Sen

First 31.7 ja höpinää purjehduksesta

Avainsana-arkisto: 2012

17.-18.8.2012 Helsinki Tallinna Race 2012 – west is perseest

Toinen kautemme pääsessioista oli edessä. Sääennusteet povasivat todella löysää keliä. Ennakon mukaisesti kippo piti saada kevyeksi. Varusteiksi tuli mukaan oikeastaan vain edellytykset varmaan perille pääsyyn, eli pelkkä G1 ja AP spinnu sekä dieseliä ja kaljaa molempia tavallista enemmän. Oli siellä joku pullo lähdevettäkin kaffea varten. Merivesi oli aika vilposta ja itse sen verran uupunut töihin paluusta, että veneen pohja sai jäädä putsaamatta vaikka kuinka söi miestä ajatus lähteä löysään keliin koko kesän mudat liukasteina. Ensi vuonna panostetaan pohjaan.

HTR 2012 tuuliennusteet perjantailta

Perjantaina oli aikaa tihrustella sääennusteita ja informatiivisimmalta tuntui jälleen kerran FORECA-ETAn venenetin tuuliennusteet, jotka oli suhteellisen samaa mieltä fmi:n kanssa. Ehkä en vain osaa tulkata Tsekin poikien tai Nooan ennusteita paikallisiksi, mutta mun Suomenlahden tulkinnat niistä ovat lähes poikkeuksettä vituillaan (ja mitä Tallinnassa kaljatuoppien takaa kuulin, niin ainakin windguru oli ennustellut ihan jotain muuta kuin toteutumaa). Noh, oma tulkinta forecan ennusteista oli että illalla kohti löysää lounaistuulta (n. 4-6 solmua), joka moinaa snadisti ja lähtee shiftaan länteen ja sit aamusella intoutuu nousen kymmenen hujakoille kiertyen jopa lännen yli. Kuvissa myös oli kategorisesti lännempänä tuulta enempi. Tosta taktiikaksi ”west is best”. Rikiin en vaivautunut koskemaan vaikka kuinka löysää oli luvassa. En muistanut sillon ku olisin ehtinyt enkä enää ehtinyt kun viimein muistin.

Lähtöalueelle limpsittiin Rysäkarin itäpuolelta. Tuulta tuntui olevan sentään snadisti ja jostain sielä 220 hujakoilta ennusteiden mukaisesti. Uudella lähtöalueella viiva oli sen suuntanen että yläpääty lautakuntaveneen vierestä olisi ehdoton valinta, joten siellä varmasti tulisi oleen ruuhkaa, ja olikin. Sinne mekin sitten sunnattiin ajatuksella, että tokaan riviin suosiolla, mutta jos edes pääsis reunaan tai lähelle. Spottasimme Penelopen alempana hakemassa hyvää leikkaria poijulle. Harmiksemme siellä oli vino pino veneitä välissä. Sillä seurauksella että ahdasta siellä sitten tosiaan olikin. Niin ahdasta että me vedettiin suosiolla 360 yläkautta lautakuntaveneen vieressä odotellen, että se ruuhka ja kolistelu sieltä aukeaa. Kumma kyllä vaikka Perttu niin perkeleesti huusi nostamista, niin aika moni silti vaan änkes sinne väliin. Alemmallahan on täysi oikeus, suorastaan velvollisuus, nostaa muut tosta aina viivan yli tai poijun ohi. Minuutti töötistä ylitettiin mekin viiva sen sumpun perältä, mutta sentään laidasta. Melko puhtaissa päästiin lähestyyn ekaa merkkiä, mikä nyt oli ihan ok meille. Yli 40 mailin kisaan on musta parempi lähteä minuutin myöhässä, ilman naarmuja, OCS:n uhkaa tai pendaavia protesteja tai vakuutuskäsittelyjä. Merkiltä jatkettiin itään ja vähän kankean spinnun nostelun jälkeen lyhyt niitti Trutkubbenin eteläpuolen jääpoijulle, mistä jatkettiin etelään kryssillä. Tuuli oli mietoa ja selvästi etelänpuolellla lounaasta.

Trim trim vaan ja saatiin Sen kulkeen ihan mukavasti meidän rupisesta G1:stä ja paskasesta pohjasta huolimatta. Edessä olevat firstit pysyi jotenkin paikoillaan ja sivulla huomasimme iloksemme tällä kertaa oli Fun Firstin vuoro kangerrella boatspiidin kanssa. Oli melkoista herkkua kuulla huudeltuja syytöksiä sähkömoottorilla huristelusta kun snadin puuskan turvin lampsimme reippaasti ohi jostain vähän ennen meitä lähteneestä. Meille toi on kuitenkin tilanteena vähän sama ku Nykänen saisi kehuja siisteistä keskieurooppalaisista juomatavoistaan – harvinaista, perusteetonta ja vähän uskomatontakin.

Siitä sitten koko lauma puski styyralla eteläkaakkoon kuitenkin jääden kasuunista. Tuuli shiftas lähemmäs etelää ja olimme sentään ekojen mukana heittämässä styyralle. Eikä aikaakaan ku lähes kaikki paukutti paaralla. Ei tullut vastashiftiä, mutta perstuntuma oli että se kulki paremmin grosis-kasuuni linjan lännen puolella ku slobopuolella. Niinpä me vedettiin aika syvälle the taktiikan mukaisesti. Olisi vaan voinut vetää pidemmällekin, koska Kasuunin leikkarille tultiin turhan aikasin. Tässä kohtaa alkoi olla jo sen verran pimeätä ettei muista firsteistä enää tehty näköhavaintoja ennen auringonnousua joskus Aegnan jälkeen. Kasuuni vedettiin niin läheltä kuin uskalsin ja siitä sitten tiukkana kohti läntistä lounasta. Päätettiin pitää edelleen the taktiikasta kiinni ja vetää hyvä niitti länteen eikä lähdettäis turhan aikasin tiputteleen.

Ilta oli pimeä ja lämmin. Miehistö kiusas toisiaan kuuluttamalla tähdenlennot toisilleen, mikä sai refleksin omaisesti päät kääntyileen turhaan ja välillä myös koko veneen. Oli selvää että tarkkaan mitoitetusta kaljasta ei selviäsi selvänä, mutta sillä ei selvittäisi paljon lauantai aamua pidemmälle. Kaikenlaisia tekosyitä koitettiin kehitellä kaljojen avaamiseen mitoituksesta piittaamatta. Oma lehmä ojassa päätin keittää miehistölle kahvit. Suodatinjauhatteinen jokureilunkaupanmerianpaska, johon jouduin turvautuun duunista käsin unohdettuani ostaa jotain vähän säädyllisempää, puristu meidän frentspressistä läpi melkoiseksi mujuksi. Jos uhraa sijoituksia ottamalla painolastiksi presson, niin kannattaisi ottaa siihen sopivia murujakin. Ja toisaalta jos aikoa keittää tahnaa, niin voisi yhtä hyvin jättää pannun ja vedenkin pois ja lusikoida sitä vaikka merivesi kostukkeella. Piemässä väsyneille merenkulkijoille se monjä kuitenkin kelpasi ja kun perään tarjoiltiin taas olutta, niin kaikki oli kyllä linjoilla ”ttu että tää on siistii”. Venus nousi idästä ajomiehen alle tehden hienon sillan suhteellisen siloiseen meren pintaan. Shifti antoi odottaa itseään ja brg matalalle pieneni pienenemistään. Ensin tuli pienet nousut länteen. Tuumattiin vaan että ”stay on target”. Sitten yksi puuska ja humps, Venusta seurasi meille Aunus. Hätänen venda ja perkeleen perekele, koko yön kierto tuli kerralla. Kohtaus loppui kultavitosen sanoihin ”It came from behind…”. Oltiin yli helvetisti ja eiku suoraan spinnulle. Sentään teimme sen heti verrattuna ympäröiviin veneisiin, joista pahiten pihalla olleet jatko tuuliajoa iloisesti luoteeseen. Apparentti oli meille siinä 85 hujakoilla ja löysässä tuulessa kippo kuitenkin sentään kulki hyvää kyytiä, mutta selvää oli että huomattavasti aikasemmin etelään tikanneet olivat tehneet paremman valinnan. Pilkkopimeässä spinnuttelua auttoi perkeleesti tyttären otsatikka, jonka pistin keulaluukun saranoihin valaseen siitä pleksin läpi koko riepua. Siitä tuli tosi sopiva tasainen hohde koko purjeelle ja skuuttaaminen sekä ajamien sujuivat ihan leppoisasti. Toinen otsatikka oli keskiluukun vastaavassa saranassa valottamassa maston prostarttia, mikä sekin oli aika hyvä järjestely.

Tuuli shiftaili Tallinnaa lähetyttäessä ees-sun-taas (aika pitkälti ennusteiden mukaisesti näin jälkikäteen katsottuna). Meidän oolpörpös spinnu oli sen verran riitsikykynsä rajoilla että heti tilaa ollessa ajelimme ylemmäs peläten vastakiertoa, mistä meitä palkittiin sitten myötäkierrolla ja vitutusbisseillä. Radiosta kuulimme Lutra Lutran ja Penelopen ohittavan Aegnaa reilusti ennen meitä. Taidettiin kuulla Joonatan 2 ja joku muukin sieltä. Muita ei kuultu, mutta karu totuus meidän lännen valloituksesta oli jo käynyt ihan selväksi.

Auringon noustessa tuuli alkoi moinata. Veneitä oli molemmin puolin, mutta hienommalta näytti spinnulauma takanamme. Samalla bongasimme taas ekat firstitkin pitkään aikaan. Watatait oli edessä ja Fun First sekä Anastacia takana. Tuumattiin, että hyvä homma. Ei olla sentään pökä ja matkaakin oli sen verran että joutuu ja pääsee vetään loppuun asti. Otimme Watataittia vielä kiinni selvästi ja huomasimme ettei Anastacia uudella ilmeisesti kevyemmän kelin spinnullaan eikä Fun Firstkään olleet tulossa mukaan. Fun First taisi ajautua Anastacian kanssa hippasille, joten me voitiin murheitta keskittyä Watataitin tavottamiseen. Yritettiin hinata itsemme sen päälle, mutta ei oikein päästy ja sitten tulikin pläkä. Jäljellä oli 5 mailia matkaa, mutta homma pistettiin seis kaikille. Joku me nähtiin suhteellisen lähellä vaihtavan spinnun fokkaan. Vetivät sen aika kiinni ja rimpsuttelivat isoa. Ne onnistui siinä vähän liikkumaan muiden roikuttaessa värikkäitä kankaitaan. Ite me sitä ensiksi ihmeteltiin, sitten arvioitiin ja todettiin että hyvä kikka, mutta ei uskallettu riskeerata omaa kahinaamme, kun ei oikein tiedetty mistä siinä oli edes kyse. Tuuli palasi kuten oli lähtenytkin, tasapuolisesti. Se tuli kuitenkin hieman sivummasta ja Watatait edessä lopetti riitsinsä eka. Meillä valahti punttiin ja vaihdettiin G1:lle mekin loppu matkaksi kun twa painu 80:n paikkeille ja allekin. Valintamme oli itseasiassa aika huono. Mä en saa G1:llä tota liikkuun 60-80 apparent kulmilla yhtään vitun mihinkään. En tiedä mistä se kiikastaa, mutta joka kerta sama juttu. Vikaa on ainakin miehessä ja purjeessa, mutta voi olla vielä muuallakin. En tiedä. Watatait kisko meihin kaulaa helposti ja se sitten siitä. Me oltais voitu hyvä tovi kiskoa spinnulla huomattavasti kovempaa, varsinkin kun tuuli aavistuksen shiftas takas lännemmäs. Oltaisiin vaikka sitten vedelty karvan verran vajaaksi maalista ja korjattu lopuksi ylemmäs G1:llä. Sen verran helvetillinen tuntuu olevan meidän ero spinnu reachin ja avonaisen ykkösen välillä. Noh, takana olleet sentään pysy siellä vaikka watatait jäi sitten saavuttamatta. Luvassa oli enää tööt ja siitä laituriin. Kello oli jotain vähän jälkeen seitsemän sijoituksella 8/12.

Puhetta oli että viralliset tekosyyt keskinkertaiseen tulokseen voisivat olla perillä paljastunut ylimääräinen hammastahnatuubi, jonka Hulu oli ottanut mukaan eksplisiittisistä kielloista huolimatta, sekä paluumatkalla löytyneet 2kpl leathermaneja, joista toisen olisin kyllä voinut jättää laiturille. Mutta fakta on se että painopuolella meillä meni ihan ok. Etenkin kaljamitoitus onnistui ihan nappiin. Vähempi olisi ollut paha homma ja enempi olisi jäänyt juomatta. Ruokaa ei ollut likaa kun ei sitä oikein ollut ylipäätään. Painoa taisi olla ylimääräistä vain miehistöllä, mistä ei tällä kertaa ollut sanottavaa apua, päinvastoin. Todellisia tekosyitä ovat pikemminkin paskanen pohja ja loppusuorallaan laahustava ykkönen. Ja aina kun lähdetään spinnuille niin voi toki koittaa urputtaa että mutku-meil-ei-oo-ku-tää-yks-aapee. Tähän tulee kyllä muutos kunhan vain saisin päätettyä ettäkö löysän kelin vmg vai kovempaankin ehkä taipuva lättänä riitseri, molempiin ei riitä massit joten pitää nyt sitten arpoa kummalla taholla me onnutaan pahemmin.

Jälkikäteen ajateltuna tohon pitää silti olla ihan semityytyväinen. Miehistön ja kipparin kokemus huomoiden suoriuduimme koko yöstä ihan hyvin. Monta asiaa meni ihan hyvin, eikä virheitä tehty mitenkään roppakaupalla. Vauhdinkaan kanssa ei tuntunut olevan pahempia ongelmia. Vain perinteinen G1 sivusella tuntui heikolta. Otsikosta huolimatta turha tässä Länttä tai säätä on syytellä. Kyllä se perseily taas tuli ihan omasta alotteesta. Nyt uudestaan katsoen tarkemmin tuulikuvia niin vedimme jo niillä tiedoilla selvästi yli. Kello oli enemmän kuin miltä sillon tuntui. Ja kuvan 03:00:n tuuli oli ennusteissakin lännempi kuin mitä muistelin yöllä sitä shiftiä odotellessa. Ei olisi haitaksi jos tuota kuvien väijymisen taakkaa saisi vähän jaettua. Ja vielä vähemmän olisi haitaksi jos itsekin vaivautuisi niitä katsomaan eikä vaan printtaileen, koska reissun mittaan viriää aina uusia kysymyksiä joita ei vielä maissa ennen lähtöä tule mieleen. Ei nimittäin ollut eka kerta kun niihin olisi ollut ihan oikeat vastaukset papereissa mukana, mutta touhussa ja tohinassa jäivät taas katsomatta. Mieliin tulee useampikin vssr ja etenkin 2010 HTR, jossa muistimme shiftin väärinpäin ja teimme kädenkäänteessä mittavaa tuhoa muuten varsin hyvin meneelle kisalle. Noh, sentään oli taktiikka, eikä se edes ollut ihan väärä ja siitä pidettiin kiinni. Toteutus ja tarkkuus vielä jättivät kyllä toivomisen varaa.

Iso kiitos kuitenkin miehistölle, joka suoriutui hommasta erinomaisesti ja jaksoi pitkäksi venyneen rykäsyn loppuun asti. Eikä joidenkin jaksamiselle tuntunut edes perillä tulevan seiniä vastaan. Lisäksi oli kiva huomata, että Firsteillä oli yleisesti mennyt aika hyvin kakkos lyssissä ja aikamme kestivät vertailun komeasti muihin lysseihin. Vaihteeksi ihan kiva kun oli jotain muutakin kuin ylös ja vesilinjakisa.

Paluumatka olikin sitten taas kerran pitkä spinnuttelu jonkinmoisissa mainingeissa. Miehistön nukkuessa se sujui kuitenkin ihan lupsakasti ja Larussa laiturissa kolmen jalkeen oli iloinen yllätys. Tokio II:n lisäksi ei tullut ku muutama ohi. Joskin veikkaan että selitys on vähemmän meidän erinomaisuuden puolella ja enemmän kraabasen jengin vajavaisessa innossa vedellä suhteellisen tiukkaa slööriä kuitenkin jonkinmoisissa mainingeissa. Kun tuuli vielä vähän virsi ja aallokon kulma ja koko oli mitä oli, niin siellä sateessa ennen kasuunia broutsaili kyllä muutki ku me. Sen verran taas kylmä sade nyppi että vannoin että tiistaina ei mennä jos sataa, mutta yksi yö kotona maissa niin otetaan se nyt sitten takas. Vaikka näyttää siltä miehistövajaus on taas pahempi ongelma kuin sää.

Tulokset: First 31.7: 8/12 ja Lys2 17/38

Mukana: Kynde, Hulu, Jussi K., Markus H., Timo K.

Kevenee

image

Messinkinen paaainava sumutorvi lentää kohta jonkun lokin vierestä ja tämä muovinen parin euron Ohlsonin Clasun ihme tulee tilalle. Pieni värkki mutta kuulovaurion saa ainakn puhaltaja.

Ei taaskaan ollut sakkia tiistiksiin. HTR:ään sentään on ja ens viikosta eteenpäin pitäs taas olla viikkopelleilyihinkin.

Veneen lisäksi keventyny on kelikin. Huomenna tosiaan on HTR ja lienee syytä tankata kunnolla, kaikkia menovesia, koska noissa tuulissa ei Tallinnaan ja takas mennä pelkillä räteilla, eikä selvinpäin.

image

5.8.2012 KoPun Yksinpurjehdus

Tulihan oltua. Kerta oli ensimmäinen. Olihan sitä taas tullut kesällä yksin purjehdittua kun frau ja skidit olivat sisällä, mutta niinhän se on lähes kaikilla muillakin. Kelin puolesta toteutuma oli 14-20 solmua lounaasta, enimmäkseen 17-19, ja kaunis aurinkoinen sää. Kuusi venettä meitä oli kaikkiaan, yksi isompi lyssi ja muut vähän snadimpia. Kaikki olivat jättäneet spinnun pois ja aika monella oli jotain fokan tapaista keulassa. Taisi olla kyllä yks kaks muutakin isompaa g:tä.

Lähtöalueella,ihan KoPun edessä siis oli ihan kivasti tilaa ja tuultakin vähän vähempi. Taktiikka haukkas heti kun venda kohti yläpään leikkaria meni munille ja 45s myöhässä viivalle halssilla joka ei sittenkään veisi Larun ohi. 4Play (Albin Express), jonka starttitaktiikan tulkitsin väärin alkuunsa, veti hienosti aloittaen paaralla ajaen suoraan ylemmäs käärmeluotojen etelän puoleiselle punaiselle vievälle leikkarille. Ite myöhästyneenä muiden paskoista korjasin yhden tikin ylemmäs ja sitten samaan suuntaan mutta tuntuvasti taaempana. G1 takerteli jo nyt mantaagissa ja nyt taas muistui kuinka olin tuumannut että pari sählypalloa pitäisi tokassa välissa tuoda edemmäs tolpan viereen. Yksin vetäessa sen purjeen riuhtominen sielta takaa on vittumaista ja hankalaa. Ylhäällä käyttäminen on kallista, mutta jälkikäteen ajateltuna olisi ollut kannattavaa. Tuossa kelissä (pääosin 17-19 kts) yksin ton G1:n vendaaminen suoraan mantaagien sisään ei ottanut onnistuakseen. Hosuin aina liikaa yli kun olisi kannattanut malttaa ja kiristää se suoraan sisään. G3 olisi ollut tossa tuulessa kaikin puolin oikeampi vempele, mutta se oli autotallissa joten se siitä.

Punasen jälkeen hieman auki paara käärmesaaren ja sen viereiselle vihreälle sujui jo paremmin ja sain ohitettua Bonbonin (BB 10 meter) ja 4Playn, mutta Esmeralda (Smaragd) ja Viola (Lady Helmsman) pysyi vielä edessä vaikka niitäkin otin kyllä kiinni. Sitten ihan suora vastakryssi Rönnkobbenille. Kaikki vendat oli paskoja, vain niiden sijainnit oli suht ok. G1 jäi poikkeuksetta mantaageihin enkä uskaltanut kiristää sitä paskaksi, joskin auki jäädessään se on kuin huono purje ja sen kanssa nousu oli kyllä aika huonoa. Kuitenkin isomman lyssin veneenä pysyin mukana ja jopa vähän saavutin ja vain smaragd edessä veti vähän kaulaa. Rönnkobbenilta alko styyra sivustrekki kohti rysäkaria. Snadisti karkuun päässyt Esmeralda päätti tasoittaa tilannetta ja navigoi liian ylös kohti koirakaria. Edessä oleva Viola pysyi edessä. Tässä kohtaa G1 oli yhä liikaa, en saanut oikeen kiposta kunnon vauhtia irti, ja tuulta oli niin hyvin että muut snadimmillakin keuloillaan liikkui yllättävän hyvin sivu tuuleen. 4Play tuli takanakin hienosti pysyten vauhdissa mukana ja saman teki BonBonkin.

Sitten Rysäkarin etelältä aukesi suora juoksu Melkille, TWA oli noin 177, erittäin hyvä pienelle negikselle paarahalssiksi. Puomi yli ja virsikirjaa vaan. Spinnun puomi oli laiturilla, joten ei tarttenut spiirauksesta välittää. (siitä olisi kyllä ollut mulle tarvittavaa apua, 4Play ainoan spiiraajana tuli kohtuullisesti ja jälkikäteen ajateltuna riittävästi). Nyt G1 auttoi ja otin tuntuvasti kiinni Esmeraldaa ja Violaa (joskaan en tarpeeksi). Olisi ehkä pitänyt ajaa niille paskat, mutten vaivautunut, kun ne oli snadisti tuulessa ja mulla oli niin hyva linja kun virsarille pystyy oleen ja G1 lepatti hyvin avonaisena koko matkan. Valitettavasti tuulta oli sen verran hyvin että Esmeralda ja Violakin liikkuivat pienistä ilman virsaria suhteellisen isojen isojensa kanssa ihan mukavasti.

Melkin jälkeen etu olikin sitten taas mulla ja ajoin niiden kantaan kiinni, mutta turhaan lähdin sitten Esmeraldan nostatteluun mukaan ja turhan myöhään lähdin käyttämään parempaa suoraa vauhtiani ja sain ohitettua enää vain Esmeraldan ja Viola jäi eteen. BonBon oli aivan perässä kiinni sekin. Vähän Esmeraldan paukun perään viivan yli ja se siitä. 4Play jäi vain vajaat kolme minuuttia ja voitti koko Paskan, Viola ja Esmeralda siihen perään ja oma sija 4/6. Ekan yksärin tavoite oli ettei pökä ja vaikka pökä niin että jäisi kuitenkin hyvä maku. Tavoite saavutettu. Ihan hyvä maku jäi vaikka välillä oli vähän tahmeaa. Pohja yhä kesälimoissa, mutta kyllä tossa kaikki mahdollisuudet oli olemassa. Syyllisiä olivat niin kippari (lähtötaktikointi, purjevalinta, pinnavirheet) kuin miehistökin (vendat ja trimmi), pianistille ei moitteita. Trimmerille kiitokset siitä että ainoa engelsmanni tuli 20min ennen lähtöä. Keulagastille erikoismaininta maston prostartin moden palautuksesta (pukan narun pää kävi piiskaamassa sen yhdessä vendassa takas startti toimintoon) sekä auenneen lazyjackin uudelleen kiristyksestä.

Ai niin, jumalauta että oli kuuma! Koko kesä on ollut saatanan kylmä, joten oletuksellisesti 15 kts tuuleen icebreakerit alle ja suunto päälle. Hiki alkoi valua heti lähdöstä, tossa kelissä yksin hoseeraaminen menee urheiluksi nopeasti. Kryssilla meno peheni tuulesta huolimatta ja kun sivuniitti ei tarjonnut sekään rauhaa kun trimmiä en saanut oikein kohdilleen millään niin edessä oli lämpöhalvaus myötäjuoksulla. Juoda ei uskaltanut kun lusikallisia koska kusimanööverin oli ajatellut jättää ens kertaan. Voin sanoa, että 2h suhteettoman hikoilun jälkeen, jolle myötänen lasku Pajalahteen ja siihen liittyvät kiireiset rantautumis valmistelut oli viimeinen niitti, oli rannassa kyllä kalja maullaan. Kalsareissa sitloodan pohjalla maatessa olo oli kuin olisi takana kovempikin tahkonta.

Tulokset: KoPun sivuilla

Ens kerralla:

– ehdottomasti uudestaan!

– katsotaan myös lämpömittaria.

– g1-g3 vaihtoraja on yksärissä alempi kun normisti

– prostart käden ulottuville

– tuhlaa pari sekkaa vendassa, älä kymmeniä halssilla

– helpompi lähtötaktiikka (i.e. ei vendaa viimeselle minuutille)

– jos g1 niin pitää hoitaa toi mantaagi/tolppa-asia kuntoon (löysemmiksi ja pallot paremmille paikoille?)

Kilpavarustelua

image

Juuri tuli rutistua ettei palkkatyöläisellä ole varaa hiilikuitusalkoon. Kesäkisailujen lähtöalueella (satama-altaassa) kikkaillessa muutin ennakkotaktiikkaa (yllättävän 20kts puuskan siivittämänä) ja jouduin törmäämisen välttämiseksi kurvaan yhden paaran idiootin (laiturissa olevan liian ison moottoriveneen) keulan editse turhankin läheltä. Prostatelippuhan siinä nousi (lipputanko osui sen keula-ankkuriin). Mutta tulipahan tajuttua että sitä on kannettu kisasta toiseen iso lauma grammoja ihan turhaan ja vielä styyralla jonne firsti nojaa muutenkin. Noh ei kanneta enää. Samaan syssyyn vois tietysti udella tyttäreltä josko se lainaisi sen onkea niin pääsis tosta puutangostakin eroon.

Kesäreissulla

Juhannuksena vuokramökillä kavereiden kanssa ja siitä Senillä kesäreissulle. Kuusi viikkoa lomaa purjeilla. Ei ihan mahdoton tilanne. Neljä ja puoltoista vuotiaat natiaiset pitänevät päiväetapit ja koko touhun maltillisena. Täytyy yrittää Singon ylijäämäpurjeella kyykyttää sentään soutuveneitä, melojia ja kardinaaliviittoja. Takas sit taas tiistiksiin ja HTR:ään, sekä kenties KoPun yksinpurjehdukseen jos mahdollista, kun 2star:ia ei nyt sit just ollutkaan kun oli viimein tarkotus mennä messiin. (joskin huhuja kuulin tänään että ens vuonna moinen kaksari järjestettäis taas!)

Miehistövajaus tiistiksissä

Liekö edelleen ”vatsatautisia” vai vaan tuhannen kyrpiintyneitä koko touhuun. Lapsenhoitokuviotkin haukkasi niin vaimostakaan en saanut gastia. Jäi menemättä. Elokuussa sitten taas…

8-10.6.2012 Volvo Suursaari Race – Hauskaa mutta keskeytys

Edessä oli yksi kesän päätapahtumista. Veneen muutokset olivat pitkälti kosmeettisia, mutta miehistömuutoksia tapahtui vielä ihan viime metreilläkin. Saatin sentään viisi lähtijää kokoon ja hyvä sentään niin. Sääennusteet tosiaan enteilivät erittäin vekkulia kisaa ja sellainenhan siitä muodostukin.

Startissa ounasteilmme poppoon ryysäävän starttikipon viereen, mutta firstit olikin jakautuneet aika tasasesti pitkin linjaa. Ite tulimme vähän liian aikasin viivalle ja jouduimme hidasteleen. Varmanpäälle ja 45s myöhässä viivasta. Meille se on ihan kelpo startti. Meillä oli sentään vähän vauhtia siinä ja pääsimme ihan hyvään kyytiin genoalla alkuunsa. Mutta spinnun nostomme olikin sitten niin sähäkkä että tipuimme tokalta paikalta kuudenneksi. Siitä hramtsoville ilman ihmeempiä ja edessä oli ihan makea yö. Kööri haki tuulia aika kovin ottein eri paikoista. Jotkut hyöty jotkut hävis. Me havaitsimme että meidän McGuyver yleisspinnu ei pärjännyt muiden leveäharteisemmille kolleegoilleen kovinkaan hyvin. Riippumatta vaikka kuinka rihmoista riuhdoimme niin samoilla kulmilla meidän takaa alko mennä muutamia ohi. Vedimme aika konservatiivisesti rumppiksen ja ulompien välistä. Se ei ollut optimi, muttei ihan hanuristakaan.

Kotkan portille tultiin vielä ihan kivana pakettina. Oli helvetin makeeta kyllä hääriä kun firstejä oli joka puolella ympärillä. Siitä saarta kohti ja kangertelimme taas trimmin kanssa. Edessä olleet vähän kiskoivat kaulaa ja kadotimme ne. Bella rykäisi kohti Pietaria ja Fun First kuittasi nöyryyttävästi reippaammalla spiidillä alta. Kalja naamaan ja taas vähän trimmin ongintaa ja aloimme pysyä Fun Firstin kintereillä. Mutta kun Fun First veteli rantaan kiinni me tyydyimme vain katselemaan sitä ja Bellaa ja idiootteina jäimme siihen keskelle. Kun kahden niitin jälkeen uudestaan näimme Fun Firstin ne oli nauttineet rannassa paremmasta tarjonnasta ja vetäneet varmaan vartin kaulan. Kävimme itsekin toteamassa että siellähän sitä olisi pitänyt olla ja innostuimme siitä niin kovasti että olimmekin siellä liian pitkään ja taas jouduttiin ontuun. Bellan idänretki ei sekään toisaalta ollut toiminut ja tultiin niiden kanssa käsikädessa saaren eteläkärkeen. Järjettömän taktikointimme jälkeen Bella karkasi, jätimme ennustetun shiftin käyttämättä ja tyydyimme kiroilemaan. Ei missään tapauksessa sekään huono suoritus meille, sentään tisimme ennusteet ja mihin olisi pitänyt vetä mutta jotenkin sitä sitten kuitenkin keksittiin muka vielä ovelampi tapa ja kakkoseenhan siinä tuli.

Portilla spinnunlasku meni vähän shown puolelle. Ehkä vähän uskaliasta pistää mietoa kokemusta pinnaan siihen manööveriin, puuskainen tiukka sivu on hankala rasti kokeneemmillekin, tai paha sanoa kun itsekin on vielä aika toukka. Mutta parin napakan broachin jälkeen g1 oli keulassa ja matka kohti Kalbista alkoi edelleen firstejä siellä sun täällä näkyen. Siis ehkä pari takana ja muut jossain eessä. Sitten tuuli himmasi kokonaan. Saimme kuitenkin siinä vanhojen aaltojen heilutuksessa pidettyä suunnan ja vene olemattomassa henkäyksessä liikkui liki solmua. Onnistuimme siinä taas luikkimaan Bellan ohi. Sitten meninkin nukkuun ja heräsin ekaan g1 broachiin. Isoon reivi ja g3 ylös. Keulagasti päätti siinä kohtaa että kaksi kenkää on aivan liikaa ja luopui toisesta. Tuuli jatkoi voimistumistaan. Toka reivi isoon ja homma parempi. Aallokko oli vielä toistaiseksi terävä ja hakkasi vauhtia veke ikävästi. Se myös hoiteli meidän miehistön siinä samalla. Yksi toisensa jälkeen alotti laattaamisen. Oli siellä kerrallaan kolmekin keltasta huppua makaamassa laitojen ulkopuolella karjuen vatsanesteitä pihalle. Kaksi joutu meneen samantien nukkuun ja yksi vielä sinnitteli sitloodan pohjalla vatsakrampeissa ja kylmän horkasta täristen. Samaan aikaan aallot kasvoivat sen verran isoiksi mainingeiksi että hakkaus loppu ja spiidi alko pysyyn paremmin. Vene kulki hyvin, mutta matkaa kalbiksellekin oli vielä 15 mailia. Ilman toista pinnamiestä ei ollut oikeastaan paljon vaihtoehtoja kuin ajaa lopulta kuuden tunnin jäälkeen sisään. Säälin miehistöä sekä katsoin että olisi ollut liian vaarallista ajaa siinä tilanteessa myös se ainoa pinnamies ihan piippuun, joka jo kuuden tunnin sahaamisen jälkeen oli jo hiukka uubuneen puolella. Lähinnä ehkä kaljattomuudesta, kun muiden keskittyessä kalojen ruokintaan niin tarjoilupuoli otti vähän osumaa, eikä oikein viitsinyt juoda mitään muutakaan kun ei kusellekaan olisi pääsy ja pieni orastava kushätäö vähän jo ilmoitteli itsestään.

Keskeytys päätös muistaakseni lähempänä kahta. Sisään ja emäsalon johonkin lahteen ja leka pohjaan. Hassua oli se että kun kelissä arvoin etäältä plotterin ruudusta jonkun suht sopivan pikku lahden johon voitais mennä, niin sinne saavuttuamme isolla zoomilla huomasinkin ankuurin kuvan keskellä lahtea. Sauna olisi ollut poikaa mutten muistanut venekerhon erästä saarta siinä vieressä. Dieseliä ei edes webaston käyttöön joten pari nihkeää tuntia zetoria ja kohti larua. Paluusta muodostui kuitenkin ihan hauska päivä ja osa miehistöstäkin oli ihan tyytyväisiä ettei jäänyt pelkkä lauantain maku huulille reissusta. Ite diggailin reissusta kyllä kovasti. Maaliin olisi kiva ollut päästä, mutta oon ihqn tyytyväinen päätökseen. Ens kerralla sit jos mahdollista.
Kiitos miehistölle kuitenkin urhollisuudesta. Kukaan ei valittanut eikä nitissyt vaikka keli oli mitä oli. Meripahoinvointi iskee välillä haluista ja tahdoista riippumatta.

Kippari heltyi… (ja rakensi tekosyyn)

image

Ennakko

Aika jees että saatiin oma lähtö. Ajatella että meitä on 11, sehän on esimerkiksi yksi enemmän ku ORC3:ssa ja saman verran ku ORC1:ssä. Ja kun on 10 muuta, niin mahikset sille, että jotku muut ku me on pökä, ovat sentään aavistuksen paremmat, mutta tiukkaa varmasti tekee.

Tuuliennusteiden puitteissa spinnulla sinne, mutta osa kierrosta ja paluumatkasta menee metkaksi kun kaakosta alkaa saapumaan asioita.

Image

Eka rintama (joka vissiin myös kastelee). Saaren kierron aikoihin toi osuu, mutta aukeepahan taas slööriksi ja spinnulle.

Image

Spinullaa taas kotimatkalla, mutta itse matala tulossa ja tuuli kääntyy päin.

Image

Image

Ja toi onkin sit jo g3 kryssi. Potentiaalisesti tuulta voi olla enenmpikin tai miedommin, kukas sen osais sanoa. Alla kuvassa se matala.

Image

On aika paljon kiinni mihin se tosta suuntaa. Varmaa on se että minä en rikiä löystä aiemmista ajatuksista huolimatta. Meillähän vielä luokkasääntö kieltää vanttien ruuvaamisen matkan aikana. Niin jollain 44-35-ht:llä varmaan lähdetään.

Image

Jos toi tosta menee niin kyllä se 30 menee puuskissa taas puhki mittareissa. Pääseepähän meidän edeleen uutuuden ripsakka weban g3 testiin.

Lisäys: windgurun wrf27 tarjoo tollasta Hangolle (Emäsalon vastaava on miedompi):

Image

5.6.2012 Tiistikset – Hidas riemuliputus

Kauden tokiin tiistiksiin lähdettiin taas kerran intoa uhkuen. Mukana oli aavistuksen vihreä miehistö ja appiukkokin mukana ekaa kertaa. Toisaalta keli näytti lepposalta eikä meille pärjääminen ole pakollista, useimmiten jopa mahdotonta. Tuulta oli jotain 5 m/s hujakoilla, joten ykkönen eteen ja kolmoset kylmään. Taas kiirettä pitäen urku auki saarta kiertäen lähtöalueelle.

Lähtöalueella kuultiin kympin töötti, sitten venailtiin vitosta jota ei tullutkaan, mutta neljän kohdalla kyllä törähti. Tehtiin sitten kokemuksen puutteessa tulkinta että noinkohan lähtö on puskettu minuutilla eteenpäin. No siinä sitten sekoiltiin ja märvellettiin lähtö kunnolla myöhään. Nahkeasti lähdettiin kryssiin muutaman skeidan vendan siivittäminä. Merkiltä länteen ja huomattiin ettei oltu kyllä ainoat joilla lähtö oli menny sekasin. Fun First ja Happy II olivat vielä takana. Mutta meilläpä oli ballasti pitkin kippoa ja sivutuulessa niin hyvä trimmi että Fun First tuli helposti rinnalle vaihtaan parit kommentit lähtömerkkien ihmetyksistä. Kohteliaasti pyysin läski laidalle, kiskottiin kaikista paitsi punasista ja johan alko taas Fun First lähestyä perä edellä. Kantaan kiinni Käärmesaaren merkille ja taas ruvettiin tikkaan. Vendat oli rau-hal-li-sia eikä yhtään auttanut että taktikoin meille parit turhat lisätikit. Jouduttiin taas skarppaan kunnolla, jotta päästiin lähemmäs kilpakumppaneita. Pidemmällä paaralla meillä kävikin sitten parempi laulu siinä missä Fun First joutu vendaan tilaa muille ja päästiin taas kantaan kii. Kääntö kaakkoon Rysakaria kohti ja kulma aukesi.

Taas oli hyvä tilaisuus keksiä jotain hölmöä ja sitä en jättänyt käyttämättä. Fun First ajeli yhden X-79:n kanssa vähän ylemmäs ja kun yksi X-35 tuli peitteleen koko poppoota näin olemattoman tilaisuuden lähteä vähän lasketteleen vauhdeilla editse. Seuraus oli että jäätiin siellä alempana sitten kuitenkin sen 79:n paskoihin, boat spiidi ihan perseelle ja Fun First kiskoi huomattavasti ylempänä komean kaulan. Hattu käteen ja takana oli toki vielä yksi föörsti. Keskityttäneen sen pitämiseen siellä. Happy II hoitelikin itsensä rysäkarille mallikkaammin ja otti meitä kiinni ilkeästi.

Rysäkarilta kohti Melkkiä ja spinnu ylös, hitaasti ja huonosti. Tässä vaiheessa ei edes vielä tajuttu kuinka huonosti. Saatiin kuitenkin se sitten kulkeen kivasti ja Happy II jäi ja Fun First, joka kyllä oli jo tavottamattoman kaukana, alkoi lähestyä sangen mukavasti. Jiipi ja kurkotellen Melkin eteläpuolelta kohti maalia. Taisi olla samainen Herrin Rouge joka edessä borachaili ja meillä taas pysyi reachi ihan kivasti pullakasta Macgyver-spinnusta huolimatta, päälle eteen, näkemiin ja kohti maalia. Fun First minuutin edessä tööttäs. Happy II taakse. Uhurua ei nähty ku lähtöalueella.

Mutta sitten oma töötti ja himaan, tai niin me meinattiin. Laukastiin spinnu keulasta ja … ei tipu ei. Fallin lukko puoliauki? Ei. Mastolla seistään sen päällä? Ei. Mastolla Markus yrittää työntää velttoa spinnun fallia mastoon. Ei perkeleen perkele. Kaiken sen lepatuksen ja sekoilun lomasta näky, että siellahan se on rullalla. Nosto oli jääny vajaaksi ja se oli pyörähtänyt rullan nostoleikarin ympärille. Onneksi rulla aukes ja fallikin irtos sen myötä ja voitiin viimein lopettaa muitten naurattaminen. Ja kun tuonkaan jälkeen mitään ei ollut hajonnut, keneenkään ei kolaroitu, oli hauskaa eikä pökäkään oltu, niin ei kai voi kuin olla ihan tyytyväinen. Vähän komedian puolelle meni, mutta haitanneeko tuo.

Takeaway:

– virheistä voi oppia, jos ei ekasta mene jakeluun, niin perinteinen tehokeino on toisto

Mukana: Kynde, Katri, Jorma, Markus, Jussi