Sen

First 31.7 ja höpinää purjehduksesta

Avainsana-arkisto: First 31.7

Täsmälaatua

20130623_paskatech

Mitä fikkareihin tulee, niin tässäpä on halpa tuoppi olutta (*), eikä mikään ohrapelto. Eli kun tarvitset yhdelle lyhyelle reissulle halvan fikkarin, mutta et halua siitä elinikäistä taakkaa talvivarastoimisineen ja muineen, niin tällä sinisellä ihmeellä ei voi mennä pieleen. Hintaa ei Clasulla ole kuin pari euroa, mutta ettei muille valmistajille tulisi paha mieli, niin per euro paloaika tälle värkille ilmoitetaan kuitenkin minuuteissa. Ja kätevästi heti kyseisen täsmäkäytön jälkeen voi veneen taas kiristää kisapainoon luovuttamalla nämä osuvasti vanhentuneet kiinatechit kierrätyksen murheiksi.

(*) Aika pieni tuoppi olutta, tuskin edes tuoppi, napsulasillinen. Eikä mitään lasiaa vaan lähinnä muovia. Joku taiteltu teko-kalvo-origami, siis rypistelty plastiikkamyttyrä jonka päälle on vähän kaadettu olutta. Ja ”kaadettu” vain hyvällä tahdolla, joku vähän räkäissyt jotain olueen viittaavaa siihen päälle. Ja hyvä jos päälle, enempi siihen lähistölle. Sellanen saatanan fikkari toi on.

Juhannus 21.6.2013 – kolikon molemmat puolet

Klaava:

20130619_vuotaja1

Pitäs lähteä reissuun ja vesipumppu hyrähtelee minuutin välein. Erikoisen onnistuneesta kuvasta huolimatta kyseinen kalikka on aivan käsittämättömässä paikassa lavuaarin alla. Meillä kuvasssa näkyvä lämminilmaputki pitää huolen, että sinne ei ole mitään mahdollisuutta tunkea kahta kättä ja voitte vain arvailla miten iloisesti yli 10v kiinniolleet putket päästävät otteensa irti. Vinkki webaston asennuttajille: jättäkää noihin ahtaisiinkin paikkoihin vähän ylimääräistä siihen hormiin, jotta siellä jo olevia asioita voi vielä huoltaa ilman kohtuuttomia lisäaineita.

Kruuna:

20130621_juhannus

Lopussa kiitos seisoo…

Klaava:

20130619_vuotaja2

… ellei pumppu jyrähtele edelleen. Joku tampio oli syksyllä intoa uhkuen jyräytellyt luomuviinaksia pitkin makeavesijärjestelmää ja sen jälkeen paukutellut henkseleitä asiasta netissäkin. Oli vissiin ollut vessan hana kylmällä, kun lämpimän yksi liitin ja makeavesisekoitin nyt yskivät.

Kruuna:

20130621_juhannus2

Voisi luulla, että 0.8m väylä olisi tälle ranskattarelle liian matala, mutta kyseessä lienee joku Sibbon parempien salamesta (Djupsundia pitkin Pepparbottenille), kun 7m syvä väylä pitää tuolla tavoin piilottaa tulijoilta. Ehkä tänne haikaillaan vaan mottoriveneitä. Täällä sitä silti ollaan.

Hyvää juhannusta!

Tiistikset 11.6.2013 – kevätkauden päätös

Kevään viimeisiin tiistiksiin oli paikalle tulossa Markus ja maismemia vaihtaneen Fannin kalustosta Ville. Ennusteissa oli lännestä luoteeseen kiertyvää jostain kahdeksasta kenties viiteen-kuuteen moinaavaa iltakeliä. Matkalla satamaan tuuli kyllä tuntui aavistuksen ripsakammalta, mutta fillarin selästä on sitä aina aika vaikea arvioida. Laiturilla oli edelleen Suursaarta sekä Suomea liputtava Sen. Hienoinen ihme siinä väsymyksessä oli, että purjeet oli vaivauduttu laskea ja vene oli joillain köysillä kiinni laiturissa.
Kun viikonlopun rojuja ja jätteitä oli saatu siivottua vähäsen oli aika lähteä lampsimaan lähtöalueelle.

Desimali LOW

Uusi LOW

Matkalla Hoskilta kaarsi ulos uusi LOW, käsittääkseni eka First 34.7 Suomessa. Kisakiukkuinen Farrin tekele näyttää ensisilmäyksellä iso- ja pikkusiskonsa lehtolapselta, mutta taitaa kätkeä taakseen vähän enemmän jytinää kuin retkihenkisemmät sisarensa.

Lähtöalueella oli aika kiukkuisia sutareita ennusteisiin nähden, liikaa G1:lle, mutta liputettu T-rata alkaisi ekan lyhyen lähtöylämerkin jälkeen alamäellä ja ennusteet tohkeilivat moinausta. Senin patalaiskalle pinnamiehelle siinä oli kosolti syitä olla hötkyilemättä yhtään ja jättää keulaan just se purje mikä siellä sattui olemaan.

Lähdössä jäi taktikointi vähän vähemmälle, mutta merkit oli kerrattu ja nyt Kopukkakin laukoi haulikolla kajauksia, joilla mantereellakin olisi voitu käskyttää starttikelloa. Parin päämäärättömän venkuran jälkeen löysimme itsemme keskeltä viivaa joskin ajallaan. Lähtö sinänsä ajoittui ihan oivasti vaikka vauhtia olisi saanut olla enemmän. Jatkoimme styyran vähän pitkäksi ja oli pakko hivuttautua köörin mukaan leikkarille vasta aika lähellä kääntömerkkiä. Perseelleenhän se meni. Tilaa ei ollut kun albinit ja hoot ryskäsivät niin peräkkäin poijulle, että ainoa mihin pääsimme jäisi vajaaksi ja jäikin. Tilan puutteen vuoksi ei ollut oikeastaan muuta kuin tehdä se mitä tehdään kun ei ekalla onnistu. Uudella yrityksellä pieni firstin mentävä kolo vähälukuisesta fliitistä kuitenkin löytöi ja pääsimme alamäkiosuudelle.

Ripsakoiden sutarien ja vähäpäisen miehistön vuoksi päätimme riuhtaista vähän pienemmän pallon keulaan ja antaa plattiksen jauhaa. No eihän se silleen liiku ja rinnalla Hoot ja Albinit laukkasi samoja vauhteja.

Mitä pienet edellä...

Mitä pienet edellä…

T:n kääntöpaikka oli alamerkki tänään, punainen jääpoiju Tammakarin vieressä. Kivikko siinä näytti sen verran uhmakkaalta, että päätimme vetää nolla-riskillä (sekä arvoida etäisyyden ihan päin helvettiä) ja otimme spinnun alas niin kaukana poijusta että olisimme voineet nostaa toisen tilalle ja vaikka tiskata astiat.

Takaisin tultiin kryssilla Audin näyttäessä tietä. Albinit ympärillä kulki ikävän hyvin. Etummaista emme koskaan edes tavoittaneet eikä ohitetutkaan jääneet taakse sen vertaa, että eipä tarvitsisi taaskaan sijoituksista paljon perustaa. Töötti kolmantena, mikä taitaa olla se sentään meille jonkin sortin uutuus. Kisa oli kuitenkin ihan hauska ja kivaa oli. Vähän harmittaa ja ihmetyttää miksei ensi viikolla ole enää tiistiksiä, mutta sentään elokuussa taas on.

Elokuussa taas...

Elokuussa taas…

Senin kevätkisat ovat paketissa ja syksy taitaa alkaa samoilla kulmilla elokuun alussa KoPun järjestämällä yksinpurjehduksella. Siinä välissä luvassa on kesäpurjehdusta perheen kesken.

Keli: 5-9 m/s NW
Rata: T vastapäivään
Tulokset: 6/12 (ainoa 31.7)
Mukana: Kynde, Markus, Ville

Slam Suursaari Race 7.-9.6.2013 – Niin siistii!

Taas oli Senin vuoden päätapahtuma edessä. Hienoiseen miehistövajeeseen haettiin apuja foorumeilta. Ja niitä myös sieltä saatiin. 505 skenestä löytyi Jusa, joka jo viime tiistiksissä teki mainion entreen. Lisäksi Anairalta lainaan saatiin Emäsalossakin vihollisena ollut Tero. Ennakkoon sää vaikutti melko taktisesti hankalalta. Vielä torstaina eri ennusteet olivat kovin ristiriitaisia keskenään, lisäksi monien toteutuma perjantai aamun osalta oli suorastaan surkea. Päälinjoina erottui kuitenkin, että lähdössä on jotain ehkä vastaisemppa, sitten jotain ihmeellistä ennenkuin spinnulle, tuuli jäänee lännen ja lounaan väliin, saari ympäri riitseillä ja paluu kryssien. Lukemat olivat muuten varsin säyseita, mutta paluulle joissain ennusteissa näkyi yli nipin napin yli 20 kts lukemia, muttei kyllä yhtään sen enempiä.

Senin kisa-G1:n (westway sails, 2006 kevlar) kuntoa kevään tiistiksissä ihailleena varustamo joutui torstaina erittäin leutojen kelien ennusteiden valossa tekemään kiperän valinnan ja päätti lopulta pakata korjauksissakin vähän piennennetyn kevlarin kellariin ja raijasi tilalle kesä-G1:n (NS, 2011 dacron), joka on sattumoisin Nordzeen jälkeen jätttämä kangas. Ihan kelpo rätti, mutta mittaamatta sanoisin alle 150%, onkohan edes ihan 142%.

20130607_175829_haukilahdessa

Haukilahdessa mietittiin vielä rullan purkua, koska sen saisi palasiksi kulussakin, kunhan vain vähän varaa siihen aikaa. Ja koska näytti siltä, että mennessä voi olla mitä-sattuuta ja g3 tulisi kyseeseen aikaisintaan paluumatkalla sekä senkin tarpeen tietäisi Kotkan portilla joko mennessä tai tullessa säätiedoista, niin rulla sai jäädä vaikka sille viereisten firstien ukoilta tulikin jotain vittuilua. Noh, g3:lle ei ollut tarvetta eikä rullaa tarvinnut purkaa, mutta eipä kyllä sitä spinnu-g1-vaihteluakaan tullut nimeksikään.

Lähtöalueella ennakoista huolimatta oli kuitenkin tuulta muutama metri etelästä. Lähtölinja oli styyran suuntainen ja koska näytti että alempaakin pääsisi ulos aina melkille asti, niin päätettiin jättäytyä venekahinoiden ulkopuolelle ja suosiolla valua vauhdilla vähän alemmas viivalle. Olihan viiva leveä ja vain 11 kippoa siitä nahistelemassa. Poijun päädystä samoilla ajatuksillä lähti Watatait ja vähän Senin päältä Joonatan II muiden ollessa enemmän ja vähemmän starttivenekahinoissa. Lähtö menikin mainiosti, joskin sen verran tuli laskettua, että sen ekan kivikon päälle ei ollut asiaa. Oltiin kuitenkin kärjen tuntumassa. Melisande kylläkin laukkasi venepäädyn jengistä yltiöpäisesti muiden ohi. Melkkiä lähestyttäessä kuittasimme Joonatanin ja Miss Piggyn vauhdeilla, mikä oli meille mukava yllätys, koska emme ole mielestämme koskaan pärjänneet moisille kulkijoille, ja taisimme tulla Melkiltä ulos kolmantena.

Melkiltä Hramtsoville kaikki ei mennytkään ihan nappiin. Katajaluodon jälkeen itään rallatellessamme meidän edessä joku ulosti päällemme ja päätimme kiskaista tikin etelämmäksi, jotta saisimme paremman kulman Hramtsoville. Tästä huonosta päätöksestä alkoi oikea paskojen valintojen putki. Käänneyttyä paaralle näimme styyralla laukkaavan Miss Piggyn ja jonkun isomman sen takana päällä tulevan uhkaavasti. Kova kiihdytys ja hyvän hetken näytti että luikkisimme edestä. Kansi huusi, että ehtii ja siltä se kyllä näyttikin aika pitkään. Ehkä siellä kamppailu paskojen välttämiseksi nostatti vauhteja ja showdown tuli sitten aivan liian myöhään. Pinna vendasi Piggyn eteen, eikä ehtinyt enää laskea siitä pois. Onneksi possuneidin kyydissä oltiin hereillä ja hommasta selvittiin heidän väistöliikkeellä ja sormimerkillä, siis ei kuitenkaan sillä kansainvälisellä vaan sillä pyörityksellä. Kättä pystyyn ja piruettia pyörimään. Pyörittyämme siinä riittävästi päätettiin silti jatkaa paaralle ja etelämmäksi hakien leikkuu kulmaa Hramtsoville, mikä oli kyllä selkeästi virhearvio kaiken kaikkieen. Shifti nosti idempää linjaa hakeneita firsteja kauha kaupalla kehiin.

Seuraava virhearvio oli hakea ripsakka S3 esiin, kun kerran kulmat näytti alkavalta riitsiltä. Kyllä se siitä alkoikin, mutta heti Hramtsovin jälkeen sen vähän auettua lisää siinä löysässä kelissä huomasimme yhtäkkiä, että Fun First kaahasi ohi päältä ihan vierestä varmaan solmua kovempaa isommalla pallolla. Hattu käteen taas ja riepu vaihtoon. Vauhti korjaantuikin ja Fun Firstin sininen jäi sille eteäisyydelle millä se pysyikin sitten pienen pohjois-etelä-vaihtelujen jälkeen aina Kotkan portille asti.

Tässä kohtaa sitten taidettiin ratkaista tämä kisa Firstien osalta. Osa ovelampia taisi ryskätä ulommas etelään, meidän muiden jäädessä nahisteleen alati löysenevään keliin pohjoisemmaksi lähemmäs rhumppista. Tuuli tarjoili yön aikana melkoisen kasan vaihteluja. Hauskaa nahistelua takaa riitsaillen käytiin ainakin Miloun ja Watataitin kanssa. Kelin sitten pläkäillessä jiippejä tuli toistakymmentä, joista osa oli kyllä oikeastaan vendoja. Sitten tuulen palattua meno kai vähän tasoittui. Mene ja tiedä, koska pinnamiehellä painoi torstaiyö sääennusteiden parissa ja kohtuu unet ennen Kotkan porttia olivatkin kyllä paluun pelastus.

Fun First (sin) ja Milou (pun)

Fun First ja paljon muita

Kun pää tuli ulos kajuutasta vain aurinko oli eri paikassa. Fun Firstin kokosininen oli edessä oikealla, Watataitin kreikanraitanen rinnemmalla. Taisi olla Milou siinä Fun Firstin kupeessa. Anastacian kokovalkoinen kulmaläiskillä näkyi sekin lähistöllä takana. Miss Piggy oli varmaan siinä edempänä sekin, mutta ei tullut huomattua, koska nahistelu Kotkan portille oli kuumasti käynnissä. Saimme kuitattua ehkä vähän leveäksi leikanneen Watataitin. Fun Firstin ja Miloun jahti alkoi.

Watatait takana vielä tässä vaiheessa.

Watatait takana vielä tässä vaiheessa.

Kotkan portilta keula kohti saarta ja se meni slööriksi, mutta vielä oli epäselvää menisikö saaren tausta AP:llä vai pitäisikö siellä vaihtaa riitseriin. Päätettiin olla hötkyilemättä ja mennä kunnes ei enää kanna. Mutta kylläpä se sitten kantoikin. Fun First ja Milou lähtivät riitsihippasille saarta väärään suuntaan kiertään. Meillä hurrattiin sille ratkaisulle, mutta kuumotusta persauksissa piti yllä Watatait, joka näytti siltä, että hetkenä minä hyvänsä se oli lähdössä nosteleen meidän päälle. Pari muiden luokan apinaa päästimme päällemme tortuille, mutta onnistuneesti saimme pidettyä Watataitin takana. Pitää sanoa, että meillä jaksettin kyllä sen spinnun kanssa säätää armottomasti. Puomi sahasi ylös alas kuin Henry Saaren kanki ottojen välissä ja yhtälailla eteen takse kuin niiden ottojen aikana.

Fun First ja Milou palaavat nostohipoista

Fun First ja Milou palaavat nostohipoista

Saaren kulmalle tullessa Fun First ja Milou olivat tuhranneet etumatkansa ja sinne tultiin peräkkäin kuin Olkkosen siat. Spinnujumppa auttoi ja saimme AP:n niin hyvään riitsitrimmiin, että luistelimme Miloun ja Fun Firstin päältä rantoja hipoen ja otimme korat vastaan asiallisesti. Ei se aina kaukana niissä laaksoissa ollut, varsinkin kun juuri niitä saaren itäpuolen ”sutareita” lähestyessä se aina löi vielä vähän päin. Mutta vanha Hoodin AP pysyi lapasessa ja saaren eteläpuolelle tultiin mielestämme varsin mukavissa asetelmissa, paremissa kuin Sen koskaan aiemmmin ainakin.

Ei uskallettu otta sloboista kuvia ja eikä paljon muutenkaan retosteltu. Edessämme huomasimme viimein Miss Piggynkin ja jostain sinne ilmestyi yhtäkkiä Bellakin. Spinnut alas ja vähän puheita lännen puoleisesta pläkästä, jossa 2007 kehitimme käsitteen ”levänopeus”. (samaiselta FE83:n reissuiltamme on muuten on kotoisin keulapiikin nimeke ”Rakkauden areena”, feneellä on nimittäin ahdasta kun pojankloppeja on viisi tai enemmänkin kyydissä)

Siinä eteläkärjen jälkeen alkoi sitten sivulaukka Kotkan portille ja oli selvää että se olisi G1:n heiniä. Katsoimme ympärillemme ja kun kaikilla Firsteillä oli jotain isoa ja läpinäkyvää keulassa ja bellaa lukuunottamatta myös isossa, niin tulihan siinä Aimo Surakka mieleen. Miss Piggyä ei sen lähemmäksi enne Haukilahtea enää päästykään. Fun Firsti juoksi taas ohi ihan miten halusi ja katosikin sillä strekillä kuin kusi lumeen. Bella tuli sekin alta ohi, kunnes vasta karmean väännön ja trimmin jälkeen saimme sen sentään aisoihin, mutta päältä tuli koko ajan meidän sille mitään mahtamatta Watatait meidän eteen. Joku pari veneenmittaa Watataitin perässä tulimmekin sitten Kotkan portille. Jotain moinen pataan otto voisi harmittaakin, mutta meillä oli kyllä mieli lähinnä koko hommasta silti korkealla. Oli jotenkin helvetin makeeta sählätä toista vuorokautta samojen veiden vieressä.

Bella

Bella

Kotkan portilla yritimme säätiedotteiden hakua. Emme saaneet oikein yhteyksiä aikaiseksi ja päätökset tehtiin tulomatkan sääennusteiden mukaan. Jo torstaista asti se reippaampi tuuli oli laitettu halailemaan rannikkoa ulkon ollen rauhallisempaa, eikä mitään varsinaisia shiftejä niissä ennusteissa silloin ollut lauantai illalle tai yölle luvassa. Sillä perusteella päätimme halailla aluevesien ulkorajaa. Meille oli totaalisen epäselvää sääntöjen kohta, missä puhutaan että sisäisille aluevesille ei saisi mennä, mutta Kotkan portin jälkeen melkein kaikki valuivat ainakin sisäisten aluevesien ulkorajan pohjoispuolelle, me muiden mukana. Vendasimme kyllä sieltä pois. Kenenkään emme nähneet kyllä mitään luotoja sentään vetävän toiselta puolen.

sIMG_2053

Paluun kryssi olikin sitten vain sitä itseään. Tuulta oli 5-7 m/s, eli vähän säyseämmin kuin ennusteissa, pysyttelimme käytännössä Kalbikselle asti aluevesien rajan tuntumassa, niin hyvässä kuin pahassa. Kryssi sinänsä sujui aika mukavasti. Helamuutokset toimivat mainosti ja mielestäni sain suhattua polareihin nähden paremmin kuin oikeastaan ehkä koskaan aiemmin. Kärkkäästi vendasimme jos päin alkoi tulla ja täysin vahingossa olimme parissa shiftissä ainakin oman ratamme juuri oikeaa laitaa. Kivasti aina väliajoin jostain putkahti joku Firsti näköetäisyydelle, mutta aika vähän jäätiin kenenkään kanssa hippasille. Nähtiin ainakin Belle, Watatait ja Anastacia ihan lähietäisyyksiltä kukin milloin missäkin. Muuten oli kyllä aika yksinäistä. Vasta kun Milou nähtiin uudestaan päätimme vähän lähteä sen päälle jahtiin ihan vain, että olisi jotain tekemistä. Tiemme kuitenkin erkanivat Kalbiksen lähellä koiran lähtiessä etelään ja meidän sönköttäessämme omaa rantarataa suoraan Kalbådagrundille.

sIMG_2062

Kalbiksella edessämme oli joku Bavaria ja sen siinsivät joku toppivalo (osoittautui vissiin Miss Piggyksi) ja joku toinen (osoittautui Watataitiksi). Siitä taas sitten vähän avonaista Hramtsoville ja vielä vähän lisää auki, muttei spinnulle millään kohti Haukilahtea. Tuuli jos jotain niin intoutui pimeimpinä hetkinä ja aamun sarastaessakin meno jatkui reippaana aina Melkin poijulle asti, missä se sitten kyrvähtikin totaalisesti. Miss Piggy ja Watatait olivat kutkuttavat lähellä edessä, mutta se oli pitkälti löysän kelin kompressiota ja oli aika selvää, että ilman ihmeitä marssijärjestys oli selvä. Takana olevat pari muuta olivat nekin vastaavasti riittävän takana, että ilman kivitystä tai ikiomaa tilttiä eivät nekään muodoistuisi uhaksi. Pari isompaa kasuunin kiertäjää kyllä teki käsittämättömiä pakotuksia, paskomisia ja suoranaista häiriötä meille siinä löysässä kelissä. Suunniteltiin, että pitäs panna numerot ja kipparit ylös ja tulla joku vuosi jollain perkeleen 50:llä vuoka-Bavalla jakaan skeidoja Mellstenin selälle ja huuteleen styyroja ja muita hävyttömyyksiä pikkupurkeille. Noh, niistä selvittiin ja keli ei kuitenkaan pläkännyt. Byyriin lampsittiin vaikkakin vähän hitaasti ja koukeroiden.

Watatait ja Miss Piggy kohta maalissa

Watatait ja Miss Piggy kohta maalissa

Sijoitus oli ehkä vaatimaton 8/11, mutta toisaalta helvetin hauska kisa paluun vähän yksitoikkoisesta kryssistä huolimatta. Sijoitus tuntuu myös siksi ihan hyvältä, koska taakse jääneet kaikki kolme olivat aivan kannoissa kinni ja niidenkin kanssa paikkoja vaihdeltiin koko kisan läpi. Näin nipussa, sijoituksia alvariinsa vaihdellen ja loppuun asti muiden kanssa painen ei me olla aiemmin saarta kierretty. Kyllä tämä kuitenkin leikkimielinen od-touhu näillä Firsteillä on aika helvetin hauskaa. Se on tietysti sinänsä helppoa olla nöyrä ja nauttia vaikka tuleekin pataan, kun ei osaakaan mitään eikä ole odotuksiakaan mistään.

Jälkikäteen ajateltuna ilmeisesti pe-la yönä olisi pitänyt leikata ulos. Se oli meidän alkuperäinen suunnitelmammekin. Palkitseva shiftihän oli niin to kuin pe ennusteissa. Muiden lähellä olleiden kanssa kuitenkin pysyttelimme vain vähän niiden eteläpuolella varsinaisesti rynnäköimättä etelään. Taistelu oli siinä ja pelko oli, että jos etelä haukkaa, niin saarta kierretään yksin. Vaikka valinta oli sijoituksien kannalta jälkikäteen katsottuna väärä, tekisin sen varmaan uusiksi ihan vain siksi, että ne spinnuhipat sen muun kuitenkin meidän kastin kanssa oli helvetin hauskat.

Heloitusmuutoksista pari sanaa. Outhauliin 1:3 välitys oli hyvä, mutta ei kyllä riittävä kiskottavaksi ilman vinssiä vedossa. Lisännen siihen puolituksen antalin renkaalla ruffille jahka ehdin. Sen kanssa tuli kuitenkin pelattua enemmän kuin koskaan aiemmin, mikä varmasti auttoi trimmiämme. Lisävälitys ja heloitusparannnus jibin travellerissa jäi pienempään rooliin tuulen ollessa pääosin aika tasainen ja säätötarvetta siellä ei esiintynyt. Se tarvitsee kyllä vielä sen vaunun laakeroinnin muutoksen ja pitää sitten vasta katsoa onko se ok. Mutta ison muutokset sen sijaan loistivat. Levanki toimi kuin unelma vaikka narut olivat vanhat ja ei loopilla. Rapujen sijainti on helvetin hyvä. Niin pinnamies kuin ison trimmaaja saavat kiskottua sitä iloisesti kovassakin vedossa. Ison puolittava hienosäätö toimi sekin hyvin. Teron idea lyödä pieni kanttipala niiden rapujen alle voisi olla kyllä vielä paikallaan helpottaakseen lukitusta, mutta muutoin välitys oli erittäin mainio. Ajatukset ison päänarun muutoksesta 4:1:estäa 6:1:een hälvenivät sen sileän tien. Se 4:1 kuitenkin toimii niin säpäkästi muissa tilanteissa ja toi 8:1 finetune on maino kun vetoa on enemmän.

Aurinkopaneli auttoi sen verran, että konetta ei käytetty vaikka akut ovat vain 55Ah ja 70Ah, vaikkei se paluun lounaskryssillä paljon aurinko nähnytkään. Tästäkin, kuten noista muista heloista pistän kuvia kun saan otettua. Mainittakoon, että vedin sen läpi luukkutallin katosta siitä spreikkarin korokkeesta styyralta keskellepäin poraten 5mm:lla ja piuha menee luukun päällä sitä reunaa siellä tallissa peräänpäin vähän matkaa, kunnes siitä porasin sen sisään sinne vessankaton panelien sisään paaran lukkojen alle, josta tulee putki konetilaan, mihin asensin regulaattorin. Näytön johtohan tuli vedettyä regulaattorilta konetilasta muita sähköjohtoja seuraillen takakabiinin kautta vessan uumenista sähkötaulun viereen.

Kiitokset vielä gasteille. Jaksoitte helvetin hyvin ja mahdollistitte mainion skaban. Onnittelut Melisandelle jälleen hienosta suorituksesta ja toki myös muillekin menestyneille. Iso kiitos myös kaikille meidän kanssa vääntäneille. Ensi vuonna taas.

(kuvia vasta huomenna, kamera jäi veneelle)

Keli: 1-8 m/s sieltä sun täältä
Rata: Hramstsovin kautta Saari myötäpäivään
Tulos: 8/11 First 31.7
Mukana: Kynde, Jussi, Markus, Kaisa, Jusa, Tero

Tiistikset 4.6.2013 – Störmsöhön on vielä matkaa

Sääennusteiden mukaan luvassa oli luvattoman löysä keli. Niin löysä, että varustamo päätti heittää kesä G1:n eteen. Mukaan oli lähdössä perusköörin lisäksi foorumeilta poimittua vahvistusta 505-skenestä. Doylen Matt Hodgson onnistui vielä juuri ajoissa tiputtaa Senille upouuden S3:n, joten sikäli luvassa oli ihan mielenkiintoinen kisa.

fmi_testbed_20130604T1800

Lähtöalueella Senillä alkoi rihmarähinä, kun löysemmän kelin spinnunskuuteista innoistui koko kööri. Sitten siellä tuli 6-7 m/s ripsakoita puuskia ja rihmat vaihtui köysiin. Eikä aikaakaan kun puuskat kaikkosi ja taas katseet kävivät rihmoissa, mutta kaikki energia tuli käytettyä siihen ja enää jaksettu huhkia.

Kopukan kympinmerkkiä ei kuullut kukaan, starttimittaria arvottiin ees sun taas ja päätettiin mennä GPS-ajalla. Kopu liputti radaksi Hollannin lippua punaisella, eli se joku uus vastapäivään. Ilman muistikuvia ja aikaa surffata totesimme, että kyllä joku tien näyttää. Kellon ja rihmojen kanssa säätämisen jälkeen löysimme lopulta itsemme kopukan vierestä, mutta käytännössä kolmannesta rivistä. Vähän eteen ja venda pakeista pois. Sitten tuuli kyllä aukesi, eli kiitos vaan siitäkin sitten. Senin vauhti oli kuitenkin ihan ok ja ohitimme jatkuvaa aukeamista vähätelleen parkeeraneeen Miloun. Thetis oli jossain kauempana edessä ja veikkaisin, että Melisande oli vielä kauempana.

Hento 4m/s tuuli, jolla fliitti marssi kaakkoon jatkoi aukeamistaan. Ovelampi osa fliitistä rynni vähän ylemmäs, mutta Senillä siinti silmissä edessä olevat firstit ja siinä muitten pakeissa tehtiin matkaa, kunnes alkoi olla selvää, että se tapiuisi vielä spinnulle. Ja Senilläpä oli vielä uutuuden ripsakka S3. Hoistihommat alkoi vähän pystymetsästä, mutta pienen säädön jälkeen uusi punainen levähti auki.

20130604_red_spinnaker

Se todella nousi hienosti ja tuulen jatkuva aukeneminen oikeastaan vain nosti puomia. Kumminkaan luuta ei esille ehditty vetää. Tammakarin jääpoijulla, joka viimein paljastui kääntömerkiksi, olikin sitten ruuhkaa. Vähän alimiehitettynä päätettiin ottaa riitseri ajoissa alas rynniä genualla takas, koska niin näytti tekevän ensimmäiset kääntäjätkin. Oltiin päästyThetiksen kantaan kiinni ja iloinen havainto oli, että Sen veti aavistuksen ylemmäs tai ainakin vähän napsakammin. Melkin kohtaalla limpsittiin ohi. Ja vaikka tekisi mieli sanoa, ettei taakse kateltu, niin ei voi, koska kyllä kateltiin. Milou oli myös saanut reivut ojennukseen ja kärkkyi Senin takalistossa. Tuuli moinasi tässä vaiheessa reippaasti ja varmaan kaikkien iloski Kopukka oli hinannut itsensä Larun länsimerkille maalia viivaileen. Hennosti piinailleen noustiin sille lännelle ja tööt.

Fliittiin nähden ei se tainnut kovin kaksisesti mennä, oli vähän manööverit hakusessa vaikka ilman suurempi tössimisiä niistä selvittiinkin. Ihan ok huitasu ja keli oli todella lämmin. Ja varustamokin hihkui onnesta kun uusi S3 pääsi heti tekemään sitä, mitä sen pitääkin. Löysästä kelistä huolimatta oli kyllä taas kerran helvetin kiva käydä vähän vesillä.

Keli: 2-6 m/s S-SW
Rata: T vastapäivään
Tulokset: 17/23, 2/4 First 31.7
Mukana: Kynde, Markus, Jusa

Onko niitä olemassa?

Tämmöisellä tietokoneajan ipanalla on välillä vaikeata käytännön asioiden kanssa. Kun K-Raudasta eikä Bauhaussista löydy yli 50mm pitkiä M5 koneruuveja, M4:sta puhumattakaan, niin itkuhan siinä puutarhatuolien, mattojen ja hajukynttilöiden keskellä tulee. Hattu kädessä nöyrästi Maritimin platinavaa’alle, ja kun siellälkin pisimmät tarjolla ovat 40mm, eikä tarroissakaan ole kuin 50 millisiä, niin se pikkutihrustus eskaloituu täydeksi vollotukseksi.

Huhtikuussa juuri itkiessä Bauhaussin rosteri-”osastolla” kuulin kuitenkin olan yli puheita autuaammista metsästysmaista, ”jaba jaba Helsingin Pultti jaba jaba”. Pieni googletus ja meiltä sinne matkan varrella oli vielä toinenkin, Helsingin Ruuvihankinta Haagassa. Työmatkalla päätin pysähtyä niissä. Niiden kartta sisäänkäynnistä ei auennut saaristoonnavigointiin tottuneelle ja haahuilin siellä hetken, kunnes joku röökaaja äkkäs mut ja ennenkuin ehdin mitään sanoa, niin se sano suoraan ”Yks taso alemmas ja kulman takana, roskiksien vieressä.”, johon mä että ”Ai Ruuvihankinta vai?”. ”Jep.”

Ja olihan siellä, kaikkea. (Ruuvihankinta muuten muuttaa Kaivokselaan, joten ensi kerralla ovat liikkeet toisinpäin kun noita lähden pulttijahtiin).

20130603_bolts

Kuvan M5 tasakannat ovat 80mm (rapulukoille) ja M4 uppokannat oli 65mm tai 70mm (pad-eyelle).

Pikku asenteluja

20130601_clutch_pre

Sen ui vähän paremmin styyralla, ja ihmekös kun siellä on neljä lukkoa ja paaralla vaivaiset kolme, joten tasapainon parantamiseksi sinne oli lisättävä yksi.

20130601_clutch_under

Tosta kohtaa pääsee kivuttomasti läpi, 40mm M6 linssikanta kelpaa.

20130601_clutch_post

Spinlock SAX singlehän se siinä, mutta ei siitä sen enenpää toi nyt vain arkistoon. Ihan kaikista muista mestoista johoin tänäään porailin ei noin helpolla selvitty.

20130601_jib_traveller_cleat

Tuo sininen on keulan skuuttipisteen uusi säätörapu, mutta M5 50mm ei rittänyt alkuunsa, 60mm on hilkuilla. Se on vierailtava jossain alan kaupassa, kenties Helsingin Pultti tms voisi auttaa. Pulteista on otettava muistiin, että tuo Harkenin cam cleat ottaa paljaaltaan M5 uppokannan, mutta tuon päälle läiskäistävän fairleadin kanssa tasakannan. 50mm riitti hyvin tuohon seuraavaan, eli ison skuutin lisäpuolituksen ravut.

20130601_main_finetune_camstand

Koska tossa levangin sillassa tällä keulan puolella on matalampi laita niin siihen piti keksiä jotain vahviketta. Eikä puhettakaan, että minä olisin noita alumiinikalikoita väkertänyt. Otin pari kuvaa, ravun ja vähän menovettä mukaan ja marssin nöyrästi protopajalle. Eikä aikaakaan kun jotain oikeasti osaavat olivat loihtineet sopivat kalikat. Ja elokuussa vielä jätkät ihmetteli kun sanoin Erikssonin poodissa, että täältä meikä hankkii veneeseen kaikki custom palikat ja lapoin singlemalttia koriin.

20130601_main_finetune_camcleats

Oman asennussarjan loputtua oli luovutettava tältä päivältä. Ensi kerralla tarvitaan muutama pidempi pultti ja isompi asennussarja. Ja se on sitten sähkötöitä myös luvassa.

Pistettäköön itelle, ja vaikka muillekin rookieille muistiin, että porailin ihan perus metalliporanterillä. Merkit ensin kynällä, sitten moran kärjellä pieni kolo, siihen perään vähän väärään suuntaan poraten ja sitten tarkistuksen jälkeen annoin poran jauhaa suht rauhallisesti. Ja kaikki tämän kevään 24 reikää onnistuivat reilusti yli odotusten, eli ylipäätänsä onnistuivat. Kalikoiden pohjaan ja reikään pistiin Sikaa tiivisteeksi. Katotaan sitten joskus, että miten ovat kestäneet.

Lisää virtaa

Ehkä muilla on tonicit huurteisia ja venejääkaapit pullollaan haasteellisiakin säilöttäviä, mutta meillä sen jääkaapin ja akkujen kanssa saa roplata koko ajan. Kun on kaksi pientä akkua, tällä hetkellä 55 Ah ja 70 Ah, niin se on yhtä vahtaamista, että niissä pysyy potkua ja ettei kylmäeväät lähde käveleen kesken kaiken. Ja nyt kun vielä akku meni talvella näkemin ja yhdet tiistikset jäi näin naurettavan asian takia välii, oli asialle yksinkertaisesti tehtävä jotain. Ja kun veneasioista on kyse, niin oli syytä perehtyä asiaan kunnolla, eli lukea mitä fe83.org foorumeilla on asian kanssa tehty. Siellä herrat oli ostelleet uk:n ebaystä roipetta, ja ajattelin, että se voisi olla jotain mihin minäkin pystyisin, siis tilaamaan ebaystä. En mä siitä asennuksesta niin, se voi onnistua tai olla onnistumatta, mutta jos ottaa asennussarjaksi vähän kaljaa, niin se ei ainakaan mene ihan pieleen.

Lisää virtaa

Mulla nämä akut vielä geelisiä, joten sen regun oli syytä tukea moisia. Lisäksi mua kovasti houkutteli ajatus, että se regu osaisi suoraan ladata kahta akkua, niin siitä sählingistä vähän pääsisi eroon. Tollanen joku kinkkipurkki sieltä löytyi uk stockista, siinä tuli vielä näyttö mukana. Toimitusaika oli alle viikko ja hintaa kertyi joku 75 puntaa postikuluineen. Vähän Firstin luukkutallia mitattuani totesin, että 60W voisi sopia niin tehonsa kuin kokonsakin puolesta. Joku 150 puntaa postikuluineen sieltä tuli myös sellainen semiflexible sitten tilattua. Ja se tuli alle päivässä! Nyt pitää vielä hakea sitä Haraldin mainostamaa johtoa vähän biltemasta ja pistää kytkien. Raportoin sitten lisää jahka pääsen asenteleen ja kokeileen niitä.

GreenStarSD18

Ja sitten seuraavaksi jotain tällaista. En mä tiedä mitä Firstien säännöt siitä sanoisi. Tai tiedänhän minä, mutta toisaalta ei se välttämättä painossa säästäisi, koska akkujahan tommosen kanssa olisi oltava kunnon katras ja paneleitakin kosolti enemmän. Olisi kiva kuulla mitä kolleegat ovat olleet mieltä Electripistä noin ylipäätänsä. Ja vaikka toi nyt ehkä tuntuu etäiseltä, niin kyllä mulle on ihan päivänselvää, että tuohon sähköhuristeluun se vielä menee.

Tiistikset 28.5.2013 – noniin

Varustamo aloitti tänään hommat ajoissa veneellä. On vähän kaikenlaista kamaa kerääntynyt kevään mittaan asennusta odottamaan. Levangin muutoksista aloitettiin.

20130528_asennukset_alkaa

Pystyblokin kautta ravulle ja sielä yksi ja sama naru yli toiselle puolen. Paljon tätä pidemmälle ei kuitenkaan tänään ehditty. Kuvassa näkyy hyvin myös putsaamaton sitlooda. Näistä on luvassa lisäreportaasia jahka tulee valmista.

20130528_1800_testbed

Mutta ei mennyt kisahipat tänään ihan kuin Strömsössä. Ukkoja perui viime metreillä ja taas oli kaksaria tarjolla. Tuulta oli luvassa sitäkin taas ihan ripsakasti jostain idästä, vähän kuin viikko sitten. Venehommissa välillä mittaria väijyessä se huiteli vajaassa 20 solmussa ja puuskissa yli. Keulaan valittiin kolmonen ja ennusteiden mukaiseen keliin päätettiin isoon otta yksi sisään. Myöhässä lähdettin ja myöhässä tultiin viivalle. Oltaisiin ehditty vähemmän myöhässä perinteiselle lähtöpaikalle, mutta viivaa oli hinattu lännemmäksi niin, että muutama minuutti myöhässä jiipattiin poijuille ja lähdettiin muun köörin perään. Jossain köörin etuosissa huiteli Melisande ja Lutra Lutra sekä vähän taaempana nähtiin Milou. Rataa ei vaivauduttu edes tarkistamaan Kopukasta vaan lähdettiin seurailemaan muita. Lyhyen tuumauksen päätteeksi päätettiin jättää spinnun kanssa kekeilemättä kahteen mieheen.

20130528_tiistikset

Avonaista halssia paineltiin Melkin eteläpuoleiselle poijulle, josta slööriä rysäkaria kohti, eli F tai D. Eipä siitä slööristä mitään tullut ilman spinnua, mutta ei sitä kaikki muutkaan vaivautuneet. Meitä ei silti moinen vaivannut ja jätimme jopa ison reivin avaamatta todettuamme ensiksi että sen voisi hyvin avata. Rysäkarilta fliitti heitti vastapäivään ympäri, eli F, ja kryssien takaisiin. Parilla tikillä oltiin melkillä melkein Miloun kannassa kiinni, mutta siitä aukesi uusi myötäri ja Milou karkasi sitten spinnun turvin ja me keksityimme maisemiin ja höpöttelyyn. Tuulikin vähän moinasi ennen muutamia hyviä puuskia larun takana. Töötillä oltiin käytännössä pökä vaikka joku H-vene sieltä vielä tuli.

Eihän tuosta sitten sen kummpempaa tullut, vähän nyt g3:n skuuttipisteitä ja trimmiä sai haettua. Keli oli kaunis ja ihan kivaa kyllä oli. Parit lisäkädet olisi olleet poikaa eikä yhtään olisi haitannnut, että oltaisiin oltu alueella ajoissa. Saatiin sentään myös Jussi taas vesille, mutta vähän on köyhää osallistujien kanssa. Pitää alkaa uteleen jostain vähän lisää jengiä remmiin.

Tuuli: 7-11 m/s
Rata: F vastapäivään
Tulokset: pökä
Mukana: Kynde ja Jussi

Tiistikset 21.5.2013 – virta vähissä

Edellisten tiistiksien sijaan tällä kertaa oli luvassa keliä. Harmaja ja muut tienoon anturat vilkutteli vähän yli 10 m/s tuulia. Olosuhteen tulisivat olemaan 31.7:lle kenties vähän suotuisammat kuin viime viikon 2m/s. Pinnamiehen lisäksi paikalle oli saapumassa vähälukuinen mutta sitäkin mainiompi assortmentti suomalaista tasoitupurjehdussakkia.

Työkiireiden vuoksi paikalle päästyä oli melkoinen tohina saada hommat kuosiin ennen lähtöä, oli vanttien ruuvausta, keulan vaihtoa ja yleistä huseerausta. Edelliseltä visiitiltä varustamo oli jättänyt vessan ikkunan auki ja sen lattialla ei nyt lainehtinut, mutta oli lätäkkö. Pilssi vessan imulle ja suristen. Surinapa olikin varustamon absoluuttisen epäabsoluuttisiinkin korviin vähän totuttua matalampi. Välittömästi siitä arvasti mistä oli kyse ja kylmä hikeä lisämarinadiksi purjehduspukuun. Pääsi siinä varmaan joku hätäpierukin. Portaat pois ja yleismittari käteen.

20130521_akut

Seuraavat äänet olivat liuta painokelvottomia sananparsia ja alumiinitölkin sihahdus. Ei siinä itku eikä litku auttaneet. Kone ei hyörähtänyt nimeksikään. Pistettiin maasähköt kiinni ja toivottiin parasta, että vielä ehdittäisiin jotenkin viivalle. Konehan kyllä lataisi hetkessä tuohon toimivaankin virtaa, mutta maasähkölaturin hitaus epäilytti. Vasemman kuvan lukema ei ihan heijastele koko totuutta, Senin mylly lähtee vielä 11.7V:lla kyllä käyntiin ja koko tämän säätämisen ajan muu mittaristo itseasiassa näyttikin 11.5V ja välillä 11.4V. Odottelun aikana tuulimittarin jännitenäytöllä jännite pikemminkin huojui alas kuin ylös. Siitä alkoi melkoinen yleismittarimiekailu. Vasta kun se kuollut akku riuhtaistiin irti pomppasi lukemat ja laturi heräsi eloon. Laturi oli ruokkinut kuollutta akkua ja eloisampi oli purkautunut pikkuhiljaa kulutuksissa. Varustamolla ei ollut liiemmin aihetta ylpeilyyn. Kun aseina on klassinen kenttäteoria ja Schrödingerin yhtälö niin käytännössä se on sama kuin urheilulääkäri nousisi nekkauskehään. Käkättimeen tulee ja kovaa.

Onnittelut Melisandelle mainiosta kakkos-/ykkössijasta. Ei me niillä sijoilla oltaisi oltu, mutta ehkei pökäkään.

Senin osalta homma jatkuu ensi tiistaina paremmalla virralla. Siinä välissä pinnamies ja käväisee lainapunnuksena Emäsalossa.