Sen

First 31.7 ja höpinää purjehduksesta

Avainsana-arkisto: Tiistikset

Tiistikset 28.5.2013 – noniin

Varustamo aloitti tänään hommat ajoissa veneellä. On vähän kaikenlaista kamaa kerääntynyt kevään mittaan asennusta odottamaan. Levangin muutoksista aloitettiin.

20130528_asennukset_alkaa

Pystyblokin kautta ravulle ja sielä yksi ja sama naru yli toiselle puolen. Paljon tätä pidemmälle ei kuitenkaan tänään ehditty. Kuvassa näkyy hyvin myös putsaamaton sitlooda. Näistä on luvassa lisäreportaasia jahka tulee valmista.

20130528_1800_testbed

Mutta ei mennyt kisahipat tänään ihan kuin Strömsössä. Ukkoja perui viime metreillä ja taas oli kaksaria tarjolla. Tuulta oli luvassa sitäkin taas ihan ripsakasti jostain idästä, vähän kuin viikko sitten. Venehommissa välillä mittaria väijyessä se huiteli vajaassa 20 solmussa ja puuskissa yli. Keulaan valittiin kolmonen ja ennusteiden mukaiseen keliin päätettiin isoon otta yksi sisään. Myöhässä lähdettin ja myöhässä tultiin viivalle. Oltaisiin ehditty vähemmän myöhässä perinteiselle lähtöpaikalle, mutta viivaa oli hinattu lännemmäksi niin, että muutama minuutti myöhässä jiipattiin poijuille ja lähdettiin muun köörin perään. Jossain köörin etuosissa huiteli Melisande ja Lutra Lutra sekä vähän taaempana nähtiin Milou. Rataa ei vaivauduttu edes tarkistamaan Kopukasta vaan lähdettiin seurailemaan muita. Lyhyen tuumauksen päätteeksi päätettiin jättää spinnun kanssa kekeilemättä kahteen mieheen.

20130528_tiistikset

Avonaista halssia paineltiin Melkin eteläpuoleiselle poijulle, josta slööriä rysäkaria kohti, eli F tai D. Eipä siitä slööristä mitään tullut ilman spinnua, mutta ei sitä kaikki muutkaan vaivautuneet. Meitä ei silti moinen vaivannut ja jätimme jopa ison reivin avaamatta todettuamme ensiksi että sen voisi hyvin avata. Rysäkarilta fliitti heitti vastapäivään ympäri, eli F, ja kryssien takaisiin. Parilla tikillä oltiin melkillä melkein Miloun kannassa kiinni, mutta siitä aukesi uusi myötäri ja Milou karkasi sitten spinnun turvin ja me keksityimme maisemiin ja höpöttelyyn. Tuulikin vähän moinasi ennen muutamia hyviä puuskia larun takana. Töötillä oltiin käytännössä pökä vaikka joku H-vene sieltä vielä tuli.

Eihän tuosta sitten sen kummpempaa tullut, vähän nyt g3:n skuuttipisteitä ja trimmiä sai haettua. Keli oli kaunis ja ihan kivaa kyllä oli. Parit lisäkädet olisi olleet poikaa eikä yhtään olisi haitannnut, että oltaisiin oltu alueella ajoissa. Saatiin sentään myös Jussi taas vesille, mutta vähän on köyhää osallistujien kanssa. Pitää alkaa uteleen jostain vähän lisää jengiä remmiin.

Tuuli: 7-11 m/s
Rata: F vastapäivään
Tulokset: pökä
Mukana: Kynde ja Jussi

Tiistikset 14.5.2013 – kevyt kaksari

Kauden toiset tiistikset olivat edessä. Pienessä miehistökadossa Sen oli taas merille menossa. Ennakkotiedoista poiketen vierailevat veteraanit joutuivat estyneinä jättämään tämän kellunnan väliin. Lisäksi viime tingassa rekrytyt punnuksetkin jättivät tulematta. Paikalla oli pinnamiehen lisäksi ja onneksi kuitenkin rautainen annos Oulun tasoituspurjehduseliittiä jämäkällä Inferno-kokemuksella varustettuna. Testbed näytti joku 2 m/s ja ehkä lounaasta ja ennusteissa oli jotain 4:n molemmin puolin, joten kaksarin pitäisi soljua 317:lla ihan mainiosti. Kaljaakin riittäisi enenmmän läikyteltäväksi. Löysä keli voisi tarjota myös mahdollisuuden kokeilla uusia vitsikkäitä löysän kelin spinnurihmoja. Ne pienet 32mm pikalukot 3mm dyny-ydinten päissä näyttivät lähinnä suloisilta, vähän kuin kissapennuilta dobermannien seurassa kun vieressä oli jotain muita kymppimillisiä nirtsoja.

testbed.fmi.fi 18:00

testbed.fmi.fi 18:00

Autopilotilla lähtöaluetta kohti uusia naruja setvien, spinnua pakaten ja muuta muka tärkeää räpellellen. Lähtöalueella oli taas vähän katoa tungoksellisempiin tiistiksiin verrattuna, joku yksitoista näytti olevan pikaisesti, sekä melko varmasti väärin, laskettuna. Ja kuten viime kekkereissäkin, niin Sen oli taas ainoa 31.7. Tänään muut oli isosiskojen kanssa Master Class treeneissä.

Tällä kertaa päätettiin käydä pingaamassa starttimittariin sekä poiju että Kopukka, ja niin tehtiinkin. Etäisyyttä lähtöviivaan ei sitten ennen paukkua enää ainakaan pinnamies vilaissut kertaakaan. Ei ollut kyllä pahemmin tarvettakaan, sen verran nappilähtö oli taas luvassa. Kopukka liputti lyhyttä rataa G vastapäivään, eli ekalta punaiselta länteen käärmeluotojen taakse kiertään pieni ratapoiju ja takaisin. Tuulta oli joku 6 solmua (kyllä, tuulimittari toimi taas ja täysin kenenkään asialle mitään tekemättä) osapuilleen lounaasta.

Lähtötaktiikaksi keskusteltiin ”Kopukan kyljestä radalle ja näkemiin”. Lähtötaktiikaksi toteutui ”liian ajoissa Kopukalla ja terve”. Alla oleva olisi joko nostanut meidät yli Kopukasta tai ocs. Nöyrä kumarrus omalle tötöilylle ja 360 styyran kautta kiertäen 4playn perään, joka ajoitti ylhäältä oman laskunsa Kopukan kylkeen huomattavasti tätä kaksikkoa etevämmin. Siispä Sen lähti taas tokasta rivistä Kopukan vierestä etelään. Pinnamies korisi jotain dejavu juttuja, mutta ne eivät kiinnostaneet ketään.

Sen kulki kuitenkin mukavasti löysässä 8:n solmun tuulessa etelään ja kulmakin oli kohtuullisella tolalla muuhun kööriin nähden. Useampikin aikainen vendailija tuli kuitattua sekä oma leikkari löytyi ihan kohtuullisesti. Edessä olisi kuitenkin reachi länteen. Hieman epäilytti miten alimittainen ja huonokuntoinen G1 toimisi alimittaisen ja huonokuntoisen miehistön käskyttämänä riitsillä. Donna, 4play ja joku muukin edellä olija nosteli kirjaviaan ylös. Senin S3:n ollessa vielä neulomossa valmistumassa Senillä nostettiin peltiä huulille ja purjetta mantaagin sisäpuolelle. Sen verran muilla ne Spinnut kyllä sitten kaatuilikin, että mitään dramaattisia etuja ei sieltä monikaan raapinut. Tietämättä missä se poiju olisi, käärmeluotojen vihreältä ei nosteltu sitä mitä olisi kannattanut vaan Sen valui pikkasen liian alas muuta spinnujengiä seuraillen. Poiju löytyi ja sinne noustiin ihan kohtuullisesti kolmantena. Ympäri ja armoton sähellys kahteen pekkaan riuhtoen kirjavaa Hoodin AP:tä ylös ja vanhaa geettania rullalle. Tuulta olikin yhtäkkiä sen 10 solmua ja paluumatka tulisi nähtävästi olemaan puomi etustaagissa osastoa. Vieno kylmä hiki hipsi pinnamiehen selkään. 5 m/s sivureachi ei ollut ihan sitä, mitä punaviinipäissään oli pleissinoviisi miettinyt, kun niitä spinnunrihmoja oli solminut.

20130514_eteen

Ketä tuolla edessä nyt sitten olikaan, ainakin Solveig ja Donna. Alla on Lenco menossa ohi ja Subway pian siihen perään. Aika kivasti soivat barberin ja luun skuutin ohut ja paljas dyneema tossa venytyksessä kun niitä vähän näppäili.

20130514_luun_skuutti_zoom

Hyvin ne silti kesti. Vähän ohutta tuo kuorineen 5 millinen Liroksen dynynirtsa oli vinsseille.

20130514_leen_skuutti

Leellä nyt mitään ongelmia ollutkaan, selvästikään kun kerran oli näin hyvin aikaa valokuvailuunkin. Tämän tiukahkon leikkauksen jälkeen punaiselta suorakulma pohjoiseen. Tässä kohtaa moelmmat olivat katsovinaan, että se taipuu lieväksi paaraksi eli jiippi heti merkiltä ja sillä hyvä. Mielissä oli hyvin viime viikon rysäkarin ryssinnät. Mutta keli oli löysä ja jiippi meni kohtuullisesti, etenkin kahteen pekkaan sen kanssa sählätessä. Vaan kuinka ollakaan, se meni liian nopeasti, ja aikaisin. Se olikin ihan suoraa juoksua. Tässä kohtaa olisi pitänyt nöyrästi jiipata uusiksi ja hakea parempi, tai edes ylipäätänsä joku, leikkari maaliin.
Mutta veltto kaksikko, yhteensä kahdella tölkittömällä kädellä varustettuna sen sijaan keskustelikin ilman lämmöstä, kauniista ilmasta, työasioista ja kesäsuunnitelmista. Maaliin tultiin miten tultiin, tööt ja rievut alas ennen kotimoottorointia.

Helvetin kiva ilta oli, näkemättä tuloksia, eikä nämä illat tuloksilla muutu. Tällä kertaa ei edes keskusteltu tavoitteista. Hyvin toimineista löysän kelin naruista paljastui kyllä eräs epäoleellinen heikkous, mutta siitä tarkemmin myöhemmin, koska korjaustoimenpidekin tuli keksittyä ja siihen tarvitaan taas tilkkanen punaviiniä.

Tuuli: 4-10 kts SW-S
Rata: G vastapäivään
Tulokset: 6/11
Mukana: Kynde ja Hulu

Tiistikset 7.5.2013 – talven jälkeen

Kausi oli aukeamassa Senille tänä vuonna aiempia aikaisemmin. Peräti ekoihin tiistiksiin oli vene juuri ja juuri ehditty saada jonkin sortin purjehduskuntoon. Miehistöksi oli onnistuttu poikkeuksellisesti haalimaan kevään innoittamaa Suomen tasoituspurjehdusskenen terävintä kärkeä Senin tavanomaisen ja tavanomaista tylsemmän rinnalle.

Laiturilla harmiteltiin tuulimittarin toimimattomuutta. Se kuitattiin oivaksi tekosyyksi sille varalle, että jos kisasta ei tulisikaan legendaarista menestystarinaa. Tätä syytä ei nimittäin ollut listassa. Seuraavaksi spekuloitiin keulan valintaa. Senin G1 oli alkuunsakin joku 142% sallitun 150% sijaan ja viime vuosien vaurioiden jäljiltä liitsistä on kadonnut vielä monta senttiä lisää korjauksissa. Tällä verukkeella onnistuneesti peiteltiin laiskuutta ja päätimme jättää keulaan siellä jo valmiiksi olleen ykkösen.

20130507_tiistikset

Aurinko paistoi ja tuulta oli ihan ripsakasti suunnilleen sen jonkun 7-8m/s lounaasta mitä testebed lähiasemilta näyttikin. Lauttasaaren lähiympäristössä ei juuri muita veneitä vielä ollut kun kerrankin ajoissa matkasimme sen eteläpuolelle. Ripotellen sinne saapui kööriä, vähän tutummista Lenco, 4play, Donna ja Solveig sieltä bongatiin alkuunsa. Lähtöalueella näytti olevan kymmenisen venettä pörräämässä. Siispä ”kymmenen joukkoon!” otettiin tavoitteeksi. Joku hurjapää siinä ehdotteli myös että ”mitäs jos ei oltais pökä?”. Meillä ei ole ollut tapana pettyä näissä touhuissa.

Heti huomasi, että pinnamies oli valmistautumisessaan mietiskellyt naruja, öljyjä, maaleja, hiontaa, vessaa ja ties mitä sopimatonta mutta ei itse purjehdusta. Vailla mitään taktiikkaa haahuilimme ristiin rastiin lähtöaluetta. Rata oli ennakoarvailujen mukaisesti D ja vastapäivään. Haahuilun jälkeen sekoilimme lähtömerkeissä ja lopulta myöhässä kakkosrivistä Kopukan vierestä styyralla etelään. Boatspiidin kangerrellessa miehistö yritti tutustua veneeseen ja muistella että mihin muotoihin ne kankaat piti ylipäätään koittaa pingottaa. Ripsakka tuuli tarjoili tasaisesti muitutuksia pinnamiehelle tahmeasta talvikunnosta. Jupisi siellä miehistökin jotain jostain treenivajeistä.

Homma nyt sujui vielä jotenkuten Rönnkobbenille kryssien, siellä sentään yksi leikkari osui ja kobbenin vierestä saatiin pientä paikkoa aiemmille tötöilyille. Sieltä sivaria Rysäkarille. Edessä Donna ja Solveig vähän nostelivat toisiaan vähän etäämmällä ja välittömässä läheisyydessä 4play pysytteli meidän päällä. Valuttelimme sen alta kuitenkin rinnalle ja ohi, kun takaata teki tuloaan myös ensimmäiset isot. Tässä kohtaa tuumattiin, josko Rysäkarilta jiippi ja spinnu ylös paaralle, vai suoraan styyralle ja jiippi siitten pian perään. Olisi voinut tarkistaa kuinka lähellä se rysäkivi onkaan tai siitä olisi ehkä päässyt suoraan juostenkin jos olisi ottanut tiukasti. Ei mietitty, eikä otettu, tiukasti siis.

Rullan naru oli sotkussa luun skuutin kanssa ja jiippi antoi odottaa itseään. Sitten kun sitä päästiin viimein tekeen, niin leen kanssa sählättiin lisää. Kun kivet vaan läheni meni pinnamiehellä omat rusinalle ja oli pakko huutaa että ”iso menee nyt” vaikka puomi oli irti ja oli selvää, että hupia oli luvassa, ainakin kanssaveneilijöille. Seuraava huuto olikin ”falli auki”. Ja Ameriikassa olisi puhuttu isoista defconeista ja punaisten valojen vilkkuessa extroja olisi juossut ristiin rastiin. Meilläpä vain tyynesti uitettiin kangasta ja huuhdeltiin talven kuurat ja noet spinnun puomistakin, joka oli sentään kiinni sen ”turvanaruissa”. Jotain siinä ohittelevat vähän hymyilivät. Aiheestakin kyllä ei siinä mitään. Ilo olla avuksi.

Noloina lähdimme ontumaan virsarilla kohti melkkiä. Tarmokas miehistö puuskutuksista huolimatta pakkasi rätin uusiksi ja taas mentiin. Ainakin kaikki oli vielä ehjää ja miehistö veneessä. Melkin ”alamerkillä” spinnu pois ja loppu olikin vain taas sivaria maaliin. Taisi sinne alamerkille jäädä joku hymyilijä itse keulansa kanssa räpläämään. Meitä ei silti liiemmin enää hymyilyttänyt.

Söhläyksistä huolimatta oli kiva olla vesillä taas. Sitä voisi myös itse koittaa vähän jo valmistua kisaankin, eikä pelkästään valmistella venettä. Nyt oli talven jäljiltä vielä sänki kuurassa ja pallit jäässä. Mutta sää oli kaunis vaikka keli ehkä vähän turhan ripsakka näin ekaksi ulkoiluksi. Toisaalta kun uimaan pitäis oppia niin mitäs sitä kahlailemaan. Ensi kerralla on toivottavasti taas vähän helpompaa, kun hommat taas hiljalleen muistuu mieliin.

Rata: D vastapäivään
Tuuli: 7-8 m/s lounaasta
Tulos: 8/11
Mukana: Kynde, Markus, Juhani, Sinko

11.9.2012 Tiistaikisat

Tuuli: SW 13-18 kts

Oltiin aika naftisti taas mestoilla. Tultiin katteleen liputusta, joka meille näyttäytyi F-ratana vastapäivään. Ainakin olimme näkevinämme punaista keulassa ja sit joku japanin lipun kaltainen, luultavimmin se valkonen, jossa punainen ruutu, eli F. Ei ollut paljon aikaa jäädä tutkimaan kuvioita. Tuuli tuli lounaasta ja lähtö oli etelään. Kopukalla taas ryysistä luvassa. Ennusteiden mukaisesti mukana oli vain G1 ja kun tuulta nyt olikin ilosesti yli 14 solmua, niin oli selvää, että kangasta olisi taas kuitenkin snadisti liikaa krysseille. Alueella pyöri firsteistä Bella ja Thetis, mikä oli ihan kiva, koska niiden kanssa meillä vielä muodostuu jotain pöhinää toisin kuin kuuman ryhmän kanssa.

Mentiin häröilyalueelle rullaan keula auki ja ajateltiin sieltä laskea vauhdilla suosiolla vaikka vähän alemmas. Meni selkeästi vähän hösellyksen puolelle ja oltiin tuntuvasti myöhässä. Noh, päästiin kuitenkin myöhästyneen ylhäältä Kopukan kyljestä lähteen suht puhtaisiin. Siitä vaan etelään spiidiä hieroen, kun sitten ensimmäinen venda edessä ja puhtaista. Sitten ihmeteltiin hetki tuulen suuntaa ja kallioita joita kohti oltiin menossa ja varmisteltiin, että oltiin me ihan triviaalisti nousemassa helposti Melkille kohti sen etelänpuoleista jääpoijua. Sitten tuli toinen venda ja alkoi epäilykset kasvaa. Niitä tehtiin myös meidän takana. Ylhäällä edessä puhtaissa meni vielä Cosa Nostra ja päätettiin, että jos nekin vendaa niin me ollaan kujalla. Ja niinhän nekin käänyt. Eli se F oli ollut ykkönen (se Nippon-viiri) keskellä kopukkaa ja että oliko keulassa ollut E vai D oli sitten meille täysi arvoitus. Ovelammat olisi voineet kyllä jo tässäkohtaa päätellä, että D oltaisiin bongattu, joten sen oli pakko olla E, jota vaan ei huomattu sen punasen vierestä.

Vedettiin vähän pitkäksi ihmetellessä, mutta ainakin puhtaisiin. Sen verran se oli sivusta auki, että olisi ollut muuten vielä ihan hyväksyttävää, mutta tuulta oli niin paljon etten isoa voinut ottaa tuuleen lähes ollenkaan. Sitten tilanne meni ihan reijolle, kun Bon Bon nosti itsensä meidän eteen päälle. Jäätiin keula sen alle hankalaan paikkaan. Se oli niin lähellä että yksikin nostobroutsi ja me oltaisiin oltu sen kyljessä, joten isolle näkemiin. Ja kun ei ymmärrä tossa kohtaa nöyrästi hyväksyä kurat housuista ja lähteä pesulle, niin sit pitää vaan olla ja istua paskassa. Ilman vetoa ei siitä päästy kuin ontuen rinnalle ja sitten vastassa olikin Bella styyralla ja en tiedä oltaisiinko ihan ehditty edestä, mutta vendaksi meni, ja jopa vähän myöhässä.

Siitä sitten kryssien itäreunaa kohti Rönnkubbenia. Tällä kertaa kohtaamiset paaralla meni ihan perseeleen jokainen. Aina tuli joku iso sielta niin, että edestä ei ehditä ja jotain tyhmää oli tehtämä. Pari sellasta ja lisäksi vähän joka venda meni lepatteluksi ison purjeen, ripsakan tuulen ja vendrutiinin puutteen vuoksi. Kuitenkin Bella ja Thetis pysyivät takana, taisi olla niilläkin molemmilla ykköset ylhäällä. Toisaalta siellä täällä ympärillä oli sellasia veneitä jotka vihjasivat kyllä kokonaiskilpailussa häämöttävästä PageDown-sijoituksesta.

Nähtiin joku painelemassa etelään Rönnkubbenin jälkeen ja tuumattiin, että D. Ja kuinka ollakaan hetken päästä huomattiin veneitä kuitenkin liikaa sen poijun ympäristössä, joten vielä kerran muutettiin rataa, eli E. Poijulta alas ja spinnulle. Sopiva leikkaus tohon tuuleen ja jiipistä vihreitä kiertäen länttäkohti. Ympärillä oli lähinnä vain isompia kippoja, joten ei oikein ollut mitään kiritystäkään, joten annettiin vaan mennä ja sitten vielä jiipistä maaliin ilman draamaa. Bella ja Thetis pysyi takana loppuun asti ja se siitä.

Ei pahempia virheitä, mitä nyt ei juuri missään vaiheessa ollut hajua siitä mihin ollaan menossa, mutta alemmssa keskikakstissa nyt ei paljon rataa tartte navigoida. Sää oli taas lämmin pilvetön ja kivasti tuulta. G3 olisi ollut poikaa, mutta selvittiin siitä noinkin. Vendoihin tarttis vähän rutiinia lisää, mutta yhtälailla voisi aloittaa siitä, että vetäisi salkoon oikean rievun. Kiitos miehistölle hyvästä tohinasta. On toi vaan helvetin hauskaa puuhaa. Vielä ehkä ensi viikon torstaikisoihin, mutta muuten saattaa Sen alkaa valmistautua talveen. Allekirjoittanut saatta viellä seikkaila vierailijana muissa paateissa syksyn mittaan.

Mukana: Kynde, Hulu, Jussi, Sampsa

4.9.2012 Tiistaikisat – se ens kerta

Tuuli: SW 14-20 kts

Perustiistaitohina oli aluillaan. Kolmen innokkaan ukon voimin matkattiin taas snadissa hosussa lähtöalueelle, mutta mitäs sitä siellä pyöriin ku kisaamaan oltiin tulossa. Kopukka liputti, kuten vähän ounastelimmein, D-rataa ja tällä kertaa myötäpäivään. Tuulta lounaasta ihan ripsakasti ja ennusteissa voimistuen iltaa kohden. Oltais kiskottu kolmonen keulaan, mutta pyöräilevä kippari oli jättänyt sen kotiin. Ykkösellä oli mentävä vaikka ei ollut ku kaks gastia, joista kumpikaan ei ole sen kummoisempi punnus. Odotukset eivät oikein olleet taaskaan taivaissa. Vähän niinku, että kunhan selvitään. Mestoille oli vaivautunut vain yksi toinen Firsti, Bella. Varsin perinteikäs kisakumppani meille. Tällä kertaa meidän epävirallinen kestotavoite ”ei pökä firsti” tarkoittaisi kuitenkin myös ekaa Firstiä, joten vähän hankala asetelma ennakkoon. Mutta kun kerran eliitti poti krapulaa viikonlopusta niin mikäs siinä.

Lähtöviiva oli etelään ja eka merkki myös samalla suunnalla, joten kopukan vieressä tulis oleen taas ryysistä. Vähän sekaannusta taas lähtömerkeistä ku joku töötti tuli jo kybävaille. Selvittiin kuitenkin ja lähdettiin kiihdytteleen keskellä ja ryysiksessä. Aika pian pitikin niitata pois jonkun pakeista. Päästiin vähän ylemmäs ja sieltä jo pääsisi merkille, josta sivaria kohti melkin kääntöpoijua, mistä kryssi rysikselle alkaisi.

Merkiltä eteenpäin homma tuntu aika hyvältä. Vene kulki yllättävän hyvin vaikka miehistöä oli aika vähän kelissä, jossa siitä olisi ollut varmasti apua. Pian huomasimme Bellan keinuvan edessä päällä. Lähestyimme sitä, mutta välissä oli yksi H-vene jonka pakeista löysimme itsemme. Bella pääsi päältä ohi. Pian H-veneen päällä oli paskalla vielä yksi ekspressi. Siellä tuplapakeissa alkoi taas kirosanoja kuulua. Ikäänkuin viime kerran jälkeen vannotut valat olisi kokonaan unohdettu. Sen kyllä halusi mennä mutta me vaan ajoimme sitä kerta toisensa jälkeen seinään. Bellan perä lipui kauemmas ja kauemmas.

Merkillä muistimme, että ens kertahan on jo meneillään. Ryhdistäydyttiin ja tehtiin heti venda siitä puhtaisiin ja syvälle syvälle länteen, syvemmälle ku muut. Sieltä takas styyralla ja boutspiidi tuntu olevan aika hyvä. Edessä oleva Elan lähestyi ja alempana mutta vielä edellä menevä Bella lähestyi sekin. Päätettiin taas jatkaa pitkälle. Tuulta kun oli sen verran, että vendat oli vähän hankalia ykköselle, joten mitä vähemmän vendoja niin sitä vähemmän. Ristiin mentiin jo ihan Bellan vierestä.Jäljellä oli kolme Vendaa Rysiksen etelälle. Kääntäen vaan ja pian oli selvää, että Bellaa jää ja joku Elanikin siinä olisi kauraa. Näin kauas lähdöstä pääsi edellämme myös 4play Albini ja oli joku toinenkin siinä ihan hollilla. Hyvin ne kyllä vetää, pakkoa taas sanoa.

Rysiksellä yksi 36.7 kuittas meidät, mutta muuten vedettiin suht mitään sanomaton sivari kohti alamäkeä. Spinnun hoisti meni hienosti vähäiselläkin miehistöllä. Lännempänä tuulta oli enää joku 14 solmua. Kippari vain jätti ison vähän liian kiinni ja yksi puuska horjautti meidät ylös. Siitä toivuttiin kuitenin nopeasti ja varsin tyytyväisinä itseemme siitä huolimatta lähdimme alas ja vauhdilla.

Tehtiin ihan hyvä jiippi ja itää kohti. Tuuli pumppasi ihan reippaasti, mikä heilutteli apparenttia ikävästi. Spinnua sai koko ajan kiskoa vähän joka narusta. Yksi Elan, meidän viime kerran pakki, kuittasi meidät alamäessä, mutta nyt sivummalla otimme sitä kiinni. Yritin ajaa päälle,
mutta kun rupesivat nosteleen kiviä kohti, totesin etten ala jiippaan enää sen takia ja yritettiin livahtaa alta, mikä osapuilleen onnistuikin.

Edessä olisi 90 astetta vasemmalle ja mahdollisesti aika tiukka niitti. Tuulta tosiaan tässä kohtaa jo paikotellen yli 20 solmua. Tehtiin päätös, ettei yritetä pakottaa tota AP:tä siihen. Spinnu alas, iso yli ja ykköselle. Pian oli selvää että valinta oli aika hyvä. Vähän joka vene siinä maalisuoralla broutsaili aika ilosesti. Joku Audikin sieltä takaa jotain yritti, mutta lepatteli niin paljon ettei siitä mitään tullut. Edessä lähellä keikkunut Meri Anna elan sekin liputti niin paljon että pujahdimme edelle. Vasta muutama veneenmitta ennen maalia tuuli tössäs ja ne lipu takaa keulan aavistuken meidän edestä. Kirvelevää, joskin 1.17 vene olisi vienyt meitä vaikka olisi tullut perässäkin.

Meiltä aika ehjä suoritus. Viikonlopun treenailut Suomalaisten tasoituspurjehtijalegendojen mukana tepsi. Tehtiin paljon hyviä valintoja, meille aika vähän virheitä ja boutspiidi oli hyvän tuntuinen koko skaban ajan. Lähtösuora kun oltais hoidettu yhtä skarpistin niin homma olis voinut mennä jopa erinomaisesti. Joka tapauksessa oltiin ekaa kertaa ajamalla eka Firsti, kun Firstejä on mestoilla enenmmän kuin yksi. (viimeviikollahan me otettiin kuokkaan huolella Melisandelta, mutta ne olivat varastaneet, joten se oli meille eka tekninen ”eka firsti”) Kun eliitti on poissa niin pienet juhlii, niinhän se menee. Helvetin kivaa oli kuitenkin ja ihan vain ehjä oma suoritus toi kyllä hyvän mielen koko jengille. Iso kiitos Hululle ja Markukselle. Homma meni meidän mittakaavalla putkeen.

Ku tulokset tulee, niin eiköhän meidät löydä taas sieltä page-down-osastosta, mutta mitäs sitten.

Tais muuten mennä trackin nauhotus taas vituiksi. Se perkeleen Androidin sailing softan beta haukkaa pahasti nauhotuksissa. Tää oli nyt viides putkeen joka meni käsille yksistään sen takia. Täytyy turvautua varmempiin trackin nauhottajiin. Ovelampi kaveri olisi ehkä jo aikasemmin heittänyt kirveen kaivoon. Se vain vaikutti yksärissä etevältä softalta ja sillon se vielä toimikin iha hyvin.

Mukana: Kynde, Hulu, Markus

28.8.2012 Tiistaikisat – kakkakahlaus

Päästiinpäs taas viivalle. Vähän hosu meinas tulla. Volvo huusi hätää Larua kiertäessä, mutta vielä siellä oli veneitä eikä kellokaan ollut ihan kuutta. Täyttävauhtia ryskättiin lautakuntaveneelle tihrustaan minkälainen liputus siellä olisi tällä kertaa luvassa. Tuulta tuli 308:sta 10 solmua ja rapiat, joten elokuinen lähtölinja oli sen mukainen, kohti luodetta. Joku keltapunainen siellä oli sen keltaisen sijasta, joten joku poiju jossain lähellä pitäisi kiertää. Luvassa oli F-rata vastapäivään. Eli kryssi sille pikku poijulle, spinnulla melkin eteläpuolelle, sit kaksi sivutuulta ja kryssi melkiltä takas viivalle. Sen verran oli veneitä viivan toisella puolella, ettei ollut mitään toivoa sitä lisäpoijua spotata. Noh, me ei oltais eka, joten lähtötaktiikka oli taas se ”antaa niiden hosua ja kiroillaan sitten paskoissa”. Harvinaisen hyvin tuo taktiikka purikin.

Valuteltiin viivan koillispuolellle, iso ylös, volvo unille, venda, rulla auki ja jäljellä olikin enää pari minuuttia starttiin. Alla ei ollu kuin yksi leikkarilla, eikä sekään nostaisi meitä liikaa. Hidasteltiin vähän ja valuteltiin viivan tuntumaan suhteellisen lähellä lautakuntavenettä ja tööt muutaman sekunnin yli. Lystikkäästi siellä oli monta venettä viivan väärällä puolella tulossa keulat edellä vastaan. Ilmeisesti ihan kaikki eivät muistaneet elokuun vastatuulilähtöjä. Kyllä siellä lautakunta vene suomilippua nostelikin monille merkiksi.

Yhden tikin kryssi sille pikku poijulle, joka hiljaksiin näyttäytyi kun kiireellisimmät olivat sen kiertäneet. Meillä hyvä valmistautuminen näyttäytyi HTR:n myötäsen paluureissun paikoissa olevina genoan skuuttipisteinä. Noh, tikit oli lyhyitä, mutta täten myös huonoja. Spinnu nostettiin rauhallisesti ja rintsikoille. Aikamme niitä ihasteltuamme riuhdoimme ne auki ja matka jatku kohti melkkiä. Se ainoa toinen firsti, Melisande, kiskasi meidän alusvaatemanööverin siivittämänä hyvän kaulan. Tähän totesimme, että menkööt.

Tuuli nousi snadisti 12-14 solmuun, mutta suunta säilyi. Yksi jiippi ennen melkin poijua ja olikin jo aika ottaa spinnu alas. Lähdettiin sivuosuudelle. Hiukka tahmealta tuntu kulku. Ei vedetty tarpeeksi ylös ja jäätiin Merianna Elanin paskoihin pahasti. Mutta mikäs nauha se siellä keulasta veteen menee. Uiteltiin siinä spinnun pussia sitten siellä vartin verran. Ihmekös oli jotenkin kankeeta. Pussi ylös ja jatkettiin matkaa kiroillen. Sitten sitä vauhtiakin alko oleen ihan iloisesti, mutta alta ei päästy kun paskamuuri oli vastassa. Päälle nousuun ja nostatteluun menikin loppu etappi. Just ennen rysäkaria meille tarjottiin vihjettä siitä mitä kannataisi tehdä seuraavaksi, kun ekat kiertäjät nosti reilusti ylös meidän edestä. Ei noteerattu muuten ku että ”väistelkööt, meil on styyra”. Merkki ympäri ja paluumatkalle, taas liian alas. Päällä oli oikea lauma joko paskansi meidät taakseen. AWA oli paluulla siinä 80 tietämillä. Se on liian vähän meidän Macgyverille, riitseriä oltais kaivattu. Ja jonkun sen tapaisen moni esiin kaivokin. Hiljaksiin hinailimme sonnasta itseä ylemmäs geellä, mutta ahterin tuntumassa nysväämiseen oli taas tyydyttävä ja pian oltiinkin taas Melkillä. Siitä suht mitäänsanomaton kryssi byyriin ja homma hyvä. Veneitä oli edessä ja takana, suurin osa edessä.

Tuloksia odotellessa, mutta kutina on se, että on täysin mahdolsta, että emme olleet pökä, vaikka aika vaisu meidän esitys olikin. Ja jos vaikka oltiinkin niin luoteistuuli tuntui hauskalta vaihtelulta, sää oli kaunis ja oli helvetin kiva olla taas touhuamassa. Pökä-firsti me kyllä oltiin. Melisande meni menojaan jättäen meitä joka osuudella snadisti. (Jaa, Melisande oli sitten OCS, mutta eipä se nyt sinänsä mitään muuta.)

Ens kerralla vois taas vähän vähemmän kahlata muiden pakeissa, mutta arvaahan sen, että me ollaan taas jonkun ääliön kanssa nostelemassa ja pilaamassa molempien kisat. Ja taas vannotaan, että sitä seuraavalla kerralla ei lähdetä raivonosteluun vaan koitetaan rynnäköidä alta. Genoan skuuttipisteiden siirtelyyn kaipais vähän rutiinia. Ne oli taas lähtiessä jossain ihan missä sattuu ja siinä tulee sössittyä ihan turhaan, kun ei vaivudu niitä vetään paikoilleen, edes osapuilleen, heti alkuunsa. Ens kerralla. 🙂

Nyt sentään oltiin jyvällä lähdössä, tiedettiin mitä tehdä ja minne mennä. Ja mikä tärkeintä, nyt jo ilmoja tarpeeksi molempiin jäljellä oleviin tiistiksiin.

Tackin nauhotus meni poskelleen, enkä jaksa sitä varalaitteesta kaivaa.

Mukana: Kynde, Hulu, Markus

Miehistövajaus tiistiksissä

Liekö edelleen ”vatsatautisia” vai vaan tuhannen kyrpiintyneitä koko touhuun. Lapsenhoitokuviotkin haukkasi niin vaimostakaan en saanut gastia. Jäi menemättä. Elokuussa sitten taas…

5.6.2012 Tiistikset – Hidas riemuliputus

Kauden tokiin tiistiksiin lähdettiin taas kerran intoa uhkuen. Mukana oli aavistuksen vihreä miehistö ja appiukkokin mukana ekaa kertaa. Toisaalta keli näytti lepposalta eikä meille pärjääminen ole pakollista, useimmiten jopa mahdotonta. Tuulta oli jotain 5 m/s hujakoilla, joten ykkönen eteen ja kolmoset kylmään. Taas kiirettä pitäen urku auki saarta kiertäen lähtöalueelle.

Lähtöalueella kuultiin kympin töötti, sitten venailtiin vitosta jota ei tullutkaan, mutta neljän kohdalla kyllä törähti. Tehtiin sitten kokemuksen puutteessa tulkinta että noinkohan lähtö on puskettu minuutilla eteenpäin. No siinä sitten sekoiltiin ja märvellettiin lähtö kunnolla myöhään. Nahkeasti lähdettiin kryssiin muutaman skeidan vendan siivittäminä. Merkiltä länteen ja huomattiin ettei oltu kyllä ainoat joilla lähtö oli menny sekasin. Fun First ja Happy II olivat vielä takana. Mutta meilläpä oli ballasti pitkin kippoa ja sivutuulessa niin hyvä trimmi että Fun First tuli helposti rinnalle vaihtaan parit kommentit lähtömerkkien ihmetyksistä. Kohteliaasti pyysin läski laidalle, kiskottiin kaikista paitsi punasista ja johan alko taas Fun First lähestyä perä edellä. Kantaan kiinni Käärmesaaren merkille ja taas ruvettiin tikkaan. Vendat oli rau-hal-li-sia eikä yhtään auttanut että taktikoin meille parit turhat lisätikit. Jouduttiin taas skarppaan kunnolla, jotta päästiin lähemmäs kilpakumppaneita. Pidemmällä paaralla meillä kävikin sitten parempi laulu siinä missä Fun First joutu vendaan tilaa muille ja päästiin taas kantaan kii. Kääntö kaakkoon Rysakaria kohti ja kulma aukesi.

Taas oli hyvä tilaisuus keksiä jotain hölmöä ja sitä en jättänyt käyttämättä. Fun First ajeli yhden X-79:n kanssa vähän ylemmäs ja kun yksi X-35 tuli peitteleen koko poppoota näin olemattoman tilaisuuden lähteä vähän lasketteleen vauhdeilla editse. Seuraus oli että jäätiin siellä alempana sitten kuitenkin sen 79:n paskoihin, boat spiidi ihan perseelle ja Fun First kiskoi huomattavasti ylempänä komean kaulan. Hattu käteen ja takana oli toki vielä yksi föörsti. Keskityttäneen sen pitämiseen siellä. Happy II hoitelikin itsensä rysäkarille mallikkaammin ja otti meitä kiinni ilkeästi.

Rysäkarilta kohti Melkkiä ja spinnu ylös, hitaasti ja huonosti. Tässä vaiheessa ei edes vielä tajuttu kuinka huonosti. Saatiin kuitenkin se sitten kulkeen kivasti ja Happy II jäi ja Fun First, joka kyllä oli jo tavottamattoman kaukana, alkoi lähestyä sangen mukavasti. Jiipi ja kurkotellen Melkin eteläpuolelta kohti maalia. Taisi olla samainen Herrin Rouge joka edessä borachaili ja meillä taas pysyi reachi ihan kivasti pullakasta Macgyver-spinnusta huolimatta, päälle eteen, näkemiin ja kohti maalia. Fun First minuutin edessä tööttäs. Happy II taakse. Uhurua ei nähty ku lähtöalueella.

Mutta sitten oma töötti ja himaan, tai niin me meinattiin. Laukastiin spinnu keulasta ja … ei tipu ei. Fallin lukko puoliauki? Ei. Mastolla seistään sen päällä? Ei. Mastolla Markus yrittää työntää velttoa spinnun fallia mastoon. Ei perkeleen perkele. Kaiken sen lepatuksen ja sekoilun lomasta näky, että siellahan se on rullalla. Nosto oli jääny vajaaksi ja se oli pyörähtänyt rullan nostoleikarin ympärille. Onneksi rulla aukes ja fallikin irtos sen myötä ja voitiin viimein lopettaa muitten naurattaminen. Ja kun tuonkaan jälkeen mitään ei ollut hajonnut, keneenkään ei kolaroitu, oli hauskaa eikä pökäkään oltu, niin ei kai voi kuin olla ihan tyytyväinen. Vähän komedian puolelle meni, mutta haitanneeko tuo.

Takeaway:

– virheistä voi oppia, jos ei ekasta mene jakeluun, niin perinteinen tehokeino on toisto

Mukana: Kynde, Katri, Jorma, Markus, Jussi

29.5.2012 Tiistikset – Kauden eka… ja sen mukasesti

Edessä kauden eka startti Senillä. Odotukset varsin matalalla hyvin menneestä Emiksestä huolimatta. Ite menin kipolle herätteleen sitä purjehduskuntoon jo iltapäivästä ja hommat oli vielä levällään ku kööriä alkoi valua veneeseen. Kuin ihmeenkaupalla se saatiin kuitenkin osapuilleen kelvolliseen kuntoon. Vantit jäi kyllä kovemman kelin 44,33,ht asetuksille, mikä nyt ei ehkä ollut tarkoitus ottaen huomioon että ennakkoon oli odotettavissa yksinumeroisia solmutuulia. Lähtöaluetta lähestyessä tuulta kuitenkin oli jotain 10-14 solmua ja puuskissa ripaus enemmän. Veikkailtiin että laimenee kuitenkin. Toisaalta ihan sama kun g3 oli autotallissa ja reiviköydet laittamatta isoon, niin ei tarttenut paljon miettiä.

Startissa oli tarkoitus olla kolhimatta ja ehtiä viivan yli ennenku se suljetaan. Lähestyminen suijikin aika ok ja itse taktikoimatta päädyttiin jarrutellen seuraan jotain toista firstiä. Ajauduttiin alamerkille ja toisin kuin edellä menevä Penelope, joka onnistui pääseen muiden alta pois, niin me jäätiin kyllä komeasti koko fleetin pasoihin. Siitä nousu tikulle ja toisin kuin jotkut me jouduttiin tikkaan sinne useampaan kertaan. Tikulta tuuli aukes ja siitä sitten Melkin jääpoijua kohti.

Jääpoijulta alko kryssi kohti ylämerkkiä Rysäkarin vieressä. Kryssillä tuli huomattua, että vaikka hekkiä vähän riuhdoin minkä pystyin niin mun leen D1:t lerpatti ja iso oli silti  muodottomasti pussilla. Ylägaija oli meillä irti ja heilui vapaana shaalinkien tasolla. Kiva kiva, lupaa hyvää spinnulegille. Boutspiidi oli ympäröiviin takaryhmän firsteihin nähden ihan ok osan aikaa. Mutta sillä välin kun viisi kuudesta (kippari pinnassa mukaan luettuna) yrittää heilutella kaikkia veneen naruja, sekä venettä yhtälailla, jotta se yg saataisiin takas alas niin boutspiidi ottaa osumaa ja tuhdisti. Siinä sitten Uhuru karkasi kokonaan ja Fun Firstkin kuittasi meidät. Totesimme että vitut yg:stä ja menneeän nyt vaan sinne ylämerkille. Nordzee Jyrkin kesäriepu toimi ihan hyvin ja vaikka isoa ei haluttuun muotoon koskaan saatu, niin nousukulma oli meillä siinä aallottomassa kelissä suhteellisen hyvä. Onnistuimme nipistän uudestaan Fun Firstin edelle ylämerkille. Siitä sitten ympäri ja heti sen jälkeen otettiin YG:n nouto tosissaan. Aikaa meni mutta saatiin se sieltä lopulta alas. Sillä välin Fun First ja melkein kaikki muutkin olivat jo menneet.

Spinnu ylös sukalla. Ei mitään hienoa siinä. Sukka painoi sen ylhäältä kasaan kun se sukka jäi jopa nostamatta ihan ylös. Pari jiippiä ja jääpoijulle. Myöhässä sitä alas merkillä ja ahtaaksi kävi. Ei sentään törmäilty ja valkosella köplöteltiin maaliin. Ei edes uudestaan jaksanut spinnua nostaa.

Keli oli kaunis ja tuulta sen 8-15 solmua moinaten loppua kohti. Hauskaa oli ja mitään ei  rikottu. Sijat 5/7 firsteistä ja 31/39 overall ovat ehkä nekin liikaa tuosta ropelluksestamme, mutta toisaalta se oli eka startti ja eka tiistis suurimmalle osalle ylipäätään. Eipähä sentään oltu pökä.

Takeaway:

– vantit löysemmälle löysempiin keleihin, etenkin D1:t sais olla löysemmällä

– hekkiä on ehkä ihan hyvä lyhentää, mä haluun sen lisävälityksen takas

– uusi kesä-G1 tulee oleen ihan mukava purje kesälle, tattis vaan Nordzeen Jyrkille

– puomin ylä- ja alanaru saisivat olla kyllä eri väriset

Mukana: Kynde, Katri, Karo, Markus, Sampsa, Hulu