Sen

First 31.7 ja höpinää purjehduksesta

Kategoria-arkisto: Skabat

5.8.2012 KoPun Yksinpurjehdus

Tulihan oltua. Kerta oli ensimmäinen. Olihan sitä taas tullut kesällä yksin purjehdittua kun frau ja skidit olivat sisällä, mutta niinhän se on lähes kaikilla muillakin. Kelin puolesta toteutuma oli 14-20 solmua lounaasta, enimmäkseen 17-19, ja kaunis aurinkoinen sää. Kuusi venettä meitä oli kaikkiaan, yksi isompi lyssi ja muut vähän snadimpia. Kaikki olivat jättäneet spinnun pois ja aika monella oli jotain fokan tapaista keulassa. Taisi olla kyllä yks kaks muutakin isompaa g:tä.

Lähtöalueella,ihan KoPun edessä siis oli ihan kivasti tilaa ja tuultakin vähän vähempi. Taktiikka haukkas heti kun venda kohti yläpään leikkaria meni munille ja 45s myöhässä viivalle halssilla joka ei sittenkään veisi Larun ohi. 4Play (Albin Express), jonka starttitaktiikan tulkitsin väärin alkuunsa, veti hienosti aloittaen paaralla ajaen suoraan ylemmäs käärmeluotojen etelän puoleiselle punaiselle vievälle leikkarille. Ite myöhästyneenä muiden paskoista korjasin yhden tikin ylemmäs ja sitten samaan suuntaan mutta tuntuvasti taaempana. G1 takerteli jo nyt mantaagissa ja nyt taas muistui kuinka olin tuumannut että pari sählypalloa pitäisi tokassa välissa tuoda edemmäs tolpan viereen. Yksin vetäessa sen purjeen riuhtominen sielta takaa on vittumaista ja hankalaa. Ylhäällä käyttäminen on kallista, mutta jälkikäteen ajateltuna olisi ollut kannattavaa. Tuossa kelissä (pääosin 17-19 kts) yksin ton G1:n vendaaminen suoraan mantaagien sisään ei ottanut onnistuakseen. Hosuin aina liikaa yli kun olisi kannattanut malttaa ja kiristää se suoraan sisään. G3 olisi ollut tossa tuulessa kaikin puolin oikeampi vempele, mutta se oli autotallissa joten se siitä.

Punasen jälkeen hieman auki paara käärmesaaren ja sen viereiselle vihreälle sujui jo paremmin ja sain ohitettua Bonbonin (BB 10 meter) ja 4Playn, mutta Esmeralda (Smaragd) ja Viola (Lady Helmsman) pysyi vielä edessä vaikka niitäkin otin kyllä kiinni. Sitten ihan suora vastakryssi Rönnkobbenille. Kaikki vendat oli paskoja, vain niiden sijainnit oli suht ok. G1 jäi poikkeuksetta mantaageihin enkä uskaltanut kiristää sitä paskaksi, joskin auki jäädessään se on kuin huono purje ja sen kanssa nousu oli kyllä aika huonoa. Kuitenkin isomman lyssin veneenä pysyin mukana ja jopa vähän saavutin ja vain smaragd edessä veti vähän kaulaa. Rönnkobbenilta alko styyra sivustrekki kohti rysäkaria. Snadisti karkuun päässyt Esmeralda päätti tasoittaa tilannetta ja navigoi liian ylös kohti koirakaria. Edessä oleva Viola pysyi edessä. Tässä kohtaa G1 oli yhä liikaa, en saanut oikeen kiposta kunnon vauhtia irti, ja tuulta oli niin hyvin että muut snadimmillakin keuloillaan liikkui yllättävän hyvin sivu tuuleen. 4Play tuli takanakin hienosti pysyten vauhdissa mukana ja saman teki BonBonkin.

Sitten Rysäkarin etelältä aukesi suora juoksu Melkille, TWA oli noin 177, erittäin hyvä pienelle negikselle paarahalssiksi. Puomi yli ja virsikirjaa vaan. Spinnun puomi oli laiturilla, joten ei tarttenut spiirauksesta välittää. (siitä olisi kyllä ollut mulle tarvittavaa apua, 4Play ainoan spiiraajana tuli kohtuullisesti ja jälkikäteen ajateltuna riittävästi). Nyt G1 auttoi ja otin tuntuvasti kiinni Esmeraldaa ja Violaa (joskaan en tarpeeksi). Olisi ehkä pitänyt ajaa niille paskat, mutten vaivautunut, kun ne oli snadisti tuulessa ja mulla oli niin hyva linja kun virsarille pystyy oleen ja G1 lepatti hyvin avonaisena koko matkan. Valitettavasti tuulta oli sen verran hyvin että Esmeralda ja Violakin liikkuivat pienistä ilman virsaria suhteellisen isojen isojensa kanssa ihan mukavasti.

Melkin jälkeen etu olikin sitten taas mulla ja ajoin niiden kantaan kiinni, mutta turhaan lähdin sitten Esmeraldan nostatteluun mukaan ja turhan myöhään lähdin käyttämään parempaa suoraa vauhtiani ja sain ohitettua enää vain Esmeraldan ja Viola jäi eteen. BonBon oli aivan perässä kiinni sekin. Vähän Esmeraldan paukun perään viivan yli ja se siitä. 4Play jäi vain vajaat kolme minuuttia ja voitti koko Paskan, Viola ja Esmeralda siihen perään ja oma sija 4/6. Ekan yksärin tavoite oli ettei pökä ja vaikka pökä niin että jäisi kuitenkin hyvä maku. Tavoite saavutettu. Ihan hyvä maku jäi vaikka välillä oli vähän tahmeaa. Pohja yhä kesälimoissa, mutta kyllä tossa kaikki mahdollisuudet oli olemassa. Syyllisiä olivat niin kippari (lähtötaktikointi, purjevalinta, pinnavirheet) kuin miehistökin (vendat ja trimmi), pianistille ei moitteita. Trimmerille kiitokset siitä että ainoa engelsmanni tuli 20min ennen lähtöä. Keulagastille erikoismaininta maston prostartin moden palautuksesta (pukan narun pää kävi piiskaamassa sen yhdessä vendassa takas startti toimintoon) sekä auenneen lazyjackin uudelleen kiristyksestä.

Ai niin, jumalauta että oli kuuma! Koko kesä on ollut saatanan kylmä, joten oletuksellisesti 15 kts tuuleen icebreakerit alle ja suunto päälle. Hiki alkoi valua heti lähdöstä, tossa kelissä yksin hoseeraaminen menee urheiluksi nopeasti. Kryssilla meno peheni tuulesta huolimatta ja kun sivuniitti ei tarjonnut sekään rauhaa kun trimmiä en saanut oikein kohdilleen millään niin edessä oli lämpöhalvaus myötäjuoksulla. Juoda ei uskaltanut kun lusikallisia koska kusimanööverin oli ajatellut jättää ens kertaan. Voin sanoa, että 2h suhteettoman hikoilun jälkeen, jolle myötänen lasku Pajalahteen ja siihen liittyvät kiireiset rantautumis valmistelut oli viimeinen niitti, oli rannassa kyllä kalja maullaan. Kalsareissa sitloodan pohjalla maatessa olo oli kuin olisi takana kovempikin tahkonta.

Tulokset: KoPun sivuilla

Ens kerralla:

– ehdottomasti uudestaan!

– katsotaan myös lämpömittaria.

– g1-g3 vaihtoraja on yksärissä alempi kun normisti

– prostart käden ulottuville

– tuhlaa pari sekkaa vendassa, älä kymmeniä halssilla

– helpompi lähtötaktiikka (i.e. ei vendaa viimeselle minuutille)

– jos g1 niin pitää hoitaa toi mantaagi/tolppa-asia kuntoon (löysemmiksi ja pallot paremmille paikoille?)

8-10.6.2012 Volvo Suursaari Race – Hauskaa mutta keskeytys

Edessä oli yksi kesän päätapahtumista. Veneen muutokset olivat pitkälti kosmeettisia, mutta miehistömuutoksia tapahtui vielä ihan viime metreilläkin. Saatin sentään viisi lähtijää kokoon ja hyvä sentään niin. Sääennusteet tosiaan enteilivät erittäin vekkulia kisaa ja sellainenhan siitä muodostukin.

Startissa ounasteilmme poppoon ryysäävän starttikipon viereen, mutta firstit olikin jakautuneet aika tasasesti pitkin linjaa. Ite tulimme vähän liian aikasin viivalle ja jouduimme hidasteleen. Varmanpäälle ja 45s myöhässä viivasta. Meille se on ihan kelpo startti. Meillä oli sentään vähän vauhtia siinä ja pääsimme ihan hyvään kyytiin genoalla alkuunsa. Mutta spinnun nostomme olikin sitten niin sähäkkä että tipuimme tokalta paikalta kuudenneksi. Siitä hramtsoville ilman ihmeempiä ja edessä oli ihan makea yö. Kööri haki tuulia aika kovin ottein eri paikoista. Jotkut hyöty jotkut hävis. Me havaitsimme että meidän McGuyver yleisspinnu ei pärjännyt muiden leveäharteisemmille kolleegoilleen kovinkaan hyvin. Riippumatta vaikka kuinka rihmoista riuhdoimme niin samoilla kulmilla meidän takaa alko mennä muutamia ohi. Vedimme aika konservatiivisesti rumppiksen ja ulompien välistä. Se ei ollut optimi, muttei ihan hanuristakaan.

Kotkan portille tultiin vielä ihan kivana pakettina. Oli helvetin makeeta kyllä hääriä kun firstejä oli joka puolella ympärillä. Siitä saarta kohti ja kangertelimme taas trimmin kanssa. Edessä olleet vähän kiskoivat kaulaa ja kadotimme ne. Bella rykäisi kohti Pietaria ja Fun First kuittasi nöyryyttävästi reippaammalla spiidillä alta. Kalja naamaan ja taas vähän trimmin ongintaa ja aloimme pysyä Fun Firstin kintereillä. Mutta kun Fun First veteli rantaan kiinni me tyydyimme vain katselemaan sitä ja Bellaa ja idiootteina jäimme siihen keskelle. Kun kahden niitin jälkeen uudestaan näimme Fun Firstin ne oli nauttineet rannassa paremmasta tarjonnasta ja vetäneet varmaan vartin kaulan. Kävimme itsekin toteamassa että siellähän sitä olisi pitänyt olla ja innostuimme siitä niin kovasti että olimmekin siellä liian pitkään ja taas jouduttiin ontuun. Bellan idänretki ei sekään toisaalta ollut toiminut ja tultiin niiden kanssa käsikädessa saaren eteläkärkeen. Järjettömän taktikointimme jälkeen Bella karkasi, jätimme ennustetun shiftin käyttämättä ja tyydyimme kiroilemaan. Ei missään tapauksessa sekään huono suoritus meille, sentään tisimme ennusteet ja mihin olisi pitänyt vetä mutta jotenkin sitä sitten kuitenkin keksittiin muka vielä ovelampi tapa ja kakkoseenhan siinä tuli.

Portilla spinnunlasku meni vähän shown puolelle. Ehkä vähän uskaliasta pistää mietoa kokemusta pinnaan siihen manööveriin, puuskainen tiukka sivu on hankala rasti kokeneemmillekin, tai paha sanoa kun itsekin on vielä aika toukka. Mutta parin napakan broachin jälkeen g1 oli keulassa ja matka kohti Kalbista alkoi edelleen firstejä siellä sun täällä näkyen. Siis ehkä pari takana ja muut jossain eessä. Sitten tuuli himmasi kokonaan. Saimme kuitenkin siinä vanhojen aaltojen heilutuksessa pidettyä suunnan ja vene olemattomassa henkäyksessä liikkui liki solmua. Onnistuimme siinä taas luikkimaan Bellan ohi. Sitten meninkin nukkuun ja heräsin ekaan g1 broachiin. Isoon reivi ja g3 ylös. Keulagasti päätti siinä kohtaa että kaksi kenkää on aivan liikaa ja luopui toisesta. Tuuli jatkoi voimistumistaan. Toka reivi isoon ja homma parempi. Aallokko oli vielä toistaiseksi terävä ja hakkasi vauhtia veke ikävästi. Se myös hoiteli meidän miehistön siinä samalla. Yksi toisensa jälkeen alotti laattaamisen. Oli siellä kerrallaan kolmekin keltasta huppua makaamassa laitojen ulkopuolella karjuen vatsanesteitä pihalle. Kaksi joutu meneen samantien nukkuun ja yksi vielä sinnitteli sitloodan pohjalla vatsakrampeissa ja kylmän horkasta täristen. Samaan aikaan aallot kasvoivat sen verran isoiksi mainingeiksi että hakkaus loppu ja spiidi alko pysyyn paremmin. Vene kulki hyvin, mutta matkaa kalbiksellekin oli vielä 15 mailia. Ilman toista pinnamiestä ei ollut oikeastaan paljon vaihtoehtoja kuin ajaa lopulta kuuden tunnin jäälkeen sisään. Säälin miehistöä sekä katsoin että olisi ollut liian vaarallista ajaa siinä tilanteessa myös se ainoa pinnamies ihan piippuun, joka jo kuuden tunnin sahaamisen jälkeen oli jo hiukka uubuneen puolella. Lähinnä ehkä kaljattomuudesta, kun muiden keskittyessä kalojen ruokintaan niin tarjoilupuoli otti vähän osumaa, eikä oikein viitsinyt juoda mitään muutakaan kun ei kusellekaan olisi pääsy ja pieni orastava kushätäö vähän jo ilmoitteli itsestään.

Keskeytys päätös muistaakseni lähempänä kahta. Sisään ja emäsalon johonkin lahteen ja leka pohjaan. Hassua oli se että kun kelissä arvoin etäältä plotterin ruudusta jonkun suht sopivan pikku lahden johon voitais mennä, niin sinne saavuttuamme isolla zoomilla huomasinkin ankuurin kuvan keskellä lahtea. Sauna olisi ollut poikaa mutten muistanut venekerhon erästä saarta siinä vieressä. Dieseliä ei edes webaston käyttöön joten pari nihkeää tuntia zetoria ja kohti larua. Paluusta muodostui kuitenkin ihan hauska päivä ja osa miehistöstäkin oli ihan tyytyväisiä ettei jäänyt pelkkä lauantain maku huulille reissusta. Ite diggailin reissusta kyllä kovasti. Maaliin olisi kiva ollut päästä, mutta oon ihqn tyytyväinen päätökseen. Ens kerralla sit jos mahdollista.
Kiitos miehistölle kuitenkin urhollisuudesta. Kukaan ei valittanut eikä nitissyt vaikka keli oli mitä oli. Meripahoinvointi iskee välillä haluista ja tahdoista riippumatta.

Kippari heltyi… (ja rakensi tekosyyn)

image

5.6.2012 Tiistikset – Hidas riemuliputus

Kauden tokiin tiistiksiin lähdettiin taas kerran intoa uhkuen. Mukana oli aavistuksen vihreä miehistö ja appiukkokin mukana ekaa kertaa. Toisaalta keli näytti lepposalta eikä meille pärjääminen ole pakollista, useimmiten jopa mahdotonta. Tuulta oli jotain 5 m/s hujakoilla, joten ykkönen eteen ja kolmoset kylmään. Taas kiirettä pitäen urku auki saarta kiertäen lähtöalueelle.

Lähtöalueella kuultiin kympin töötti, sitten venailtiin vitosta jota ei tullutkaan, mutta neljän kohdalla kyllä törähti. Tehtiin sitten kokemuksen puutteessa tulkinta että noinkohan lähtö on puskettu minuutilla eteenpäin. No siinä sitten sekoiltiin ja märvellettiin lähtö kunnolla myöhään. Nahkeasti lähdettiin kryssiin muutaman skeidan vendan siivittäminä. Merkiltä länteen ja huomattiin ettei oltu kyllä ainoat joilla lähtö oli menny sekasin. Fun First ja Happy II olivat vielä takana. Mutta meilläpä oli ballasti pitkin kippoa ja sivutuulessa niin hyvä trimmi että Fun First tuli helposti rinnalle vaihtaan parit kommentit lähtömerkkien ihmetyksistä. Kohteliaasti pyysin läski laidalle, kiskottiin kaikista paitsi punasista ja johan alko taas Fun First lähestyä perä edellä. Kantaan kiinni Käärmesaaren merkille ja taas ruvettiin tikkaan. Vendat oli rau-hal-li-sia eikä yhtään auttanut että taktikoin meille parit turhat lisätikit. Jouduttiin taas skarppaan kunnolla, jotta päästiin lähemmäs kilpakumppaneita. Pidemmällä paaralla meillä kävikin sitten parempi laulu siinä missä Fun First joutu vendaan tilaa muille ja päästiin taas kantaan kii. Kääntö kaakkoon Rysakaria kohti ja kulma aukesi.

Taas oli hyvä tilaisuus keksiä jotain hölmöä ja sitä en jättänyt käyttämättä. Fun First ajeli yhden X-79:n kanssa vähän ylemmäs ja kun yksi X-35 tuli peitteleen koko poppoota näin olemattoman tilaisuuden lähteä vähän lasketteleen vauhdeilla editse. Seuraus oli että jäätiin siellä alempana sitten kuitenkin sen 79:n paskoihin, boat spiidi ihan perseelle ja Fun First kiskoi huomattavasti ylempänä komean kaulan. Hattu käteen ja takana oli toki vielä yksi föörsti. Keskityttäneen sen pitämiseen siellä. Happy II hoitelikin itsensä rysäkarille mallikkaammin ja otti meitä kiinni ilkeästi.

Rysäkarilta kohti Melkkiä ja spinnu ylös, hitaasti ja huonosti. Tässä vaiheessa ei edes vielä tajuttu kuinka huonosti. Saatiin kuitenkin se sitten kulkeen kivasti ja Happy II jäi ja Fun First, joka kyllä oli jo tavottamattoman kaukana, alkoi lähestyä sangen mukavasti. Jiipi ja kurkotellen Melkin eteläpuolelta kohti maalia. Taisi olla samainen Herrin Rouge joka edessä borachaili ja meillä taas pysyi reachi ihan kivasti pullakasta Macgyver-spinnusta huolimatta, päälle eteen, näkemiin ja kohti maalia. Fun First minuutin edessä tööttäs. Happy II taakse. Uhurua ei nähty ku lähtöalueella.

Mutta sitten oma töötti ja himaan, tai niin me meinattiin. Laukastiin spinnu keulasta ja … ei tipu ei. Fallin lukko puoliauki? Ei. Mastolla seistään sen päällä? Ei. Mastolla Markus yrittää työntää velttoa spinnun fallia mastoon. Ei perkeleen perkele. Kaiken sen lepatuksen ja sekoilun lomasta näky, että siellahan se on rullalla. Nosto oli jääny vajaaksi ja se oli pyörähtänyt rullan nostoleikarin ympärille. Onneksi rulla aukes ja fallikin irtos sen myötä ja voitiin viimein lopettaa muitten naurattaminen. Ja kun tuonkaan jälkeen mitään ei ollut hajonnut, keneenkään ei kolaroitu, oli hauskaa eikä pökäkään oltu, niin ei kai voi kuin olla ihan tyytyväinen. Vähän komedian puolelle meni, mutta haitanneeko tuo.

Takeaway:

– virheistä voi oppia, jos ei ekasta mene jakeluun, niin perinteinen tehokeino on toisto

Mukana: Kynde, Katri, Jorma, Markus, Jussi

29.5.2012 Tiistikset – Kauden eka… ja sen mukasesti

Edessä kauden eka startti Senillä. Odotukset varsin matalalla hyvin menneestä Emiksestä huolimatta. Ite menin kipolle herätteleen sitä purjehduskuntoon jo iltapäivästä ja hommat oli vielä levällään ku kööriä alkoi valua veneeseen. Kuin ihmeenkaupalla se saatiin kuitenkin osapuilleen kelvolliseen kuntoon. Vantit jäi kyllä kovemman kelin 44,33,ht asetuksille, mikä nyt ei ehkä ollut tarkoitus ottaen huomioon että ennakkoon oli odotettavissa yksinumeroisia solmutuulia. Lähtöaluetta lähestyessä tuulta kuitenkin oli jotain 10-14 solmua ja puuskissa ripaus enemmän. Veikkailtiin että laimenee kuitenkin. Toisaalta ihan sama kun g3 oli autotallissa ja reiviköydet laittamatta isoon, niin ei tarttenut paljon miettiä.

Startissa oli tarkoitus olla kolhimatta ja ehtiä viivan yli ennenku se suljetaan. Lähestyminen suijikin aika ok ja itse taktikoimatta päädyttiin jarrutellen seuraan jotain toista firstiä. Ajauduttiin alamerkille ja toisin kuin edellä menevä Penelope, joka onnistui pääseen muiden alta pois, niin me jäätiin kyllä komeasti koko fleetin pasoihin. Siitä nousu tikulle ja toisin kuin jotkut me jouduttiin tikkaan sinne useampaan kertaan. Tikulta tuuli aukes ja siitä sitten Melkin jääpoijua kohti.

Jääpoijulta alko kryssi kohti ylämerkkiä Rysäkarin vieressä. Kryssillä tuli huomattua, että vaikka hekkiä vähän riuhdoin minkä pystyin niin mun leen D1:t lerpatti ja iso oli silti  muodottomasti pussilla. Ylägaija oli meillä irti ja heilui vapaana shaalinkien tasolla. Kiva kiva, lupaa hyvää spinnulegille. Boutspiidi oli ympäröiviin takaryhmän firsteihin nähden ihan ok osan aikaa. Mutta sillä välin kun viisi kuudesta (kippari pinnassa mukaan luettuna) yrittää heilutella kaikkia veneen naruja, sekä venettä yhtälailla, jotta se yg saataisiin takas alas niin boutspiidi ottaa osumaa ja tuhdisti. Siinä sitten Uhuru karkasi kokonaan ja Fun Firstkin kuittasi meidät. Totesimme että vitut yg:stä ja menneeän nyt vaan sinne ylämerkille. Nordzee Jyrkin kesäriepu toimi ihan hyvin ja vaikka isoa ei haluttuun muotoon koskaan saatu, niin nousukulma oli meillä siinä aallottomassa kelissä suhteellisen hyvä. Onnistuimme nipistän uudestaan Fun Firstin edelle ylämerkille. Siitä sitten ympäri ja heti sen jälkeen otettiin YG:n nouto tosissaan. Aikaa meni mutta saatiin se sieltä lopulta alas. Sillä välin Fun First ja melkein kaikki muutkin olivat jo menneet.

Spinnu ylös sukalla. Ei mitään hienoa siinä. Sukka painoi sen ylhäältä kasaan kun se sukka jäi jopa nostamatta ihan ylös. Pari jiippiä ja jääpoijulle. Myöhässä sitä alas merkillä ja ahtaaksi kävi. Ei sentään törmäilty ja valkosella köplöteltiin maaliin. Ei edes uudestaan jaksanut spinnua nostaa.

Keli oli kaunis ja tuulta sen 8-15 solmua moinaten loppua kohti. Hauskaa oli ja mitään ei  rikottu. Sijat 5/7 firsteistä ja 31/39 overall ovat ehkä nekin liikaa tuosta ropelluksestamme, mutta toisaalta se oli eka startti ja eka tiistis suurimmalle osalle ylipäätään. Eipähä sentään oltu pökä.

Takeaway:

– vantit löysemmälle löysempiin keleihin, etenkin D1:t sais olla löysemmällä

– hekkiä on ehkä ihan hyvä lyhentää, mä haluun sen lisävälityksen takas

– uusi kesä-G1 tulee oleen ihan mukava purje kesälle, tattis vaan Nordzeen Jyrkille

– puomin ylä- ja alanaru saisivat olla kyllä eri väriset

Mukana: Kynde, Katri, Karo, Markus, Sampsa, Hulu