rata: G vastapäivään
Tulokset: 6/11
Mukana: Kynde ja Hulu

Kausi oli aukeamassa Senille tänä vuonna aiempia aikaisemmin. Peräti ekoihin tiistiksiin oli vene juuri ja juuri ehditty saada jonkin sortin purjehduskuntoon. Miehistöksi oli onnistuttu poikkeuksellisesti haalimaan kevään innoittamaa Suomen tasoituspurjehdusskenen terävintä kärkeä Senin tavanomaisen ja tavanomaista tylsemmän rinnalle.

Laiturilla harmiteltiin tuulimittarin toimimattomuutta. Se kuitattiin oivaksi tekosyyksi sille varalle, että jos kisasta ei tulisikaan legendaarista menestystarinaa. Tätä syytä ei nimittäin ollut listassa. Seuraavaksi spekuloitiin keulan valintaa. Senin G1 oli alkuunsakin joku 142% sallitun 150% sijaan ja viime vuosien vaurioiden jäljiltä liitsistä on kadonnut vielä monta senttiä lisää korjauksissa. Tällä verukkeella onnistuneesti peiteltiin laiskuutta ja päätimme jättää keulaan siellä jo valmiiksi olleen ykkösen.

Aurinko paistoi ja tuulta oli ihan ripsakasti suunnilleen sen jonkun 7-8m/s lounaasta mitä testebed lähiasemilta näyttikin. Lauttasaaren lähiympäristössä ei juuri muita veneitä vielä ollut kun kerrankin ajoissa matkasimme sen eteläpuolelle. Ripotellen sinne saapui kööriä, vähän tutummista Lenco, 4play, Donna ja Solveig sieltä bongatiin alkuunsa. Lähtöalueella näytti olevan kymmenisen venettä pörräämässä. Siispä ”kymmenen joukkoon!” otettiin tavoitteeksi. Joku hurjapää siinä ehdotteli myös että ”mitäs jos ei oltais pökä?”. Meillä ei ole ollut tapana pettyä näissä touhuissa.

Heti huomasi, että pinnamies oli valmistautumisessaan mietiskellyt naruja, öljyjä, maaleja, hiontaa, vessaa ja ties mitä sopimatonta mutta ei itse purjehdusta. Vailla mitään taktiikkaa haahuilimme ristiin rastiin lähtöaluetta. Rata oli ennakoarvailujen mukaisesti D ja vastapäivään. Haahuilun jälkeen sekoilimme lähtömerkeissä ja lopulta myöhässä kakkosrivistä Kopukan vierestä styyralla etelään. Boatspiidin kangerrellessa miehistö yritti tutustua veneeseen ja muistella että mihin muotoihin ne kankaat piti ylipäätään koittaa pingottaa. Ripsakka tuuli tarjoili tasaisesti muitutuksia pinnamiehelle tahmeasta talvikunnosta. Jupisi siellä miehistökin jotain jostain treenivajeistä.

Homma nyt sujui vielä jotenkuten Rönnkobbenille kryssien, siellä sentään yksi leikkari osui ja kobbenin vierestä saatiin pientä paikkoa aiemmille tötöilyille. Sieltä sivaria Rysäkarille. Edessä Donna ja Solveig vähän nostelivat toisiaan vähän etäämmällä ja välittömässä läheisyydessä 4play pysytteli meidän päällä. Valuttelimme sen alta kuitenkin rinnalle ja ohi, kun takaata teki tuloaan myös ensimmäiset isot. Tässä kohtaa tuumattiin, josko Rysäkarilta jiippi ja spinnu ylös paaralle, vai suoraan styyralle ja jiippi siitten pian perään. Olisi voinut tarkistaa kuinka lähellä se rysäkivi onkaan tai siitä olisi ehkä päässyt suoraan juostenkin jos olisi ottanut tiukasti. Ei mietitty, eikä otettu, tiukasti siis.

Rullan naru oli sotkussa luun skuutin kanssa ja jiippi antoi odottaa itseään. Sitten kun sitä päästiin viimein tekeen, niin leen kanssa sählättiin lisää. Kun kivet vaan läheni meni pinnamiehellä omat rusinalle ja oli pakko huutaa että ”iso menee nyt” vaikka puomi oli irti ja oli selvää, että hupia oli luvassa, ainakin kanssaveneilijöille. Seuraava huuto olikin ”falli auki”. Ja Ameriikassa olisi puhuttu isoista defconeista ja punaisten valojen vilkkuessa extroja olisi juossut ristiin rastiin. Meilläpä vain tyynesti uitettiin kangasta ja huuhdeltiin talven kuurat ja noet spinnun puomistakin, joka oli sentään kiinni sen ”turvanaruissa”. Jotain siinä ohittelevat vähän hymyilivät. Aiheestakin kyllä ei siinä mitään. Ilo olla avuksi.

Noloina lähdimme ontumaan virsarilla kohti melkkiä. Tarmokas miehistö puuskutuksista huolimatta pakkasi rätin uusiksi ja taas mentiin. Ainakin kaikki oli vielä ehjää ja miehistö veneessä. Melkin ”alamerkillä” spinnu pois ja loppu olikin vain taas sivaria maaliin. Taisi sinne alamerkille jäädä joku hymyilijä itse keulansa kanssa räpläämään. Meitä ei silti liiemmin enää hymyilyttänyt.

Söhläyksistä huolimatta oli kiva olla vesillä taas. Sitä voisi myös itse koittaa vähän jo valmistua kisaankin, eikä pelkästään valmistella venettä. Nyt oli talven jäljiltä vielä sänki kuurassa ja pallit jäässä. Mutta sää oli kaunis vaikka keli ehkä vähän turhan ripsakka näin ekaksi ulkoiluksi. Toisaalta kun uimaan pitäis oppia niin mitäs sitä kahlailemaan. Ensi kerralla on toivottavasti taas vähän helpompaa, kun hommat taas hiljalleen muistuu mieliin.

Rata: D vastapäivään
Tuuli: 7-8 m/s lounaasta
Tulos: 8/11
Mukana: Kynde, Markus, Juhani, Sinko