Sen

First 31.7 ja höpinää purjehduksesta

Kategoria-arkisto: Skabat

Slam Suursaari Race 7.-9.6.2013 – Niin siistii!

Taas oli Senin vuoden päätapahtuma edessä. Hienoiseen miehistövajeeseen haettiin apuja foorumeilta. Ja niitä myös sieltä saatiin. 505 skenestä löytyi Jusa, joka jo viime tiistiksissä teki mainion entreen. Lisäksi Anairalta lainaan saatiin Emäsalossakin vihollisena ollut Tero. Ennakkoon sää vaikutti melko taktisesti hankalalta. Vielä torstaina eri ennusteet olivat kovin ristiriitaisia keskenään, lisäksi monien toteutuma perjantai aamun osalta oli suorastaan surkea. Päälinjoina erottui kuitenkin, että lähdössä on jotain ehkä vastaisemppa, sitten jotain ihmeellistä ennenkuin spinnulle, tuuli jäänee lännen ja lounaan väliin, saari ympäri riitseillä ja paluu kryssien. Lukemat olivat muuten varsin säyseita, mutta paluulle joissain ennusteissa näkyi yli nipin napin yli 20 kts lukemia, muttei kyllä yhtään sen enempiä.

Senin kisa-G1:n (westway sails, 2006 kevlar) kuntoa kevään tiistiksissä ihailleena varustamo joutui torstaina erittäin leutojen kelien ennusteiden valossa tekemään kiperän valinnan ja päätti lopulta pakata korjauksissakin vähän piennennetyn kevlarin kellariin ja raijasi tilalle kesä-G1:n (NS, 2011 dacron), joka on sattumoisin Nordzeen jälkeen jätttämä kangas. Ihan kelpo rätti, mutta mittaamatta sanoisin alle 150%, onkohan edes ihan 142%.

20130607_175829_haukilahdessa

Haukilahdessa mietittiin vielä rullan purkua, koska sen saisi palasiksi kulussakin, kunhan vain vähän varaa siihen aikaa. Ja koska näytti siltä, että mennessä voi olla mitä-sattuuta ja g3 tulisi kyseeseen aikaisintaan paluumatkalla sekä senkin tarpeen tietäisi Kotkan portilla joko mennessä tai tullessa säätiedoista, niin rulla sai jäädä vaikka sille viereisten firstien ukoilta tulikin jotain vittuilua. Noh, g3:lle ei ollut tarvetta eikä rullaa tarvinnut purkaa, mutta eipä kyllä sitä spinnu-g1-vaihteluakaan tullut nimeksikään.

Lähtöalueella ennakoista huolimatta oli kuitenkin tuulta muutama metri etelästä. Lähtölinja oli styyran suuntainen ja koska näytti että alempaakin pääsisi ulos aina melkille asti, niin päätettiin jättäytyä venekahinoiden ulkopuolelle ja suosiolla valua vauhdilla vähän alemmas viivalle. Olihan viiva leveä ja vain 11 kippoa siitä nahistelemassa. Poijun päädystä samoilla ajatuksillä lähti Watatait ja vähän Senin päältä Joonatan II muiden ollessa enemmän ja vähemmän starttivenekahinoissa. Lähtö menikin mainiosti, joskin sen verran tuli laskettua, että sen ekan kivikon päälle ei ollut asiaa. Oltiin kuitenkin kärjen tuntumassa. Melisande kylläkin laukkasi venepäädyn jengistä yltiöpäisesti muiden ohi. Melkkiä lähestyttäessä kuittasimme Joonatanin ja Miss Piggyn vauhdeilla, mikä oli meille mukava yllätys, koska emme ole mielestämme koskaan pärjänneet moisille kulkijoille, ja taisimme tulla Melkiltä ulos kolmantena.

Melkiltä Hramtsoville kaikki ei mennytkään ihan nappiin. Katajaluodon jälkeen itään rallatellessamme meidän edessä joku ulosti päällemme ja päätimme kiskaista tikin etelämmäksi, jotta saisimme paremman kulman Hramtsoville. Tästä huonosta päätöksestä alkoi oikea paskojen valintojen putki. Käänneyttyä paaralle näimme styyralla laukkaavan Miss Piggyn ja jonkun isomman sen takana päällä tulevan uhkaavasti. Kova kiihdytys ja hyvän hetken näytti että luikkisimme edestä. Kansi huusi, että ehtii ja siltä se kyllä näyttikin aika pitkään. Ehkä siellä kamppailu paskojen välttämiseksi nostatti vauhteja ja showdown tuli sitten aivan liian myöhään. Pinna vendasi Piggyn eteen, eikä ehtinyt enää laskea siitä pois. Onneksi possuneidin kyydissä oltiin hereillä ja hommasta selvittiin heidän väistöliikkeellä ja sormimerkillä, siis ei kuitenkaan sillä kansainvälisellä vaan sillä pyörityksellä. Kättä pystyyn ja piruettia pyörimään. Pyörittyämme siinä riittävästi päätettiin silti jatkaa paaralle ja etelämmäksi hakien leikkuu kulmaa Hramtsoville, mikä oli kyllä selkeästi virhearvio kaiken kaikkieen. Shifti nosti idempää linjaa hakeneita firsteja kauha kaupalla kehiin.

Seuraava virhearvio oli hakea ripsakka S3 esiin, kun kerran kulmat näytti alkavalta riitsiltä. Kyllä se siitä alkoikin, mutta heti Hramtsovin jälkeen sen vähän auettua lisää siinä löysässä kelissä huomasimme yhtäkkiä, että Fun First kaahasi ohi päältä ihan vierestä varmaan solmua kovempaa isommalla pallolla. Hattu käteen taas ja riepu vaihtoon. Vauhti korjaantuikin ja Fun Firstin sininen jäi sille eteäisyydelle millä se pysyikin sitten pienen pohjois-etelä-vaihtelujen jälkeen aina Kotkan portille asti.

Tässä kohtaa sitten taidettiin ratkaista tämä kisa Firstien osalta. Osa ovelampia taisi ryskätä ulommas etelään, meidän muiden jäädessä nahisteleen alati löysenevään keliin pohjoisemmaksi lähemmäs rhumppista. Tuuli tarjoili yön aikana melkoisen kasan vaihteluja. Hauskaa nahistelua takaa riitsaillen käytiin ainakin Miloun ja Watataitin kanssa. Kelin sitten pläkäillessä jiippejä tuli toistakymmentä, joista osa oli kyllä oikeastaan vendoja. Sitten tuulen palattua meno kai vähän tasoittui. Mene ja tiedä, koska pinnamiehellä painoi torstaiyö sääennusteiden parissa ja kohtuu unet ennen Kotkan porttia olivatkin kyllä paluun pelastus.

Fun First (sin) ja Milou (pun)

Fun First ja paljon muita

Kun pää tuli ulos kajuutasta vain aurinko oli eri paikassa. Fun Firstin kokosininen oli edessä oikealla, Watataitin kreikanraitanen rinnemmalla. Taisi olla Milou siinä Fun Firstin kupeessa. Anastacian kokovalkoinen kulmaläiskillä näkyi sekin lähistöllä takana. Miss Piggy oli varmaan siinä edempänä sekin, mutta ei tullut huomattua, koska nahistelu Kotkan portille oli kuumasti käynnissä. Saimme kuitattua ehkä vähän leveäksi leikanneen Watataitin. Fun Firstin ja Miloun jahti alkoi.

Watatait takana vielä tässä vaiheessa.

Watatait takana vielä tässä vaiheessa.

Kotkan portilta keula kohti saarta ja se meni slööriksi, mutta vielä oli epäselvää menisikö saaren tausta AP:llä vai pitäisikö siellä vaihtaa riitseriin. Päätettiin olla hötkyilemättä ja mennä kunnes ei enää kanna. Mutta kylläpä se sitten kantoikin. Fun First ja Milou lähtivät riitsihippasille saarta väärään suuntaan kiertään. Meillä hurrattiin sille ratkaisulle, mutta kuumotusta persauksissa piti yllä Watatait, joka näytti siltä, että hetkenä minä hyvänsä se oli lähdössä nosteleen meidän päälle. Pari muiden luokan apinaa päästimme päällemme tortuille, mutta onnistuneesti saimme pidettyä Watataitin takana. Pitää sanoa, että meillä jaksettin kyllä sen spinnun kanssa säätää armottomasti. Puomi sahasi ylös alas kuin Henry Saaren kanki ottojen välissä ja yhtälailla eteen takse kuin niiden ottojen aikana.

Fun First ja Milou palaavat nostohipoista

Fun First ja Milou palaavat nostohipoista

Saaren kulmalle tullessa Fun First ja Milou olivat tuhranneet etumatkansa ja sinne tultiin peräkkäin kuin Olkkosen siat. Spinnujumppa auttoi ja saimme AP:n niin hyvään riitsitrimmiin, että luistelimme Miloun ja Fun Firstin päältä rantoja hipoen ja otimme korat vastaan asiallisesti. Ei se aina kaukana niissä laaksoissa ollut, varsinkin kun juuri niitä saaren itäpuolen ”sutareita” lähestyessä se aina löi vielä vähän päin. Mutta vanha Hoodin AP pysyi lapasessa ja saaren eteläpuolelle tultiin mielestämme varsin mukavissa asetelmissa, paremissa kuin Sen koskaan aiemmmin ainakin.

Ei uskallettu otta sloboista kuvia ja eikä paljon muutenkaan retosteltu. Edessämme huomasimme viimein Miss Piggynkin ja jostain sinne ilmestyi yhtäkkiä Bellakin. Spinnut alas ja vähän puheita lännen puoleisesta pläkästä, jossa 2007 kehitimme käsitteen ”levänopeus”. (samaiselta FE83:n reissuiltamme on muuten on kotoisin keulapiikin nimeke ”Rakkauden areena”, feneellä on nimittäin ahdasta kun pojankloppeja on viisi tai enemmänkin kyydissä)

Siinä eteläkärjen jälkeen alkoi sitten sivulaukka Kotkan portille ja oli selvää että se olisi G1:n heiniä. Katsoimme ympärillemme ja kun kaikilla Firsteillä oli jotain isoa ja läpinäkyvää keulassa ja bellaa lukuunottamatta myös isossa, niin tulihan siinä Aimo Surakka mieleen. Miss Piggyä ei sen lähemmäksi enne Haukilahtea enää päästykään. Fun Firsti juoksi taas ohi ihan miten halusi ja katosikin sillä strekillä kuin kusi lumeen. Bella tuli sekin alta ohi, kunnes vasta karmean väännön ja trimmin jälkeen saimme sen sentään aisoihin, mutta päältä tuli koko ajan meidän sille mitään mahtamatta Watatait meidän eteen. Joku pari veneenmittaa Watataitin perässä tulimmekin sitten Kotkan portille. Jotain moinen pataan otto voisi harmittaakin, mutta meillä oli kyllä mieli lähinnä koko hommasta silti korkealla. Oli jotenkin helvetin makeeta sählätä toista vuorokautta samojen veiden vieressä.

Bella

Bella

Kotkan portilla yritimme säätiedotteiden hakua. Emme saaneet oikein yhteyksiä aikaiseksi ja päätökset tehtiin tulomatkan sääennusteiden mukaan. Jo torstaista asti se reippaampi tuuli oli laitettu halailemaan rannikkoa ulkon ollen rauhallisempaa, eikä mitään varsinaisia shiftejä niissä ennusteissa silloin ollut lauantai illalle tai yölle luvassa. Sillä perusteella päätimme halailla aluevesien ulkorajaa. Meille oli totaalisen epäselvää sääntöjen kohta, missä puhutaan että sisäisille aluevesille ei saisi mennä, mutta Kotkan portin jälkeen melkein kaikki valuivat ainakin sisäisten aluevesien ulkorajan pohjoispuolelle, me muiden mukana. Vendasimme kyllä sieltä pois. Kenenkään emme nähneet kyllä mitään luotoja sentään vetävän toiselta puolen.

sIMG_2053

Paluun kryssi olikin sitten vain sitä itseään. Tuulta oli 5-7 m/s, eli vähän säyseämmin kuin ennusteissa, pysyttelimme käytännössä Kalbikselle asti aluevesien rajan tuntumassa, niin hyvässä kuin pahassa. Kryssi sinänsä sujui aika mukavasti. Helamuutokset toimivat mainosti ja mielestäni sain suhattua polareihin nähden paremmin kuin oikeastaan ehkä koskaan aiemmin. Kärkkäästi vendasimme jos päin alkoi tulla ja täysin vahingossa olimme parissa shiftissä ainakin oman ratamme juuri oikeaa laitaa. Kivasti aina väliajoin jostain putkahti joku Firsti näköetäisyydelle, mutta aika vähän jäätiin kenenkään kanssa hippasille. Nähtiin ainakin Belle, Watatait ja Anastacia ihan lähietäisyyksiltä kukin milloin missäkin. Muuten oli kyllä aika yksinäistä. Vasta kun Milou nähtiin uudestaan päätimme vähän lähteä sen päälle jahtiin ihan vain, että olisi jotain tekemistä. Tiemme kuitenkin erkanivat Kalbiksen lähellä koiran lähtiessä etelään ja meidän sönköttäessämme omaa rantarataa suoraan Kalbådagrundille.

sIMG_2062

Kalbiksella edessämme oli joku Bavaria ja sen siinsivät joku toppivalo (osoittautui vissiin Miss Piggyksi) ja joku toinen (osoittautui Watataitiksi). Siitä taas sitten vähän avonaista Hramtsoville ja vielä vähän lisää auki, muttei spinnulle millään kohti Haukilahtea. Tuuli jos jotain niin intoutui pimeimpinä hetkinä ja aamun sarastaessakin meno jatkui reippaana aina Melkin poijulle asti, missä se sitten kyrvähtikin totaalisesti. Miss Piggy ja Watatait olivat kutkuttavat lähellä edessä, mutta se oli pitkälti löysän kelin kompressiota ja oli aika selvää, että ilman ihmeitä marssijärjestys oli selvä. Takana olevat pari muuta olivat nekin vastaavasti riittävän takana, että ilman kivitystä tai ikiomaa tilttiä eivät nekään muodoistuisi uhaksi. Pari isompaa kasuunin kiertäjää kyllä teki käsittämättömiä pakotuksia, paskomisia ja suoranaista häiriötä meille siinä löysässä kelissä. Suunniteltiin, että pitäs panna numerot ja kipparit ylös ja tulla joku vuosi jollain perkeleen 50:llä vuoka-Bavalla jakaan skeidoja Mellstenin selälle ja huuteleen styyroja ja muita hävyttömyyksiä pikkupurkeille. Noh, niistä selvittiin ja keli ei kuitenkaan pläkännyt. Byyriin lampsittiin vaikkakin vähän hitaasti ja koukeroiden.

Watatait ja Miss Piggy kohta maalissa

Watatait ja Miss Piggy kohta maalissa

Sijoitus oli ehkä vaatimaton 8/11, mutta toisaalta helvetin hauska kisa paluun vähän yksitoikkoisesta kryssistä huolimatta. Sijoitus tuntuu myös siksi ihan hyvältä, koska taakse jääneet kaikki kolme olivat aivan kannoissa kinni ja niidenkin kanssa paikkoja vaihdeltiin koko kisan läpi. Näin nipussa, sijoituksia alvariinsa vaihdellen ja loppuun asti muiden kanssa painen ei me olla aiemmin saarta kierretty. Kyllä tämä kuitenkin leikkimielinen od-touhu näillä Firsteillä on aika helvetin hauskaa. Se on tietysti sinänsä helppoa olla nöyrä ja nauttia vaikka tuleekin pataan, kun ei osaakaan mitään eikä ole odotuksiakaan mistään.

Jälkikäteen ajateltuna ilmeisesti pe-la yönä olisi pitänyt leikata ulos. Se oli meidän alkuperäinen suunnitelmammekin. Palkitseva shiftihän oli niin to kuin pe ennusteissa. Muiden lähellä olleiden kanssa kuitenkin pysyttelimme vain vähän niiden eteläpuolella varsinaisesti rynnäköimättä etelään. Taistelu oli siinä ja pelko oli, että jos etelä haukkaa, niin saarta kierretään yksin. Vaikka valinta oli sijoituksien kannalta jälkikäteen katsottuna väärä, tekisin sen varmaan uusiksi ihan vain siksi, että ne spinnuhipat sen muun kuitenkin meidän kastin kanssa oli helvetin hauskat.

Heloitusmuutoksista pari sanaa. Outhauliin 1:3 välitys oli hyvä, mutta ei kyllä riittävä kiskottavaksi ilman vinssiä vedossa. Lisännen siihen puolituksen antalin renkaalla ruffille jahka ehdin. Sen kanssa tuli kuitenkin pelattua enemmän kuin koskaan aiemmin, mikä varmasti auttoi trimmiämme. Lisävälitys ja heloitusparannnus jibin travellerissa jäi pienempään rooliin tuulen ollessa pääosin aika tasainen ja säätötarvetta siellä ei esiintynyt. Se tarvitsee kyllä vielä sen vaunun laakeroinnin muutoksen ja pitää sitten vasta katsoa onko se ok. Mutta ison muutokset sen sijaan loistivat. Levanki toimi kuin unelma vaikka narut olivat vanhat ja ei loopilla. Rapujen sijainti on helvetin hyvä. Niin pinnamies kuin ison trimmaaja saavat kiskottua sitä iloisesti kovassakin vedossa. Ison puolittava hienosäätö toimi sekin hyvin. Teron idea lyödä pieni kanttipala niiden rapujen alle voisi olla kyllä vielä paikallaan helpottaakseen lukitusta, mutta muutoin välitys oli erittäin mainio. Ajatukset ison päänarun muutoksesta 4:1:estäa 6:1:een hälvenivät sen sileän tien. Se 4:1 kuitenkin toimii niin säpäkästi muissa tilanteissa ja toi 8:1 finetune on maino kun vetoa on enemmän.

Aurinkopaneli auttoi sen verran, että konetta ei käytetty vaikka akut ovat vain 55Ah ja 70Ah, vaikkei se paluun lounaskryssillä paljon aurinko nähnytkään. Tästäkin, kuten noista muista heloista pistän kuvia kun saan otettua. Mainittakoon, että vedin sen läpi luukkutallin katosta siitä spreikkarin korokkeesta styyralta keskellepäin poraten 5mm:lla ja piuha menee luukun päällä sitä reunaa siellä tallissa peräänpäin vähän matkaa, kunnes siitä porasin sen sisään sinne vessankaton panelien sisään paaran lukkojen alle, josta tulee putki konetilaan, mihin asensin regulaattorin. Näytön johtohan tuli vedettyä regulaattorilta konetilasta muita sähköjohtoja seuraillen takakabiinin kautta vessan uumenista sähkötaulun viereen.

Kiitokset vielä gasteille. Jaksoitte helvetin hyvin ja mahdollistitte mainion skaban. Onnittelut Melisandelle jälleen hienosta suorituksesta ja toki myös muillekin menestyneille. Iso kiitos myös kaikille meidän kanssa vääntäneille. Ensi vuonna taas.

(kuvia vasta huomenna, kamera jäi veneelle)

Keli: 1-8 m/s sieltä sun täältä
Rata: Hramstsovin kautta Saari myötäpäivään
Tulos: 8/11 First 31.7
Mukana: Kynde, Jussi, Markus, Kaisa, Jusa, Tero

Tiistikset 4.6.2013 – Störmsöhön on vielä matkaa

Sääennusteiden mukaan luvassa oli luvattoman löysä keli. Niin löysä, että varustamo päätti heittää kesä G1:n eteen. Mukaan oli lähdössä perusköörin lisäksi foorumeilta poimittua vahvistusta 505-skenestä. Doylen Matt Hodgson onnistui vielä juuri ajoissa tiputtaa Senille upouuden S3:n, joten sikäli luvassa oli ihan mielenkiintoinen kisa.

fmi_testbed_20130604T1800

Lähtöalueella Senillä alkoi rihmarähinä, kun löysemmän kelin spinnunskuuteista innoistui koko kööri. Sitten siellä tuli 6-7 m/s ripsakoita puuskia ja rihmat vaihtui köysiin. Eikä aikaakaan kun puuskat kaikkosi ja taas katseet kävivät rihmoissa, mutta kaikki energia tuli käytettyä siihen ja enää jaksettu huhkia.

Kopukan kympinmerkkiä ei kuullut kukaan, starttimittaria arvottiin ees sun taas ja päätettiin mennä GPS-ajalla. Kopu liputti radaksi Hollannin lippua punaisella, eli se joku uus vastapäivään. Ilman muistikuvia ja aikaa surffata totesimme, että kyllä joku tien näyttää. Kellon ja rihmojen kanssa säätämisen jälkeen löysimme lopulta itsemme kopukan vierestä, mutta käytännössä kolmannesta rivistä. Vähän eteen ja venda pakeista pois. Sitten tuuli kyllä aukesi, eli kiitos vaan siitäkin sitten. Senin vauhti oli kuitenkin ihan ok ja ohitimme jatkuvaa aukeamista vähätelleen parkeeraneeen Miloun. Thetis oli jossain kauempana edessä ja veikkaisin, että Melisande oli vielä kauempana.

Hento 4m/s tuuli, jolla fliitti marssi kaakkoon jatkoi aukeamistaan. Ovelampi osa fliitistä rynni vähän ylemmäs, mutta Senillä siinti silmissä edessä olevat firstit ja siinä muitten pakeissa tehtiin matkaa, kunnes alkoi olla selvää, että se tapiuisi vielä spinnulle. Ja Senilläpä oli vielä uutuuden ripsakka S3. Hoistihommat alkoi vähän pystymetsästä, mutta pienen säädön jälkeen uusi punainen levähti auki.

20130604_red_spinnaker

Se todella nousi hienosti ja tuulen jatkuva aukeneminen oikeastaan vain nosti puomia. Kumminkaan luuta ei esille ehditty vetää. Tammakarin jääpoijulla, joka viimein paljastui kääntömerkiksi, olikin sitten ruuhkaa. Vähän alimiehitettynä päätettiin ottaa riitseri ajoissa alas rynniä genualla takas, koska niin näytti tekevän ensimmäiset kääntäjätkin. Oltiin päästyThetiksen kantaan kiinni ja iloinen havainto oli, että Sen veti aavistuksen ylemmäs tai ainakin vähän napsakammin. Melkin kohtaalla limpsittiin ohi. Ja vaikka tekisi mieli sanoa, ettei taakse kateltu, niin ei voi, koska kyllä kateltiin. Milou oli myös saanut reivut ojennukseen ja kärkkyi Senin takalistossa. Tuuli moinasi tässä vaiheessa reippaasti ja varmaan kaikkien iloski Kopukka oli hinannut itsensä Larun länsimerkille maalia viivaileen. Hennosti piinailleen noustiin sille lännelle ja tööt.

Fliittiin nähden ei se tainnut kovin kaksisesti mennä, oli vähän manööverit hakusessa vaikka ilman suurempi tössimisiä niistä selvittiinkin. Ihan ok huitasu ja keli oli todella lämmin. Ja varustamokin hihkui onnesta kun uusi S3 pääsi heti tekemään sitä, mitä sen pitääkin. Löysästä kelistä huolimatta oli kyllä taas kerran helvetin kiva käydä vähän vesillä.

Keli: 2-6 m/s S-SW
Rata: T vastapäivään
Tulokset: 17/23, 2/4 First 31.7
Mukana: Kynde, Markus, Jusa

Tiistikset 28.5.2013 – noniin

Varustamo aloitti tänään hommat ajoissa veneellä. On vähän kaikenlaista kamaa kerääntynyt kevään mittaan asennusta odottamaan. Levangin muutoksista aloitettiin.

20130528_asennukset_alkaa

Pystyblokin kautta ravulle ja sielä yksi ja sama naru yli toiselle puolen. Paljon tätä pidemmälle ei kuitenkaan tänään ehditty. Kuvassa näkyy hyvin myös putsaamaton sitlooda. Näistä on luvassa lisäreportaasia jahka tulee valmista.

20130528_1800_testbed

Mutta ei mennyt kisahipat tänään ihan kuin Strömsössä. Ukkoja perui viime metreillä ja taas oli kaksaria tarjolla. Tuulta oli luvassa sitäkin taas ihan ripsakasti jostain idästä, vähän kuin viikko sitten. Venehommissa välillä mittaria väijyessä se huiteli vajaassa 20 solmussa ja puuskissa yli. Keulaan valittiin kolmonen ja ennusteiden mukaiseen keliin päätettiin isoon otta yksi sisään. Myöhässä lähdettin ja myöhässä tultiin viivalle. Oltaisiin ehditty vähemmän myöhässä perinteiselle lähtöpaikalle, mutta viivaa oli hinattu lännemmäksi niin, että muutama minuutti myöhässä jiipattiin poijuille ja lähdettiin muun köörin perään. Jossain köörin etuosissa huiteli Melisande ja Lutra Lutra sekä vähän taaempana nähtiin Milou. Rataa ei vaivauduttu edes tarkistamaan Kopukasta vaan lähdettiin seurailemaan muita. Lyhyen tuumauksen päätteeksi päätettiin jättää spinnun kanssa kekeilemättä kahteen mieheen.

20130528_tiistikset

Avonaista halssia paineltiin Melkin eteläpuoleiselle poijulle, josta slööriä rysäkaria kohti, eli F tai D. Eipä siitä slööristä mitään tullut ilman spinnua, mutta ei sitä kaikki muutkaan vaivautuneet. Meitä ei silti moinen vaivannut ja jätimme jopa ison reivin avaamatta todettuamme ensiksi että sen voisi hyvin avata. Rysäkarilta fliitti heitti vastapäivään ympäri, eli F, ja kryssien takaisiin. Parilla tikillä oltiin melkillä melkein Miloun kannassa kiinni, mutta siitä aukesi uusi myötäri ja Milou karkasi sitten spinnun turvin ja me keksityimme maisemiin ja höpöttelyyn. Tuulikin vähän moinasi ennen muutamia hyviä puuskia larun takana. Töötillä oltiin käytännössä pökä vaikka joku H-vene sieltä vielä tuli.

Eihän tuosta sitten sen kummpempaa tullut, vähän nyt g3:n skuuttipisteitä ja trimmiä sai haettua. Keli oli kaunis ja ihan kivaa kyllä oli. Parit lisäkädet olisi olleet poikaa eikä yhtään olisi haitannnut, että oltaisiin oltu alueella ajoissa. Saatiin sentään myös Jussi taas vesille, mutta vähän on köyhää osallistujien kanssa. Pitää alkaa uteleen jostain vähän lisää jengiä remmiin.

Tuuli: 7-11 m/s
Rata: F vastapäivään
Tulokset: pökä
Mukana: Kynde ja Jussi

Emäsalon Lenkki 25.5.2013 – Infernal infernos

Kun oma kööri oli pundella, niin varustamo päätti lepuuttaa virratonta Seniä valmistautuakseen seuraaviin kisoihin. Pinnamies passitettiin punnukseksi kovaan oppiin Bicen kyytiin. Tämä tarina siis sieltä ja kuten se tuli koettua. Virallisemmissa tiedonhaluissa lienee syytä kääntyä itsensä Bicen kipparin puoleen. Sen oli mukana vain hengessä lainatun mittarinsa muodossa.

Ranskalainen keskeliäisyys kohtaa Suomalaiset rakennusmateriaalit

Ranskalainen keskeliäisyys kohtaa Suomalaiset rakennusmateriaalit

Ennakkoon luvassa oli voimistuvaan 6 m/s koilistuulen kryssi sinne ja jossain 10-11 m/s tuulissa paluu spinnulla, mikä olisi sinänsä tosi kiva, mutta ei kyllä Inferno 29:lle ehkä se paras vaihtoehto. Laiturilla tuuli tuntui sen verran ripsakalta ja puuskaiselta, että käsky kävi G3:sta. Viiva oli myötäseen ja päätimme lähteä isolla ja kiskoa spinnun heti töötin jälkeen. Puolenvuorokauden kisassa lähdössä voi saavuttaa vähän, mutta tössiä paljon. Samassa lähdössä ei ollut kuin yksi toinen vene, joten ruuhkasta ja puolista ei niin tarvinnut edes välittää.

Parin ruosteisen jiipin sekä niiden ansaitseman kirosanakatraan jälkeen saavuimme Haminan salmeen, mitä edelsi spinnun lasku. Siitä alkoikin sitten pian kryssi, jossa G3 tuntui ihan sopivalta valinnalta. Aallottomassa vedessä se nosti hyvällä kulmalla ja ihan riittävällä vauhdillakin. Aniara paineli meidän edellä ja takaa tulevista ei ollut vielä näköhavaintoja. Ekan shiftin Aniara haki oivasti meidän vasta muistellessa, että mites tämä matkapurjehdus oikeen menikään. Siitä eteenpäin onneksi jo seuraavissa olimme valppaampina.

Taktiikaksi oli muodostumassa sen suurempia miettimättä ”jatketaan tätä paaraa vaan, ellei ole kiviä edessä tai tuu shiftiä”. Olihan niitä kiviä, mutta mentiin välistä. Annoimme valua etelämmäksi Aniaran kanssa kun muut tikkailivat koiliseen. Tuuli tuntui pikemminkin moinaavan kuin innostuvan. Ennusteet edelleen povasivat voimistuvaa keliä ja lähiasemilla oli ihan riittoisia lukemia. Päätimme silti vaihtaa ykköseen silläkin uhalla, että se vaihdettaisiin kohta takas. Jälkikäteen ajateltuna tämän vaihdon olisi voinut tehdä vielä vähän aikaisemminkin, mutta toisaalta teimme sen kuitenin aika ajoissa vastoin sääennusteita ja kroonista laiskuutta.

Tuuli shiftasi ja tarjosi vendaa koiliseen. Se halssi toi meidät nippuun muiden kanssa ja mekin pääsimme viimein Aniaran kantaan kiinni. Se shifti oli tullut sen verran myöhässä, että me molemmat jouduimme hieman laskeen saarten takia, Aniara meitä pahemmin ollessaan meitä edellä. Nippuunnuttuamme kävi selväksi että olimme voittaneet siinä shiftissä kosolti, koska tipahdimme suoraan aiemmin lähteneiden keskelle. Kaikki näytti hyvältä, mutta pelkona perseessä oli tietysti ne kaksi isompaa infernoa, Solveig ja Donna, joista edellinen kyykytti meitä viime vuonna samassa kisassa juuri näillä paikkeilla, ja joista jälkimmäinen nyt vaan on muuten kova luu. (molemmat toki kyykyttävät myös Seniä tiistiksissä, mutta niin tekee suurin osa maalinpurjehtijoista muutenkin)

s/y Aniara

s/y Aniara

Moinasi. Hitaasti mutta varmasti tuuli vain kuoli pois. Se irtosi ensin pinnasta laajoilta alueilta ja lopulta vauhti valahti solmuun. Me saimme lilluissa Aniaran kiinni ja kovasti naureskeleva Solveit kuittasi meidät. Siinä samalla meistä huiteli ohi isompiakin.

Etualalla meitä ohittava Ramdata ja takana meidät ohittanut Solveig

Etualalla meitä ohittava Ramdata ja takana meidät ohittanut Solveig

Lilluessamme näimme kaukana pohjoisessa jonkun liikkuvan iloisesti, mutta niin kaukana ettei sinne ollut mitään asia. Ei voinut kuin vain katsella ja toivoa, että kyseessä olisi jonkun muun luokan kippo, koska eroa tulisi vaikka kuinka. Ei ollut.

Tuuli palasi viimein ja idästä. Se levitti fliittiä ja pääsimme aika rauhassa ja hyvissä asetelmissa Solveigin perään. Emäsalon itäpuolella kryssi jatkui. Löysässä pimenevässä aallottomassa kelissä inffari oli omalla tontillaan ja säilytimme kutakuinkin etäisyyttä moniin meitä huomattavasti nopeampiin veneisiin. Solveigin saamaa kaulaa kuroimme myös aika tavalla hyvin onnistuneen jakson aikana. Emäsalon pohjoiskärjestä spinnulle edelleen ihmetellen missä se kovempi keli oikein oli. Puheissa oli suunnitelmat spinnun vaihdoista snadimpaan ja muuta kelisuunnittelua. Mutta ei, varsin mukavaa kyytiä tultiin yhtä laukkaa koko matka pysytellen Solveigin kannassa kiinni koko ajan. Meillä olisi varaa laskea se pari minuuttia eteen, mutta ei paljon sen enempää, eikä se sen kauempana ollutkaan. Vähän jo väsyneinä aamun sarastaessa selvisimme kuitenkin aika hyvin spinnu legistä pienistä ajoittaisista puuskista huolimatta.

En tiedä kenen spinnut siellä lentää, mutta nämä maisemat ovat yksi syy miksi allekirjoittanut viihtyy merillä.

En tiedä kenen spinnut siellä lentää, mutta nämä maisemat ovat yksi syy miksi allekirjoittanut viihtyy merillä.

Spinnu otettiin alas Villingin kääntömerkillä ja sieltä nousten Haminansalmen läpi varsin puuskaiseen kryssiin. Solveig ei ollut kaukana ja puhumattakin oli selvää, että voitossa luultiin olevamme kiinni. Kryssinkin mennessä ihan ok ja maalin ollessa käden ulottuvilla saapui paukku, joka oli meille melkoinen paukku. Ensin ihmettelimme, että mitä helvettiä tapahtuu. Minkä luokan eka muka nyt tuli maaliin. Isot, raidit ja monirungot olivat tulleet takuuvarmasti jo kauan sitten, eikä pikku luokasta millään voinut siellä ketään olla. Donna. Sen oli pakko olla Donna. Ei oltu nähty niitä koko matkan aikana ja nyt selvisi miksei. Se oli ollut Donna, joka oli koukannut pohjoisesta valiten tuulen pläkän sijaan, mikä on kyllä sekä hauskaa että järkevää. Ero omaan tööttiin oli karkeasti katsottuna vajaa 8 minuuttia, mikä ei riittäisi meille, eikä riittänytkään. Donna teki saman kuin Solveig viime vuonna ja se siitä.

Tämä punnus hyppäsi laiturille, tervehti syystäkin tyytyväisiä Donnan miehiä ja lähti autolla takaisin mökille ennenkuin lapset herää. Kyllä tämä helvetin kiva kisa on. Pitää katsoa miten ensi vuonna, etää joutuuko lähteen vielä kerran revanssiin inferno 31:iä vastaan vai josko sitä lähtis Senillä ottaan pataan koko konkkaronkalta.

fmi_emasalo_20130524-26s

fmi_testbed_20130525T1800s

fmi_testbed_20130525T2100s

lähde: fmi.fi lähde: fmi.fi

Tuossa vielä vähän toteutumaa tuulten osalta. Se tiltti osui tuohon 21 hujalkeille.

Tuuli: 1-10 m/s NW
Rata: Emäsalo vastapäivään
Sijoitus: 2/7 Lys 2
Mukana: Arttu (kippari), Tommi (keulan torni), Eliel (Ranskan taktikko), Kynde (punnus)
Aiheesta myös: Aniaran blogissa

Tiistikset 21.5.2013 – virta vähissä

Edellisten tiistiksien sijaan tällä kertaa oli luvassa keliä. Harmaja ja muut tienoon anturat vilkutteli vähän yli 10 m/s tuulia. Olosuhteen tulisivat olemaan 31.7:lle kenties vähän suotuisammat kuin viime viikon 2m/s. Pinnamiehen lisäksi paikalle oli saapumassa vähälukuinen mutta sitäkin mainiompi assortmentti suomalaista tasoitupurjehdussakkia.

Työkiireiden vuoksi paikalle päästyä oli melkoinen tohina saada hommat kuosiin ennen lähtöä, oli vanttien ruuvausta, keulan vaihtoa ja yleistä huseerausta. Edelliseltä visiitiltä varustamo oli jättänyt vessan ikkunan auki ja sen lattialla ei nyt lainehtinut, mutta oli lätäkkö. Pilssi vessan imulle ja suristen. Surinapa olikin varustamon absoluuttisen epäabsoluuttisiinkin korviin vähän totuttua matalampi. Välittömästi siitä arvasti mistä oli kyse ja kylmä hikeä lisämarinadiksi purjehduspukuun. Pääsi siinä varmaan joku hätäpierukin. Portaat pois ja yleismittari käteen.

20130521_akut

Seuraavat äänet olivat liuta painokelvottomia sananparsia ja alumiinitölkin sihahdus. Ei siinä itku eikä litku auttaneet. Kone ei hyörähtänyt nimeksikään. Pistettiin maasähköt kiinni ja toivottiin parasta, että vielä ehdittäisiin jotenkin viivalle. Konehan kyllä lataisi hetkessä tuohon toimivaankin virtaa, mutta maasähkölaturin hitaus epäilytti. Vasemman kuvan lukema ei ihan heijastele koko totuutta, Senin mylly lähtee vielä 11.7V:lla kyllä käyntiin ja koko tämän säätämisen ajan muu mittaristo itseasiassa näyttikin 11.5V ja välillä 11.4V. Odottelun aikana tuulimittarin jännitenäytöllä jännite pikemminkin huojui alas kuin ylös. Siitä alkoi melkoinen yleismittarimiekailu. Vasta kun se kuollut akku riuhtaistiin irti pomppasi lukemat ja laturi heräsi eloon. Laturi oli ruokkinut kuollutta akkua ja eloisampi oli purkautunut pikkuhiljaa kulutuksissa. Varustamolla ei ollut liiemmin aihetta ylpeilyyn. Kun aseina on klassinen kenttäteoria ja Schrödingerin yhtälö niin käytännössä se on sama kuin urheilulääkäri nousisi nekkauskehään. Käkättimeen tulee ja kovaa.

Onnittelut Melisandelle mainiosta kakkos-/ykkössijasta. Ei me niillä sijoilla oltaisi oltu, mutta ehkei pökäkään.

Senin osalta homma jatkuu ensi tiistaina paremmalla virralla. Siinä välissä pinnamies ja käväisee lainapunnuksena Emäsalossa.

Tiistikset 14.5.2013 – kevyt kaksari

Kauden toiset tiistikset olivat edessä. Pienessä miehistökadossa Sen oli taas merille menossa. Ennakkotiedoista poiketen vierailevat veteraanit joutuivat estyneinä jättämään tämän kellunnan väliin. Lisäksi viime tingassa rekrytyt punnuksetkin jättivät tulematta. Paikalla oli pinnamiehen lisäksi ja onneksi kuitenkin rautainen annos Oulun tasoituspurjehduseliittiä jämäkällä Inferno-kokemuksella varustettuna. Testbed näytti joku 2 m/s ja ehkä lounaasta ja ennusteissa oli jotain 4:n molemmin puolin, joten kaksarin pitäisi soljua 317:lla ihan mainiosti. Kaljaakin riittäisi enenmmän läikyteltäväksi. Löysä keli voisi tarjota myös mahdollisuuden kokeilla uusia vitsikkäitä löysän kelin spinnurihmoja. Ne pienet 32mm pikalukot 3mm dyny-ydinten päissä näyttivät lähinnä suloisilta, vähän kuin kissapennuilta dobermannien seurassa kun vieressä oli jotain muita kymppimillisiä nirtsoja.

testbed.fmi.fi 18:00

testbed.fmi.fi 18:00

Autopilotilla lähtöaluetta kohti uusia naruja setvien, spinnua pakaten ja muuta muka tärkeää räpellellen. Lähtöalueella oli taas vähän katoa tungoksellisempiin tiistiksiin verrattuna, joku yksitoista näytti olevan pikaisesti, sekä melko varmasti väärin, laskettuna. Ja kuten viime kekkereissäkin, niin Sen oli taas ainoa 31.7. Tänään muut oli isosiskojen kanssa Master Class treeneissä.

Tällä kertaa päätettiin käydä pingaamassa starttimittariin sekä poiju että Kopukka, ja niin tehtiinkin. Etäisyyttä lähtöviivaan ei sitten ennen paukkua enää ainakaan pinnamies vilaissut kertaakaan. Ei ollut kyllä pahemmin tarvettakaan, sen verran nappilähtö oli taas luvassa. Kopukka liputti lyhyttä rataa G vastapäivään, eli ekalta punaiselta länteen käärmeluotojen taakse kiertään pieni ratapoiju ja takaisin. Tuulta oli joku 6 solmua (kyllä, tuulimittari toimi taas ja täysin kenenkään asialle mitään tekemättä) osapuilleen lounaasta.

Lähtötaktiikaksi keskusteltiin ”Kopukan kyljestä radalle ja näkemiin”. Lähtötaktiikaksi toteutui ”liian ajoissa Kopukalla ja terve”. Alla oleva olisi joko nostanut meidät yli Kopukasta tai ocs. Nöyrä kumarrus omalle tötöilylle ja 360 styyran kautta kiertäen 4playn perään, joka ajoitti ylhäältä oman laskunsa Kopukan kylkeen huomattavasti tätä kaksikkoa etevämmin. Siispä Sen lähti taas tokasta rivistä Kopukan vierestä etelään. Pinnamies korisi jotain dejavu juttuja, mutta ne eivät kiinnostaneet ketään.

Sen kulki kuitenkin mukavasti löysässä 8:n solmun tuulessa etelään ja kulmakin oli kohtuullisella tolalla muuhun kööriin nähden. Useampikin aikainen vendailija tuli kuitattua sekä oma leikkari löytyi ihan kohtuullisesti. Edessä olisi kuitenkin reachi länteen. Hieman epäilytti miten alimittainen ja huonokuntoinen G1 toimisi alimittaisen ja huonokuntoisen miehistön käskyttämänä riitsillä. Donna, 4play ja joku muukin edellä olija nosteli kirjaviaan ylös. Senin S3:n ollessa vielä neulomossa valmistumassa Senillä nostettiin peltiä huulille ja purjetta mantaagin sisäpuolelle. Sen verran muilla ne Spinnut kyllä sitten kaatuilikin, että mitään dramaattisia etuja ei sieltä monikaan raapinut. Tietämättä missä se poiju olisi, käärmeluotojen vihreältä ei nosteltu sitä mitä olisi kannattanut vaan Sen valui pikkasen liian alas muuta spinnujengiä seuraillen. Poiju löytyi ja sinne noustiin ihan kohtuullisesti kolmantena. Ympäri ja armoton sähellys kahteen pekkaan riuhtoen kirjavaa Hoodin AP:tä ylös ja vanhaa geettania rullalle. Tuulta olikin yhtäkkiä sen 10 solmua ja paluumatka tulisi nähtävästi olemaan puomi etustaagissa osastoa. Vieno kylmä hiki hipsi pinnamiehen selkään. 5 m/s sivureachi ei ollut ihan sitä, mitä punaviinipäissään oli pleissinoviisi miettinyt, kun niitä spinnunrihmoja oli solminut.

20130514_eteen

Ketä tuolla edessä nyt sitten olikaan, ainakin Solveig ja Donna. Alla on Lenco menossa ohi ja Subway pian siihen perään. Aika kivasti soivat barberin ja luun skuutin ohut ja paljas dyneema tossa venytyksessä kun niitä vähän näppäili.

20130514_luun_skuutti_zoom

Hyvin ne silti kesti. Vähän ohutta tuo kuorineen 5 millinen Liroksen dynynirtsa oli vinsseille.

20130514_leen_skuutti

Leellä nyt mitään ongelmia ollutkaan, selvästikään kun kerran oli näin hyvin aikaa valokuvailuunkin. Tämän tiukahkon leikkauksen jälkeen punaiselta suorakulma pohjoiseen. Tässä kohtaa moelmmat olivat katsovinaan, että se taipuu lieväksi paaraksi eli jiippi heti merkiltä ja sillä hyvä. Mielissä oli hyvin viime viikon rysäkarin ryssinnät. Mutta keli oli löysä ja jiippi meni kohtuullisesti, etenkin kahteen pekkaan sen kanssa sählätessä. Vaan kuinka ollakaan, se meni liian nopeasti, ja aikaisin. Se olikin ihan suoraa juoksua. Tässä kohtaa olisi pitänyt nöyrästi jiipata uusiksi ja hakea parempi, tai edes ylipäätänsä joku, leikkari maaliin.
Mutta veltto kaksikko, yhteensä kahdella tölkittömällä kädellä varustettuna sen sijaan keskustelikin ilman lämmöstä, kauniista ilmasta, työasioista ja kesäsuunnitelmista. Maaliin tultiin miten tultiin, tööt ja rievut alas ennen kotimoottorointia.

Helvetin kiva ilta oli, näkemättä tuloksia, eikä nämä illat tuloksilla muutu. Tällä kertaa ei edes keskusteltu tavoitteista. Hyvin toimineista löysän kelin naruista paljastui kyllä eräs epäoleellinen heikkous, mutta siitä tarkemmin myöhemmin, koska korjaustoimenpidekin tuli keksittyä ja siihen tarvitaan taas tilkkanen punaviiniä.

Tuuli: 4-10 kts SW-S
Rata: G vastapäivään
Tulokset: 6/11
Mukana: Kynde ja Hulu

Tiistikset 7.5.2013 – talven jälkeen

Kausi oli aukeamassa Senille tänä vuonna aiempia aikaisemmin. Peräti ekoihin tiistiksiin oli vene juuri ja juuri ehditty saada jonkin sortin purjehduskuntoon. Miehistöksi oli onnistuttu poikkeuksellisesti haalimaan kevään innoittamaa Suomen tasoituspurjehdusskenen terävintä kärkeä Senin tavanomaisen ja tavanomaista tylsemmän rinnalle.

Laiturilla harmiteltiin tuulimittarin toimimattomuutta. Se kuitattiin oivaksi tekosyyksi sille varalle, että jos kisasta ei tulisikaan legendaarista menestystarinaa. Tätä syytä ei nimittäin ollut listassa. Seuraavaksi spekuloitiin keulan valintaa. Senin G1 oli alkuunsakin joku 142% sallitun 150% sijaan ja viime vuosien vaurioiden jäljiltä liitsistä on kadonnut vielä monta senttiä lisää korjauksissa. Tällä verukkeella onnistuneesti peiteltiin laiskuutta ja päätimme jättää keulaan siellä jo valmiiksi olleen ykkösen.

20130507_tiistikset

Aurinko paistoi ja tuulta oli ihan ripsakasti suunnilleen sen jonkun 7-8m/s lounaasta mitä testebed lähiasemilta näyttikin. Lauttasaaren lähiympäristössä ei juuri muita veneitä vielä ollut kun kerrankin ajoissa matkasimme sen eteläpuolelle. Ripotellen sinne saapui kööriä, vähän tutummista Lenco, 4play, Donna ja Solveig sieltä bongatiin alkuunsa. Lähtöalueella näytti olevan kymmenisen venettä pörräämässä. Siispä ”kymmenen joukkoon!” otettiin tavoitteeksi. Joku hurjapää siinä ehdotteli myös että ”mitäs jos ei oltais pökä?”. Meillä ei ole ollut tapana pettyä näissä touhuissa.

Heti huomasi, että pinnamies oli valmistautumisessaan mietiskellyt naruja, öljyjä, maaleja, hiontaa, vessaa ja ties mitä sopimatonta mutta ei itse purjehdusta. Vailla mitään taktiikkaa haahuilimme ristiin rastiin lähtöaluetta. Rata oli ennakoarvailujen mukaisesti D ja vastapäivään. Haahuilun jälkeen sekoilimme lähtömerkeissä ja lopulta myöhässä kakkosrivistä Kopukan vierestä styyralla etelään. Boatspiidin kangerrellessa miehistö yritti tutustua veneeseen ja muistella että mihin muotoihin ne kankaat piti ylipäätään koittaa pingottaa. Ripsakka tuuli tarjoili tasaisesti muitutuksia pinnamiehelle tahmeasta talvikunnosta. Jupisi siellä miehistökin jotain jostain treenivajeistä.

Homma nyt sujui vielä jotenkuten Rönnkobbenille kryssien, siellä sentään yksi leikkari osui ja kobbenin vierestä saatiin pientä paikkoa aiemmille tötöilyille. Sieltä sivaria Rysäkarille. Edessä Donna ja Solveig vähän nostelivat toisiaan vähän etäämmällä ja välittömässä läheisyydessä 4play pysytteli meidän päällä. Valuttelimme sen alta kuitenkin rinnalle ja ohi, kun takaata teki tuloaan myös ensimmäiset isot. Tässä kohtaa tuumattiin, josko Rysäkarilta jiippi ja spinnu ylös paaralle, vai suoraan styyralle ja jiippi siitten pian perään. Olisi voinut tarkistaa kuinka lähellä se rysäkivi onkaan tai siitä olisi ehkä päässyt suoraan juostenkin jos olisi ottanut tiukasti. Ei mietitty, eikä otettu, tiukasti siis.

Rullan naru oli sotkussa luun skuutin kanssa ja jiippi antoi odottaa itseään. Sitten kun sitä päästiin viimein tekeen, niin leen kanssa sählättiin lisää. Kun kivet vaan läheni meni pinnamiehellä omat rusinalle ja oli pakko huutaa että ”iso menee nyt” vaikka puomi oli irti ja oli selvää, että hupia oli luvassa, ainakin kanssaveneilijöille. Seuraava huuto olikin ”falli auki”. Ja Ameriikassa olisi puhuttu isoista defconeista ja punaisten valojen vilkkuessa extroja olisi juossut ristiin rastiin. Meilläpä vain tyynesti uitettiin kangasta ja huuhdeltiin talven kuurat ja noet spinnun puomistakin, joka oli sentään kiinni sen ”turvanaruissa”. Jotain siinä ohittelevat vähän hymyilivät. Aiheestakin kyllä ei siinä mitään. Ilo olla avuksi.

Noloina lähdimme ontumaan virsarilla kohti melkkiä. Tarmokas miehistö puuskutuksista huolimatta pakkasi rätin uusiksi ja taas mentiin. Ainakin kaikki oli vielä ehjää ja miehistö veneessä. Melkin ”alamerkillä” spinnu pois ja loppu olikin vain taas sivaria maaliin. Taisi sinne alamerkille jäädä joku hymyilijä itse keulansa kanssa räpläämään. Meitä ei silti liiemmin enää hymyilyttänyt.

Söhläyksistä huolimatta oli kiva olla vesillä taas. Sitä voisi myös itse koittaa vähän jo valmistua kisaankin, eikä pelkästään valmistella venettä. Nyt oli talven jäljiltä vielä sänki kuurassa ja pallit jäässä. Mutta sää oli kaunis vaikka keli ehkä vähän turhan ripsakka näin ekaksi ulkoiluksi. Toisaalta kun uimaan pitäis oppia niin mitäs sitä kahlailemaan. Ensi kerralla on toivottavasti taas vähän helpompaa, kun hommat taas hiljalleen muistuu mieliin.

Rata: D vastapäivään
Tuuli: 7-8 m/s lounaasta
Tulos: 8/11
Mukana: Kynde, Markus, Juhani, Sinko

11.9.2012 Tiistaikisat

Tuuli: SW 13-18 kts

Oltiin aika naftisti taas mestoilla. Tultiin katteleen liputusta, joka meille näyttäytyi F-ratana vastapäivään. Ainakin olimme näkevinämme punaista keulassa ja sit joku japanin lipun kaltainen, luultavimmin se valkonen, jossa punainen ruutu, eli F. Ei ollut paljon aikaa jäädä tutkimaan kuvioita. Tuuli tuli lounaasta ja lähtö oli etelään. Kopukalla taas ryysistä luvassa. Ennusteiden mukaisesti mukana oli vain G1 ja kun tuulta nyt olikin ilosesti yli 14 solmua, niin oli selvää, että kangasta olisi taas kuitenkin snadisti liikaa krysseille. Alueella pyöri firsteistä Bella ja Thetis, mikä oli ihan kiva, koska niiden kanssa meillä vielä muodostuu jotain pöhinää toisin kuin kuuman ryhmän kanssa.

Mentiin häröilyalueelle rullaan keula auki ja ajateltiin sieltä laskea vauhdilla suosiolla vaikka vähän alemmas. Meni selkeästi vähän hösellyksen puolelle ja oltiin tuntuvasti myöhässä. Noh, päästiin kuitenkin myöhästyneen ylhäältä Kopukan kyljestä lähteen suht puhtaisiin. Siitä vaan etelään spiidiä hieroen, kun sitten ensimmäinen venda edessä ja puhtaista. Sitten ihmeteltiin hetki tuulen suuntaa ja kallioita joita kohti oltiin menossa ja varmisteltiin, että oltiin me ihan triviaalisti nousemassa helposti Melkille kohti sen etelänpuoleista jääpoijua. Sitten tuli toinen venda ja alkoi epäilykset kasvaa. Niitä tehtiin myös meidän takana. Ylhäällä edessä puhtaissa meni vielä Cosa Nostra ja päätettiin, että jos nekin vendaa niin me ollaan kujalla. Ja niinhän nekin käänyt. Eli se F oli ollut ykkönen (se Nippon-viiri) keskellä kopukkaa ja että oliko keulassa ollut E vai D oli sitten meille täysi arvoitus. Ovelammat olisi voineet kyllä jo tässäkohtaa päätellä, että D oltaisiin bongattu, joten sen oli pakko olla E, jota vaan ei huomattu sen punasen vierestä.

Vedettiin vähän pitkäksi ihmetellessä, mutta ainakin puhtaisiin. Sen verran se oli sivusta auki, että olisi ollut muuten vielä ihan hyväksyttävää, mutta tuulta oli niin paljon etten isoa voinut ottaa tuuleen lähes ollenkaan. Sitten tilanne meni ihan reijolle, kun Bon Bon nosti itsensä meidän eteen päälle. Jäätiin keula sen alle hankalaan paikkaan. Se oli niin lähellä että yksikin nostobroutsi ja me oltaisiin oltu sen kyljessä, joten isolle näkemiin. Ja kun ei ymmärrä tossa kohtaa nöyrästi hyväksyä kurat housuista ja lähteä pesulle, niin sit pitää vaan olla ja istua paskassa. Ilman vetoa ei siitä päästy kuin ontuen rinnalle ja sitten vastassa olikin Bella styyralla ja en tiedä oltaisiinko ihan ehditty edestä, mutta vendaksi meni, ja jopa vähän myöhässä.

Siitä sitten kryssien itäreunaa kohti Rönnkubbenia. Tällä kertaa kohtaamiset paaralla meni ihan perseeleen jokainen. Aina tuli joku iso sielta niin, että edestä ei ehditä ja jotain tyhmää oli tehtämä. Pari sellasta ja lisäksi vähän joka venda meni lepatteluksi ison purjeen, ripsakan tuulen ja vendrutiinin puutteen vuoksi. Kuitenkin Bella ja Thetis pysyivät takana, taisi olla niilläkin molemmilla ykköset ylhäällä. Toisaalta siellä täällä ympärillä oli sellasia veneitä jotka vihjasivat kyllä kokonaiskilpailussa häämöttävästä PageDown-sijoituksesta.

Nähtiin joku painelemassa etelään Rönnkubbenin jälkeen ja tuumattiin, että D. Ja kuinka ollakaan hetken päästä huomattiin veneitä kuitenkin liikaa sen poijun ympäristössä, joten vielä kerran muutettiin rataa, eli E. Poijulta alas ja spinnulle. Sopiva leikkaus tohon tuuleen ja jiipistä vihreitä kiertäen länttäkohti. Ympärillä oli lähinnä vain isompia kippoja, joten ei oikein ollut mitään kiritystäkään, joten annettiin vaan mennä ja sitten vielä jiipistä maaliin ilman draamaa. Bella ja Thetis pysyi takana loppuun asti ja se siitä.

Ei pahempia virheitä, mitä nyt ei juuri missään vaiheessa ollut hajua siitä mihin ollaan menossa, mutta alemmssa keskikakstissa nyt ei paljon rataa tartte navigoida. Sää oli taas lämmin pilvetön ja kivasti tuulta. G3 olisi ollut poikaa, mutta selvittiin siitä noinkin. Vendoihin tarttis vähän rutiinia lisää, mutta yhtälailla voisi aloittaa siitä, että vetäisi salkoon oikean rievun. Kiitos miehistölle hyvästä tohinasta. On toi vaan helvetin hauskaa puuhaa. Vielä ehkä ensi viikon torstaikisoihin, mutta muuten saattaa Sen alkaa valmistautua talveen. Allekirjoittanut saatta viellä seikkaila vierailijana muissa paateissa syksyn mittaan.

Mukana: Kynde, Hulu, Jussi, Sampsa

4.9.2012 Tiistaikisat – se ens kerta

Tuuli: SW 14-20 kts

Perustiistaitohina oli aluillaan. Kolmen innokkaan ukon voimin matkattiin taas snadissa hosussa lähtöalueelle, mutta mitäs sitä siellä pyöriin ku kisaamaan oltiin tulossa. Kopukka liputti, kuten vähän ounastelimmein, D-rataa ja tällä kertaa myötäpäivään. Tuulta lounaasta ihan ripsakasti ja ennusteissa voimistuen iltaa kohden. Oltais kiskottu kolmonen keulaan, mutta pyöräilevä kippari oli jättänyt sen kotiin. Ykkösellä oli mentävä vaikka ei ollut ku kaks gastia, joista kumpikaan ei ole sen kummoisempi punnus. Odotukset eivät oikein olleet taaskaan taivaissa. Vähän niinku, että kunhan selvitään. Mestoille oli vaivautunut vain yksi toinen Firsti, Bella. Varsin perinteikäs kisakumppani meille. Tällä kertaa meidän epävirallinen kestotavoite ”ei pökä firsti” tarkoittaisi kuitenkin myös ekaa Firstiä, joten vähän hankala asetelma ennakkoon. Mutta kun kerran eliitti poti krapulaa viikonlopusta niin mikäs siinä.

Lähtöviiva oli etelään ja eka merkki myös samalla suunnalla, joten kopukan vieressä tulis oleen taas ryysistä. Vähän sekaannusta taas lähtömerkeistä ku joku töötti tuli jo kybävaille. Selvittiin kuitenkin ja lähdettiin kiihdytteleen keskellä ja ryysiksessä. Aika pian pitikin niitata pois jonkun pakeista. Päästiin vähän ylemmäs ja sieltä jo pääsisi merkille, josta sivaria kohti melkin kääntöpoijua, mistä kryssi rysikselle alkaisi.

Merkiltä eteenpäin homma tuntu aika hyvältä. Vene kulki yllättävän hyvin vaikka miehistöä oli aika vähän kelissä, jossa siitä olisi ollut varmasti apua. Pian huomasimme Bellan keinuvan edessä päällä. Lähestyimme sitä, mutta välissä oli yksi H-vene jonka pakeista löysimme itsemme. Bella pääsi päältä ohi. Pian H-veneen päällä oli paskalla vielä yksi ekspressi. Siellä tuplapakeissa alkoi taas kirosanoja kuulua. Ikäänkuin viime kerran jälkeen vannotut valat olisi kokonaan unohdettu. Sen kyllä halusi mennä mutta me vaan ajoimme sitä kerta toisensa jälkeen seinään. Bellan perä lipui kauemmas ja kauemmas.

Merkillä muistimme, että ens kertahan on jo meneillään. Ryhdistäydyttiin ja tehtiin heti venda siitä puhtaisiin ja syvälle syvälle länteen, syvemmälle ku muut. Sieltä takas styyralla ja boutspiidi tuntu olevan aika hyvä. Edessä oleva Elan lähestyi ja alempana mutta vielä edellä menevä Bella lähestyi sekin. Päätettiin taas jatkaa pitkälle. Tuulta kun oli sen verran, että vendat oli vähän hankalia ykköselle, joten mitä vähemmän vendoja niin sitä vähemmän. Ristiin mentiin jo ihan Bellan vierestä.Jäljellä oli kolme Vendaa Rysiksen etelälle. Kääntäen vaan ja pian oli selvää, että Bellaa jää ja joku Elanikin siinä olisi kauraa. Näin kauas lähdöstä pääsi edellämme myös 4play Albini ja oli joku toinenkin siinä ihan hollilla. Hyvin ne kyllä vetää, pakkoa taas sanoa.

Rysiksellä yksi 36.7 kuittas meidät, mutta muuten vedettiin suht mitään sanomaton sivari kohti alamäkeä. Spinnun hoisti meni hienosti vähäiselläkin miehistöllä. Lännempänä tuulta oli enää joku 14 solmua. Kippari vain jätti ison vähän liian kiinni ja yksi puuska horjautti meidät ylös. Siitä toivuttiin kuitenin nopeasti ja varsin tyytyväisinä itseemme siitä huolimatta lähdimme alas ja vauhdilla.

Tehtiin ihan hyvä jiippi ja itää kohti. Tuuli pumppasi ihan reippaasti, mikä heilutteli apparenttia ikävästi. Spinnua sai koko ajan kiskoa vähän joka narusta. Yksi Elan, meidän viime kerran pakki, kuittasi meidät alamäessä, mutta nyt sivummalla otimme sitä kiinni. Yritin ajaa päälle,
mutta kun rupesivat nosteleen kiviä kohti, totesin etten ala jiippaan enää sen takia ja yritettiin livahtaa alta, mikä osapuilleen onnistuikin.

Edessä olisi 90 astetta vasemmalle ja mahdollisesti aika tiukka niitti. Tuulta tosiaan tässä kohtaa jo paikotellen yli 20 solmua. Tehtiin päätös, ettei yritetä pakottaa tota AP:tä siihen. Spinnu alas, iso yli ja ykköselle. Pian oli selvää että valinta oli aika hyvä. Vähän joka vene siinä maalisuoralla broutsaili aika ilosesti. Joku Audikin sieltä takaa jotain yritti, mutta lepatteli niin paljon ettei siitä mitään tullut. Edessä lähellä keikkunut Meri Anna elan sekin liputti niin paljon että pujahdimme edelle. Vasta muutama veneenmitta ennen maalia tuuli tössäs ja ne lipu takaa keulan aavistuken meidän edestä. Kirvelevää, joskin 1.17 vene olisi vienyt meitä vaikka olisi tullut perässäkin.

Meiltä aika ehjä suoritus. Viikonlopun treenailut Suomalaisten tasoituspurjehtijalegendojen mukana tepsi. Tehtiin paljon hyviä valintoja, meille aika vähän virheitä ja boutspiidi oli hyvän tuntuinen koko skaban ajan. Lähtösuora kun oltais hoidettu yhtä skarpistin niin homma olis voinut mennä jopa erinomaisesti. Joka tapauksessa oltiin ekaa kertaa ajamalla eka Firsti, kun Firstejä on mestoilla enenmmän kuin yksi. (viimeviikollahan me otettiin kuokkaan huolella Melisandelta, mutta ne olivat varastaneet, joten se oli meille eka tekninen ”eka firsti”) Kun eliitti on poissa niin pienet juhlii, niinhän se menee. Helvetin kivaa oli kuitenkin ja ihan vain ehjä oma suoritus toi kyllä hyvän mielen koko jengille. Iso kiitos Hululle ja Markukselle. Homma meni meidän mittakaavalla putkeen.

Ku tulokset tulee, niin eiköhän meidät löydä taas sieltä page-down-osastosta, mutta mitäs sitten.

Tais muuten mennä trackin nauhotus taas vituiksi. Se perkeleen Androidin sailing softan beta haukkaa pahasti nauhotuksissa. Tää oli nyt viides putkeen joka meni käsille yksistään sen takia. Täytyy turvautua varmempiin trackin nauhottajiin. Ovelampi kaveri olisi ehkä jo aikasemmin heittänyt kirveen kaivoon. Se vain vaikutti yksärissä etevältä softalta ja sillon se vielä toimikin iha hyvin.

Mukana: Kynde, Hulu, Markus

17.-18.8.2012 Helsinki Tallinna Race 2012 – west is perseest

Toinen kautemme pääsessioista oli edessä. Sääennusteet povasivat todella löysää keliä. Ennakon mukaisesti kippo piti saada kevyeksi. Varusteiksi tuli mukaan oikeastaan vain edellytykset varmaan perille pääsyyn, eli pelkkä G1 ja AP spinnu sekä dieseliä ja kaljaa molempia tavallista enemmän. Oli siellä joku pullo lähdevettäkin kaffea varten. Merivesi oli aika vilposta ja itse sen verran uupunut töihin paluusta, että veneen pohja sai jäädä putsaamatta vaikka kuinka söi miestä ajatus lähteä löysään keliin koko kesän mudat liukasteina. Ensi vuonna panostetaan pohjaan.

HTR 2012 tuuliennusteet perjantailta

Perjantaina oli aikaa tihrustella sääennusteita ja informatiivisimmalta tuntui jälleen kerran FORECA-ETAn venenetin tuuliennusteet, jotka oli suhteellisen samaa mieltä fmi:n kanssa. Ehkä en vain osaa tulkata Tsekin poikien tai Nooan ennusteita paikallisiksi, mutta mun Suomenlahden tulkinnat niistä ovat lähes poikkeuksettä vituillaan (ja mitä Tallinnassa kaljatuoppien takaa kuulin, niin ainakin windguru oli ennustellut ihan jotain muuta kuin toteutumaa). Noh, oma tulkinta forecan ennusteista oli että illalla kohti löysää lounaistuulta (n. 4-6 solmua), joka moinaa snadisti ja lähtee shiftaan länteen ja sit aamusella intoutuu nousen kymmenen hujakoille kiertyen jopa lännen yli. Kuvissa myös oli kategorisesti lännempänä tuulta enempi. Tosta taktiikaksi ”west is best”. Rikiin en vaivautunut koskemaan vaikka kuinka löysää oli luvassa. En muistanut sillon ku olisin ehtinyt enkä enää ehtinyt kun viimein muistin.

Lähtöalueelle limpsittiin Rysäkarin itäpuolelta. Tuulta tuntui olevan sentään snadisti ja jostain sielä 220 hujakoilta ennusteiden mukaisesti. Uudella lähtöalueella viiva oli sen suuntanen että yläpääty lautakuntaveneen vierestä olisi ehdoton valinta, joten siellä varmasti tulisi oleen ruuhkaa, ja olikin. Sinne mekin sitten sunnattiin ajatuksella, että tokaan riviin suosiolla, mutta jos edes pääsis reunaan tai lähelle. Spottasimme Penelopen alempana hakemassa hyvää leikkaria poijulle. Harmiksemme siellä oli vino pino veneitä välissä. Sillä seurauksella että ahdasta siellä sitten tosiaan olikin. Niin ahdasta että me vedettiin suosiolla 360 yläkautta lautakuntaveneen vieressä odotellen, että se ruuhka ja kolistelu sieltä aukeaa. Kumma kyllä vaikka Perttu niin perkeleesti huusi nostamista, niin aika moni silti vaan änkes sinne väliin. Alemmallahan on täysi oikeus, suorastaan velvollisuus, nostaa muut tosta aina viivan yli tai poijun ohi. Minuutti töötistä ylitettiin mekin viiva sen sumpun perältä, mutta sentään laidasta. Melko puhtaissa päästiin lähestyyn ekaa merkkiä, mikä nyt oli ihan ok meille. Yli 40 mailin kisaan on musta parempi lähteä minuutin myöhässä, ilman naarmuja, OCS:n uhkaa tai pendaavia protesteja tai vakuutuskäsittelyjä. Merkiltä jatkettiin itään ja vähän kankean spinnun nostelun jälkeen lyhyt niitti Trutkubbenin eteläpuolen jääpoijulle, mistä jatkettiin etelään kryssillä. Tuuli oli mietoa ja selvästi etelänpuolellla lounaasta.

Trim trim vaan ja saatiin Sen kulkeen ihan mukavasti meidän rupisesta G1:stä ja paskasesta pohjasta huolimatta. Edessä olevat firstit pysyi jotenkin paikoillaan ja sivulla huomasimme iloksemme tällä kertaa oli Fun Firstin vuoro kangerrella boatspiidin kanssa. Oli melkoista herkkua kuulla huudeltuja syytöksiä sähkömoottorilla huristelusta kun snadin puuskan turvin lampsimme reippaasti ohi jostain vähän ennen meitä lähteneestä. Meille toi on kuitenkin tilanteena vähän sama ku Nykänen saisi kehuja siisteistä keskieurooppalaisista juomatavoistaan – harvinaista, perusteetonta ja vähän uskomatontakin.

Siitä sitten koko lauma puski styyralla eteläkaakkoon kuitenkin jääden kasuunista. Tuuli shiftas lähemmäs etelää ja olimme sentään ekojen mukana heittämässä styyralle. Eikä aikaakaan ku lähes kaikki paukutti paaralla. Ei tullut vastashiftiä, mutta perstuntuma oli että se kulki paremmin grosis-kasuuni linjan lännen puolella ku slobopuolella. Niinpä me vedettiin aika syvälle the taktiikan mukaisesti. Olisi vaan voinut vetää pidemmällekin, koska Kasuunin leikkarille tultiin turhan aikasin. Tässä kohtaa alkoi olla jo sen verran pimeätä ettei muista firsteistä enää tehty näköhavaintoja ennen auringonnousua joskus Aegnan jälkeen. Kasuuni vedettiin niin läheltä kuin uskalsin ja siitä sitten tiukkana kohti läntistä lounasta. Päätettiin pitää edelleen the taktiikasta kiinni ja vetää hyvä niitti länteen eikä lähdettäis turhan aikasin tiputteleen.

Ilta oli pimeä ja lämmin. Miehistö kiusas toisiaan kuuluttamalla tähdenlennot toisilleen, mikä sai refleksin omaisesti päät kääntyileen turhaan ja välillä myös koko veneen. Oli selvää että tarkkaan mitoitetusta kaljasta ei selviäsi selvänä, mutta sillä ei selvittäisi paljon lauantai aamua pidemmälle. Kaikenlaisia tekosyitä koitettiin kehitellä kaljojen avaamiseen mitoituksesta piittaamatta. Oma lehmä ojassa päätin keittää miehistölle kahvit. Suodatinjauhatteinen jokureilunkaupanmerianpaska, johon jouduin turvautuun duunista käsin unohdettuani ostaa jotain vähän säädyllisempää, puristu meidän frentspressistä läpi melkoiseksi mujuksi. Jos uhraa sijoituksia ottamalla painolastiksi presson, niin kannattaisi ottaa siihen sopivia murujakin. Ja toisaalta jos aikoa keittää tahnaa, niin voisi yhtä hyvin jättää pannun ja vedenkin pois ja lusikoida sitä vaikka merivesi kostukkeella. Piemässä väsyneille merenkulkijoille se monjä kuitenkin kelpasi ja kun perään tarjoiltiin taas olutta, niin kaikki oli kyllä linjoilla ”ttu että tää on siistii”. Venus nousi idästä ajomiehen alle tehden hienon sillan suhteellisen siloiseen meren pintaan. Shifti antoi odottaa itseään ja brg matalalle pieneni pienenemistään. Ensin tuli pienet nousut länteen. Tuumattiin vaan että ”stay on target”. Sitten yksi puuska ja humps, Venusta seurasi meille Aunus. Hätänen venda ja perkeleen perekele, koko yön kierto tuli kerralla. Kohtaus loppui kultavitosen sanoihin ”It came from behind…”. Oltiin yli helvetisti ja eiku suoraan spinnulle. Sentään teimme sen heti verrattuna ympäröiviin veneisiin, joista pahiten pihalla olleet jatko tuuliajoa iloisesti luoteeseen. Apparentti oli meille siinä 85 hujakoilla ja löysässä tuulessa kippo kuitenkin sentään kulki hyvää kyytiä, mutta selvää oli että huomattavasti aikasemmin etelään tikanneet olivat tehneet paremman valinnan. Pilkkopimeässä spinnuttelua auttoi perkeleesti tyttären otsatikka, jonka pistin keulaluukun saranoihin valaseen siitä pleksin läpi koko riepua. Siitä tuli tosi sopiva tasainen hohde koko purjeelle ja skuuttaaminen sekä ajamien sujuivat ihan leppoisasti. Toinen otsatikka oli keskiluukun vastaavassa saranassa valottamassa maston prostarttia, mikä sekin oli aika hyvä järjestely.

Tuuli shiftaili Tallinnaa lähetyttäessä ees-sun-taas (aika pitkälti ennusteiden mukaisesti näin jälkikäteen katsottuna). Meidän oolpörpös spinnu oli sen verran riitsikykynsä rajoilla että heti tilaa ollessa ajelimme ylemmäs peläten vastakiertoa, mistä meitä palkittiin sitten myötäkierrolla ja vitutusbisseillä. Radiosta kuulimme Lutra Lutran ja Penelopen ohittavan Aegnaa reilusti ennen meitä. Taidettiin kuulla Joonatan 2 ja joku muukin sieltä. Muita ei kuultu, mutta karu totuus meidän lännen valloituksesta oli jo käynyt ihan selväksi.

Auringon noustessa tuuli alkoi moinata. Veneitä oli molemmin puolin, mutta hienommalta näytti spinnulauma takanamme. Samalla bongasimme taas ekat firstitkin pitkään aikaan. Watatait oli edessä ja Fun First sekä Anastacia takana. Tuumattiin, että hyvä homma. Ei olla sentään pökä ja matkaakin oli sen verran että joutuu ja pääsee vetään loppuun asti. Otimme Watataittia vielä kiinni selvästi ja huomasimme ettei Anastacia uudella ilmeisesti kevyemmän kelin spinnullaan eikä Fun Firstkään olleet tulossa mukaan. Fun First taisi ajautua Anastacian kanssa hippasille, joten me voitiin murheitta keskittyä Watataitin tavottamiseen. Yritettiin hinata itsemme sen päälle, mutta ei oikein päästy ja sitten tulikin pläkä. Jäljellä oli 5 mailia matkaa, mutta homma pistettiin seis kaikille. Joku me nähtiin suhteellisen lähellä vaihtavan spinnun fokkaan. Vetivät sen aika kiinni ja rimpsuttelivat isoa. Ne onnistui siinä vähän liikkumaan muiden roikuttaessa värikkäitä kankaitaan. Ite me sitä ensiksi ihmeteltiin, sitten arvioitiin ja todettiin että hyvä kikka, mutta ei uskallettu riskeerata omaa kahinaamme, kun ei oikein tiedetty mistä siinä oli edes kyse. Tuuli palasi kuten oli lähtenytkin, tasapuolisesti. Se tuli kuitenkin hieman sivummasta ja Watatait edessä lopetti riitsinsä eka. Meillä valahti punttiin ja vaihdettiin G1:lle mekin loppu matkaksi kun twa painu 80:n paikkeille ja allekin. Valintamme oli itseasiassa aika huono. Mä en saa G1:llä tota liikkuun 60-80 apparent kulmilla yhtään vitun mihinkään. En tiedä mistä se kiikastaa, mutta joka kerta sama juttu. Vikaa on ainakin miehessä ja purjeessa, mutta voi olla vielä muuallakin. En tiedä. Watatait kisko meihin kaulaa helposti ja se sitten siitä. Me oltais voitu hyvä tovi kiskoa spinnulla huomattavasti kovempaa, varsinkin kun tuuli aavistuksen shiftas takas lännemmäs. Oltaisiin vaikka sitten vedelty karvan verran vajaaksi maalista ja korjattu lopuksi ylemmäs G1:llä. Sen verran helvetillinen tuntuu olevan meidän ero spinnu reachin ja avonaisen ykkösen välillä. Noh, takana olleet sentään pysy siellä vaikka watatait jäi sitten saavuttamatta. Luvassa oli enää tööt ja siitä laituriin. Kello oli jotain vähän jälkeen seitsemän sijoituksella 8/12.

Puhetta oli että viralliset tekosyyt keskinkertaiseen tulokseen voisivat olla perillä paljastunut ylimääräinen hammastahnatuubi, jonka Hulu oli ottanut mukaan eksplisiittisistä kielloista huolimatta, sekä paluumatkalla löytyneet 2kpl leathermaneja, joista toisen olisin kyllä voinut jättää laiturille. Mutta fakta on se että painopuolella meillä meni ihan ok. Etenkin kaljamitoitus onnistui ihan nappiin. Vähempi olisi ollut paha homma ja enempi olisi jäänyt juomatta. Ruokaa ei ollut likaa kun ei sitä oikein ollut ylipäätään. Painoa taisi olla ylimääräistä vain miehistöllä, mistä ei tällä kertaa ollut sanottavaa apua, päinvastoin. Todellisia tekosyitä ovat pikemminkin paskanen pohja ja loppusuorallaan laahustava ykkönen. Ja aina kun lähdetään spinnuille niin voi toki koittaa urputtaa että mutku-meil-ei-oo-ku-tää-yks-aapee. Tähän tulee kyllä muutos kunhan vain saisin päätettyä ettäkö löysän kelin vmg vai kovempaankin ehkä taipuva lättänä riitseri, molempiin ei riitä massit joten pitää nyt sitten arpoa kummalla taholla me onnutaan pahemmin.

Jälkikäteen ajateltuna tohon pitää silti olla ihan semityytyväinen. Miehistön ja kipparin kokemus huomoiden suoriuduimme koko yöstä ihan hyvin. Monta asiaa meni ihan hyvin, eikä virheitä tehty mitenkään roppakaupalla. Vauhdinkaan kanssa ei tuntunut olevan pahempia ongelmia. Vain perinteinen G1 sivusella tuntui heikolta. Otsikosta huolimatta turha tässä Länttä tai säätä on syytellä. Kyllä se perseily taas tuli ihan omasta alotteesta. Nyt uudestaan katsoen tarkemmin tuulikuvia niin vedimme jo niillä tiedoilla selvästi yli. Kello oli enemmän kuin miltä sillon tuntui. Ja kuvan 03:00:n tuuli oli ennusteissakin lännempi kuin mitä muistelin yöllä sitä shiftiä odotellessa. Ei olisi haitaksi jos tuota kuvien väijymisen taakkaa saisi vähän jaettua. Ja vielä vähemmän olisi haitaksi jos itsekin vaivautuisi niitä katsomaan eikä vaan printtaileen, koska reissun mittaan viriää aina uusia kysymyksiä joita ei vielä maissa ennen lähtöä tule mieleen. Ei nimittäin ollut eka kerta kun niihin olisi ollut ihan oikeat vastaukset papereissa mukana, mutta touhussa ja tohinassa jäivät taas katsomatta. Mieliin tulee useampikin vssr ja etenkin 2010 HTR, jossa muistimme shiftin väärinpäin ja teimme kädenkäänteessä mittavaa tuhoa muuten varsin hyvin meneelle kisalle. Noh, sentään oli taktiikka, eikä se edes ollut ihan väärä ja siitä pidettiin kiinni. Toteutus ja tarkkuus vielä jättivät kyllä toivomisen varaa.

Iso kiitos kuitenkin miehistölle, joka suoriutui hommasta erinomaisesti ja jaksoi pitkäksi venyneen rykäsyn loppuun asti. Eikä joidenkin jaksamiselle tuntunut edes perillä tulevan seiniä vastaan. Lisäksi oli kiva huomata, että Firsteillä oli yleisesti mennyt aika hyvin kakkos lyssissä ja aikamme kestivät vertailun komeasti muihin lysseihin. Vaihteeksi ihan kiva kun oli jotain muutakin kuin ylös ja vesilinjakisa.

Paluumatka olikin sitten taas kerran pitkä spinnuttelu jonkinmoisissa mainingeissa. Miehistön nukkuessa se sujui kuitenkin ihan lupsakasti ja Larussa laiturissa kolmen jalkeen oli iloinen yllätys. Tokio II:n lisäksi ei tullut ku muutama ohi. Joskin veikkaan että selitys on vähemmän meidän erinomaisuuden puolella ja enemmän kraabasen jengin vajavaisessa innossa vedellä suhteellisen tiukkaa slööriä kuitenkin jonkinmoisissa mainingeissa. Kun tuuli vielä vähän virsi ja aallokon kulma ja koko oli mitä oli, niin siellä sateessa ennen kasuunia broutsaili kyllä muutki ku me. Sen verran taas kylmä sade nyppi että vannoin että tiistaina ei mennä jos sataa, mutta yksi yö kotona maissa niin otetaan se nyt sitten takas. Vaikka näyttää siltä miehistövajaus on taas pahempi ongelma kuin sää.

Tulokset: First 31.7: 8/12 ja Lys2 17/38

Mukana: Kynde, Hulu, Jussi K., Markus H., Timo K.