Sen

Kevään viimeisiin tiistiksiin oli paikalle tulossa Markus ja maismemia vaihtaneen Fannin kalustosta Ville. Ennusteissa oli lännestä luoteeseen kiertyvää jostain kahdeksasta kenties viiteen-kuuteen moinaavaa iltakeliä. Matkalla satamaan tuuli kyllä tuntui aavistuksen ripsakammalta, mutta fillarin selästä on sitä aina aika vaikea arvioida. Laiturilla oli edelleen Suursaarta sekä Suomea liputtava Sen. Hienoinen ihme siinä väsymyksessä oli, että purjeet oli vaivauduttu laskea ja vene oli joillain köysillä kiinni laiturissa.
Kun viikonlopun rojuja ja jätteitä oli saatu siivottua vähäsen oli aika lähteä lampsimaan lähtöalueelle.

Uusi LOW

Matkalla Hoskilta kaarsi ulos uusi LOW, käsittääkseni eka First 34.7 Suomessa. Kisakiukkuinen Farrin tekele näyttää ensisilmäyksellä iso- ja pikkusiskonsa lehtolapselta, mutta taitaa kätkeä taakseen vähän enemmän jytinää kuin retkihenkisemmät sisarensa.

Lähtöalueella oli aika kiukkuisia sutareita ennusteisiin nähden, liikaa G1:lle, mutta liputettu T-rata alkaisi ekan lyhyen lähtöylämerkin jälkeen alamäellä ja ennusteet tohkeilivat moinausta. Senin patalaiskalle pinnamiehelle siinä oli kosolti syitä olla hötkyilemättä yhtään ja jättää keulaan just se purje mikä siellä sattui olemaan.

Lähdössä jäi taktikointi vähän vähemmälle, mutta merkit oli kerrattu ja nyt Kopukkakin laukoi haulikolla kajauksia, joilla mantereellakin olisi voitu käskyttää starttikelloa. Parin päämäärättömän venkuran jälkeen löysimme itsemme keskeltä viivaa joskin ajallaan. Lähtö sinänsä ajoittui ihan oivasti vaikka vauhtia olisi saanut olla enemmän. Jatkoimme styyran vähän pitkäksi ja oli pakko hivuttautua köörin mukaan leikkarille vasta aika lähellä kääntömerkkiä. Perseelleenhän se meni. Tilaa ei ollut kun albinit ja hoot ryskäsivät niin peräkkäin poijulle, että ainoa mihin pääsimme jäisi vajaaksi ja jäikin. Tilan puutteen vuoksi ei ollut oikeastaan muuta kuin tehdä se mitä tehdään kun ei ekalla onnistu. Uudella yrityksellä pieni firstin mentävä kolo vähälukuisesta fliitistä kuitenkin löytöi ja pääsimme alamäkiosuudelle.

Ripsakoiden sutarien ja vähäpäisen miehistön vuoksi päätimme riuhtaista vähän pienemmän pallon keulaan ja antaa plattiksen jauhaa. No eihän se silleen liiku ja rinnalla Hoot ja Albinit laukkasi samoja vauhteja.

Mitä pienet edellä…

T:n kääntöpaikka oli alamerkki tänään, punainen jääpoiju Tammakarin vieressä. Kivikko siinä näytti sen verran uhmakkaalta, että päätimme vetää nolla-riskillä (sekä arvoida etäisyyden ihan päin helvettiä) ja otimme spinnun alas niin kaukana poijusta että olisimme voineet nostaa toisen tilalle ja vaikka tiskata astiat.

Takaisin tultiin kryssilla Audin näyttäessä tietä. Albinit ympärillä kulki ikävän hyvin. Etummaista emme koskaan edes tavoittaneet eikä ohitetutkaan jääneet taakse sen vertaa, että eipä tarvitsisi taaskaan sijoituksista paljon perustaa. Töötti kolmantena, mikä taitaa olla se sentään meille jonkin sortin uutuus. Kisa oli kuitenkin ihan hauska ja kivaa oli. Vähän harmittaa ja ihmetyttää miksei ensi viikolla ole enää tiistiksiä, mutta sentään elokuussa taas on.

Elokuussa taas…

Senin kevätkisat ovat paketissa ja syksy taitaa alkaa samoilla kulmilla elokuun alussa KoPun järjestämällä yksinpurjehduksella. Siinä välissä luvassa on kesäpurjehdusta perheen kesken.

Keli: 5-9 m/s NW
Rata: T vastapäivään
Tulokset: 6/12 (ainoa 31.7)
Mukana: Kynde, Markus, Ville

Sääennusteiden mukaan luvassa oli luvattoman löysä keli. Niin löysä, että varustamo päätti heittää kesä G1:n eteen. Mukaan oli lähdössä perusköörin lisäksi foorumeilta poimittua vahvistusta 505-skenestä. Doylen Matt Hodgson onnistui vielä juuri ajoissa tiputtaa Senille upouuden S3:n, joten sikäli luvassa oli ihan mielenkiintoinen kisa.

Lähtöalueella Senillä alkoi rihmarähinä, kun löysemmän kelin spinnunskuuteista innoistui koko kööri. Sitten siellä tuli 6-7 m/s ripsakoita puuskia ja rihmat vaihtui köysiin. Eikä aikaakaan kun puuskat kaikkosi ja taas katseet kävivät rihmoissa, mutta kaikki energia tuli käytettyä siihen ja enää jaksettu huhkia.

Kopukan kympinmerkkiä ei kuullut kukaan, starttimittaria arvottiin ees sun taas ja päätettiin mennä GPS-ajalla. Kopu liputti radaksi Hollannin lippua punaisella, eli se joku uus vastapäivään. Ilman muistikuvia ja aikaa surffata totesimme, että kyllä joku tien näyttää. Kellon ja rihmojen kanssa säätämisen jälkeen löysimme lopulta itsemme kopukan vierestä, mutta käytännössä kolmannesta rivistä. Vähän eteen ja venda pakeista pois. Sitten tuuli kyllä aukesi, eli kiitos vaan siitäkin sitten. Senin vauhti oli kuitenkin ihan ok ja ohitimme jatkuvaa aukeamista vähätelleen parkeeraneeen Miloun. Thetis oli jossain kauempana edessä ja veikkaisin, että Melisande oli vielä kauempana.

Hento 4m/s tuuli, jolla fliitti marssi kaakkoon jatkoi aukeamistaan. Ovelampi osa fliitistä rynni vähän ylemmäs, mutta Senillä siinti silmissä edessä olevat firstit ja siinä muitten pakeissa tehtiin matkaa, kunnes alkoi olla selvää, että se tapiuisi vielä spinnulle. Ja Senilläpä oli vielä uutuuden ripsakka S3. Hoistihommat alkoi vähän pystymetsästä, mutta pienen säädön jälkeen uusi punainen levähti auki.

Se todella nousi hienosti ja tuulen jatkuva aukeneminen oikeastaan vain nosti puomia. Kumminkaan luuta ei esille ehditty vetää. Tammakarin jääpoijulla, joka viimein paljastui kääntömerkiksi, olikin sitten ruuhkaa. Vähän alimiehitettynä päätettiin ottaa riitseri ajoissa alas rynniä genualla takas, koska niin näytti tekevän ensimmäiset kääntäjätkin. Oltiin päästyThetiksen kantaan kiinni ja iloinen havainto oli, että Sen veti aavistuksen ylemmäs tai ainakin vähän napsakammin. Melkin kohtaalla limpsittiin ohi. Ja vaikka tekisi mieli sanoa, ettei taakse kateltu, niin ei voi, koska kyllä kateltiin. Milou oli myös saanut reivut ojennukseen ja kärkkyi Senin takalistossa. Tuuli moinasi tässä vaiheessa reippaasti ja varmaan kaikkien iloski Kopukka oli hinannut itsensä Larun länsimerkille maalia viivaileen. Hennosti piinailleen noustiin sille lännelle ja tööt.

Fliittiin nähden ei se tainnut kovin kaksisesti mennä, oli vähän manööverit hakusessa vaikka ilman suurempi tössimisiä niistä selvittiinkin. Ihan ok huitasu ja keli oli todella lämmin. Ja varustamokin hihkui onnesta kun uusi S3 pääsi heti tekemään sitä, mitä sen pitääkin. Löysästä kelistä huolimatta oli kyllä taas kerran helvetin kiva käydä vähän vesillä.

Keli: 2-6 m/s S-SW
Rata: T vastapäivään
Tulokset: 17/23, 2/4 First 31.7
Mukana: Kynde, Markus, Jusa

Varustamo aloitti tänään hommat ajoissa veneellä. On vähän kaikenlaista kamaa kerääntynyt kevään mittaan asennusta odottamaan. Levangin muutoksista aloitettiin.

Pystyblokin kautta ravulle ja sielä yksi ja sama naru yli toiselle puolen. Paljon tätä pidemmälle ei kuitenkaan tänään ehditty. Kuvassa näkyy hyvin myös putsaamaton sitlooda. Näistä on luvassa lisäreportaasia jahka tulee valmista.

Mutta ei mennyt kisahipat tänään ihan kuin Strömsössä. Ukkoja perui viime metreillä ja taas oli kaksaria tarjolla. Tuulta oli luvassa sitäkin taas ihan ripsakasti jostain idästä, vähän kuin viikko sitten. Venehommissa välillä mittaria väijyessä se huiteli vajaassa 20 solmussa ja puuskissa yli. Keulaan valittiin kolmonen ja ennusteiden mukaiseen keliin päätettiin isoon otta yksi sisään. Myöhässä lähdettin ja myöhässä tultiin viivalle. Oltaisiin ehditty vähemmän myöhässä perinteiselle lähtöpaikalle, mutta viivaa oli hinattu lännemmäksi niin, että muutama minuutti myöhässä jiipattiin poijuille ja lähdettiin muun köörin perään. Jossain köörin etuosissa huiteli Melisande ja Lutra Lutra sekä vähän taaempana nähtiin Milou. Rataa ei vaivauduttu edes tarkistamaan Kopukasta vaan lähdettiin seurailemaan muita. Lyhyen tuumauksen päätteeksi päätettiin jättää spinnun kanssa kekeilemättä kahteen mieheen.

Avonaista halssia paineltiin Melkin eteläpuoleiselle poijulle, josta slööriä rysäkaria kohti, eli F tai D. Eipä siitä slööristä mitään tullut ilman spinnua, mutta ei sitä kaikki muutkaan vaivautuneet. Meitä ei silti moinen vaivannut ja jätimme jopa ison reivin avaamatta todettuamme ensiksi että sen voisi hyvin avata. Rysäkarilta fliitti heitti vastapäivään ympäri, eli F, ja kryssien takaisiin. Parilla tikillä oltiin melkillä melkein Miloun kannassa kiinni, mutta siitä aukesi uusi myötäri ja Milou karkasi sitten spinnun turvin ja me keksityimme maisemiin ja höpöttelyyn. Tuulikin vähän moinasi ennen muutamia hyviä puuskia larun takana. Töötillä oltiin käytännössä pökä vaikka joku H-vene sieltä vielä tuli.

Eihän tuosta sitten sen kummpempaa tullut, vähän nyt g3:n skuuttipisteitä ja trimmiä sai haettua. Keli oli kaunis ja ihan kivaa kyllä oli. Parit lisäkädet olisi olleet poikaa eikä yhtään olisi haitannnut, että oltaisiin oltu alueella ajoissa. Saatiin sentään myös Jussi taas vesille, mutta vähän on köyhää osallistujien kanssa. Pitää alkaa uteleen jostain vähän lisää jengiä remmiin.

Tuuli: 7-11 m/s
Rata: F vastapäivään
Tulokset: pökä
Mukana: Kynde ja Jussi

Kauden toiset tiistikset olivat edessä. Pienessä miehistökadossa Sen oli taas merille menossa. Ennakkotiedoista poiketen vierailevat veteraanit joutuivat estyneinä jättämään tämän kellunnan väliin. Lisäksi viime tingassa rekrytyt punnuksetkin jättivät tulematta. Paikalla oli pinnamiehen lisäksi ja onneksi kuitenkin rautainen annos Oulun tasoituspurjehduseliittiä jämäkällä Inferno-kokemuksella varustettuna. Testbed näytti joku 2 m/s ja ehkä lounaasta ja ennusteissa oli jotain 4:n molemmin puolin, joten kaksarin pitäisi soljua 317:lla ihan mainiosti. Kaljaakin riittäisi enenmmän läikyteltäväksi. Löysä keli voisi tarjota myös mahdollisuuden kokeilla uusia vitsikkäitä löysän kelin spinnurihmoja. Ne pienet 32mm pikalukot 3mm dyny-ydinten päissä näyttivät lähinnä suloisilta, vähän kuin kissapennuilta dobermannien seurassa kun vieressä oli jotain muita kymppimillisiä nirtsoja.

testbed.fmi.fi 18:00

Autopilotilla lähtöaluetta kohti uusia naruja setvien, spinnua pakaten ja muuta muka tärkeää räpellellen. Lähtöalueella oli taas vähän katoa tungoksellisempiin tiistiksiin verrattuna, joku yksitoista näytti olevan pikaisesti, sekä melko varmasti väärin, laskettuna. Ja kuten viime kekkereissäkin, niin Sen oli taas ainoa 31.7. Tänään muut oli isosiskojen kanssa Master Class treeneissä.

Tällä kertaa päätettiin käydä pingaamassa starttimittariin sekä poiju että Kopukka, ja niin tehtiinkin. Etäisyyttä lähtöviivaan ei sitten ennen paukkua enää ainakaan pinnamies vilaissut kertaakaan. Ei ollut kyllä pahemmin tarvettakaan, sen verran nappilähtö oli taas luvassa. Kopukka liputti lyhyttä rataa G vastapäivään, eli ekalta punaiselta länteen käärmeluotojen taakse kiertään pieni ratapoiju ja takaisin. Tuulta oli joku 6 solmua (kyllä, tuulimittari toimi taas ja täysin kenenkään asialle mitään tekemättä) osapuilleen lounaasta.

Lähtötaktiikaksi keskusteltiin ”Kopukan kyljestä radalle ja näkemiin”. Lähtötaktiikaksi toteutui ”liian ajoissa Kopukalla ja terve”. Alla oleva olisi joko nostanut meidät yli Kopukasta tai ocs. Nöyrä kumarrus omalle tötöilylle ja 360 styyran kautta kiertäen 4playn perään, joka ajoitti ylhäältä oman laskunsa Kopukan kylkeen huomattavasti tätä kaksikkoa etevämmin. Siispä Sen lähti taas tokasta rivistä Kopukan vierestä etelään. Pinnamies korisi jotain dejavu juttuja, mutta ne eivät kiinnostaneet ketään.

Sen kulki kuitenkin mukavasti löysässä 8:n solmun tuulessa etelään ja kulmakin oli kohtuullisella tolalla muuhun kööriin nähden. Useampikin aikainen vendailija tuli kuitattua sekä oma leikkari löytyi ihan kohtuullisesti. Edessä olisi kuitenkin reachi länteen. Hieman epäilytti miten alimittainen ja huonokuntoinen G1 toimisi alimittaisen ja huonokuntoisen miehistön käskyttämänä riitsillä. Donna, 4play ja joku muukin edellä olija nosteli kirjaviaan ylös. Senin S3:n ollessa vielä neulomossa valmistumassa Senillä nostettiin peltiä huulille ja purjetta mantaagin sisäpuolelle. Sen verran muilla ne Spinnut kyllä sitten kaatuilikin, että mitään dramaattisia etuja ei sieltä monikaan raapinut. Tietämättä missä se poiju olisi, käärmeluotojen vihreältä ei nosteltu sitä mitä olisi kannattanut vaan Sen valui pikkasen liian alas muuta spinnujengiä seuraillen. Poiju löytyi ja sinne noustiin ihan kohtuullisesti kolmantena. Ympäri ja armoton sähellys kahteen pekkaan riuhtoen kirjavaa Hoodin AP:tä ylös ja vanhaa geettania rullalle. Tuulta olikin yhtäkkiä sen 10 solmua ja paluumatka tulisi nähtävästi olemaan puomi etustaagissa osastoa. Vieno kylmä hiki hipsi pinnamiehen selkään. 5 m/s sivureachi ei ollut ihan sitä, mitä punaviinipäissään oli pleissinoviisi miettinyt, kun niitä spinnunrihmoja oli solminut.

Ketä tuolla edessä nyt sitten olikaan, ainakin Solveig ja Donna. Alla on Lenco menossa ohi ja Subway pian siihen perään. Aika kivasti soivat barberin ja luun skuutin ohut ja paljas dyneema tossa venytyksessä kun niitä vähän näppäili.

Hyvin ne silti kesti. Vähän ohutta tuo kuorineen 5 millinen Liroksen dynynirtsa oli vinsseille.

Leellä nyt mitään ongelmia ollutkaan, selvästikään kun kerran oli näin hyvin aikaa valokuvailuunkin. Tämän tiukahkon leikkauksen jälkeen punaiselta suorakulma pohjoiseen. Tässä kohtaa moelmmat olivat katsovinaan, että se taipuu lieväksi paaraksi eli jiippi heti merkiltä ja sillä hyvä. Mielissä oli hyvin viime viikon rysäkarin ryssinnät. Mutta keli oli löysä ja jiippi meni kohtuullisesti, etenkin kahteen pekkaan sen kanssa sählätessä. Vaan kuinka ollakaan, se meni liian nopeasti, ja aikaisin. Se olikin ihan suoraa juoksua. Tässä kohtaa olisi pitänyt nöyrästi jiipata uusiksi ja hakea parempi, tai edes ylipäätänsä joku, leikkari maaliin.
Mutta veltto kaksikko, yhteensä kahdella tölkittömällä kädellä varustettuna sen sijaan keskustelikin ilman lämmöstä, kauniista ilmasta, työasioista ja kesäsuunnitelmista. Maaliin tultiin miten tultiin, tööt ja rievut alas ennen kotimoottorointia.

Helvetin kiva ilta oli, näkemättä tuloksia, eikä nämä illat tuloksilla muutu. Tällä kertaa ei edes keskusteltu tavoitteista. Hyvin toimineista löysän kelin naruista paljastui kyllä eräs epäoleellinen heikkous, mutta siitä tarkemmin myöhemmin, koska korjaustoimenpidekin tuli keksittyä ja siihen tarvitaan taas tilkkanen punaviiniä.

Tuuli: 4-10 kts SW-S
Rata: G vastapäivään
Tulokset: 6/11
Mukana: Kynde ja Hulu

Kausi oli aukeamassa Senille tänä vuonna aiempia aikaisemmin. Peräti ekoihin tiistiksiin oli vene juuri ja juuri ehditty saada jonkin sortin purjehduskuntoon. Miehistöksi oli onnistuttu poikkeuksellisesti haalimaan kevään innoittamaa Suomen tasoituspurjehdusskenen terävintä kärkeä Senin tavanomaisen ja tavanomaista tylsemmän rinnalle.

Laiturilla harmiteltiin tuulimittarin toimimattomuutta. Se kuitattiin oivaksi tekosyyksi sille varalle, että jos kisasta ei tulisikaan legendaarista menestystarinaa. Tätä syytä ei nimittäin ollut listassa. Seuraavaksi spekuloitiin keulan valintaa. Senin G1 oli alkuunsakin joku 142% sallitun 150% sijaan ja viime vuosien vaurioiden jäljiltä liitsistä on kadonnut vielä monta senttiä lisää korjauksissa. Tällä verukkeella onnistuneesti peiteltiin laiskuutta ja päätimme jättää keulaan siellä jo valmiiksi olleen ykkösen.

Aurinko paistoi ja tuulta oli ihan ripsakasti suunnilleen sen jonkun 7-8m/s lounaasta mitä testebed lähiasemilta näyttikin. Lauttasaaren lähiympäristössä ei juuri muita veneitä vielä ollut kun kerrankin ajoissa matkasimme sen eteläpuolelle. Ripotellen sinne saapui kööriä, vähän tutummista Lenco, 4play, Donna ja Solveig sieltä bongatiin alkuunsa. Lähtöalueella näytti olevan kymmenisen venettä pörräämässä. Siispä ”kymmenen joukkoon!” otettiin tavoitteeksi. Joku hurjapää siinä ehdotteli myös että ”mitäs jos ei oltais pökä?”. Meillä ei ole ollut tapana pettyä näissä touhuissa.

Heti huomasi, että pinnamies oli valmistautumisessaan mietiskellyt naruja, öljyjä, maaleja, hiontaa, vessaa ja ties mitä sopimatonta mutta ei itse purjehdusta. Vailla mitään taktiikkaa haahuilimme ristiin rastiin lähtöaluetta. Rata oli ennakoarvailujen mukaisesti D ja vastapäivään. Haahuilun jälkeen sekoilimme lähtömerkeissä ja lopulta myöhässä kakkosrivistä Kopukan vierestä styyralla etelään. Boatspiidin kangerrellessa miehistö yritti tutustua veneeseen ja muistella että mihin muotoihin ne kankaat piti ylipäätään koittaa pingottaa. Ripsakka tuuli tarjoili tasaisesti muitutuksia pinnamiehelle tahmeasta talvikunnosta. Jupisi siellä miehistökin jotain jostain treenivajeistä.

Homma nyt sujui vielä jotenkuten Rönnkobbenille kryssien, siellä sentään yksi leikkari osui ja kobbenin vierestä saatiin pientä paikkoa aiemmille tötöilyille. Sieltä sivaria Rysäkarille. Edessä Donna ja Solveig vähän nostelivat toisiaan vähän etäämmällä ja välittömässä läheisyydessä 4play pysytteli meidän päällä. Valuttelimme sen alta kuitenkin rinnalle ja ohi, kun takaata teki tuloaan myös ensimmäiset isot. Tässä kohtaa tuumattiin, josko Rysäkarilta jiippi ja spinnu ylös paaralle, vai suoraan styyralle ja jiippi siitten pian perään. Olisi voinut tarkistaa kuinka lähellä se rysäkivi onkaan tai siitä olisi ehkä päässyt suoraan juostenkin jos olisi ottanut tiukasti. Ei mietitty, eikä otettu, tiukasti siis.

Rullan naru oli sotkussa luun skuutin kanssa ja jiippi antoi odottaa itseään. Sitten kun sitä päästiin viimein tekeen, niin leen kanssa sählättiin lisää. Kun kivet vaan läheni meni pinnamiehellä omat rusinalle ja oli pakko huutaa että ”iso menee nyt” vaikka puomi oli irti ja oli selvää, että hupia oli luvassa, ainakin kanssaveneilijöille. Seuraava huuto olikin ”falli auki”. Ja Ameriikassa olisi puhuttu isoista defconeista ja punaisten valojen vilkkuessa extroja olisi juossut ristiin rastiin. Meilläpä vain tyynesti uitettiin kangasta ja huuhdeltiin talven kuurat ja noet spinnun puomistakin, joka oli sentään kiinni sen ”turvanaruissa”. Jotain siinä ohittelevat vähän hymyilivät. Aiheestakin kyllä ei siinä mitään. Ilo olla avuksi.

Noloina lähdimme ontumaan virsarilla kohti melkkiä. Tarmokas miehistö puuskutuksista huolimatta pakkasi rätin uusiksi ja taas mentiin. Ainakin kaikki oli vielä ehjää ja miehistö veneessä. Melkin ”alamerkillä” spinnu pois ja loppu olikin vain taas sivaria maaliin. Taisi sinne alamerkille jäädä joku hymyilijä itse keulansa kanssa räpläämään. Meitä ei silti liiemmin enää hymyilyttänyt.

Söhläyksistä huolimatta oli kiva olla vesillä taas. Sitä voisi myös itse koittaa vähän jo valmistua kisaankin, eikä pelkästään valmistella venettä. Nyt oli talven jäljiltä vielä sänki kuurassa ja pallit jäässä. Mutta sää oli kaunis vaikka keli ehkä vähän turhan ripsakka näin ekaksi ulkoiluksi. Toisaalta kun uimaan pitäis oppia niin mitäs sitä kahlailemaan. Ensi kerralla on toivottavasti taas vähän helpompaa, kun hommat taas hiljalleen muistuu mieliin.

Rata: D vastapäivään
Tuuli: 7-8 m/s lounaasta
Tulos: 8/11
Mukana: Kynde, Markus, Juhani, Sinko

Tuuli: SW 13-18 kts

Oltiin aika naftisti taas mestoilla. Tultiin katteleen liputusta, joka meille näyttäytyi F-ratana vastapäivään. Ainakin olimme näkevinämme punaista keulassa ja sit joku japanin lipun kaltainen, luultavimmin se valkonen, jossa punainen ruutu, eli F. Ei ollut paljon aikaa jäädä tutkimaan kuvioita. Tuuli tuli lounaasta ja lähtö oli etelään. Kopukalla taas ryysistä luvassa. Ennusteiden mukaisesti mukana oli vain G1 ja kun tuulta nyt olikin ilosesti yli 14 solmua, niin oli selvää, että kangasta olisi taas kuitenkin snadisti liikaa krysseille. Alueella pyöri firsteistä Bella ja Thetis, mikä oli ihan kiva, koska niiden kanssa meillä vielä muodostuu jotain pöhinää toisin kuin kuuman ryhmän kanssa.

Mentiin häröilyalueelle rullaan keula auki ja ajateltiin sieltä laskea vauhdilla suosiolla vaikka vähän alemmas. Meni selkeästi vähän hösellyksen puolelle ja oltiin tuntuvasti myöhässä. Noh, päästiin kuitenkin myöhästyneen ylhäältä Kopukan kyljestä lähteen suht puhtaisiin. Siitä vaan etelään spiidiä hieroen, kun sitten ensimmäinen venda edessä ja puhtaista. Sitten ihmeteltiin hetki tuulen suuntaa ja kallioita joita kohti oltiin menossa ja varmisteltiin, että oltiin me ihan triviaalisti nousemassa helposti Melkille kohti sen etelänpuoleista jääpoijua. Sitten tuli toinen venda ja alkoi epäilykset kasvaa. Niitä tehtiin myös meidän takana. Ylhäällä edessä puhtaissa meni vielä Cosa Nostra ja päätettiin, että jos nekin vendaa niin me ollaan kujalla. Ja niinhän nekin käänyt. Eli se F oli ollut ykkönen (se Nippon-viiri) keskellä kopukkaa ja että oliko keulassa ollut E vai D oli sitten meille täysi arvoitus. Ovelammat olisi voineet kyllä jo tässäkohtaa päätellä, että D oltaisiin bongattu, joten sen oli pakko olla E, jota vaan ei huomattu sen punasen vierestä.

Vedettiin vähän pitkäksi ihmetellessä, mutta ainakin puhtaisiin. Sen verran se oli sivusta auki, että olisi ollut muuten vielä ihan hyväksyttävää, mutta tuulta oli niin paljon etten isoa voinut ottaa tuuleen lähes ollenkaan. Sitten tilanne meni ihan reijolle, kun Bon Bon nosti itsensä meidän eteen päälle. Jäätiin keula sen alle hankalaan paikkaan. Se oli niin lähellä että yksikin nostobroutsi ja me oltaisiin oltu sen kyljessä, joten isolle näkemiin. Ja kun ei ymmärrä tossa kohtaa nöyrästi hyväksyä kurat housuista ja lähteä pesulle, niin sit pitää vaan olla ja istua paskassa. Ilman vetoa ei siitä päästy kuin ontuen rinnalle ja sitten vastassa olikin Bella styyralla ja en tiedä oltaisiinko ihan ehditty edestä, mutta vendaksi meni, ja jopa vähän myöhässä.

Siitä sitten kryssien itäreunaa kohti Rönnkubbenia. Tällä kertaa kohtaamiset paaralla meni ihan perseeleen jokainen. Aina tuli joku iso sielta niin, että edestä ei ehditä ja jotain tyhmää oli tehtämä. Pari sellasta ja lisäksi vähän joka venda meni lepatteluksi ison purjeen, ripsakan tuulen ja vendrutiinin puutteen vuoksi. Kuitenkin Bella ja Thetis pysyivät takana, taisi olla niilläkin molemmilla ykköset ylhäällä. Toisaalta siellä täällä ympärillä oli sellasia veneitä jotka vihjasivat kyllä kokonaiskilpailussa häämöttävästä PageDown-sijoituksesta.

Nähtiin joku painelemassa etelään Rönnkubbenin jälkeen ja tuumattiin, että D. Ja kuinka ollakaan hetken päästä huomattiin veneitä kuitenkin liikaa sen poijun ympäristössä, joten vielä kerran muutettiin rataa, eli E. Poijulta alas ja spinnulle. Sopiva leikkaus tohon tuuleen ja jiipistä vihreitä kiertäen länttäkohti. Ympärillä oli lähinnä vain isompia kippoja, joten ei oikein ollut mitään kiritystäkään, joten annettiin vaan mennä ja sitten vielä jiipistä maaliin ilman draamaa. Bella ja Thetis pysyi takana loppuun asti ja se siitä.

Ei pahempia virheitä, mitä nyt ei juuri missään vaiheessa ollut hajua siitä mihin ollaan menossa, mutta alemmssa keskikakstissa nyt ei paljon rataa tartte navigoida. Sää oli taas lämmin pilvetön ja kivasti tuulta. G3 olisi ollut poikaa, mutta selvittiin siitä noinkin. Vendoihin tarttis vähän rutiinia lisää, mutta yhtälailla voisi aloittaa siitä, että vetäisi salkoon oikean rievun. Kiitos miehistölle hyvästä tohinasta. On toi vaan helvetin hauskaa puuhaa. Vielä ehkä ensi viikon torstaikisoihin, mutta muuten saattaa Sen alkaa valmistautua talveen. Allekirjoittanut saatta viellä seikkaila vierailijana muissa paateissa syksyn mittaan.

Mukana: Kynde, Hulu, Jussi, Sampsa

Tuuli: SW 14-20 kts

Perustiistaitohina oli aluillaan. Kolmen innokkaan ukon voimin matkattiin taas snadissa hosussa lähtöalueelle, mutta mitäs sitä siellä pyöriin ku kisaamaan oltiin tulossa. Kopukka liputti, kuten vähän ounastelimmein, D-rataa ja tällä kertaa myötäpäivään. Tuulta lounaasta ihan ripsakasti ja ennusteissa voimistuen iltaa kohden. Oltais kiskottu kolmonen keulaan, mutta pyöräilevä kippari oli jättänyt sen kotiin. Ykkösellä oli mentävä vaikka ei ollut ku kaks gastia, joista kumpikaan ei ole sen kummoisempi punnus. Odotukset eivät oikein olleet taaskaan taivaissa. Vähän niinku, että kunhan selvitään. Mestoille oli vaivautunut vain yksi toinen Firsti, Bella. Varsin perinteikäs kisakumppani meille. Tällä kertaa meidän epävirallinen kestotavoite ”ei pökä firsti” tarkoittaisi kuitenkin myös ekaa Firstiä, joten vähän hankala asetelma ennakkoon. Mutta kun kerran eliitti poti krapulaa viikonlopusta niin mikäs siinä.

Lähtöviiva oli etelään ja eka merkki myös samalla suunnalla, joten kopukan vieressä tulis oleen taas ryysistä. Vähän sekaannusta taas lähtömerkeistä ku joku töötti tuli jo kybävaille. Selvittiin kuitenkin ja lähdettiin kiihdytteleen keskellä ja ryysiksessä. Aika pian pitikin niitata pois jonkun pakeista. Päästiin vähän ylemmäs ja sieltä jo pääsisi merkille, josta sivaria kohti melkin kääntöpoijua, mistä kryssi rysikselle alkaisi.

Merkiltä eteenpäin homma tuntu aika hyvältä. Vene kulki yllättävän hyvin vaikka miehistöä oli aika vähän kelissä, jossa siitä olisi ollut varmasti apua. Pian huomasimme Bellan keinuvan edessä päällä. Lähestyimme sitä, mutta välissä oli yksi H-vene jonka pakeista löysimme itsemme. Bella pääsi päältä ohi. Pian H-veneen päällä oli paskalla vielä yksi ekspressi. Siellä tuplapakeissa alkoi taas kirosanoja kuulua. Ikäänkuin viime kerran jälkeen vannotut valat olisi kokonaan unohdettu. Sen kyllä halusi mennä mutta me vaan ajoimme sitä kerta toisensa jälkeen seinään. Bellan perä lipui kauemmas ja kauemmas.

Merkillä muistimme, että ens kertahan on jo meneillään. Ryhdistäydyttiin ja tehtiin heti venda siitä puhtaisiin ja syvälle syvälle länteen, syvemmälle ku muut. Sieltä takas styyralla ja boutspiidi tuntu olevan aika hyvä. Edessä oleva Elan lähestyi ja alempana mutta vielä edellä menevä Bella lähestyi sekin. Päätettiin taas jatkaa pitkälle. Tuulta kun oli sen verran, että vendat oli vähän hankalia ykköselle, joten mitä vähemmän vendoja niin sitä vähemmän. Ristiin mentiin jo ihan Bellan vierestä.Jäljellä oli kolme Vendaa Rysiksen etelälle. Kääntäen vaan ja pian oli selvää, että Bellaa jää ja joku Elanikin siinä olisi kauraa. Näin kauas lähdöstä pääsi edellämme myös 4play Albini ja oli joku toinenkin siinä ihan hollilla. Hyvin ne kyllä vetää, pakkoa taas sanoa.

Rysiksellä yksi 36.7 kuittas meidät, mutta muuten vedettiin suht mitään sanomaton sivari kohti alamäkeä. Spinnun hoisti meni hienosti vähäiselläkin miehistöllä. Lännempänä tuulta oli enää joku 14 solmua. Kippari vain jätti ison vähän liian kiinni ja yksi puuska horjautti meidät ylös. Siitä toivuttiin kuitenin nopeasti ja varsin tyytyväisinä itseemme siitä huolimatta lähdimme alas ja vauhdilla.

Tehtiin ihan hyvä jiippi ja itää kohti. Tuuli pumppasi ihan reippaasti, mikä heilutteli apparenttia ikävästi. Spinnua sai koko ajan kiskoa vähän joka narusta. Yksi Elan, meidän viime kerran pakki, kuittasi meidät alamäessä, mutta nyt sivummalla otimme sitä kiinni. Yritin ajaa päälle,
mutta kun rupesivat nosteleen kiviä kohti, totesin etten ala jiippaan enää sen takia ja yritettiin livahtaa alta, mikä osapuilleen onnistuikin.

Edessä olisi 90 astetta vasemmalle ja mahdollisesti aika tiukka niitti. Tuulta tosiaan tässä kohtaa jo paikotellen yli 20 solmua. Tehtiin päätös, ettei yritetä pakottaa tota AP:tä siihen. Spinnu alas, iso yli ja ykköselle. Pian oli selvää että valinta oli aika hyvä. Vähän joka vene siinä maalisuoralla broutsaili aika ilosesti. Joku Audikin sieltä takaa jotain yritti, mutta lepatteli niin paljon ettei siitä mitään tullut. Edessä lähellä keikkunut Meri Anna elan sekin liputti niin paljon että pujahdimme edelle. Vasta muutama veneenmitta ennen maalia tuuli tössäs ja ne lipu takaa keulan aavistuken meidän edestä. Kirvelevää, joskin 1.17 vene olisi vienyt meitä vaikka olisi tullut perässäkin.

Meiltä aika ehjä suoritus. Viikonlopun treenailut Suomalaisten tasoituspurjehtijalegendojen mukana tepsi. Tehtiin paljon hyviä valintoja, meille aika vähän virheitä ja boutspiidi oli hyvän tuntuinen koko skaban ajan. Lähtösuora kun oltais hoidettu yhtä skarpistin niin homma olis voinut mennä jopa erinomaisesti. Joka tapauksessa oltiin ekaa kertaa ajamalla eka Firsti, kun Firstejä on mestoilla enenmmän kuin yksi. (viimeviikollahan me otettiin kuokkaan huolella Melisandelta, mutta ne olivat varastaneet, joten se oli meille eka tekninen ”eka firsti”) Kun eliitti on poissa niin pienet juhlii, niinhän se menee. Helvetin kivaa oli kuitenkin ja ihan vain ehjä oma suoritus toi kyllä hyvän mielen koko jengille. Iso kiitos Hululle ja Markukselle. Homma meni meidän mittakaavalla putkeen.

Ku tulokset tulee, niin eiköhän meidät löydä taas sieltä page-down-osastosta, mutta mitäs sitten.

Tais muuten mennä trackin nauhotus taas vituiksi. Se perkeleen Androidin sailing softan beta haukkaa pahasti nauhotuksissa. Tää oli nyt viides putkeen joka meni käsille yksistään sen takia. Täytyy turvautua varmempiin trackin nauhottajiin. Ovelampi kaveri olisi ehkä jo aikasemmin heittänyt kirveen kaivoon. Se vain vaikutti yksärissä etevältä softalta ja sillon se vielä toimikin iha hyvin.

Mukana: Kynde, Hulu, Markus