Sen

First 31.7 ja höpinää purjehduksesta

Avainsana-arkisto: Beneteau

Kesä tuli ja meni

Kesä tuli ja meni

Lomapurjehdus on takana ja edessä hiukan säätöä veneellä sekä valmistautumista syksyn koitoksiin. Senin osalta luvassa lienee ainakin läjä tiistiksiä ja HTR, muut ovat vielä enemmän ja vähemmän auki. Senin touhujen lisäksi kippari itse varmaan toimii punnuksena yhden jos toisenkin veneen laidalla.

Kapu

image

Siinä se on, lomapurjehduksien pelastaja, Kapu. Hommahan on nimittäin niin, että jos on vähänkään keliä niin selfservice ei onnistu minkään pinnalukon turvin ilman jupinaa. Toisaalta jos onnistuukin, tai vielä toistaiseksi hyväntuulinen försti sattuu tarjoilemaan, kun kerran lapset eivät vielä riitele ihan holtittomasti (eli ensipurasu ja ekat 5 minuuttia matkasta), niin kusihädäksihän se silti muuttuu. Paatuneimpia purjehtijoitahan se ei haittaa kun meri huuhtelee minkä kalja kastelee, mutta tällaisilla amatööreillä ei ole matkassa ankkaa saatika katetria.

image

Mutta ei hätää kun on Kapu. Förstille kelpaavaksi kusisuunnitelmaksi kelpaa oranssi hätäliina. 31.7:n perään koverrettu virtsataso soveltuu erinomaisesti tyhjennykseen Kapun slööraillessa.

Tilinteon aika

Aloitetaan toissa kesän heräteostoksesta, kun ei ole siitä tullut vielä mainittua. Joltain satama-alueelta tuli kaapattua kahdella kympillä mukaan ohkaiset Slamit.

20130705_slamit

Kenkien pohja on todella taipusaa ja pehmeää kumia ja kyljet huokoista verkkoa. Ne ovat erittäin kevyet ja istuivat jalkaan todella mukavasti. Alkuunsa ajattelin, että onpa fantastiset kalossit ja harmitti ettei halpaan hintaan nähden tullut ostettua kuin yksi pari. Eipä mennyt montaa päivää kun todellisuus alkoi paljastua karulla tavalla. First 31.7:n mielestäni hyvin nystyröidyllä kannella olikin roisketta ja kenkä muuttui täysin äkkiväärästi tahmeasta locktitesta öljytyksi tefloniksi. Alkusäikähdyksestä selvittiin mustelmilla. Sama tapahtui aamusella kasteen kostuttamalla kannella ja vielä sisälläkin puulevyjen päällä. Siispä kelpo purjehduskengät, jos purjehtii kuivissa oloissa kaukana merestä. Lähinnä huvitti Suursaaren sponsorivaihdos.

20130705_jatkopinna

Keväällä Ruåtsin tilaukseen (benns.se) ”piti” keksiä täytettä ja jo hyvän aikaa on mielessä ollut korvata Spinlockin suorakahvainen teleskooppiriuku (EJ/900S metallinivelellä) jollain muulla. Ajoihan sekin asiansa, mutta sen nivel oli vähän kankea vendoissa ja muutenkin koko härvelin tilalle kaipailin vähän vaihtelua. Tavoitteiuksi uumoilin kuminivel, teleskoopittomuus, keveys ja yleinen näppäryys. Olin vähän sitä mieltä, että 90cm – 100cm on se mitä sen pitää olla. Lyhyempänä en käyttänyt vanhaakaan ja pidempi olisi liian pitkä. Harkitsin hyvän aika Ronstanin Battlestickiä, mutta päädyin puolet maksavaan ja mielestäni osuvampaan Spinlockin 90cm:een alumiinistagaan. 50e on kuitenkin näissä puuhissa poikkeuksellisen pieni raha joten sitä sopi kokeilla.

Nyt muutamat tiistikset, Suursaari ja muutama viikko kesäpurjehdusta takana joutuu toteamaan, että kelpopeli. Sen ajotuntuma on vanhaa lonksuvaa metalliniveltä parempi, pää mukavaa pideltävää sekä se on ollut vendoissa sekä rantautumisissa erittäin näppärä veijari. Pituutta en ole kaivannut kuten en mitään muunkaan muotoista kahvaa siihen. Yhtään ei haitannut että selvisi samoilla rei’illä puustongassa kun valmistaja oli sama. Kuvassa sen kahvan muotoilu näyttää suoralta, kun kerran piti pelleillä sen kuvakulman kanssa vaikka valokuvaamisesta ei tiedä sitäkään vähää mitä purjehduksesta, mutta kyllä se on ihan mukavasti muotoiltu.

20130705_levanki

Senissä levanki oli 3:1:een ja ravut oli vaunussa takaviistoon vedolla. Niitä rapuja pystyi kääntämään sivummallekin ja silloin se oli ehkä vähän yli 3:1, mutta vetosuunta oli joka tapauksessa hankala ja ravut oli kankeat riiviöt. Seuraus oli, että isoa oli parempi ajaa skuutista ja levankia ei joka tilanteessa jaksettua kairata, vain tarvittaessa. Jotain oli tehtävä, eli muista veneistä mallia. Ravut vanusta varastoon ja köysi suoraan kohti reunaa. Sieltä blokia pitkin ylös sivuun uusille ravuille. Nyt se on 4:1 ja vetosuunta on ylöspäin. Tähän oli tarkoitus viritellä looppinaru, jotta päältäkin saisi nykäistyä alakerran auki vendassa. Sinko valitteli, että sen looppinaru ei ole ollut ihan unelma ja itse ajattelin odotella sen kanssa, jotta osaisin arvioida paljonko haluan siihen väljää. Nyt edellämainitut kisat ja joku osa kesää purjehdittuna taitaa jäädä virittämättä. Alkuperäiset narut ovat toimineet siinä ihan hyvin. Jotenkin tuntuu kätevämmältä tällä hetkellä, että ne ovat erikseen. Voi ottaa muniin sen vapaan päältä ajaessa ja ison ajo puuskissa onnistuu mainiosti. Ehkä jotain missaan asiasta, mutta kertaakaan en ole kaivannut sen ympärimenoa. Alakerran auki napsautus vendassa on helppo homma yhteenkin mieheen heti kun G on trimmattu ja pitää nousta ylös kiskoon levankia ylemmäs jos on tarve. Ja skaboissa skuutinpäästäjällä on myös aikaa ennen trimmaajan jeesaamista. Erittäin onnistunut viritelmä mielestäni, ainakin tuntuva parannus alkuperäiseen.

Kuvan ravun paikka, muutama sentti reunasta alaspäin on tähän asti tuntunut ihan hyvältä sijainnilta sille. Bullet pystybloki jäi vähän alas, Firstissä kun on tuossa piene kulma laidassa ja nyt naru osuu hennosti laitaan blokin jälkeen ja sinne väliin pitänee keksiä jotain, ehkä pieni levy korokkeeksi niiden alle, kun kyse ei ole kuin millistä tai kahdesta.

Aurinkopanelista ja muita vetkutuksista tuonnempana.

Jussarö 26.6.2013 – family AP

20130626_family_ap

Yleensa Barösundissa tuulee vastaan, tuuli vielä myötäilee loivaa käännöstä ja pysyy paskamaisesti edessä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kuka jaksaa tällaisessa repunreijässä vendailla solkenaan. Mutta ei tänään. Uudella S3:lla rallateltiin itätuulella sieltä kuin tulppa laksatiivien edeltä ulos Jussaröhön.

En muuten ajatellutkaan tuota S3:sta miettiessä kuinka helvetin kätevä riepu se olisi myös lomareissuilla. Sehän on littana ja kestävä, eikä ihan niin iso kuin perus S2. Siinä toki muilla kuin riitsillä vähän uhraa prosentteja, mutta palkkioksi saa helpompaa lentoa ja käsiteltävyyttä sekä enemmän anteeksiantoa kulmien suhteen, koska välillä pinnassa notkuva autopilotti kuitenkin pumppaa välillä puuskissa. Eikä käyttöalueesta jää puutumaan, kun se kuitenkin toimii ihan hyväksyttävästi plattiksellakin. Palkitsee kun voi yhteen mieheen sen kanssa puleerata muitaa mutkitta vaimon ja lasten häärätessä sisätiloissa.

Oiva lisä oli n. 30cm dynyjatke purjeen toppiin, näin sen kulma ylettyy sukan alta just ja just ulos ja se ulottuu lentään vapaasti, toki myös maston topista sen saman jalan ulkona, mutta musta parempi näin.

Porkkala marin 25.6.2013 – go west

20130625_porkkala

Lyhyen pit stopin jälkeen matka jatkui länteen. Pysähdyttiin syömään Porkkalan kärjessä ja lähdettin skidien mentyä nukkuun uudestaan liikkeelle kun näytti olevan luvassa iloista itätuulta ainakin alkuyöksi. Spinnulla lasketeltiin Elisaaren viereen readylle. Ei yhtään paskempi yö.

Täsmälaatua

20130623_paskatech

Mitä fikkareihin tulee, niin tässäpä on halpa tuoppi olutta (*), eikä mikään ohrapelto. Eli kun tarvitset yhdelle lyhyelle reissulle halvan fikkarin, mutta et halua siitä elinikäistä taakkaa talvivarastoimisineen ja muineen, niin tällä sinisellä ihmeellä ei voi mennä pieleen. Hintaa ei Clasulla ole kuin pari euroa, mutta ettei muille valmistajille tulisi paha mieli, niin per euro paloaika tälle värkille ilmoitetaan kuitenkin minuuteissa. Ja kätevästi heti kyseisen täsmäkäytön jälkeen voi veneen taas kiristää kisapainoon luovuttamalla nämä osuvasti vanhentuneet kiinatechit kierrätyksen murheiksi.

(*) Aika pieni tuoppi olutta, tuskin edes tuoppi, napsulasillinen. Eikä mitään lasiaa vaan lähinnä muovia. Joku taiteltu teko-kalvo-origami, siis rypistelty plastiikkamyttyrä jonka päälle on vähän kaadettu olutta. Ja ”kaadettu” vain hyvällä tahdolla, joku vähän räkäissyt jotain olueen viittaavaa siihen päälle. Ja hyvä jos päälle, enempi siihen lähistölle. Sellanen saatanan fikkari toi on.

Juhannus 21.6.2013 – kolikon molemmat puolet

Klaava:

20130619_vuotaja1

Pitäs lähteä reissuun ja vesipumppu hyrähtelee minuutin välein. Erikoisen onnistuneesta kuvasta huolimatta kyseinen kalikka on aivan käsittämättömässä paikassa lavuaarin alla. Meillä kuvasssa näkyvä lämminilmaputki pitää huolen, että sinne ei ole mitään mahdollisuutta tunkea kahta kättä ja voitte vain arvailla miten iloisesti yli 10v kiinniolleet putket päästävät otteensa irti. Vinkki webaston asennuttajille: jättäkää noihin ahtaisiinkin paikkoihin vähän ylimääräistä siihen hormiin, jotta siellä jo olevia asioita voi vielä huoltaa ilman kohtuuttomia lisäaineita.

Kruuna:

20130621_juhannus

Lopussa kiitos seisoo…

Klaava:

20130619_vuotaja2

… ellei pumppu jyrähtele edelleen. Joku tampio oli syksyllä intoa uhkuen jyräytellyt luomuviinaksia pitkin makeavesijärjestelmää ja sen jälkeen paukutellut henkseleitä asiasta netissäkin. Oli vissiin ollut vessan hana kylmällä, kun lämpimän yksi liitin ja makeavesisekoitin nyt yskivät.

Kruuna:

20130621_juhannus2

Voisi luulla, että 0.8m väylä olisi tälle ranskattarelle liian matala, mutta kyseessä lienee joku Sibbon parempien salamesta (Djupsundia pitkin Pepparbottenille), kun 7m syvä väylä pitää tuolla tavoin piilottaa tulijoilta. Ehkä tänne haikaillaan vaan mottoriveneitä. Täällä sitä silti ollaan.

Hyvää juhannusta!

Tiistikset 11.6.2013 – kevätkauden päätös

Kevään viimeisiin tiistiksiin oli paikalle tulossa Markus ja maismemia vaihtaneen Fannin kalustosta Ville. Ennusteissa oli lännestä luoteeseen kiertyvää jostain kahdeksasta kenties viiteen-kuuteen moinaavaa iltakeliä. Matkalla satamaan tuuli kyllä tuntui aavistuksen ripsakammalta, mutta fillarin selästä on sitä aina aika vaikea arvioida. Laiturilla oli edelleen Suursaarta sekä Suomea liputtava Sen. Hienoinen ihme siinä väsymyksessä oli, että purjeet oli vaivauduttu laskea ja vene oli joillain köysillä kiinni laiturissa.
Kun viikonlopun rojuja ja jätteitä oli saatu siivottua vähäsen oli aika lähteä lampsimaan lähtöalueelle.

Desimali LOW

Uusi LOW

Matkalla Hoskilta kaarsi ulos uusi LOW, käsittääkseni eka First 34.7 Suomessa. Kisakiukkuinen Farrin tekele näyttää ensisilmäyksellä iso- ja pikkusiskonsa lehtolapselta, mutta taitaa kätkeä taakseen vähän enemmän jytinää kuin retkihenkisemmät sisarensa.

Lähtöalueella oli aika kiukkuisia sutareita ennusteisiin nähden, liikaa G1:lle, mutta liputettu T-rata alkaisi ekan lyhyen lähtöylämerkin jälkeen alamäellä ja ennusteet tohkeilivat moinausta. Senin patalaiskalle pinnamiehelle siinä oli kosolti syitä olla hötkyilemättä yhtään ja jättää keulaan just se purje mikä siellä sattui olemaan.

Lähdössä jäi taktikointi vähän vähemmälle, mutta merkit oli kerrattu ja nyt Kopukkakin laukoi haulikolla kajauksia, joilla mantereellakin olisi voitu käskyttää starttikelloa. Parin päämäärättömän venkuran jälkeen löysimme itsemme keskeltä viivaa joskin ajallaan. Lähtö sinänsä ajoittui ihan oivasti vaikka vauhtia olisi saanut olla enemmän. Jatkoimme styyran vähän pitkäksi ja oli pakko hivuttautua köörin mukaan leikkarille vasta aika lähellä kääntömerkkiä. Perseelleenhän se meni. Tilaa ei ollut kun albinit ja hoot ryskäsivät niin peräkkäin poijulle, että ainoa mihin pääsimme jäisi vajaaksi ja jäikin. Tilan puutteen vuoksi ei ollut oikeastaan muuta kuin tehdä se mitä tehdään kun ei ekalla onnistu. Uudella yrityksellä pieni firstin mentävä kolo vähälukuisesta fliitistä kuitenkin löytöi ja pääsimme alamäkiosuudelle.

Ripsakoiden sutarien ja vähäpäisen miehistön vuoksi päätimme riuhtaista vähän pienemmän pallon keulaan ja antaa plattiksen jauhaa. No eihän se silleen liiku ja rinnalla Hoot ja Albinit laukkasi samoja vauhteja.

Mitä pienet edellä...

Mitä pienet edellä…

T:n kääntöpaikka oli alamerkki tänään, punainen jääpoiju Tammakarin vieressä. Kivikko siinä näytti sen verran uhmakkaalta, että päätimme vetää nolla-riskillä (sekä arvoida etäisyyden ihan päin helvettiä) ja otimme spinnun alas niin kaukana poijusta että olisimme voineet nostaa toisen tilalle ja vaikka tiskata astiat.

Takaisin tultiin kryssilla Audin näyttäessä tietä. Albinit ympärillä kulki ikävän hyvin. Etummaista emme koskaan edes tavoittaneet eikä ohitetutkaan jääneet taakse sen vertaa, että eipä tarvitsisi taaskaan sijoituksista paljon perustaa. Töötti kolmantena, mikä taitaa olla se sentään meille jonkin sortin uutuus. Kisa oli kuitenkin ihan hauska ja kivaa oli. Vähän harmittaa ja ihmetyttää miksei ensi viikolla ole enää tiistiksiä, mutta sentään elokuussa taas on.

Elokuussa taas...

Elokuussa taas…

Senin kevätkisat ovat paketissa ja syksy taitaa alkaa samoilla kulmilla elokuun alussa KoPun järjestämällä yksinpurjehduksella. Siinä välissä luvassa on kesäpurjehdusta perheen kesken.

Keli: 5-9 m/s NW
Rata: T vastapäivään
Tulokset: 6/12 (ainoa 31.7)
Mukana: Kynde, Markus, Ville

Slam Suursaari Race 7.-9.6.2013 – Niin siistii!

Taas oli Senin vuoden päätapahtuma edessä. Hienoiseen miehistövajeeseen haettiin apuja foorumeilta. Ja niitä myös sieltä saatiin. 505 skenestä löytyi Jusa, joka jo viime tiistiksissä teki mainion entreen. Lisäksi Anairalta lainaan saatiin Emäsalossakin vihollisena ollut Tero. Ennakkoon sää vaikutti melko taktisesti hankalalta. Vielä torstaina eri ennusteet olivat kovin ristiriitaisia keskenään, lisäksi monien toteutuma perjantai aamun osalta oli suorastaan surkea. Päälinjoina erottui kuitenkin, että lähdössä on jotain ehkä vastaisemppa, sitten jotain ihmeellistä ennenkuin spinnulle, tuuli jäänee lännen ja lounaan väliin, saari ympäri riitseillä ja paluu kryssien. Lukemat olivat muuten varsin säyseita, mutta paluulle joissain ennusteissa näkyi yli nipin napin yli 20 kts lukemia, muttei kyllä yhtään sen enempiä.

Senin kisa-G1:n (westway sails, 2006 kevlar) kuntoa kevään tiistiksissä ihailleena varustamo joutui torstaina erittäin leutojen kelien ennusteiden valossa tekemään kiperän valinnan ja päätti lopulta pakata korjauksissakin vähän piennennetyn kevlarin kellariin ja raijasi tilalle kesä-G1:n (NS, 2011 dacron), joka on sattumoisin Nordzeen jälkeen jätttämä kangas. Ihan kelpo rätti, mutta mittaamatta sanoisin alle 150%, onkohan edes ihan 142%.

20130607_175829_haukilahdessa

Haukilahdessa mietittiin vielä rullan purkua, koska sen saisi palasiksi kulussakin, kunhan vain vähän varaa siihen aikaa. Ja koska näytti siltä, että mennessä voi olla mitä-sattuuta ja g3 tulisi kyseeseen aikaisintaan paluumatkalla sekä senkin tarpeen tietäisi Kotkan portilla joko mennessä tai tullessa säätiedoista, niin rulla sai jäädä vaikka sille viereisten firstien ukoilta tulikin jotain vittuilua. Noh, g3:lle ei ollut tarvetta eikä rullaa tarvinnut purkaa, mutta eipä kyllä sitä spinnu-g1-vaihteluakaan tullut nimeksikään.

Lähtöalueella ennakoista huolimatta oli kuitenkin tuulta muutama metri etelästä. Lähtölinja oli styyran suuntainen ja koska näytti että alempaakin pääsisi ulos aina melkille asti, niin päätettiin jättäytyä venekahinoiden ulkopuolelle ja suosiolla valua vauhdilla vähän alemmas viivalle. Olihan viiva leveä ja vain 11 kippoa siitä nahistelemassa. Poijun päädystä samoilla ajatuksillä lähti Watatait ja vähän Senin päältä Joonatan II muiden ollessa enemmän ja vähemmän starttivenekahinoissa. Lähtö menikin mainiosti, joskin sen verran tuli laskettua, että sen ekan kivikon päälle ei ollut asiaa. Oltiin kuitenkin kärjen tuntumassa. Melisande kylläkin laukkasi venepäädyn jengistä yltiöpäisesti muiden ohi. Melkkiä lähestyttäessä kuittasimme Joonatanin ja Miss Piggyn vauhdeilla, mikä oli meille mukava yllätys, koska emme ole mielestämme koskaan pärjänneet moisille kulkijoille, ja taisimme tulla Melkiltä ulos kolmantena.

Melkiltä Hramtsoville kaikki ei mennytkään ihan nappiin. Katajaluodon jälkeen itään rallatellessamme meidän edessä joku ulosti päällemme ja päätimme kiskaista tikin etelämmäksi, jotta saisimme paremman kulman Hramtsoville. Tästä huonosta päätöksestä alkoi oikea paskojen valintojen putki. Käänneyttyä paaralle näimme styyralla laukkaavan Miss Piggyn ja jonkun isomman sen takana päällä tulevan uhkaavasti. Kova kiihdytys ja hyvän hetken näytti että luikkisimme edestä. Kansi huusi, että ehtii ja siltä se kyllä näyttikin aika pitkään. Ehkä siellä kamppailu paskojen välttämiseksi nostatti vauhteja ja showdown tuli sitten aivan liian myöhään. Pinna vendasi Piggyn eteen, eikä ehtinyt enää laskea siitä pois. Onneksi possuneidin kyydissä oltiin hereillä ja hommasta selvittiin heidän väistöliikkeellä ja sormimerkillä, siis ei kuitenkaan sillä kansainvälisellä vaan sillä pyörityksellä. Kättä pystyyn ja piruettia pyörimään. Pyörittyämme siinä riittävästi päätettiin silti jatkaa paaralle ja etelämmäksi hakien leikkuu kulmaa Hramtsoville, mikä oli kyllä selkeästi virhearvio kaiken kaikkieen. Shifti nosti idempää linjaa hakeneita firsteja kauha kaupalla kehiin.

Seuraava virhearvio oli hakea ripsakka S3 esiin, kun kerran kulmat näytti alkavalta riitsiltä. Kyllä se siitä alkoikin, mutta heti Hramtsovin jälkeen sen vähän auettua lisää siinä löysässä kelissä huomasimme yhtäkkiä, että Fun First kaahasi ohi päältä ihan vierestä varmaan solmua kovempaa isommalla pallolla. Hattu käteen taas ja riepu vaihtoon. Vauhti korjaantuikin ja Fun Firstin sininen jäi sille eteäisyydelle millä se pysyikin sitten pienen pohjois-etelä-vaihtelujen jälkeen aina Kotkan portille asti.

Tässä kohtaa sitten taidettiin ratkaista tämä kisa Firstien osalta. Osa ovelampia taisi ryskätä ulommas etelään, meidän muiden jäädessä nahisteleen alati löysenevään keliin pohjoisemmaksi lähemmäs rhumppista. Tuuli tarjoili yön aikana melkoisen kasan vaihteluja. Hauskaa nahistelua takaa riitsaillen käytiin ainakin Miloun ja Watataitin kanssa. Kelin sitten pläkäillessä jiippejä tuli toistakymmentä, joista osa oli kyllä oikeastaan vendoja. Sitten tuulen palattua meno kai vähän tasoittui. Mene ja tiedä, koska pinnamiehellä painoi torstaiyö sääennusteiden parissa ja kohtuu unet ennen Kotkan porttia olivatkin kyllä paluun pelastus.

Fun First (sin) ja Milou (pun)

Fun First ja paljon muita

Kun pää tuli ulos kajuutasta vain aurinko oli eri paikassa. Fun Firstin kokosininen oli edessä oikealla, Watataitin kreikanraitanen rinnemmalla. Taisi olla Milou siinä Fun Firstin kupeessa. Anastacian kokovalkoinen kulmaläiskillä näkyi sekin lähistöllä takana. Miss Piggy oli varmaan siinä edempänä sekin, mutta ei tullut huomattua, koska nahistelu Kotkan portille oli kuumasti käynnissä. Saimme kuitattua ehkä vähän leveäksi leikanneen Watataitin. Fun Firstin ja Miloun jahti alkoi.

Watatait takana vielä tässä vaiheessa.

Watatait takana vielä tässä vaiheessa.

Kotkan portilta keula kohti saarta ja se meni slööriksi, mutta vielä oli epäselvää menisikö saaren tausta AP:llä vai pitäisikö siellä vaihtaa riitseriin. Päätettiin olla hötkyilemättä ja mennä kunnes ei enää kanna. Mutta kylläpä se sitten kantoikin. Fun First ja Milou lähtivät riitsihippasille saarta väärään suuntaan kiertään. Meillä hurrattiin sille ratkaisulle, mutta kuumotusta persauksissa piti yllä Watatait, joka näytti siltä, että hetkenä minä hyvänsä se oli lähdössä nosteleen meidän päälle. Pari muiden luokan apinaa päästimme päällemme tortuille, mutta onnistuneesti saimme pidettyä Watataitin takana. Pitää sanoa, että meillä jaksettin kyllä sen spinnun kanssa säätää armottomasti. Puomi sahasi ylös alas kuin Henry Saaren kanki ottojen välissä ja yhtälailla eteen takse kuin niiden ottojen aikana.

Fun First ja Milou palaavat nostohipoista

Fun First ja Milou palaavat nostohipoista

Saaren kulmalle tullessa Fun First ja Milou olivat tuhranneet etumatkansa ja sinne tultiin peräkkäin kuin Olkkosen siat. Spinnujumppa auttoi ja saimme AP:n niin hyvään riitsitrimmiin, että luistelimme Miloun ja Fun Firstin päältä rantoja hipoen ja otimme korat vastaan asiallisesti. Ei se aina kaukana niissä laaksoissa ollut, varsinkin kun juuri niitä saaren itäpuolen ”sutareita” lähestyessä se aina löi vielä vähän päin. Mutta vanha Hoodin AP pysyi lapasessa ja saaren eteläpuolelle tultiin mielestämme varsin mukavissa asetelmissa, paremissa kuin Sen koskaan aiemmmin ainakin.

Ei uskallettu otta sloboista kuvia ja eikä paljon muutenkaan retosteltu. Edessämme huomasimme viimein Miss Piggynkin ja jostain sinne ilmestyi yhtäkkiä Bellakin. Spinnut alas ja vähän puheita lännen puoleisesta pläkästä, jossa 2007 kehitimme käsitteen ”levänopeus”. (samaiselta FE83:n reissuiltamme on muuten on kotoisin keulapiikin nimeke ”Rakkauden areena”, feneellä on nimittäin ahdasta kun pojankloppeja on viisi tai enemmänkin kyydissä)

Siinä eteläkärjen jälkeen alkoi sitten sivulaukka Kotkan portille ja oli selvää että se olisi G1:n heiniä. Katsoimme ympärillemme ja kun kaikilla Firsteillä oli jotain isoa ja läpinäkyvää keulassa ja bellaa lukuunottamatta myös isossa, niin tulihan siinä Aimo Surakka mieleen. Miss Piggyä ei sen lähemmäksi enne Haukilahtea enää päästykään. Fun Firsti juoksi taas ohi ihan miten halusi ja katosikin sillä strekillä kuin kusi lumeen. Bella tuli sekin alta ohi, kunnes vasta karmean väännön ja trimmin jälkeen saimme sen sentään aisoihin, mutta päältä tuli koko ajan meidän sille mitään mahtamatta Watatait meidän eteen. Joku pari veneenmittaa Watataitin perässä tulimmekin sitten Kotkan portille. Jotain moinen pataan otto voisi harmittaakin, mutta meillä oli kyllä mieli lähinnä koko hommasta silti korkealla. Oli jotenkin helvetin makeeta sählätä toista vuorokautta samojen veiden vieressä.

Bella

Bella

Kotkan portilla yritimme säätiedotteiden hakua. Emme saaneet oikein yhteyksiä aikaiseksi ja päätökset tehtiin tulomatkan sääennusteiden mukaan. Jo torstaista asti se reippaampi tuuli oli laitettu halailemaan rannikkoa ulkon ollen rauhallisempaa, eikä mitään varsinaisia shiftejä niissä ennusteissa silloin ollut lauantai illalle tai yölle luvassa. Sillä perusteella päätimme halailla aluevesien ulkorajaa. Meille oli totaalisen epäselvää sääntöjen kohta, missä puhutaan että sisäisille aluevesille ei saisi mennä, mutta Kotkan portin jälkeen melkein kaikki valuivat ainakin sisäisten aluevesien ulkorajan pohjoispuolelle, me muiden mukana. Vendasimme kyllä sieltä pois. Kenenkään emme nähneet kyllä mitään luotoja sentään vetävän toiselta puolen.

sIMG_2053

Paluun kryssi olikin sitten vain sitä itseään. Tuulta oli 5-7 m/s, eli vähän säyseämmin kuin ennusteissa, pysyttelimme käytännössä Kalbikselle asti aluevesien rajan tuntumassa, niin hyvässä kuin pahassa. Kryssi sinänsä sujui aika mukavasti. Helamuutokset toimivat mainosti ja mielestäni sain suhattua polareihin nähden paremmin kuin oikeastaan ehkä koskaan aiemmin. Kärkkäästi vendasimme jos päin alkoi tulla ja täysin vahingossa olimme parissa shiftissä ainakin oman ratamme juuri oikeaa laitaa. Kivasti aina väliajoin jostain putkahti joku Firsti näköetäisyydelle, mutta aika vähän jäätiin kenenkään kanssa hippasille. Nähtiin ainakin Belle, Watatait ja Anastacia ihan lähietäisyyksiltä kukin milloin missäkin. Muuten oli kyllä aika yksinäistä. Vasta kun Milou nähtiin uudestaan päätimme vähän lähteä sen päälle jahtiin ihan vain, että olisi jotain tekemistä. Tiemme kuitenkin erkanivat Kalbiksen lähellä koiran lähtiessä etelään ja meidän sönköttäessämme omaa rantarataa suoraan Kalbådagrundille.

sIMG_2062

Kalbiksella edessämme oli joku Bavaria ja sen siinsivät joku toppivalo (osoittautui vissiin Miss Piggyksi) ja joku toinen (osoittautui Watataitiksi). Siitä taas sitten vähän avonaista Hramtsoville ja vielä vähän lisää auki, muttei spinnulle millään kohti Haukilahtea. Tuuli jos jotain niin intoutui pimeimpinä hetkinä ja aamun sarastaessakin meno jatkui reippaana aina Melkin poijulle asti, missä se sitten kyrvähtikin totaalisesti. Miss Piggy ja Watatait olivat kutkuttavat lähellä edessä, mutta se oli pitkälti löysän kelin kompressiota ja oli aika selvää, että ilman ihmeitä marssijärjestys oli selvä. Takana olevat pari muuta olivat nekin vastaavasti riittävän takana, että ilman kivitystä tai ikiomaa tilttiä eivät nekään muodoistuisi uhaksi. Pari isompaa kasuunin kiertäjää kyllä teki käsittämättömiä pakotuksia, paskomisia ja suoranaista häiriötä meille siinä löysässä kelissä. Suunniteltiin, että pitäs panna numerot ja kipparit ylös ja tulla joku vuosi jollain perkeleen 50:llä vuoka-Bavalla jakaan skeidoja Mellstenin selälle ja huuteleen styyroja ja muita hävyttömyyksiä pikkupurkeille. Noh, niistä selvittiin ja keli ei kuitenkaan pläkännyt. Byyriin lampsittiin vaikkakin vähän hitaasti ja koukeroiden.

Watatait ja Miss Piggy kohta maalissa

Watatait ja Miss Piggy kohta maalissa

Sijoitus oli ehkä vaatimaton 8/11, mutta toisaalta helvetin hauska kisa paluun vähän yksitoikkoisesta kryssistä huolimatta. Sijoitus tuntuu myös siksi ihan hyvältä, koska taakse jääneet kaikki kolme olivat aivan kannoissa kinni ja niidenkin kanssa paikkoja vaihdeltiin koko kisan läpi. Näin nipussa, sijoituksia alvariinsa vaihdellen ja loppuun asti muiden kanssa painen ei me olla aiemmin saarta kierretty. Kyllä tämä kuitenkin leikkimielinen od-touhu näillä Firsteillä on aika helvetin hauskaa. Se on tietysti sinänsä helppoa olla nöyrä ja nauttia vaikka tuleekin pataan, kun ei osaakaan mitään eikä ole odotuksiakaan mistään.

Jälkikäteen ajateltuna ilmeisesti pe-la yönä olisi pitänyt leikata ulos. Se oli meidän alkuperäinen suunnitelmammekin. Palkitseva shiftihän oli niin to kuin pe ennusteissa. Muiden lähellä olleiden kanssa kuitenkin pysyttelimme vain vähän niiden eteläpuolella varsinaisesti rynnäköimättä etelään. Taistelu oli siinä ja pelko oli, että jos etelä haukkaa, niin saarta kierretään yksin. Vaikka valinta oli sijoituksien kannalta jälkikäteen katsottuna väärä, tekisin sen varmaan uusiksi ihan vain siksi, että ne spinnuhipat sen muun kuitenkin meidän kastin kanssa oli helvetin hauskat.

Heloitusmuutoksista pari sanaa. Outhauliin 1:3 välitys oli hyvä, mutta ei kyllä riittävä kiskottavaksi ilman vinssiä vedossa. Lisännen siihen puolituksen antalin renkaalla ruffille jahka ehdin. Sen kanssa tuli kuitenkin pelattua enemmän kuin koskaan aiemmin, mikä varmasti auttoi trimmiämme. Lisävälitys ja heloitusparannnus jibin travellerissa jäi pienempään rooliin tuulen ollessa pääosin aika tasainen ja säätötarvetta siellä ei esiintynyt. Se tarvitsee kyllä vielä sen vaunun laakeroinnin muutoksen ja pitää sitten vasta katsoa onko se ok. Mutta ison muutokset sen sijaan loistivat. Levanki toimi kuin unelma vaikka narut olivat vanhat ja ei loopilla. Rapujen sijainti on helvetin hyvä. Niin pinnamies kuin ison trimmaaja saavat kiskottua sitä iloisesti kovassakin vedossa. Ison puolittava hienosäätö toimi sekin hyvin. Teron idea lyödä pieni kanttipala niiden rapujen alle voisi olla kyllä vielä paikallaan helpottaakseen lukitusta, mutta muutoin välitys oli erittäin mainio. Ajatukset ison päänarun muutoksesta 4:1:estäa 6:1:een hälvenivät sen sileän tien. Se 4:1 kuitenkin toimii niin säpäkästi muissa tilanteissa ja toi 8:1 finetune on maino kun vetoa on enemmän.

Aurinkopaneli auttoi sen verran, että konetta ei käytetty vaikka akut ovat vain 55Ah ja 70Ah, vaikkei se paluun lounaskryssillä paljon aurinko nähnytkään. Tästäkin, kuten noista muista heloista pistän kuvia kun saan otettua. Mainittakoon, että vedin sen läpi luukkutallin katosta siitä spreikkarin korokkeesta styyralta keskellepäin poraten 5mm:lla ja piuha menee luukun päällä sitä reunaa siellä tallissa peräänpäin vähän matkaa, kunnes siitä porasin sen sisään sinne vessankaton panelien sisään paaran lukkojen alle, josta tulee putki konetilaan, mihin asensin regulaattorin. Näytön johtohan tuli vedettyä regulaattorilta konetilasta muita sähköjohtoja seuraillen takakabiinin kautta vessan uumenista sähkötaulun viereen.

Kiitokset vielä gasteille. Jaksoitte helvetin hyvin ja mahdollistitte mainion skaban. Onnittelut Melisandelle jälleen hienosta suorituksesta ja toki myös muillekin menestyneille. Iso kiitos myös kaikille meidän kanssa vääntäneille. Ensi vuonna taas.

(kuvia vasta huomenna, kamera jäi veneelle)

Keli: 1-8 m/s sieltä sun täältä
Rata: Hramstsovin kautta Saari myötäpäivään
Tulos: 8/11 First 31.7
Mukana: Kynde, Jussi, Markus, Kaisa, Jusa, Tero

Tiistikset 4.6.2013 – Störmsöhön on vielä matkaa

Sääennusteiden mukaan luvassa oli luvattoman löysä keli. Niin löysä, että varustamo päätti heittää kesä G1:n eteen. Mukaan oli lähdössä perusköörin lisäksi foorumeilta poimittua vahvistusta 505-skenestä. Doylen Matt Hodgson onnistui vielä juuri ajoissa tiputtaa Senille upouuden S3:n, joten sikäli luvassa oli ihan mielenkiintoinen kisa.

fmi_testbed_20130604T1800

Lähtöalueella Senillä alkoi rihmarähinä, kun löysemmän kelin spinnunskuuteista innoistui koko kööri. Sitten siellä tuli 6-7 m/s ripsakoita puuskia ja rihmat vaihtui köysiin. Eikä aikaakaan kun puuskat kaikkosi ja taas katseet kävivät rihmoissa, mutta kaikki energia tuli käytettyä siihen ja enää jaksettu huhkia.

Kopukan kympinmerkkiä ei kuullut kukaan, starttimittaria arvottiin ees sun taas ja päätettiin mennä GPS-ajalla. Kopu liputti radaksi Hollannin lippua punaisella, eli se joku uus vastapäivään. Ilman muistikuvia ja aikaa surffata totesimme, että kyllä joku tien näyttää. Kellon ja rihmojen kanssa säätämisen jälkeen löysimme lopulta itsemme kopukan vierestä, mutta käytännössä kolmannesta rivistä. Vähän eteen ja venda pakeista pois. Sitten tuuli kyllä aukesi, eli kiitos vaan siitäkin sitten. Senin vauhti oli kuitenkin ihan ok ja ohitimme jatkuvaa aukeamista vähätelleen parkeeraneeen Miloun. Thetis oli jossain kauempana edessä ja veikkaisin, että Melisande oli vielä kauempana.

Hento 4m/s tuuli, jolla fliitti marssi kaakkoon jatkoi aukeamistaan. Ovelampi osa fliitistä rynni vähän ylemmäs, mutta Senillä siinti silmissä edessä olevat firstit ja siinä muitten pakeissa tehtiin matkaa, kunnes alkoi olla selvää, että se tapiuisi vielä spinnulle. Ja Senilläpä oli vielä uutuuden ripsakka S3. Hoistihommat alkoi vähän pystymetsästä, mutta pienen säädön jälkeen uusi punainen levähti auki.

20130604_red_spinnaker

Se todella nousi hienosti ja tuulen jatkuva aukeneminen oikeastaan vain nosti puomia. Kumminkaan luuta ei esille ehditty vetää. Tammakarin jääpoijulla, joka viimein paljastui kääntömerkiksi, olikin sitten ruuhkaa. Vähän alimiehitettynä päätettiin ottaa riitseri ajoissa alas rynniä genualla takas, koska niin näytti tekevän ensimmäiset kääntäjätkin. Oltiin päästyThetiksen kantaan kiinni ja iloinen havainto oli, että Sen veti aavistuksen ylemmäs tai ainakin vähän napsakammin. Melkin kohtaalla limpsittiin ohi. Ja vaikka tekisi mieli sanoa, ettei taakse kateltu, niin ei voi, koska kyllä kateltiin. Milou oli myös saanut reivut ojennukseen ja kärkkyi Senin takalistossa. Tuuli moinasi tässä vaiheessa reippaasti ja varmaan kaikkien iloski Kopukka oli hinannut itsensä Larun länsimerkille maalia viivaileen. Hennosti piinailleen noustiin sille lännelle ja tööt.

Fliittiin nähden ei se tainnut kovin kaksisesti mennä, oli vähän manööverit hakusessa vaikka ilman suurempi tössimisiä niistä selvittiinkin. Ihan ok huitasu ja keli oli todella lämmin. Ja varustamokin hihkui onnesta kun uusi S3 pääsi heti tekemään sitä, mitä sen pitääkin. Löysästä kelistä huolimatta oli kyllä taas kerran helvetin kiva käydä vähän vesillä.

Keli: 2-6 m/s S-SW
Rata: T vastapäivään
Tulokset: 17/23, 2/4 First 31.7
Mukana: Kynde, Markus, Jusa