Sen

First 31.7 ja höpinää purjehduksesta

Avainsana-arkisto: First 31.7

HTR ennakko – kyllä ja ei

Hienoista miehistövajetta on ollut vastassa viimeaikoina ja mitä alkuun oltiin lähdössä kahteen pekkaan Tallinnaan, niin tällä viikolla onneksi vielä saatiin rautainen lisäannos mukaan firmasta kunnes tänään tärähti ja löytyi 140kg suomalaista miestä pitään venettä pystyssä. Tästä innostunut varustamon puheenjohtaja huseerasi eltaantuneita kisareipuja taas salkoon ja roudasi duplot, onget, valkkarit ja muut turhat kesävermeet vasta nyt pois kun yksäri oli peruttu ja jo kahdet viime tiistikset tuli itse oltua LOW:n perän nostimena.

Ripsakka perätuuli purjeiden kanssa sählätessä, armoton kiire ennen gyldenintien kipparikokousta ja perus kädetys onnistuivat laannuttamaan intoa kummasti. Pieni tukiaskel naruhelvetissä, tuen otto vasurilla ja hento muljahdus/vihlaisu olkapäässä. Ikänsä itseään teloneena sen tunsi heti, että jotain meni, mutta kiireen puolesta ei vieläkään pysty sanomaan mitä tarkalleen kävi. Äkkiä G1 keulalle valmiiksi ja iso pussiin vaikka vitutti ja vihlo. Touhupussi koululta, vilasu luentosaliin ja näkemiin.

perkeleen_olkapaa

Tuttuja tuntumia, kun joku reilu 10 vuotta sitten tuli sovittua jotain jäisen Paloheinänmäen laskemisesta stigalla ja murrettua oikea olkapää kalvoineen, mutta nyt oli kyseessä vasen ja toisaalta vain kudosvaurioilla.

Vähän eppäilen, että Sen ottaa huomenna vähän himmaillen, kun voi hyvin olla, että pinnamies ei styyria saa ajettua ollenkaan, eikä paaroillakaan pysty toisella skuuttaan isoa. Tai jos aamulla käsi on ihan päin helvettiä, niin kait sitä voi niitata Helsingissäkin. Ellei sitten osoittaudu, että jarru on ollutkin pinnamies ja huomenna lennetään just siksi kun tämä idiootti vain notkuu ison skuutissa.

Sääennusteet lupailee lännen ja lounaan välistä joku 12 solmua, joka kiertyy lounaan ja etelän väliin vähän voimistuen. Vielä aamusta näytti jotain taktiikan syrjää olevan mahdollista punoa, mutta nyt näyttää että paljon ei pelivaraa ole, mutta sentään vähän joutuu tikkaan, joskin huomattava osa tulee oleen styyraa.

Saapas nähdä, toisaalta sitä nyt lähinnä toivoo, ettei ihan koko syksy mennyt tässä perseelleen.

First 31.7 luokkamestaruusskabat – Nordzeella

siskot

Kun ei tota omaa kööriä just nyt ole radalle, niin Sen ei vieläkään päässyt mukaan. Pestauduin sen sijaan painoksi Nordzeen kyytiin katsomaan miten lähes kaiken kokenut kisamiehistö piiskaa firstiä radalla. Siinähän se lauantai ja sunnuntai menivät. Hauskaa oli, välillä homma sujui kuin valssi siis jonkun toimesta, joka osaa hyvin valssia, ja välillä kuin valssi omasta toimesta jurrissa piikkimatolla, perussettiä sinänsä.

Kattavampi ja virallinen reportaasi tästäkin löytyy jälleen erinomaisesta LOW:n blogista Nordzeen kipparin Singon sanoin.

Tiistikset 6.8.2013 – 0.0

20130806_tiistikset_lowlla

Tuli oltua tiistiksissä LOW:lla punnuksena. Tavoitteisiin taisi jäädä parannettavaa, kun kerran yritettiin olla olematta pökä ja onnistuttuamme siinä kävikin niin ettei oltu mitään muutakaan. Kopukka (maalivene) lähti litoon meidän ollessa melkein käden ulottuvilla, siis muutama sata metri matkassa ja tuossa tuulessa muutama vuorokausi ajassa. Aiemmin lähteneestä pikkuluokasta nopeimmat ehti maaliin ja isommasta ei tannut vissiin kukaan ehtiä.

Kattava reportaasi löytyy LOW:n blogista.

Ei yksin eikä kaksin

Ote KoPun sivuilta:

”Tiedotettakoon vielä erikseen koska kyselyjä on tullut pari kappaletta: Kisakalenterissa 2013 ei ole valitettavasti yksinpurjehduskilpailua. Ensi vuodelle konseptoimme kilpailun uudestaan.”

Ja voihan perse sanon minä. Kyseinen rävellys oli helvetin hauskaa viime vuonna, joten tämän vuotista oli taas odotettu, mutta ei niin ei. Ja ei ole Two Stariakaan enää, eikä sen seuraajaa ole näkynyt huhuista huolimatta. Ja mitä uutta tullut tilalle? Vene Magnum Cup? Niin joo, sekin peruttiin ennen alkuaan. Perukaa vielä Suursaari, Tiistikset ja HTR niin ruuvaan kölin mutterit auki.

Ehkä Kopulla surkuttelevat kilpailijoiden vähyyttä tai mitä lie, mutta viime vuonna kilpailukutsu ja sivut päivittyivät vasta samalla viikolla kuin oli kisakin. Kai sen voisi vähän aikasemmin ilmoittaa. Olisivat saatana edes maininneet tämän peruutuksen aikaisemmin.

Kesä tuli ja meni

Kesä tuli ja meni

Lomapurjehdus on takana ja edessä hiukan säätöä veneellä sekä valmistautumista syksyn koitoksiin. Senin osalta luvassa lienee ainakin läjä tiistiksiä ja HTR, muut ovat vielä enemmän ja vähemmän auki. Senin touhujen lisäksi kippari itse varmaan toimii punnuksena yhden jos toisenkin veneen laidalla.

Väriä naruihin

20130514_sotku

Keväällä sinisen kahvilan innoittamana päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja tuli tilattua Ruotsista narua ja siitä youtuben turvin kuorittua ja lypsettyä uudet barberit (kuvassa alla oikealla) sekä kun uusista löysänkelin spinnunskuuteista samaisen käsittelyn jälkeen riitti myös löysänkelin barbereiksi (kuvassa yllä sekä alla vasemmalla) niin sotku oli valmis. Nimittäin noissa paksummissa (muistaakseni Robline Admiral 3000 6mm) ydin oli viti valkoinen ja paljaana se juoksee kannella sitloodasta laidalle ansalankana ja ohuemmat (Liros Magic Pro 5mm) taas ovat sitä samaa narua kuin ne skuutitkin, niin vähintäänkin luulla, missä barberin rapu on vinssin vieressä, ne menevät helposti sekaisin, kuten yllä näkyy.

20130718_barberit

Työväenluokan varustamolla ei naruja vaihdella värien mukaan, vaan narut vaihtavat väriä tarpeen mukaan. Ongelma havaittiin rihmoilla jo ensi purjehduksella (keväinen kaksari tiistis Hulun kanssa) sekä kesällä itse kompuroidessa heavyihin kannella. Jotain oli tehtävä ja hyvin lyhyen harkinnan jälkeen päätös kävi toiminnan puolesta.

Yllä kuvassa molemmat barberit, työskentelybiisoni ja puukko kaiken varalta. Väriaineeksi valikoitui pehmeä luomu Syrah. Kuvan ulkopuolella on kontrolliväriaineeksi valittu sekä lapsityövoiman metsästä haalima kämmenellinen kuivettuneita mustikoita.

20130718_varjatyt_barberit

Vasemmalla haaleassa vedessä rusennetuilla mustikoilla uitettu paljas dyny ja oikealla taskulämpöisessa punkussa värjätty dyny. Kuvassa on myös pala vessapaperia white balancen ja varmuuden vuoksi. Mustikoiden sininen sävy oli livenä ihan veikeä, mutta edelleen aivan liian halju. Punaviinin punoitus oikeanpuoleisissa barbereissa on häilyvä kuin kankkunen vappupäivänä.

Barbereiden kuivettua auringossa ei sanottavaa jälkeä dyneemoihin saatu. Kyllä ne erottaa toisistaan, mutta kannesta tuskinpa vaan. Ohuempia rihmoja ei negatiivisten tulosten vuoksi viitsitty vielä kokeilla. Mutta jos ei heti onnistu, pitää yrittää uudestaan, väkevämmin. Ensi kerralla mustikkakeittoa ja enemmän punkkua.

Kapu

image

Siinä se on, lomapurjehduksien pelastaja, Kapu. Hommahan on nimittäin niin, että jos on vähänkään keliä niin selfservice ei onnistu minkään pinnalukon turvin ilman jupinaa. Toisaalta jos onnistuukin, tai vielä toistaiseksi hyväntuulinen försti sattuu tarjoilemaan, kun kerran lapset eivät vielä riitele ihan holtittomasti (eli ensipurasu ja ekat 5 minuuttia matkasta), niin kusihädäksihän se silti muuttuu. Paatuneimpia purjehtijoitahan se ei haittaa kun meri huuhtelee minkä kalja kastelee, mutta tällaisilla amatööreillä ei ole matkassa ankkaa saatika katetria.

image

Mutta ei hätää kun on Kapu. Förstille kelpaavaksi kusisuunnitelmaksi kelpaa oranssi hätäliina. 31.7:n perään koverrettu virtsataso soveltuu erinomaisesti tyhjennykseen Kapun slööraillessa.

Tilinteon aika

Aloitetaan toissa kesän heräteostoksesta, kun ei ole siitä tullut vielä mainittua. Joltain satama-alueelta tuli kaapattua kahdella kympillä mukaan ohkaiset Slamit.

20130705_slamit

Kenkien pohja on todella taipusaa ja pehmeää kumia ja kyljet huokoista verkkoa. Ne ovat erittäin kevyet ja istuivat jalkaan todella mukavasti. Alkuunsa ajattelin, että onpa fantastiset kalossit ja harmitti ettei halpaan hintaan nähden tullut ostettua kuin yksi pari. Eipä mennyt montaa päivää kun todellisuus alkoi paljastua karulla tavalla. First 31.7:n mielestäni hyvin nystyröidyllä kannella olikin roisketta ja kenkä muuttui täysin äkkiväärästi tahmeasta locktitesta öljytyksi tefloniksi. Alkusäikähdyksestä selvittiin mustelmilla. Sama tapahtui aamusella kasteen kostuttamalla kannella ja vielä sisälläkin puulevyjen päällä. Siispä kelpo purjehduskengät, jos purjehtii kuivissa oloissa kaukana merestä. Lähinnä huvitti Suursaaren sponsorivaihdos.

20130705_jatkopinna

Keväällä Ruåtsin tilaukseen (benns.se) ”piti” keksiä täytettä ja jo hyvän aikaa on mielessä ollut korvata Spinlockin suorakahvainen teleskooppiriuku (EJ/900S metallinivelellä) jollain muulla. Ajoihan sekin asiansa, mutta sen nivel oli vähän kankea vendoissa ja muutenkin koko härvelin tilalle kaipailin vähän vaihtelua. Tavoitteiuksi uumoilin kuminivel, teleskoopittomuus, keveys ja yleinen näppäryys. Olin vähän sitä mieltä, että 90cm – 100cm on se mitä sen pitää olla. Lyhyempänä en käyttänyt vanhaakaan ja pidempi olisi liian pitkä. Harkitsin hyvän aika Ronstanin Battlestickiä, mutta päädyin puolet maksavaan ja mielestäni osuvampaan Spinlockin 90cm:een alumiinistagaan. 50e on kuitenkin näissä puuhissa poikkeuksellisen pieni raha joten sitä sopi kokeilla.

Nyt muutamat tiistikset, Suursaari ja muutama viikko kesäpurjehdusta takana joutuu toteamaan, että kelpopeli. Sen ajotuntuma on vanhaa lonksuvaa metalliniveltä parempi, pää mukavaa pideltävää sekä se on ollut vendoissa sekä rantautumisissa erittäin näppärä veijari. Pituutta en ole kaivannut kuten en mitään muunkaan muotoista kahvaa siihen. Yhtään ei haitannut että selvisi samoilla rei’illä puustongassa kun valmistaja oli sama. Kuvassa sen kahvan muotoilu näyttää suoralta, kun kerran piti pelleillä sen kuvakulman kanssa vaikka valokuvaamisesta ei tiedä sitäkään vähää mitä purjehduksesta, mutta kyllä se on ihan mukavasti muotoiltu.

20130705_levanki

Senissä levanki oli 3:1:een ja ravut oli vaunussa takaviistoon vedolla. Niitä rapuja pystyi kääntämään sivummallekin ja silloin se oli ehkä vähän yli 3:1, mutta vetosuunta oli joka tapauksessa hankala ja ravut oli kankeat riiviöt. Seuraus oli, että isoa oli parempi ajaa skuutista ja levankia ei joka tilanteessa jaksettua kairata, vain tarvittaessa. Jotain oli tehtävä, eli muista veneistä mallia. Ravut vanusta varastoon ja köysi suoraan kohti reunaa. Sieltä blokia pitkin ylös sivuun uusille ravuille. Nyt se on 4:1 ja vetosuunta on ylöspäin. Tähän oli tarkoitus viritellä looppinaru, jotta päältäkin saisi nykäistyä alakerran auki vendassa. Sinko valitteli, että sen looppinaru ei ole ollut ihan unelma ja itse ajattelin odotella sen kanssa, jotta osaisin arvioida paljonko haluan siihen väljää. Nyt edellämainitut kisat ja joku osa kesää purjehdittuna taitaa jäädä virittämättä. Alkuperäiset narut ovat toimineet siinä ihan hyvin. Jotenkin tuntuu kätevämmältä tällä hetkellä, että ne ovat erikseen. Voi ottaa muniin sen vapaan päältä ajaessa ja ison ajo puuskissa onnistuu mainiosti. Ehkä jotain missaan asiasta, mutta kertaakaan en ole kaivannut sen ympärimenoa. Alakerran auki napsautus vendassa on helppo homma yhteenkin mieheen heti kun G on trimmattu ja pitää nousta ylös kiskoon levankia ylemmäs jos on tarve. Ja skaboissa skuutinpäästäjällä on myös aikaa ennen trimmaajan jeesaamista. Erittäin onnistunut viritelmä mielestäni, ainakin tuntuva parannus alkuperäiseen.

Kuvan ravun paikka, muutama sentti reunasta alaspäin on tähän asti tuntunut ihan hyvältä sijainnilta sille. Bullet pystybloki jäi vähän alas, Firstissä kun on tuossa piene kulma laidassa ja nyt naru osuu hennosti laitaan blokin jälkeen ja sinne väliin pitänee keksiä jotain, ehkä pieni levy korokkeeksi niiden alle, kun kyse ei ole kuin millistä tai kahdesta.

Aurinkopanelista ja muita vetkutuksista tuonnempana.

Jussarö 26.6.2013 – family AP

20130626_family_ap

Yleensa Barösundissa tuulee vastaan, tuuli vielä myötäilee loivaa käännöstä ja pysyy paskamaisesti edessä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kuka jaksaa tällaisessa repunreijässä vendailla solkenaan. Mutta ei tänään. Uudella S3:lla rallateltiin itätuulella sieltä kuin tulppa laksatiivien edeltä ulos Jussaröhön.

En muuten ajatellutkaan tuota S3:sta miettiessä kuinka helvetin kätevä riepu se olisi myös lomareissuilla. Sehän on littana ja kestävä, eikä ihan niin iso kuin perus S2. Siinä toki muilla kuin riitsillä vähän uhraa prosentteja, mutta palkkioksi saa helpompaa lentoa ja käsiteltävyyttä sekä enemmän anteeksiantoa kulmien suhteen, koska välillä pinnassa notkuva autopilotti kuitenkin pumppaa välillä puuskissa. Eikä käyttöalueesta jää puutumaan, kun se kuitenkin toimii ihan hyväksyttävästi plattiksellakin. Palkitsee kun voi yhteen mieheen sen kanssa puleerata muitaa mutkitta vaimon ja lasten häärätessä sisätiloissa.

Oiva lisä oli n. 30cm dynyjatke purjeen toppiin, näin sen kulma ylettyy sukan alta just ja just ulos ja se ulottuu lentään vapaasti, toki myös maston topista sen saman jalan ulkona, mutta musta parempi näin.

Porkkala marin 25.6.2013 – go west

20130625_porkkala

Lyhyen pit stopin jälkeen matka jatkui länteen. Pysähdyttiin syömään Porkkalan kärjessä ja lähdettin skidien mentyä nukkuun uudestaan liikkeelle kun näytti olevan luvassa iloista itätuulta ainakin alkuyöksi. Spinnulla lasketeltiin Elisaaren viereen readylle. Ei yhtään paskempi yö.