Sen
First 31.7 ja höpinää purjehduksesta
Avainsana-arkisto: Purjehdus
Tiistikset 4.6.2013 – Störmsöhön on vielä matkaa
Kirjoittanut : 4.6.2013
Sääennusteiden mukaan luvassa oli luvattoman löysä keli. Niin löysä, että varustamo päätti heittää kesä G1:n eteen. Mukaan oli lähdössä perusköörin lisäksi foorumeilta poimittua vahvistusta 505-skenestä. Doylen Matt Hodgson onnistui vielä juuri ajoissa tiputtaa Senille upouuden S3:n, joten sikäli luvassa oli ihan mielenkiintoinen kisa.
Lähtöalueella Senillä alkoi rihmarähinä, kun löysemmän kelin spinnunskuuteista innoistui koko kööri. Sitten siellä tuli 6-7 m/s ripsakoita puuskia ja rihmat vaihtui köysiin. Eikä aikaakaan kun puuskat kaikkosi ja taas katseet kävivät rihmoissa, mutta kaikki energia tuli käytettyä siihen ja enää jaksettu huhkia.
Kopukan kympinmerkkiä ei kuullut kukaan, starttimittaria arvottiin ees sun taas ja päätettiin mennä GPS-ajalla. Kopu liputti radaksi Hollannin lippua punaisella, eli se joku uus vastapäivään. Ilman muistikuvia ja aikaa surffata totesimme, että kyllä joku tien näyttää. Kellon ja rihmojen kanssa säätämisen jälkeen löysimme lopulta itsemme kopukan vierestä, mutta käytännössä kolmannesta rivistä. Vähän eteen ja venda pakeista pois. Sitten tuuli kyllä aukesi, eli kiitos vaan siitäkin sitten. Senin vauhti oli kuitenkin ihan ok ja ohitimme jatkuvaa aukeamista vähätelleen parkeeraneeen Miloun. Thetis oli jossain kauempana edessä ja veikkaisin, että Melisande oli vielä kauempana.
Hento 4m/s tuuli, jolla fliitti marssi kaakkoon jatkoi aukeamistaan. Ovelampi osa fliitistä rynni vähän ylemmäs, mutta Senillä siinti silmissä edessä olevat firstit ja siinä muitten pakeissa tehtiin matkaa, kunnes alkoi olla selvää, että se tapiuisi vielä spinnulle. Ja Senilläpä oli vielä uutuuden ripsakka S3. Hoistihommat alkoi vähän pystymetsästä, mutta pienen säädön jälkeen uusi punainen levähti auki.
Se todella nousi hienosti ja tuulen jatkuva aukeneminen oikeastaan vain nosti puomia. Kumminkaan luuta ei esille ehditty vetää. Tammakarin jääpoijulla, joka viimein paljastui kääntömerkiksi, olikin sitten ruuhkaa. Vähän alimiehitettynä päätettiin ottaa riitseri ajoissa alas rynniä genualla takas, koska niin näytti tekevän ensimmäiset kääntäjätkin. Oltiin päästyThetiksen kantaan kiinni ja iloinen havainto oli, että Sen veti aavistuksen ylemmäs tai ainakin vähän napsakammin. Melkin kohtaalla limpsittiin ohi. Ja vaikka tekisi mieli sanoa, ettei taakse kateltu, niin ei voi, koska kyllä kateltiin. Milou oli myös saanut reivut ojennukseen ja kärkkyi Senin takalistossa. Tuuli moinasi tässä vaiheessa reippaasti ja varmaan kaikkien iloski Kopukka oli hinannut itsensä Larun länsimerkille maalia viivaileen. Hennosti piinailleen noustiin sille lännelle ja tööt.
Fliittiin nähden ei se tainnut kovin kaksisesti mennä, oli vähän manööverit hakusessa vaikka ilman suurempi tössimisiä niistä selvittiinkin. Ihan ok huitasu ja keli oli todella lämmin. Ja varustamokin hihkui onnesta kun uusi S3 pääsi heti tekemään sitä, mitä sen pitääkin. Löysästä kelistä huolimatta oli kyllä taas kerran helvetin kiva käydä vähän vesillä.
Keli: 2-6 m/s S-SW
Rata: T vastapäivään
Tulokset: 17/23, 2/4 First 31.7
Mukana: Kynde, Markus, Jusa
Onko niitä olemassa?
Kirjoittanut : 3.6.2013
Tämmöisellä tietokoneajan ipanalla on välillä vaikeata käytännön asioiden kanssa. Kun K-Raudasta eikä Bauhaussista löydy yli 50mm pitkiä M5 koneruuveja, M4:sta puhumattakaan, niin itkuhan siinä puutarhatuolien, mattojen ja hajukynttilöiden keskellä tulee. Hattu kädessä nöyrästi Maritimin platinavaa’alle, ja kun siellälkin pisimmät tarjolla ovat 40mm, eikä tarroissakaan ole kuin 50 millisiä, niin se pikkutihrustus eskaloituu täydeksi vollotukseksi.
Huhtikuussa juuri itkiessä Bauhaussin rosteri-”osastolla” kuulin kuitenkin olan yli puheita autuaammista metsästysmaista, ”jaba jaba Helsingin Pultti jaba jaba”. Pieni googletus ja meiltä sinne matkan varrella oli vielä toinenkin, Helsingin Ruuvihankinta Haagassa. Työmatkalla päätin pysähtyä niissä. Niiden kartta sisäänkäynnistä ei auennut saaristoonnavigointiin tottuneelle ja haahuilin siellä hetken, kunnes joku röökaaja äkkäs mut ja ennenkuin ehdin mitään sanoa, niin se sano suoraan ”Yks taso alemmas ja kulman takana, roskiksien vieressä.”, johon mä että ”Ai Ruuvihankinta vai?”. ”Jep.”
Ja olihan siellä, kaikkea. (Ruuvihankinta muuten muuttaa Kaivokselaan, joten ensi kerralla ovat liikkeet toisinpäin kun noita lähden pulttijahtiin).
Kuvan M5 tasakannat ovat 80mm (rapulukoille) ja M4 uppokannat oli 65mm tai 70mm (pad-eyelle).
Pikku asenteluja
Kirjoittanut : 1.6.2013
Sen ui vähän paremmin styyralla, ja ihmekös kun siellä on neljä lukkoa ja paaralla vaivaiset kolme, joten tasapainon parantamiseksi sinne oli lisättävä yksi.
Tosta kohtaa pääsee kivuttomasti läpi, 40mm M6 linssikanta kelpaa.
Spinlock SAX singlehän se siinä, mutta ei siitä sen enenpää toi nyt vain arkistoon. Ihan kaikista muista mestoista johoin tänäään porailin ei noin helpolla selvitty.
Tuo sininen on keulan skuuttipisteen uusi säätörapu, mutta M5 50mm ei rittänyt alkuunsa, 60mm on hilkuilla. Se on vierailtava jossain alan kaupassa, kenties Helsingin Pultti tms voisi auttaa. Pulteista on otettava muistiin, että tuo Harkenin cam cleat ottaa paljaaltaan M5 uppokannan, mutta tuon päälle läiskäistävän fairleadin kanssa tasakannan. 50mm riitti hyvin tuohon seuraavaan, eli ison skuutin lisäpuolituksen ravut.
Koska tossa levangin sillassa tällä keulan puolella on matalampi laita niin siihen piti keksiä jotain vahviketta. Eikä puhettakaan, että minä olisin noita alumiinikalikoita väkertänyt. Otin pari kuvaa, ravun ja vähän menovettä mukaan ja marssin nöyrästi protopajalle. Eikä aikaakaan kun jotain oikeasti osaavat olivat loihtineet sopivat kalikat. Ja elokuussa vielä jätkät ihmetteli kun sanoin Erikssonin poodissa, että täältä meikä hankkii veneeseen kaikki custom palikat ja lapoin singlemalttia koriin.
Oman asennussarjan loputtua oli luovutettava tältä päivältä. Ensi kerralla tarvitaan muutama pidempi pultti ja isompi asennussarja. Ja se on sitten sähkötöitä myös luvassa.
Pistettäköön itelle, ja vaikka muillekin rookieille muistiin, että porailin ihan perus metalliporanterillä. Merkit ensin kynällä, sitten moran kärjellä pieni kolo, siihen perään vähän väärään suuntaan poraten ja sitten tarkistuksen jälkeen annoin poran jauhaa suht rauhallisesti. Ja kaikki tämän kevään 24 reikää onnistuivat reilusti yli odotusten, eli ylipäätänsä onnistuivat. Kalikoiden pohjaan ja reikään pistiin Sikaa tiivisteeksi. Katotaan sitten joskus, että miten ovat kestäneet.
Lisää virtaa
Kirjoittanut : 31.5.2013
Ehkä muilla on tonicit huurteisia ja venejääkaapit pullollaan haasteellisiakin säilöttäviä, mutta meillä sen jääkaapin ja akkujen kanssa saa roplata koko ajan. Kun on kaksi pientä akkua, tällä hetkellä 55 Ah ja 70 Ah, niin se on yhtä vahtaamista, että niissä pysyy potkua ja ettei kylmäeväät lähde käveleen kesken kaiken. Ja nyt kun vielä akku meni talvella näkemin ja yhdet tiistikset jäi näin naurettavan asian takia välii, oli asialle yksinkertaisesti tehtävä jotain. Ja kun veneasioista on kyse, niin oli syytä perehtyä asiaan kunnolla, eli lukea mitä fe83.org foorumeilla on asian kanssa tehty. Siellä herrat oli ostelleet uk:n ebaystä roipetta, ja ajattelin, että se voisi olla jotain mihin minäkin pystyisin, siis tilaamaan ebaystä. En mä siitä asennuksesta niin, se voi onnistua tai olla onnistumatta, mutta jos ottaa asennussarjaksi vähän kaljaa, niin se ei ainakaan mene ihan pieleen.
Mulla nämä akut vielä geelisiä, joten sen regun oli syytä tukea moisia. Lisäksi mua kovasti houkutteli ajatus, että se regu osaisi suoraan ladata kahta akkua, niin siitä sählingistä vähän pääsisi eroon. Tollanen joku kinkkipurkki sieltä löytyi uk stockista, siinä tuli vielä näyttö mukana. Toimitusaika oli alle viikko ja hintaa kertyi joku 75 puntaa postikuluineen. Vähän Firstin luukkutallia mitattuani totesin, että 60W voisi sopia niin tehonsa kuin kokonsakin puolesta. Joku 150 puntaa postikuluineen sieltä tuli myös sellainen semiflexible sitten tilattua. Ja se tuli alle päivässä! Nyt pitää vielä hakea sitä Haraldin mainostamaa johtoa vähän biltemasta ja pistää kytkien. Raportoin sitten lisää jahka pääsen asenteleen ja kokeileen niitä.
Ja sitten seuraavaksi jotain tällaista. En mä tiedä mitä Firstien säännöt siitä sanoisi. Tai tiedänhän minä, mutta toisaalta ei se välttämättä painossa säästäisi, koska akkujahan tommosen kanssa olisi oltava kunnon katras ja paneleitakin kosolti enemmän. Olisi kiva kuulla mitä kolleegat ovat olleet mieltä Electripistä noin ylipäätänsä. Ja vaikka toi nyt ehkä tuntuu etäiseltä, niin kyllä mulle on ihan päivänselvää, että tuohon sähköhuristeluun se vielä menee.
Tiistikset 28.5.2013 – noniin
Kirjoittanut : 29.5.2013
Varustamo aloitti tänään hommat ajoissa veneellä. On vähän kaikenlaista kamaa kerääntynyt kevään mittaan asennusta odottamaan. Levangin muutoksista aloitettiin.
Pystyblokin kautta ravulle ja sielä yksi ja sama naru yli toiselle puolen. Paljon tätä pidemmälle ei kuitenkaan tänään ehditty. Kuvassa näkyy hyvin myös putsaamaton sitlooda. Näistä on luvassa lisäreportaasia jahka tulee valmista.
Mutta ei mennyt kisahipat tänään ihan kuin Strömsössä. Ukkoja perui viime metreillä ja taas oli kaksaria tarjolla. Tuulta oli luvassa sitäkin taas ihan ripsakasti jostain idästä, vähän kuin viikko sitten. Venehommissa välillä mittaria väijyessä se huiteli vajaassa 20 solmussa ja puuskissa yli. Keulaan valittiin kolmonen ja ennusteiden mukaiseen keliin päätettiin isoon otta yksi sisään. Myöhässä lähdettin ja myöhässä tultiin viivalle. Oltaisiin ehditty vähemmän myöhässä perinteiselle lähtöpaikalle, mutta viivaa oli hinattu lännemmäksi niin, että muutama minuutti myöhässä jiipattiin poijuille ja lähdettiin muun köörin perään. Jossain köörin etuosissa huiteli Melisande ja Lutra Lutra sekä vähän taaempana nähtiin Milou. Rataa ei vaivauduttu edes tarkistamaan Kopukasta vaan lähdettiin seurailemaan muita. Lyhyen tuumauksen päätteeksi päätettiin jättää spinnun kanssa kekeilemättä kahteen mieheen.
Avonaista halssia paineltiin Melkin eteläpuoleiselle poijulle, josta slööriä rysäkaria kohti, eli F tai D. Eipä siitä slööristä mitään tullut ilman spinnua, mutta ei sitä kaikki muutkaan vaivautuneet. Meitä ei silti moinen vaivannut ja jätimme jopa ison reivin avaamatta todettuamme ensiksi että sen voisi hyvin avata. Rysäkarilta fliitti heitti vastapäivään ympäri, eli F, ja kryssien takaisiin. Parilla tikillä oltiin melkillä melkein Miloun kannassa kiinni, mutta siitä aukesi uusi myötäri ja Milou karkasi sitten spinnun turvin ja me keksityimme maisemiin ja höpöttelyyn. Tuulikin vähän moinasi ennen muutamia hyviä puuskia larun takana. Töötillä oltiin käytännössä pökä vaikka joku H-vene sieltä vielä tuli.
Eihän tuosta sitten sen kummpempaa tullut, vähän nyt g3:n skuuttipisteitä ja trimmiä sai haettua. Keli oli kaunis ja ihan kivaa kyllä oli. Parit lisäkädet olisi olleet poikaa eikä yhtään olisi haitannnut, että oltaisiin oltu alueella ajoissa. Saatiin sentään myös Jussi taas vesille, mutta vähän on köyhää osallistujien kanssa. Pitää alkaa uteleen jostain vähän lisää jengiä remmiin.
Tuuli: 7-11 m/s
Rata: F vastapäivään
Tulokset: pökä
Mukana: Kynde ja Jussi
Emäsalon Lenkki 25.5.2013 – Infernal infernos
Kirjoittanut : 27.5.2013
Kun oma kööri oli pundella, niin varustamo päätti lepuuttaa virratonta Seniä valmistautuakseen seuraaviin kisoihin. Pinnamies passitettiin punnukseksi kovaan oppiin Bicen kyytiin. Tämä tarina siis sieltä ja kuten se tuli koettua. Virallisemmissa tiedonhaluissa lienee syytä kääntyä itsensä Bicen kipparin puoleen. Sen oli mukana vain hengessä lainatun mittarinsa muodossa.
Ranskalainen keskeliäisyys kohtaa Suomalaiset rakennusmateriaalit
Ennakkoon luvassa oli voimistuvaan 6 m/s koilistuulen kryssi sinne ja jossain 10-11 m/s tuulissa paluu spinnulla, mikä olisi sinänsä tosi kiva, mutta ei kyllä Inferno 29:lle ehkä se paras vaihtoehto. Laiturilla tuuli tuntui sen verran ripsakalta ja puuskaiselta, että käsky kävi G3:sta. Viiva oli myötäseen ja päätimme lähteä isolla ja kiskoa spinnun heti töötin jälkeen. Puolenvuorokauden kisassa lähdössä voi saavuttaa vähän, mutta tössiä paljon. Samassa lähdössä ei ollut kuin yksi toinen vene, joten ruuhkasta ja puolista ei niin tarvinnut edes välittää.
Parin ruosteisen jiipin sekä niiden ansaitseman kirosanakatraan jälkeen saavuimme Haminan salmeen, mitä edelsi spinnun lasku. Siitä alkoikin sitten pian kryssi, jossa G3 tuntui ihan sopivalta valinnalta. Aallottomassa vedessä se nosti hyvällä kulmalla ja ihan riittävällä vauhdillakin. Aniara paineli meidän edellä ja takaa tulevista ei ollut vielä näköhavaintoja. Ekan shiftin Aniara haki oivasti meidän vasta muistellessa, että mites tämä matkapurjehdus oikeen menikään. Siitä eteenpäin onneksi jo seuraavissa olimme valppaampina.
Taktiikaksi oli muodostumassa sen suurempia miettimättä ”jatketaan tätä paaraa vaan, ellei ole kiviä edessä tai tuu shiftiä”. Olihan niitä kiviä, mutta mentiin välistä. Annoimme valua etelämmäksi Aniaran kanssa kun muut tikkailivat koiliseen. Tuuli tuntui pikemminkin moinaavan kuin innostuvan. Ennusteet edelleen povasivat voimistuvaa keliä ja lähiasemilla oli ihan riittoisia lukemia. Päätimme silti vaihtaa ykköseen silläkin uhalla, että se vaihdettaisiin kohta takas. Jälkikäteen ajateltuna tämän vaihdon olisi voinut tehdä vielä vähän aikaisemminkin, mutta toisaalta teimme sen kuitenin aika ajoissa vastoin sääennusteita ja kroonista laiskuutta.
Tuuli shiftasi ja tarjosi vendaa koiliseen. Se halssi toi meidät nippuun muiden kanssa ja mekin pääsimme viimein Aniaran kantaan kiinni. Se shifti oli tullut sen verran myöhässä, että me molemmat jouduimme hieman laskeen saarten takia, Aniara meitä pahemmin ollessaan meitä edellä. Nippuunnuttuamme kävi selväksi että olimme voittaneet siinä shiftissä kosolti, koska tipahdimme suoraan aiemmin lähteneiden keskelle. Kaikki näytti hyvältä, mutta pelkona perseessä oli tietysti ne kaksi isompaa infernoa, Solveig ja Donna, joista edellinen kyykytti meitä viime vuonna samassa kisassa juuri näillä paikkeilla, ja joista jälkimmäinen nyt vaan on muuten kova luu. (molemmat toki kyykyttävät myös Seniä tiistiksissä, mutta niin tekee suurin osa maalinpurjehtijoista muutenkin)
s/y Aniara
Moinasi. Hitaasti mutta varmasti tuuli vain kuoli pois. Se irtosi ensin pinnasta laajoilta alueilta ja lopulta vauhti valahti solmuun. Me saimme lilluissa Aniaran kiinni ja kovasti naureskeleva Solveit kuittasi meidät. Siinä samalla meistä huiteli ohi isompiakin.
Etualalla meitä ohittava Ramdata ja takana meidät ohittanut Solveig
Lilluessamme näimme kaukana pohjoisessa jonkun liikkuvan iloisesti, mutta niin kaukana ettei sinne ollut mitään asia. Ei voinut kuin vain katsella ja toivoa, että kyseessä olisi jonkun muun luokan kippo, koska eroa tulisi vaikka kuinka. Ei ollut.
Tuuli palasi viimein ja idästä. Se levitti fliittiä ja pääsimme aika rauhassa ja hyvissä asetelmissa Solveigin perään. Emäsalon itäpuolella kryssi jatkui. Löysässä pimenevässä aallottomassa kelissä inffari oli omalla tontillaan ja säilytimme kutakuinkin etäisyyttä moniin meitä huomattavasti nopeampiin veneisiin. Solveigin saamaa kaulaa kuroimme myös aika tavalla hyvin onnistuneen jakson aikana. Emäsalon pohjoiskärjestä spinnulle edelleen ihmetellen missä se kovempi keli oikein oli. Puheissa oli suunnitelmat spinnun vaihdoista snadimpaan ja muuta kelisuunnittelua. Mutta ei, varsin mukavaa kyytiä tultiin yhtä laukkaa koko matka pysytellen Solveigin kannassa kiinni koko ajan. Meillä olisi varaa laskea se pari minuuttia eteen, mutta ei paljon sen enempää, eikä se sen kauempana ollutkaan. Vähän jo väsyneinä aamun sarastaessa selvisimme kuitenkin aika hyvin spinnu legistä pienistä ajoittaisista puuskista huolimatta.
En tiedä kenen spinnut siellä lentää, mutta nämä maisemat ovat yksi syy miksi allekirjoittanut viihtyy merillä.
Spinnu otettiin alas Villingin kääntömerkillä ja sieltä nousten Haminansalmen läpi varsin puuskaiseen kryssiin. Solveig ei ollut kaukana ja puhumattakin oli selvää, että voitossa luultiin olevamme kiinni. Kryssinkin mennessä ihan ok ja maalin ollessa käden ulottuvilla saapui paukku, joka oli meille melkoinen paukku. Ensin ihmettelimme, että mitä helvettiä tapahtuu. Minkä luokan eka muka nyt tuli maaliin. Isot, raidit ja monirungot olivat tulleet takuuvarmasti jo kauan sitten, eikä pikku luokasta millään voinut siellä ketään olla. Donna. Sen oli pakko olla Donna. Ei oltu nähty niitä koko matkan aikana ja nyt selvisi miksei. Se oli ollut Donna, joka oli koukannut pohjoisesta valiten tuulen pläkän sijaan, mikä on kyllä sekä hauskaa että järkevää. Ero omaan tööttiin oli karkeasti katsottuna vajaa 8 minuuttia, mikä ei riittäisi meille, eikä riittänytkään. Donna teki saman kuin Solveig viime vuonna ja se siitä.
Tämä punnus hyppäsi laiturille, tervehti syystäkin tyytyväisiä Donnan miehiä ja lähti autolla takaisin mökille ennenkuin lapset herää. Kyllä tämä helvetin kiva kisa on. Pitää katsoa miten ensi vuonna, etää joutuuko lähteen vielä kerran revanssiin inferno 31:iä vastaan vai josko sitä lähtis Senillä ottaan pataan koko konkkaronkalta.
lähde: fmi.fi
Tuossa vielä vähän toteutumaa tuulten osalta. Se tiltti osui tuohon 21 hujalkeille.
Tuuli: 1-10 m/s NW
Rata: Emäsalo vastapäivään
Sijoitus: 2/7 Lys 2
Mukana: Arttu (kippari), Tommi (keulan torni), Eliel (Ranskan taktikko), Kynde (punnus)
Aiheesta myös: Aniaran blogissa
Tiistikset 21.5.2013 – virta vähissä
Kirjoittanut : 22.5.2013
Edellisten tiistiksien sijaan tällä kertaa oli luvassa keliä. Harmaja ja muut tienoon anturat vilkutteli vähän yli 10 m/s tuulia. Olosuhteen tulisivat olemaan 31.7:lle kenties vähän suotuisammat kuin viime viikon 2m/s. Pinnamiehen lisäksi paikalle oli saapumassa vähälukuinen mutta sitäkin mainiompi assortmentti suomalaista tasoitupurjehdussakkia.
Työkiireiden vuoksi paikalle päästyä oli melkoinen tohina saada hommat kuosiin ennen lähtöä, oli vanttien ruuvausta, keulan vaihtoa ja yleistä huseerausta. Edelliseltä visiitiltä varustamo oli jättänyt vessan ikkunan auki ja sen lattialla ei nyt lainehtinut, mutta oli lätäkkö. Pilssi vessan imulle ja suristen. Surinapa olikin varustamon absoluuttisen epäabsoluuttisiinkin korviin vähän totuttua matalampi. Välittömästi siitä arvasti mistä oli kyse ja kylmä hikeä lisämarinadiksi purjehduspukuun. Pääsi siinä varmaan joku hätäpierukin. Portaat pois ja yleismittari käteen.
Seuraavat äänet olivat liuta painokelvottomia sananparsia ja alumiinitölkin sihahdus. Ei siinä itku eikä litku auttaneet. Kone ei hyörähtänyt nimeksikään. Pistettiin maasähköt kiinni ja toivottiin parasta, että vielä ehdittäisiin jotenkin viivalle. Konehan kyllä lataisi hetkessä tuohon toimivaankin virtaa, mutta maasähkölaturin hitaus epäilytti. Vasemman kuvan lukema ei ihan heijastele koko totuutta, Senin mylly lähtee vielä 11.7V:lla kyllä käyntiin ja koko tämän säätämisen ajan muu mittaristo itseasiassa näyttikin 11.5V ja välillä 11.4V. Odottelun aikana tuulimittarin jännitenäytöllä jännite pikemminkin huojui alas kuin ylös. Siitä alkoi melkoinen yleismittarimiekailu. Vasta kun se kuollut akku riuhtaistiin irti pomppasi lukemat ja laturi heräsi eloon. Laturi oli ruokkinut kuollutta akkua ja eloisampi oli purkautunut pikkuhiljaa kulutuksissa. Varustamolla ei ollut liiemmin aihetta ylpeilyyn. Kun aseina on klassinen kenttäteoria ja Schrödingerin yhtälö niin käytännössä se on sama kuin urheilulääkäri nousisi nekkauskehään. Käkättimeen tulee ja kovaa.
Onnittelut Melisandelle mainiosta kakkos-/ykkössijasta. Ei me niillä sijoilla oltaisi oltu, mutta ehkei pökäkään.
Senin osalta homma jatkuu ensi tiistaina paremmalla virralla. Siinä välissä pinnamies ja käväisee lainapunnuksena Emäsalossa.
Kärcher ja epäilyksen häivät
Kirjoittanut : 19.5.2013
Viime syksynä ne sadeasuiset suihkuttelijat veneen noston yhteydessä kinusivat niin suolaista hintaa pohjan pesusta, että päätin ryhtyä itse toimiin. Ja minähän en tiennyt painepesureista mitään muuta kuin merkin Kärcher. Yritin kysellä töistä ja lähiympäristöstä, mutta vastaukset olivat samaa tasoa tai sitäkin huonompia. Samaan aikaan se lima oli kuivunmassa pohjaa kiinni, joten päätin olla hukkaamatta aikaa ja ḿarssin K-rautaan ja ostin sitten Kärcherin. Malliksi valitsin sellaisen, joka maksoi sen verran kuin katsoin sopivaksi tollasesta värkistä maksaa. No kyllä sillä se lima lähti, etenkin semmoinen hassu pyörivä pää teki jämäkkää jälkeä. Ja toki toiveissa oli, että keväällä se tekisi jotain kannellekin. Mainittakoon, että kyllä sillä pesi kyljet ja pohjankin ihan kätevästi huuhteluluonteisesti. Toki siitä oli jatkettava clean and polisheilla, rubbing liquideilla ja sen sellaisilla ennen vahausta.
Nyt vasta pääsin sitten kokeileen mitä se tekee kannelle. Noiden kannen nystyröiden jynssäys on ollut niin paskamainen homma joka vuosi, että se on usein jäänyt kesäreissulle juhannuksen jälkeen. Ja kyllähän toi hyvin vetää. Kaikki se noki, home ja muu talviskeida lähtee kyllä näppärästi. Jäljelle jää sitkeämmät yksittäiset tahrat, linnun paskojen kellastumat ja sellaset, jotka jää mäntysuopaharjahommistakin. Mutta ne on helppo jälkikäsitellä sitten kunnon aineilla. Bonuksena sillä lähti saumoista, keulaboksista, maston kauluksesta ja muista ärsyttävistä paikoista todella sutjakasti monien vuosien jöötit.
Tämä nyt mainintana siksi, kun duunikaverilla oli epäilyksensä painepesurin käytännöllisyydestä venehommissa. Kukin tyylillään ja jos on parempiakin keinoja, niin kuulisin mieluusti, mutta itse en enää ilman tota sählää en syksyä, enkä kevättä.
Tiistikset 14.5.2013 – kevyt kaksari
Kirjoittanut : 14.5.2013
Kauden toiset tiistikset olivat edessä. Pienessä miehistökadossa Sen oli taas merille menossa. Ennakkotiedoista poiketen vierailevat veteraanit joutuivat estyneinä jättämään tämän kellunnan väliin. Lisäksi viime tingassa rekrytyt punnuksetkin jättivät tulematta. Paikalla oli pinnamiehen lisäksi ja onneksi kuitenkin rautainen annos Oulun tasoituspurjehduseliittiä jämäkällä Inferno-kokemuksella varustettuna. Testbed näytti joku 2 m/s ja ehkä lounaasta ja ennusteissa oli jotain 4:n molemmin puolin, joten kaksarin pitäisi soljua 317:lla ihan mainiosti. Kaljaakin riittäisi enenmmän läikyteltäväksi. Löysä keli voisi tarjota myös mahdollisuuden kokeilla uusia vitsikkäitä löysän kelin spinnurihmoja. Ne pienet 32mm pikalukot 3mm dyny-ydinten päissä näyttivät lähinnä suloisilta, vähän kuin kissapennuilta dobermannien seurassa kun vieressä oli jotain muita kymppimillisiä nirtsoja.
testbed.fmi.fi 18:00
Autopilotilla lähtöaluetta kohti uusia naruja setvien, spinnua pakaten ja muuta muka tärkeää räpellellen. Lähtöalueella oli taas vähän katoa tungoksellisempiin tiistiksiin verrattuna, joku yksitoista näytti olevan pikaisesti, sekä melko varmasti väärin, laskettuna. Ja kuten viime kekkereissäkin, niin Sen oli taas ainoa 31.7. Tänään muut oli isosiskojen kanssa Master Class treeneissä.
Tällä kertaa päätettiin käydä pingaamassa starttimittariin sekä poiju että Kopukka, ja niin tehtiinkin. Etäisyyttä lähtöviivaan ei sitten ennen paukkua enää ainakaan pinnamies vilaissut kertaakaan. Ei ollut kyllä pahemmin tarvettakaan, sen verran nappilähtö oli taas luvassa. Kopukka liputti lyhyttä rataa G vastapäivään, eli ekalta punaiselta länteen käärmeluotojen taakse kiertään pieni ratapoiju ja takaisin. Tuulta oli joku 6 solmua (kyllä, tuulimittari toimi taas ja täysin kenenkään asialle mitään tekemättä) osapuilleen lounaasta.
Lähtötaktiikaksi keskusteltiin ”Kopukan kyljestä radalle ja näkemiin”. Lähtötaktiikaksi toteutui ”liian ajoissa Kopukalla ja terve”. Alla oleva olisi joko nostanut meidät yli Kopukasta tai ocs. Nöyrä kumarrus omalle tötöilylle ja 360 styyran kautta kiertäen 4playn perään, joka ajoitti ylhäältä oman laskunsa Kopukan kylkeen huomattavasti tätä kaksikkoa etevämmin. Siispä Sen lähti taas tokasta rivistä Kopukan vierestä etelään. Pinnamies korisi jotain dejavu juttuja, mutta ne eivät kiinnostaneet ketään.
Sen kulki kuitenkin mukavasti löysässä 8:n solmun tuulessa etelään ja kulmakin oli kohtuullisella tolalla muuhun kööriin nähden. Useampikin aikainen vendailija tuli kuitattua sekä oma leikkari löytyi ihan kohtuullisesti. Edessä olisi kuitenkin reachi länteen. Hieman epäilytti miten alimittainen ja huonokuntoinen G1 toimisi alimittaisen ja huonokuntoisen miehistön käskyttämänä riitsillä. Donna, 4play ja joku muukin edellä olija nosteli kirjaviaan ylös. Senin S3:n ollessa vielä neulomossa valmistumassa Senillä nostettiin peltiä huulille ja purjetta mantaagin sisäpuolelle. Sen verran muilla ne Spinnut kyllä sitten kaatuilikin, että mitään dramaattisia etuja ei sieltä monikaan raapinut. Tietämättä missä se poiju olisi, käärmeluotojen vihreältä ei nosteltu sitä mitä olisi kannattanut vaan Sen valui pikkasen liian alas muuta spinnujengiä seuraillen. Poiju löytyi ja sinne noustiin ihan kohtuullisesti kolmantena. Ympäri ja armoton sähellys kahteen pekkaan riuhtoen kirjavaa Hoodin AP:tä ylös ja vanhaa geettania rullalle. Tuulta olikin yhtäkkiä sen 10 solmua ja paluumatka tulisi nähtävästi olemaan puomi etustaagissa osastoa. Vieno kylmä hiki hipsi pinnamiehen selkään. 5 m/s sivureachi ei ollut ihan sitä, mitä punaviinipäissään oli pleissinoviisi miettinyt, kun niitä spinnunrihmoja oli solminut.
Ketä tuolla edessä nyt sitten olikaan, ainakin Solveig ja Donna. Alla on Lenco menossa ohi ja Subway pian siihen perään. Aika kivasti soivat barberin ja luun skuutin ohut ja paljas dyneema tossa venytyksessä kun niitä vähän näppäili.
Hyvin ne silti kesti. Vähän ohutta tuo kuorineen 5 millinen Liroksen dynynirtsa oli vinsseille.
Leellä nyt mitään ongelmia ollutkaan, selvästikään kun kerran oli näin hyvin aikaa valokuvailuunkin. Tämän tiukahkon leikkauksen jälkeen punaiselta suorakulma pohjoiseen. Tässä kohtaa moelmmat olivat katsovinaan, että se taipuu lieväksi paaraksi eli jiippi heti merkiltä ja sillä hyvä. Mielissä oli hyvin viime viikon rysäkarin ryssinnät. Mutta keli oli löysä ja jiippi meni kohtuullisesti, etenkin kahteen pekkaan sen kanssa sählätessä. Vaan kuinka ollakaan, se meni liian nopeasti, ja aikaisin. Se olikin ihan suoraa juoksua. Tässä kohtaa olisi pitänyt nöyrästi jiipata uusiksi ja hakea parempi, tai edes ylipäätänsä joku, leikkari maaliin.
Mutta veltto kaksikko, yhteensä kahdella tölkittömällä kädellä varustettuna sen sijaan keskustelikin ilman lämmöstä, kauniista ilmasta, työasioista ja kesäsuunnitelmista. Maaliin tultiin miten tultiin, tööt ja rievut alas ennen kotimoottorointia.
Helvetin kiva ilta oli, näkemättä tuloksia, eikä nämä illat tuloksilla muutu. Tällä kertaa ei edes keskusteltu tavoitteista. Hyvin toimineista löysän kelin naruista paljastui kyllä eräs epäoleellinen heikkous, mutta siitä tarkemmin myöhemmin, koska korjaustoimenpidekin tuli keksittyä ja siihen tarvitaan taas tilkkanen punaviiniä.
Tuuli: 4-10 kts SW-S
Rata: G vastapäivään
Tulokset: 6/11
Mukana: Kynde ja Hulu
Tiistikset 7.5.2013 – talven jälkeen
Kirjoittanut : 7.5.2013
Kausi oli aukeamassa Senille tänä vuonna aiempia aikaisemmin. Peräti ekoihin tiistiksiin oli vene juuri ja juuri ehditty saada jonkin sortin purjehduskuntoon. Miehistöksi oli onnistuttu poikkeuksellisesti haalimaan kevään innoittamaa Suomen tasoituspurjehdusskenen terävintä kärkeä Senin tavanomaisen ja tavanomaista tylsemmän rinnalle.
Laiturilla harmiteltiin tuulimittarin toimimattomuutta. Se kuitattiin oivaksi tekosyyksi sille varalle, että jos kisasta ei tulisikaan legendaarista menestystarinaa. Tätä syytä ei nimittäin ollut listassa. Seuraavaksi spekuloitiin keulan valintaa. Senin G1 oli alkuunsakin joku 142% sallitun 150% sijaan ja viime vuosien vaurioiden jäljiltä liitsistä on kadonnut vielä monta senttiä lisää korjauksissa. Tällä verukkeella onnistuneesti peiteltiin laiskuutta ja päätimme jättää keulaan siellä jo valmiiksi olleen ykkösen.
Aurinko paistoi ja tuulta oli ihan ripsakasti suunnilleen sen jonkun 7-8m/s lounaasta mitä testebed lähiasemilta näyttikin. Lauttasaaren lähiympäristössä ei juuri muita veneitä vielä ollut kun kerrankin ajoissa matkasimme sen eteläpuolelle. Ripotellen sinne saapui kööriä, vähän tutummista Lenco, 4play, Donna ja Solveig sieltä bongatiin alkuunsa. Lähtöalueella näytti olevan kymmenisen venettä pörräämässä. Siispä ”kymmenen joukkoon!” otettiin tavoitteeksi. Joku hurjapää siinä ehdotteli myös että ”mitäs jos ei oltais pökä?”. Meillä ei ole ollut tapana pettyä näissä touhuissa.
Heti huomasi, että pinnamies oli valmistautumisessaan mietiskellyt naruja, öljyjä, maaleja, hiontaa, vessaa ja ties mitä sopimatonta mutta ei itse purjehdusta. Vailla mitään taktiikkaa haahuilimme ristiin rastiin lähtöaluetta. Rata oli ennakoarvailujen mukaisesti D ja vastapäivään. Haahuilun jälkeen sekoilimme lähtömerkeissä ja lopulta myöhässä kakkosrivistä Kopukan vierestä styyralla etelään. Boatspiidin kangerrellessa miehistö yritti tutustua veneeseen ja muistella että mihin muotoihin ne kankaat piti ylipäätään koittaa pingottaa. Ripsakka tuuli tarjoili tasaisesti muitutuksia pinnamiehelle tahmeasta talvikunnosta. Jupisi siellä miehistökin jotain jostain treenivajeistä.
Homma nyt sujui vielä jotenkuten Rönnkobbenille kryssien, siellä sentään yksi leikkari osui ja kobbenin vierestä saatiin pientä paikkoa aiemmille tötöilyille. Sieltä sivaria Rysäkarille. Edessä Donna ja Solveig vähän nostelivat toisiaan vähän etäämmällä ja välittömässä läheisyydessä 4play pysytteli meidän päällä. Valuttelimme sen alta kuitenkin rinnalle ja ohi, kun takaata teki tuloaan myös ensimmäiset isot. Tässä kohtaa tuumattiin, josko Rysäkarilta jiippi ja spinnu ylös paaralle, vai suoraan styyralle ja jiippi siitten pian perään. Olisi voinut tarkistaa kuinka lähellä se rysäkivi onkaan tai siitä olisi ehkä päässyt suoraan juostenkin jos olisi ottanut tiukasti. Ei mietitty, eikä otettu, tiukasti siis.
Rullan naru oli sotkussa luun skuutin kanssa ja jiippi antoi odottaa itseään. Sitten kun sitä päästiin viimein tekeen, niin leen kanssa sählättiin lisää. Kun kivet vaan läheni meni pinnamiehellä omat rusinalle ja oli pakko huutaa että ”iso menee nyt” vaikka puomi oli irti ja oli selvää, että hupia oli luvassa, ainakin kanssaveneilijöille. Seuraava huuto olikin ”falli auki”. Ja Ameriikassa olisi puhuttu isoista defconeista ja punaisten valojen vilkkuessa extroja olisi juossut ristiin rastiin. Meilläpä vain tyynesti uitettiin kangasta ja huuhdeltiin talven kuurat ja noet spinnun puomistakin, joka oli sentään kiinni sen ”turvanaruissa”. Jotain siinä ohittelevat vähän hymyilivät. Aiheestakin kyllä ei siinä mitään. Ilo olla avuksi.
Noloina lähdimme ontumaan virsarilla kohti melkkiä. Tarmokas miehistö puuskutuksista huolimatta pakkasi rätin uusiksi ja taas mentiin. Ainakin kaikki oli vielä ehjää ja miehistö veneessä. Melkin ”alamerkillä” spinnu pois ja loppu olikin vain taas sivaria maaliin. Taisi sinne alamerkille jäädä joku hymyilijä itse keulansa kanssa räpläämään. Meitä ei silti liiemmin enää hymyilyttänyt.
Söhläyksistä huolimatta oli kiva olla vesillä taas. Sitä voisi myös itse koittaa vähän jo valmistua kisaankin, eikä pelkästään valmistella venettä. Nyt oli talven jäljiltä vielä sänki kuurassa ja pallit jäässä. Mutta sää oli kaunis vaikka keli ehkä vähän turhan ripsakka näin ekaksi ulkoiluksi. Toisaalta kun uimaan pitäis oppia niin mitäs sitä kahlailemaan. Ensi kerralla on toivottavasti taas vähän helpompaa, kun hommat taas hiljalleen muistuu mieliin.
Rata: D vastapäivään
Tuuli: 7-8 m/s lounaasta
Tulos: 8/11
Mukana: Kynde, Markus, Juhani, Sinko
Sen 
Viimeisimmät kommentit