Sen

Taas oli Senin vuoden päätapahtuma edessä. Hienoiseen miehistövajeeseen haettiin apuja foorumeilta. Ja niitä myös sieltä saatiin. 505 skenestä löytyi Jusa, joka jo viime tiistiksissä teki mainion entreen. Lisäksi Anairalta lainaan saatiin Emäsalossakin vihollisena ollut Tero. Ennakkoon sää vaikutti melko taktisesti hankalalta. Vielä torstaina eri ennusteet olivat kovin ristiriitaisia keskenään, lisäksi monien toteutuma perjantai aamun osalta oli suorastaan surkea. Päälinjoina erottui kuitenkin, että lähdössä on jotain ehkä vastaisemppa, sitten jotain ihmeellistä ennenkuin spinnulle, tuuli jäänee lännen ja lounaan väliin, saari ympäri riitseillä ja paluu kryssien. Lukemat olivat muuten varsin säyseita, mutta paluulle joissain ennusteissa näkyi yli nipin napin yli 20 kts lukemia, muttei kyllä yhtään sen enempiä.

Senin kisa-G1:n (westway sails, 2006 kevlar) kuntoa kevään tiistiksissä ihailleena varustamo joutui torstaina erittäin leutojen kelien ennusteiden valossa tekemään kiperän valinnan ja päätti lopulta pakata korjauksissakin vähän piennennetyn kevlarin kellariin ja raijasi tilalle kesä-G1:n (NS, 2011 dacron), joka on sattumoisin Nordzeen jälkeen jätttämä kangas. Ihan kelpo rätti, mutta mittaamatta sanoisin alle 150%, onkohan edes ihan 142%.

Haukilahdessa mietittiin vielä rullan purkua, koska sen saisi palasiksi kulussakin, kunhan vain vähän varaa siihen aikaa. Ja koska näytti siltä, että mennessä voi olla mitä-sattuuta ja g3 tulisi kyseeseen aikaisintaan paluumatkalla sekä senkin tarpeen tietäisi Kotkan portilla joko mennessä tai tullessa säätiedoista, niin rulla sai jäädä vaikka sille viereisten firstien ukoilta tulikin jotain vittuilua. Noh, g3:lle ei ollut tarvetta eikä rullaa tarvinnut purkaa, mutta eipä kyllä sitä spinnu-g1-vaihteluakaan tullut nimeksikään.

Lähtöalueella ennakoista huolimatta oli kuitenkin tuulta muutama metri etelästä. Lähtölinja oli styyran suuntainen ja koska näytti että alempaakin pääsisi ulos aina melkille asti, niin päätettiin jättäytyä venekahinoiden ulkopuolelle ja suosiolla valua vauhdilla vähän alemmas viivalle. Olihan viiva leveä ja vain 11 kippoa siitä nahistelemassa. Poijun päädystä samoilla ajatuksillä lähti Watatait ja vähän Senin päältä Joonatan II muiden ollessa enemmän ja vähemmän starttivenekahinoissa. Lähtö menikin mainiosti, joskin sen verran tuli laskettua, että sen ekan kivikon päälle ei ollut asiaa. Oltiin kuitenkin kärjen tuntumassa. Melisande kylläkin laukkasi venepäädyn jengistä yltiöpäisesti muiden ohi. Melkkiä lähestyttäessä kuittasimme Joonatanin ja Miss Piggyn vauhdeilla, mikä oli meille mukava yllätys, koska emme ole mielestämme koskaan pärjänneet moisille kulkijoille, ja taisimme tulla Melkiltä ulos kolmantena.

Melkiltä Hramtsoville kaikki ei mennytkään ihan nappiin. Katajaluodon jälkeen itään rallatellessamme meidän edessä joku ulosti päällemme ja päätimme kiskaista tikin etelämmäksi, jotta saisimme paremman kulman Hramtsoville. Tästä huonosta päätöksestä alkoi oikea paskojen valintojen putki. Käänneyttyä paaralle näimme styyralla laukkaavan Miss Piggyn ja jonkun isomman sen takana päällä tulevan uhkaavasti. Kova kiihdytys ja hyvän hetken näytti että luikkisimme edestä. Kansi huusi, että ehtii ja siltä se kyllä näyttikin aika pitkään. Ehkä siellä kamppailu paskojen välttämiseksi nostatti vauhteja ja showdown tuli sitten aivan liian myöhään. Pinna vendasi Piggyn eteen, eikä ehtinyt enää laskea siitä pois. Onneksi possuneidin kyydissä oltiin hereillä ja hommasta selvittiin heidän väistöliikkeellä ja sormimerkillä, siis ei kuitenkaan sillä kansainvälisellä vaan sillä pyörityksellä. Kättä pystyyn ja piruettia pyörimään. Pyörittyämme siinä riittävästi päätettiin silti jatkaa paaralle ja etelämmäksi hakien leikkuu kulmaa Hramtsoville, mikä oli kyllä selkeästi virhearvio kaiken kaikkieen. Shifti nosti idempää linjaa hakeneita firsteja kauha kaupalla kehiin.

Seuraava virhearvio oli hakea ripsakka S3 esiin, kun kerran kulmat näytti alkavalta riitsiltä. Kyllä se siitä alkoikin, mutta heti Hramtsovin jälkeen sen vähän auettua lisää siinä löysässä kelissä huomasimme yhtäkkiä, että Fun First kaahasi ohi päältä ihan vierestä varmaan solmua kovempaa isommalla pallolla. Hattu käteen taas ja riepu vaihtoon. Vauhti korjaantuikin ja Fun Firstin sininen jäi sille eteäisyydelle millä se pysyikin sitten pienen pohjois-etelä-vaihtelujen jälkeen aina Kotkan portille asti.

Tässä kohtaa sitten taidettiin ratkaista tämä kisa Firstien osalta. Osa ovelampia taisi ryskätä ulommas etelään, meidän muiden jäädessä nahisteleen alati löysenevään keliin pohjoisemmaksi lähemmäs rhumppista. Tuuli tarjoili yön aikana melkoisen kasan vaihteluja. Hauskaa nahistelua takaa riitsaillen käytiin ainakin Miloun ja Watataitin kanssa. Kelin sitten pläkäillessä jiippejä tuli toistakymmentä, joista osa oli kyllä oikeastaan vendoja. Sitten tuulen palattua meno kai vähän tasoittui. Mene ja tiedä, koska pinnamiehellä painoi torstaiyö sääennusteiden parissa ja kohtuu unet ennen Kotkan porttia olivatkin kyllä paluun pelastus.

Fun First ja paljon muita

Kun pää tuli ulos kajuutasta vain aurinko oli eri paikassa. Fun Firstin kokosininen oli edessä oikealla, Watataitin kreikanraitanen rinnemmalla. Taisi olla Milou siinä Fun Firstin kupeessa. Anastacian kokovalkoinen kulmaläiskillä näkyi sekin lähistöllä takana. Miss Piggy oli varmaan siinä edempänä sekin, mutta ei tullut huomattua, koska nahistelu Kotkan portille oli kuumasti käynnissä. Saimme kuitattua ehkä vähän leveäksi leikanneen Watataitin. Fun Firstin ja Miloun jahti alkoi.

Watatait takana vielä tässä vaiheessa.

Kotkan portilta keula kohti saarta ja se meni slööriksi, mutta vielä oli epäselvää menisikö saaren tausta AP:llä vai pitäisikö siellä vaihtaa riitseriin. Päätettiin olla hötkyilemättä ja mennä kunnes ei enää kanna. Mutta kylläpä se sitten kantoikin. Fun First ja Milou lähtivät riitsihippasille saarta väärään suuntaan kiertään. Meillä hurrattiin sille ratkaisulle, mutta kuumotusta persauksissa piti yllä Watatait, joka näytti siltä, että hetkenä minä hyvänsä se oli lähdössä nosteleen meidän päälle. Pari muiden luokan apinaa päästimme päällemme tortuille, mutta onnistuneesti saimme pidettyä Watataitin takana. Pitää sanoa, että meillä jaksettin kyllä sen spinnun kanssa säätää armottomasti. Puomi sahasi ylös alas kuin Henry Saaren kanki ottojen välissä ja yhtälailla eteen takse kuin niiden ottojen aikana.

Fun First ja Milou palaavat nostohipoista

Saaren kulmalle tullessa Fun First ja Milou olivat tuhranneet etumatkansa ja sinne tultiin peräkkäin kuin Olkkosen siat. Spinnujumppa auttoi ja saimme AP:n niin hyvään riitsitrimmiin, että luistelimme Miloun ja Fun Firstin päältä rantoja hipoen ja otimme korat vastaan asiallisesti. Ei se aina kaukana niissä laaksoissa ollut, varsinkin kun juuri niitä saaren itäpuolen ”sutareita” lähestyessä se aina löi vielä vähän päin. Mutta vanha Hoodin AP pysyi lapasessa ja saaren eteläpuolelle tultiin mielestämme varsin mukavissa asetelmissa, paremissa kuin Sen koskaan aiemmmin ainakin.

Ei uskallettu otta sloboista kuvia ja eikä paljon muutenkaan retosteltu. Edessämme huomasimme viimein Miss Piggynkin ja jostain sinne ilmestyi yhtäkkiä Bellakin. Spinnut alas ja vähän puheita lännen puoleisesta pläkästä, jossa 2007 kehitimme käsitteen ”levänopeus”. (samaiselta FE83:n reissuiltamme on muuten on kotoisin keulapiikin nimeke ”Rakkauden areena”, feneellä on nimittäin ahdasta kun pojankloppeja on viisi tai enemmänkin kyydissä)

Siinä eteläkärjen jälkeen alkoi sitten sivulaukka Kotkan portille ja oli selvää että se olisi G1:n heiniä. Katsoimme ympärillemme ja kun kaikilla Firsteillä oli jotain isoa ja läpinäkyvää keulassa ja bellaa lukuunottamatta myös isossa, niin tulihan siinä Aimo Surakka mieleen. Miss Piggyä ei sen lähemmäksi enne Haukilahtea enää päästykään. Fun Firsti juoksi taas ohi ihan miten halusi ja katosikin sillä strekillä kuin kusi lumeen. Bella tuli sekin alta ohi, kunnes vasta karmean väännön ja trimmin jälkeen saimme sen sentään aisoihin, mutta päältä tuli koko ajan meidän sille mitään mahtamatta Watatait meidän eteen. Joku pari veneenmittaa Watataitin perässä tulimmekin sitten Kotkan portille. Jotain moinen pataan otto voisi harmittaakin, mutta meillä oli kyllä mieli lähinnä koko hommasta silti korkealla. Oli jotenkin helvetin makeeta sählätä toista vuorokautta samojen veiden vieressä.

Bella

Kotkan portilla yritimme säätiedotteiden hakua. Emme saaneet oikein yhteyksiä aikaiseksi ja päätökset tehtiin tulomatkan sääennusteiden mukaan. Jo torstaista asti se reippaampi tuuli oli laitettu halailemaan rannikkoa ulkon ollen rauhallisempaa, eikä mitään varsinaisia shiftejä niissä ennusteissa silloin ollut lauantai illalle tai yölle luvassa. Sillä perusteella päätimme halailla aluevesien ulkorajaa. Meille oli totaalisen epäselvää sääntöjen kohta, missä puhutaan että sisäisille aluevesille ei saisi mennä, mutta Kotkan portin jälkeen melkein kaikki valuivat ainakin sisäisten aluevesien ulkorajan pohjoispuolelle, me muiden mukana. Vendasimme kyllä sieltä pois. Kenenkään emme nähneet kyllä mitään luotoja sentään vetävän toiselta puolen.

Paluun kryssi olikin sitten vain sitä itseään. Tuulta oli 5-7 m/s, eli vähän säyseämmin kuin ennusteissa, pysyttelimme käytännössä Kalbikselle asti aluevesien rajan tuntumassa, niin hyvässä kuin pahassa. Kryssi sinänsä sujui aika mukavasti. Helamuutokset toimivat mainosti ja mielestäni sain suhattua polareihin nähden paremmin kuin oikeastaan ehkä koskaan aiemmin. Kärkkäästi vendasimme jos päin alkoi tulla ja täysin vahingossa olimme parissa shiftissä ainakin oman ratamme juuri oikeaa laitaa. Kivasti aina väliajoin jostain putkahti joku Firsti näköetäisyydelle, mutta aika vähän jäätiin kenenkään kanssa hippasille. Nähtiin ainakin Belle, Watatait ja Anastacia ihan lähietäisyyksiltä kukin milloin missäkin. Muuten oli kyllä aika yksinäistä. Vasta kun Milou nähtiin uudestaan päätimme vähän lähteä sen päälle jahtiin ihan vain, että olisi jotain tekemistä. Tiemme kuitenkin erkanivat Kalbiksen lähellä koiran lähtiessä etelään ja meidän sönköttäessämme omaa rantarataa suoraan Kalbådagrundille.

Kalbiksella edessämme oli joku Bavaria ja sen siinsivät joku toppivalo (osoittautui vissiin Miss Piggyksi) ja joku toinen (osoittautui Watataitiksi). Siitä taas sitten vähän avonaista Hramtsoville ja vielä vähän lisää auki, muttei spinnulle millään kohti Haukilahtea. Tuuli jos jotain niin intoutui pimeimpinä hetkinä ja aamun sarastaessakin meno jatkui reippaana aina Melkin poijulle asti, missä se sitten kyrvähtikin totaalisesti. Miss Piggy ja Watatait olivat kutkuttavat lähellä edessä, mutta se oli pitkälti löysän kelin kompressiota ja oli aika selvää, että ilman ihmeitä marssijärjestys oli selvä. Takana olevat pari muuta olivat nekin vastaavasti riittävän takana, että ilman kivitystä tai ikiomaa tilttiä eivät nekään muodoistuisi uhaksi. Pari isompaa kasuunin kiertäjää kyllä teki käsittämättömiä pakotuksia, paskomisia ja suoranaista häiriötä meille siinä löysässä kelissä. Suunniteltiin, että pitäs panna numerot ja kipparit ylös ja tulla joku vuosi jollain perkeleen 50:llä vuoka-Bavalla jakaan skeidoja Mellstenin selälle ja huuteleen styyroja ja muita hävyttömyyksiä pikkupurkeille. Noh, niistä selvittiin ja keli ei kuitenkaan pläkännyt. Byyriin lampsittiin vaikkakin vähän hitaasti ja koukeroiden.

Watatait ja Miss Piggy kohta maalissa

Sijoitus oli ehkä vaatimaton 8/11, mutta toisaalta helvetin hauska kisa paluun vähän yksitoikkoisesta kryssistä huolimatta. Sijoitus tuntuu myös siksi ihan hyvältä, koska taakse jääneet kaikki kolme olivat aivan kannoissa kinni ja niidenkin kanssa paikkoja vaihdeltiin koko kisan läpi. Näin nipussa, sijoituksia alvariinsa vaihdellen ja loppuun asti muiden kanssa painen ei me olla aiemmin saarta kierretty. Kyllä tämä kuitenkin leikkimielinen od-touhu näillä Firsteillä on aika helvetin hauskaa. Se on tietysti sinänsä helppoa olla nöyrä ja nauttia vaikka tuleekin pataan, kun ei osaakaan mitään eikä ole odotuksiakaan mistään.

Jälkikäteen ajateltuna ilmeisesti pe-la yönä olisi pitänyt leikata ulos. Se oli meidän alkuperäinen suunnitelmammekin. Palkitseva shiftihän oli niin to kuin pe ennusteissa. Muiden lähellä olleiden kanssa kuitenkin pysyttelimme vain vähän niiden eteläpuolella varsinaisesti rynnäköimättä etelään. Taistelu oli siinä ja pelko oli, että jos etelä haukkaa, niin saarta kierretään yksin. Vaikka valinta oli sijoituksien kannalta jälkikäteen katsottuna väärä, tekisin sen varmaan uusiksi ihan vain siksi, että ne spinnuhipat sen muun kuitenkin meidän kastin kanssa oli helvetin hauskat.

Heloitusmuutoksista pari sanaa. Outhauliin 1:3 välitys oli hyvä, mutta ei kyllä riittävä kiskottavaksi ilman vinssiä vedossa. Lisännen siihen puolituksen antalin renkaalla ruffille jahka ehdin. Sen kanssa tuli kuitenkin pelattua enemmän kuin koskaan aiemmin, mikä varmasti auttoi trimmiämme. Lisävälitys ja heloitusparannnus jibin travellerissa jäi pienempään rooliin tuulen ollessa pääosin aika tasainen ja säätötarvetta siellä ei esiintynyt. Se tarvitsee kyllä vielä sen vaunun laakeroinnin muutoksen ja pitää sitten vasta katsoa onko se ok. Mutta ison muutokset sen sijaan loistivat. Levanki toimi kuin unelma vaikka narut olivat vanhat ja ei loopilla. Rapujen sijainti on helvetin hyvä. Niin pinnamies kuin ison trimmaaja saavat kiskottua sitä iloisesti kovassakin vedossa. Ison puolittava hienosäätö toimi sekin hyvin. Teron idea lyödä pieni kanttipala niiden rapujen alle voisi olla kyllä vielä paikallaan helpottaakseen lukitusta, mutta muutoin välitys oli erittäin mainio. Ajatukset ison päänarun muutoksesta 4:1:estäa 6:1:een hälvenivät sen sileän tien. Se 4:1 kuitenkin toimii niin säpäkästi muissa tilanteissa ja toi 8:1 finetune on maino kun vetoa on enemmän.

Aurinkopaneli auttoi sen verran, että konetta ei käytetty vaikka akut ovat vain 55Ah ja 70Ah, vaikkei se paluun lounaskryssillä paljon aurinko nähnytkään. Tästäkin, kuten noista muista heloista pistän kuvia kun saan otettua. Mainittakoon, että vedin sen läpi luukkutallin katosta siitä spreikkarin korokkeesta styyralta keskellepäin poraten 5mm:lla ja piuha menee luukun päällä sitä reunaa siellä tallissa peräänpäin vähän matkaa, kunnes siitä porasin sen sisään sinne vessankaton panelien sisään paaran lukkojen alle, josta tulee putki konetilaan, mihin asensin regulaattorin. Näytön johtohan tuli vedettyä regulaattorilta konetilasta muita sähköjohtoja seuraillen takakabiinin kautta vessan uumenista sähkötaulun viereen.

Kiitokset vielä gasteille. Jaksoitte helvetin hyvin ja mahdollistitte mainion skaban. Onnittelut Melisandelle jälleen hienosta suorituksesta ja toki myös muillekin menestyneille. Iso kiitos myös kaikille meidän kanssa vääntäneille. Ensi vuonna taas.

(kuvia vasta huomenna, kamera jäi veneelle)

Keli: 1-8 m/s sieltä sun täältä
Rata: Hramstsovin kautta Saari myötäpäivään
Tulos: 8/11 First 31.7
Mukana: Kynde, Jussi, Markus, Kaisa, Jusa, Tero