Sen

Toinen kautemme pääsessioista oli edessä. Sääennusteet povasivat todella löysää keliä. Ennakon mukaisesti kippo piti saada kevyeksi. Varusteiksi tuli mukaan oikeastaan vain edellytykset varmaan perille pääsyyn, eli pelkkä G1 ja AP spinnu sekä dieseliä ja kaljaa molempia tavallista enemmän. Oli siellä joku pullo lähdevettäkin kaffea varten. Merivesi oli aika vilposta ja itse sen verran uupunut töihin paluusta, että veneen pohja sai jäädä putsaamatta vaikka kuinka söi miestä ajatus lähteä löysään keliin koko kesän mudat liukasteina. Ensi vuonna panostetaan pohjaan.

HTR 2012 tuuliennusteet perjantailta

Perjantaina oli aikaa tihrustella sääennusteita ja informatiivisimmalta tuntui jälleen kerran FORECA-ETAn venenetin tuuliennusteet, jotka oli suhteellisen samaa mieltä fmi:n kanssa. Ehkä en vain osaa tulkata Tsekin poikien tai Nooan ennusteita paikallisiksi, mutta mun Suomenlahden tulkinnat niistä ovat lähes poikkeuksettä vituillaan (ja mitä Tallinnassa kaljatuoppien takaa kuulin, niin ainakin windguru oli ennustellut ihan jotain muuta kuin toteutumaa). Noh, oma tulkinta forecan ennusteista oli että illalla kohti löysää lounaistuulta (n. 4-6 solmua), joka moinaa snadisti ja lähtee shiftaan länteen ja sit aamusella intoutuu nousen kymmenen hujakoille kiertyen jopa lännen yli. Kuvissa myös oli kategorisesti lännempänä tuulta enempi. Tosta taktiikaksi ”west is best”. Rikiin en vaivautunut koskemaan vaikka kuinka löysää oli luvassa. En muistanut sillon ku olisin ehtinyt enkä enää ehtinyt kun viimein muistin.

Lähtöalueelle limpsittiin Rysäkarin itäpuolelta. Tuulta tuntui olevan sentään snadisti ja jostain sielä 220 hujakoilta ennusteiden mukaisesti. Uudella lähtöalueella viiva oli sen suuntanen että yläpääty lautakuntaveneen vierestä olisi ehdoton valinta, joten siellä varmasti tulisi oleen ruuhkaa, ja olikin. Sinne mekin sitten sunnattiin ajatuksella, että tokaan riviin suosiolla, mutta jos edes pääsis reunaan tai lähelle. Spottasimme Penelopen alempana hakemassa hyvää leikkaria poijulle. Harmiksemme siellä oli vino pino veneitä välissä. Sillä seurauksella että ahdasta siellä sitten tosiaan olikin. Niin ahdasta että me vedettiin suosiolla 360 yläkautta lautakuntaveneen vieressä odotellen, että se ruuhka ja kolistelu sieltä aukeaa. Kumma kyllä vaikka Perttu niin perkeleesti huusi nostamista, niin aika moni silti vaan änkes sinne väliin. Alemmallahan on täysi oikeus, suorastaan velvollisuus, nostaa muut tosta aina viivan yli tai poijun ohi. Minuutti töötistä ylitettiin mekin viiva sen sumpun perältä, mutta sentään laidasta. Melko puhtaissa päästiin lähestyyn ekaa merkkiä, mikä nyt oli ihan ok meille. Yli 40 mailin kisaan on musta parempi lähteä minuutin myöhässä, ilman naarmuja, OCS:n uhkaa tai pendaavia protesteja tai vakuutuskäsittelyjä. Merkiltä jatkettiin itään ja vähän kankean spinnun nostelun jälkeen lyhyt niitti Trutkubbenin eteläpuolen jääpoijulle, mistä jatkettiin etelään kryssillä. Tuuli oli mietoa ja selvästi etelänpuolellla lounaasta.

Trim trim vaan ja saatiin Sen kulkeen ihan mukavasti meidän rupisesta G1:stä ja paskasesta pohjasta huolimatta. Edessä olevat firstit pysyi jotenkin paikoillaan ja sivulla huomasimme iloksemme tällä kertaa oli Fun Firstin vuoro kangerrella boatspiidin kanssa. Oli melkoista herkkua kuulla huudeltuja syytöksiä sähkömoottorilla huristelusta kun snadin puuskan turvin lampsimme reippaasti ohi jostain vähän ennen meitä lähteneestä. Meille toi on kuitenkin tilanteena vähän sama ku Nykänen saisi kehuja siisteistä keskieurooppalaisista juomatavoistaan – harvinaista, perusteetonta ja vähän uskomatontakin.

Siitä sitten koko lauma puski styyralla eteläkaakkoon kuitenkin jääden kasuunista. Tuuli shiftas lähemmäs etelää ja olimme sentään ekojen mukana heittämässä styyralle. Eikä aikaakaan ku lähes kaikki paukutti paaralla. Ei tullut vastashiftiä, mutta perstuntuma oli että se kulki paremmin grosis-kasuuni linjan lännen puolella ku slobopuolella. Niinpä me vedettiin aika syvälle the taktiikan mukaisesti. Olisi vaan voinut vetää pidemmällekin, koska Kasuunin leikkarille tultiin turhan aikasin. Tässä kohtaa alkoi olla jo sen verran pimeätä ettei muista firsteistä enää tehty näköhavaintoja ennen auringonnousua joskus Aegnan jälkeen. Kasuuni vedettiin niin läheltä kuin uskalsin ja siitä sitten tiukkana kohti läntistä lounasta. Päätettiin pitää edelleen the taktiikasta kiinni ja vetää hyvä niitti länteen eikä lähdettäis turhan aikasin tiputteleen.

Ilta oli pimeä ja lämmin. Miehistö kiusas toisiaan kuuluttamalla tähdenlennot toisilleen, mikä sai refleksin omaisesti päät kääntyileen turhaan ja välillä myös koko veneen. Oli selvää että tarkkaan mitoitetusta kaljasta ei selviäsi selvänä, mutta sillä ei selvittäisi paljon lauantai aamua pidemmälle. Kaikenlaisia tekosyitä koitettiin kehitellä kaljojen avaamiseen mitoituksesta piittaamatta. Oma lehmä ojassa päätin keittää miehistölle kahvit. Suodatinjauhatteinen jokureilunkaupanmerianpaska, johon jouduin turvautuun duunista käsin unohdettuani ostaa jotain vähän säädyllisempää, puristu meidän frentspressistä läpi melkoiseksi mujuksi. Jos uhraa sijoituksia ottamalla painolastiksi presson, niin kannattaisi ottaa siihen sopivia murujakin. Ja toisaalta jos aikoa keittää tahnaa, niin voisi yhtä hyvin jättää pannun ja vedenkin pois ja lusikoida sitä vaikka merivesi kostukkeella. Piemässä väsyneille merenkulkijoille se monjä kuitenkin kelpasi ja kun perään tarjoiltiin taas olutta, niin kaikki oli kyllä linjoilla ”ttu että tää on siistii”. Venus nousi idästä ajomiehen alle tehden hienon sillan suhteellisen siloiseen meren pintaan. Shifti antoi odottaa itseään ja brg matalalle pieneni pienenemistään. Ensin tuli pienet nousut länteen. Tuumattiin vaan että ”stay on target”. Sitten yksi puuska ja humps, Venusta seurasi meille Aunus. Hätänen venda ja perkeleen perekele, koko yön kierto tuli kerralla. Kohtaus loppui kultavitosen sanoihin ”It came from behind…”. Oltiin yli helvetisti ja eiku suoraan spinnulle. Sentään teimme sen heti verrattuna ympäröiviin veneisiin, joista pahiten pihalla olleet jatko tuuliajoa iloisesti luoteeseen. Apparentti oli meille siinä 85 hujakoilla ja löysässä tuulessa kippo kuitenkin sentään kulki hyvää kyytiä, mutta selvää oli että huomattavasti aikasemmin etelään tikanneet olivat tehneet paremman valinnan. Pilkkopimeässä spinnuttelua auttoi perkeleesti tyttären otsatikka, jonka pistin keulaluukun saranoihin valaseen siitä pleksin läpi koko riepua. Siitä tuli tosi sopiva tasainen hohde koko purjeelle ja skuuttaaminen sekä ajamien sujuivat ihan leppoisasti. Toinen otsatikka oli keskiluukun vastaavassa saranassa valottamassa maston prostarttia, mikä sekin oli aika hyvä järjestely.

Tuuli shiftaili Tallinnaa lähetyttäessä ees-sun-taas (aika pitkälti ennusteiden mukaisesti näin jälkikäteen katsottuna). Meidän oolpörpös spinnu oli sen verran riitsikykynsä rajoilla että heti tilaa ollessa ajelimme ylemmäs peläten vastakiertoa, mistä meitä palkittiin sitten myötäkierrolla ja vitutusbisseillä. Radiosta kuulimme Lutra Lutran ja Penelopen ohittavan Aegnaa reilusti ennen meitä. Taidettiin kuulla Joonatan 2 ja joku muukin sieltä. Muita ei kuultu, mutta karu totuus meidän lännen valloituksesta oli jo käynyt ihan selväksi.

Auringon noustessa tuuli alkoi moinata. Veneitä oli molemmin puolin, mutta hienommalta näytti spinnulauma takanamme. Samalla bongasimme taas ekat firstitkin pitkään aikaan. Watatait oli edessä ja Fun First sekä Anastacia takana. Tuumattiin, että hyvä homma. Ei olla sentään pökä ja matkaakin oli sen verran että joutuu ja pääsee vetään loppuun asti. Otimme Watataittia vielä kiinni selvästi ja huomasimme ettei Anastacia uudella ilmeisesti kevyemmän kelin spinnullaan eikä Fun Firstkään olleet tulossa mukaan. Fun First taisi ajautua Anastacian kanssa hippasille, joten me voitiin murheitta keskittyä Watataitin tavottamiseen. Yritettiin hinata itsemme sen päälle, mutta ei oikein päästy ja sitten tulikin pläkä. Jäljellä oli 5 mailia matkaa, mutta homma pistettiin seis kaikille. Joku me nähtiin suhteellisen lähellä vaihtavan spinnun fokkaan. Vetivät sen aika kiinni ja rimpsuttelivat isoa. Ne onnistui siinä vähän liikkumaan muiden roikuttaessa värikkäitä kankaitaan. Ite me sitä ensiksi ihmeteltiin, sitten arvioitiin ja todettiin että hyvä kikka, mutta ei uskallettu riskeerata omaa kahinaamme, kun ei oikein tiedetty mistä siinä oli edes kyse. Tuuli palasi kuten oli lähtenytkin, tasapuolisesti. Se tuli kuitenkin hieman sivummasta ja Watatait edessä lopetti riitsinsä eka. Meillä valahti punttiin ja vaihdettiin G1:lle mekin loppu matkaksi kun twa painu 80:n paikkeille ja allekin. Valintamme oli itseasiassa aika huono. Mä en saa G1:llä tota liikkuun 60-80 apparent kulmilla yhtään vitun mihinkään. En tiedä mistä se kiikastaa, mutta joka kerta sama juttu. Vikaa on ainakin miehessä ja purjeessa, mutta voi olla vielä muuallakin. En tiedä. Watatait kisko meihin kaulaa helposti ja se sitten siitä. Me oltais voitu hyvä tovi kiskoa spinnulla huomattavasti kovempaa, varsinkin kun tuuli aavistuksen shiftas takas lännemmäs. Oltaisiin vaikka sitten vedelty karvan verran vajaaksi maalista ja korjattu lopuksi ylemmäs G1:llä. Sen verran helvetillinen tuntuu olevan meidän ero spinnu reachin ja avonaisen ykkösen välillä. Noh, takana olleet sentään pysy siellä vaikka watatait jäi sitten saavuttamatta. Luvassa oli enää tööt ja siitä laituriin. Kello oli jotain vähän jälkeen seitsemän sijoituksella 8/12.

Puhetta oli että viralliset tekosyyt keskinkertaiseen tulokseen voisivat olla perillä paljastunut ylimääräinen hammastahnatuubi, jonka Hulu oli ottanut mukaan eksplisiittisistä kielloista huolimatta, sekä paluumatkalla löytyneet 2kpl leathermaneja, joista toisen olisin kyllä voinut jättää laiturille. Mutta fakta on se että painopuolella meillä meni ihan ok. Etenkin kaljamitoitus onnistui ihan nappiin. Vähempi olisi ollut paha homma ja enempi olisi jäänyt juomatta. Ruokaa ei ollut likaa kun ei sitä oikein ollut ylipäätään. Painoa taisi olla ylimääräistä vain miehistöllä, mistä ei tällä kertaa ollut sanottavaa apua, päinvastoin. Todellisia tekosyitä ovat pikemminkin paskanen pohja ja loppusuorallaan laahustava ykkönen. Ja aina kun lähdetään spinnuille niin voi toki koittaa urputtaa että mutku-meil-ei-oo-ku-tää-yks-aapee. Tähän tulee kyllä muutos kunhan vain saisin päätettyä ettäkö löysän kelin vmg vai kovempaankin ehkä taipuva lättänä riitseri, molempiin ei riitä massit joten pitää nyt sitten arpoa kummalla taholla me onnutaan pahemmin.

Jälkikäteen ajateltuna tohon pitää silti olla ihan semityytyväinen. Miehistön ja kipparin kokemus huomoiden suoriuduimme koko yöstä ihan hyvin. Monta asiaa meni ihan hyvin, eikä virheitä tehty mitenkään roppakaupalla. Vauhdinkaan kanssa ei tuntunut olevan pahempia ongelmia. Vain perinteinen G1 sivusella tuntui heikolta. Otsikosta huolimatta turha tässä Länttä tai säätä on syytellä. Kyllä se perseily taas tuli ihan omasta alotteesta. Nyt uudestaan katsoen tarkemmin tuulikuvia niin vedimme jo niillä tiedoilla selvästi yli. Kello oli enemmän kuin miltä sillon tuntui. Ja kuvan 03:00:n tuuli oli ennusteissakin lännempi kuin mitä muistelin yöllä sitä shiftiä odotellessa. Ei olisi haitaksi jos tuota kuvien väijymisen taakkaa saisi vähän jaettua. Ja vielä vähemmän olisi haitaksi jos itsekin vaivautuisi niitä katsomaan eikä vaan printtaileen, koska reissun mittaan viriää aina uusia kysymyksiä joita ei vielä maissa ennen lähtöä tule mieleen. Ei nimittäin ollut eka kerta kun niihin olisi ollut ihan oikeat vastaukset papereissa mukana, mutta touhussa ja tohinassa jäivät taas katsomatta. Mieliin tulee useampikin vssr ja etenkin 2010 HTR, jossa muistimme shiftin väärinpäin ja teimme kädenkäänteessä mittavaa tuhoa muuten varsin hyvin meneelle kisalle. Noh, sentään oli taktiikka, eikä se edes ollut ihan väärä ja siitä pidettiin kiinni. Toteutus ja tarkkuus vielä jättivät kyllä toivomisen varaa.

Iso kiitos kuitenkin miehistölle, joka suoriutui hommasta erinomaisesti ja jaksoi pitkäksi venyneen rykäsyn loppuun asti. Eikä joidenkin jaksamiselle tuntunut edes perillä tulevan seiniä vastaan. Lisäksi oli kiva huomata, että Firsteillä oli yleisesti mennyt aika hyvin kakkos lyssissä ja aikamme kestivät vertailun komeasti muihin lysseihin. Vaihteeksi ihan kiva kun oli jotain muutakin kuin ylös ja vesilinjakisa.

Paluumatka olikin sitten taas kerran pitkä spinnuttelu jonkinmoisissa mainingeissa. Miehistön nukkuessa se sujui kuitenkin ihan lupsakasti ja Larussa laiturissa kolmen jalkeen oli iloinen yllätys. Tokio II:n lisäksi ei tullut ku muutama ohi. Joskin veikkaan että selitys on vähemmän meidän erinomaisuuden puolella ja enemmän kraabasen jengin vajavaisessa innossa vedellä suhteellisen tiukkaa slööriä kuitenkin jonkinmoisissa mainingeissa. Kun tuuli vielä vähän virsi ja aallokon kulma ja koko oli mitä oli, niin siellä sateessa ennen kasuunia broutsaili kyllä muutki ku me. Sen verran taas kylmä sade nyppi että vannoin että tiistaina ei mennä jos sataa, mutta yksi yö kotona maissa niin otetaan se nyt sitten takas. Vaikka näyttää siltä miehistövajaus on taas pahempi ongelma kuin sää.

Tulokset: First 31.7: 8/12 ja Lys2 17/38

Mukana: Kynde, Hulu, Jussi K., Markus H., Timo K.